Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Huonompituloiset naiset haluavat yhteistilin...”
16.07.2020 |
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006571926.html
Ei mikään ihme...Minun mielestäni pitää olla aika paha gold digger, jos haluaa yhteistilin. