Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Huonompituloiset naiset haluavat yhteistilin...”
16.07.2020 |
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006571926.html
Ei mikään ihme...Minun mielestäni pitää olla aika paha gold digger, jos haluaa yhteistilin. Itselle ei tulisi mieleenkään pyytää yhteistiliä, vaikka tienaan miestäni vähemmän.
Kommentit (305)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
Se taloustili on se teidän yhteistilinne...
Artikkelissa yhteistilillä tarkoitetaan tiliä, jolle molempien tulot menevät. Me laitamme yhteiselle tilille vain osan tuloistamme, omista tuloistani keskimäärin 20-30 %. Loput on omaa rahaa.
Missä niin sanottiin? Erityisesti joku mainitsi tuosta taloustilistä, moni ei kertonut asiasta tarkemmin.
Sanon aina että meillä on yhteiset rahat, koska meillä on yhteinen taloustili. Meillä miehellä hitusen parempi palkka, minulla huomattavasti enemmän säästöjä ja sijoituksia. Minä maksan laskuja tasaisesti molempien tileiltä (näkyvät kaikki nettipankissa) ja korttimaksut menevät taloustilille.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?
Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.
Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.
Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.
Yhteiset kulut päätetään yhdessä, miten kummassa pienempituloinen suostuisi sellaisiin kuluihin, jotka vievät puolikkaanakin kaikki hänen tulonsa?
Suostuuko suurituloisimpien asumaan koko ikänsä mahdollisesti yksiössä puolison ja mahdollisen perheen kanssa? En tunne yhtään tällaista pariskuntaa vaikka useita suurien tuloerojen pariskuntia tunnen.
Miksi aina pitää mennä ääripäihin? Onko tällaisia pareja oikeasti paljonkin, että toinen tienaa tarpeeksi uuteen omakotiasumiseen, mutta toinen vain pieneen vuokrayksioon? Miksi aina puhutaan tällaisista ääriesimerkeistä, vaikka näin isojen tuloerojen pareja ei varmasti kovin montaa suomesta loydy. Eikohän yleisempi tilanne ole se että puoliso loydetään suunnilleen omasta tuloluokasta, harva lääkäri nai osa-aikaisen siivoojan.
Toinen mikä aina vedetään on se lasten kotihoito. Se kestää vain pari vuotta ja koskee vain osaa naisista (niitä jotka lisääntyy ja jotka eivät jaa vapaita isän kanssa), mutta kummasti on aina pääpuheenaihe näissä keskusteluissa: "MuTtA EnTäS HoiToVaPaA"!!!!111. Ihan kuin se olisi jokin pysyvä olotila joka koskee joka ikistä naista, koko parisuhteen ajan.
Miksi näistä harvinaisista, poikkeustilanteista tulee aina rahakeskustelujen pääargumentti sille että rahat nyt vaan on PAKKO olla yhteiset, tai sorto-hyväksikäytto-suurivääryys?
No jos kerran tuloerot ovat niin harvinaisia, niin mitä nämä puheet naisista lompakkoloisina sitten ovat?
Siinä olet oikeassa, että isot tuloerot ovatkin aika harvinaisia. Minusta pointti näissä on kuitenkin se, että kovin jäykät ja tiukat rahakäytännöt ovat usein siinä mielessä ongelmallisia, että jos suhde tosiaan on pitkä, sen aikana on ihan mahdollista tulla hyvin erilaisia elämäntilanteita. Voihan myös käydä niin, että alunperin samassa tuloluokassa olleesta pariskunnasta toisen tulotaso myöhemmin nouseekin huomattavasti. Ja itse pitäisi isojen tuloerojen tilanteessa todennäköisimpänä esimerkiksi sairaudesta johtuvaa tilannetta tai yllättävää työttömyyttä, joka voi siis kohdata myös ihan hyvässä työssä olleen ihmisen. Eihän silloinkaan tulotaso ihan nolliin mene, mutta tämänkaltaiset tilanteet voivat aiheuttaa ongelmia silloin, jos on kovin jäykkä sopimus rahankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat lompakko loisia. Yllätyitkö? Minä en.
Ja lukihäiriöiset heikkolahjaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?
Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.
EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis joo.. Kuitenkin nainen joutuu jäämään hoitovapaalle, kun lapsi syntyy. Ihan kohtuullista mun mieelstä, että mies maksaa enemmän. Synnyttäminen on kuitenkin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.
Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.
Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?
Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.
Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?
Kun talous on perheen yhteinen, ei tarvitse kysellä lupia normaaleihin omiin kuluihin. Toki yhdessä suunnitellaan mihin ja miten rahaa käytetään. Tämä ei tosin onnistu mikäli käsitykset taloudenpidosta poikkeaa suuresti tai toinen on joku tuhlari tai kitupiikki. Miten te 50-50 tyypit jaatte lasten kulut? Kuka päättää lasten elintasosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?
Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.
EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk
Tuossa naisen maksettavana oli puolet asuntolainasta ja ruokakuluista eli yhteensä 950 euroa. Asuntoa ostaessa voi katsoa asunnon hintaa, joten parintonnin lyhennyksessä perheen nettotulojen pitää olla vähintään 6000 euroa kuukaudessa.
Kummallakin oma tili. Laskut puoleksi ja mitä jää niin se on omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.
Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.
Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?
Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.
Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?
Kun talous on perheen yhteinen, ei tarvitse kysellä lupia normaaleihin omiin kuluihin. Toki yhdessä suunnitellaan mihin ja miten rahaa käytetään. Tämä ei tosin onnistu mikäli käsitykset taloudenpidosta poikkeaa suuresti tai toinen on joku tuhlari tai kitupiikki. Miten te 50-50 tyypit jaatte lasten kulut? Kuka päättää lasten elintasosta?
Minä päätin, mitä lapset tarvitsevat. Mies maksoi kuluista puolet. Me tosin tehtiin niin, että minä maksoin kaikki yhteiset kulut ja perin mieheltä kuun loputtua niistä puolet. Olen kirjanpitäjä, joten tuo sujui ihan luonnostaan. Kulut pienenee, kun niitä seuraa.
Mies maksaa omassa nimissä olevaa asuntoa omissa nimissä olevalla asuntolainalla. Maksaa vakuutukset ja henk.kohtaiset menot. Avokki kaiken muun. Ero tulee niin nainen ottaa irtaimiston mukaan jos hankkinut ne. Eli älkää suostuko avoparina tuollaiseen vaan kumpikin omistaa puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.
Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.
Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?
Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.
Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?
Kun talous on perheen yhteinen, ei tarvitse kysellä lupia normaaleihin omiin kuluihin. Toki yhdessä suunnitellaan mihin ja miten rahaa käytetään. Tämä ei tosin onnistu mikäli käsitykset taloudenpidosta poikkeaa suuresti tai toinen on joku tuhlari tai kitupiikki. Miten te 50-50 tyypit jaatte lasten kulut? Kuka päättää lasten elintasosta?
Keskustelu on avoin myös meille, joilla ei ole lapsia tai he eivät enää asu kotona. Jos meillä olisi lapsia, niin uskoisin, että heidän kulunsa maksettaisiin yhteiseltä taloustililtä eli siltä, jolle molemmat laitamme saman verran rahaa kuukausittain. Ja jos asia ylipäänsä olisi enää ajankohtaista, niin suostuisin lasten hankkimiseen vain, jos mies pitäisi vähintään puolet hoitovapaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.
Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.
Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?
Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.
Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?
Kun talous on perheen yhteinen, ei tarvitse kysellä lupia normaaleihin omiin kuluihin. Toki yhdessä suunnitellaan mihin ja miten rahaa käytetään. Tämä ei tosin onnistu mikäli käsitykset taloudenpidosta poikkeaa suuresti tai toinen on joku tuhlari tai kitupiikki. Miten te 50-50 tyypit jaatte lasten kulut? Kuka päättää lasten elintasosta?
Eikö se niin mene että yhteiset lapset puoliksi ts kulut ja jos omia lapsia niin kumpikin maksaa omistaan. Tuo raha on ongelma jos toinen tienaa paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?
Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.
EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk
Tuossa naisen maksettavana oli puolet asuntolainasta ja ruokakuluista eli yhteensä 950 euroa. Asuntoa ostaessa voi katsoa asunnon hintaa, joten parintonnin lyhennyksessä perheen nettotulojen pitää olla vähintään 6000 euroa kuukaudessa.
No jos nainen omistaa puolet asunnosta, kuuluu hänen maksaa myös puolet asuntolainasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.
Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.
Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.
Yhteiset kulut päätetään yhdessä, miten kummassa pienempituloinen suostuisi sellaisiin kuluihin, jotka vievät puolikkaanakin kaikki hänen tulonsa?
Suostuuko suurituloisimpien asumaan koko ikänsä mahdollisesti yksiössä puolison ja mahdollisen perheen kanssa? En tunne yhtään tällaista pariskuntaa vaikka useita suurien tuloerojen pariskuntia tunnen.
Miksi aina pitää mennä ääripäihin? Onko tällaisia pareja oikeasti paljonkin, että toinen tienaa tarpeeksi uuteen omakotiasumiseen, mutta toinen vain pieneen vuokrayksioon? Miksi aina puhutaan tällaisista ääriesimerkeistä, vaikka näin isojen tuloerojen pareja ei varmasti kovin montaa suomesta loydy. Eikohän yleisempi tilanne ole se että puoliso loydetään suunnilleen omasta tuloluokasta, harva lääkäri nai osa-aikaisen siivoojan.
Toinen mikä aina vedetään on se lasten kotihoito. Se kestää vain pari vuotta ja koskee vain osaa naisista (niitä jotka lisääntyy ja jotka eivät jaa vapaita isän kanssa), mutta kummasti on aina pääpuheenaihe näissä keskusteluissa: "MuTtA EnTäS HoiToVaPaA"!!!!111. Ihan kuin se olisi jokin pysyvä olotila joka koskee joka ikistä naista, koko parisuhteen ajan.
Miksi näistä harvinaisista, poikkeustilanteista tulee aina rahakeskustelujen pääargumentti sille että rahat nyt vaan on PAKKO olla yhteiset, tai sorto-hyväksikäytto-suurivääryys?
No jos kerran tuloerot ovat niin harvinaisia, niin mitä nämä puheet naisista lompakkoloisina sitten ovat?
Siinä olet oikeassa, että isot tuloerot ovatkin aika harvinaisia. Minusta pointti näissä on kuitenkin se, että kovin jäykät ja tiukat rahakäytännöt ovat usein siinä mielessä ongelmallisia, että jos suhde tosiaan on pitkä, sen aikana on ihan mahdollista tulla hyvin erilaisia elämäntilanteita. Voihan myös käydä niin, että alunperin samassa tuloluokassa olleesta pariskunnasta toisen tulotaso myöhemmin nouseekin huomattavasti. Ja itse pitäisi isojen tuloerojen tilanteessa todennäköisimpänä esimerkiksi sairaudesta johtuvaa tilannetta tai yllättävää työttömyyttä, joka voi siis kohdata myös ihan hyvässä työssä olleen ihmisen. Eihän silloinkaan tulotaso ihan nolliin mene, mutta tämänkaltaiset tilanteet voivat aiheuttaa ongelmia silloin, jos on kovin jäykkä sopimus rahankäytöstä.
Eli säkin olet näitä, joiden mielestä erityistilanteet määrittävät keskustelun. Ja luulet että "meillä maksetaan (nyt, normaalitilanteessa) menot 50-50" tarkoittaa samaa kuin "meillä maksetaan menot 50-50 vaikka mikä tulisi, ja mieluummin annan sairastuneen puolisoni kuolla nälkään kuin lipeän tästä normaalitilanteeseen sopivasta menetelmästä koska olen automaattisesti itsekäs p a s k a".
Ookoo. Itse taas ajattelen että oletusarvoisesti keskustellaan aina yleisimmästä skenaariosta, ja että KAIKILLE on itsestäänselvää että jos tilanne muuttuu, myos rahojen jako muuttuu. Eikä sitä tarvitse AINA alleviivata disclaimerilla "jos tulot jostain itsestäriippumattomasta tai yhdessä valitusta syystä muuttuvat, arvioimme tilanteen uudelleen". Mutta ilmeisesti tyhmien ihmisten takia tämä pitäisi aina lisätä perään, koska teidän oma järki ei tähän riitä.
Ps. miksi muutes kotityokeskusteluissa, joissa yleisin konsensus lienee että jokainen perheen jäsen niitä tekee tasapuolisesti, ei IKINA kukaan tulee huutelemaan "niin mutta entäs jos menee jalka poikki tai influenssa iskee, pitääko sittenkin imuroida henkensä kaupalla kuumeessa kun niin kerran on menty jäykästi sopimaan, niiiiiihhhhh"!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?
Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.
EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk
Tuossa naisen maksettavana oli puolet asuntolainasta ja ruokakuluista eli yhteensä 950 euroa. Asuntoa ostaessa voi katsoa asunnon hintaa, joten parintonnin lyhennyksessä perheen nettotulojen pitää olla vähintään 6000 euroa kuukaudessa.
6000 euroa yhteiskuukausitulothan on aivan normaalit kahden keskituloisen palkansaajan tulot eli molemmille jää käteen n. 3000€
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?
Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.
EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk
Tuossa naisen maksettavana oli puolet asuntolainasta ja ruokakuluista eli yhteensä 950 euroa. Asuntoa ostaessa voi katsoa asunnon hintaa, joten parintonnin lyhennyksessä perheen nettotulojen pitää olla vähintään 6000 euroa kuukaudessa.
No jos nainen omistaa puolet asunnosta, kuuluu hänen maksaa myös puolet asuntolainasta.
Missä niin sanotaan? Jokainen pariskunta päättää maksupolitiikasta keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei synny, koska miehet vaativat että naisen on maksettava kaikesta puolet vaikka nainen on juuri tehnyt ihmisen, l. noin 90-vuotta elämää. Jostain syystä joku mies on niin tyhmä, ettei osaa tälle asialle laittaa hintalappua, vaikka muuten olisi rahoista tarkka.
Kyllä naisen kohdunkäyttöinnolla hintalappu on, se on vanhemmille -200000€ per kerta. Ja tietty kaikki liikenevä aika ja isomman asunnon kustsnnukset päälle.
Ei lisääntyminen ole mikään vapaalippu elinikäiseen lokitteluun. Alussa voi väkän tukea ja vanhempainvspaat jakaa tasan, mutta mikä peruste tuo on myöhemmin? Todellinen syy tuen tarpeeseenhan on naisen itse valitsema koulutusala ja työ.
Liian halvalla menee.
-raskauden vaikutukset kehoon, myöhempään terveyteen, tulonmenetyksiin, työuran katkonaisiuteen -> eläkkeeseen
-lapsen hoitaminen yksin jos mies ei suostu kieltäytymään työmatkoista (esim. myyntityö)
-varhainen vuorovaikutus (sis. ilmeet, eleet, laulut, lorut, syli, kirjat, leikit..)
-lapsen vaatetuksen suunnittelu ja hankinta
-neuvolan, päiväkodin, koulun toivomusten toteuttaminen
-lapsen syntymäpäivät, joulut, kaverisuhteet, harrastukset, mahdolliset puheterapiat...Ei päästä sinun summallasi edes alkuun.
Listasit pitkän listan asioita, joita ainakin meillä tekevät molemmat tasaveroisesti.
Raskaus taisi olla ainoa naiselle osuva.
"Lapsen vaatetuksen suunnittelu" :)
Tuo alkaa olla jo pyllynpyyhintätasoista hommaa - jos tuo kuormittaa niin vika ei ole hommassa vaan tekijässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?
Kyllä, kolmetonnia kuukaudessa perheen menoihin on paljon. Ja kyllä, kommentin kirjoittaja valitti siitä, että hän joutuu maksamaan tuplat vaimoon verrattuna. Jos hänen vaimonsa ei kykene maksamaan menoista kuin tonnin, pitää kuluja pienentää.
EI kyllä 3000€ kuukaudessa perheen menoihin ole paljoa varsinkin jos asuu pk seudulla. Asuntolainan lyhennys voi sekin olla pelastään 1500-2000€/kk
Tuossa naisen maksettavana oli puolet asuntolainasta ja ruokakuluista eli yhteensä 950 euroa. Asuntoa ostaessa voi katsoa asunnon hintaa, joten parintonnin lyhennyksessä perheen nettotulojen pitää olla vähintään 6000 euroa kuukaudessa.
No jos nainen omistaa puolet asunnosta, kuuluu hänen maksaa myös puolet asuntolainasta.
Missä niin sanotaan? Jokainen pariskunta päättää maksupolitiikasta keskenään.
ei ainakaan mun mieelstä oo oikeudenmukaista, että toinen kartuttaa varallisuuttaan toisen kustannuksella. Sinä ehkä olet sellainen loinen, mutta minä en ainakaan halua loisia mieheni rahoilla ja kartuttaa omaisuuttani hänen kustannuksellaan.
Alue: Aihe vapaa
No kun ongelma onkin ehkä se, että se hyvätuloinen ei halua asua pienessä vuokrakaksiossa ongelma-alueella, vaan haluaisi ison ja hienomman asunnon kivemmalta (ja kalliimmalta) alueelta. Tietysti tuossa voi tulla eteen sekin ongelma, että pienituloisen maksukykyyn riittävä asunto oli kaupungin vuokra-asunto, ja sitä taas ei ole mahdollista saada kumppanin tulojen vuoksi. Että pattitilanne voisi olla edessä ainakin yhdessä asumisen suhteen. Toki ei ole pakko muuttaa yhteen.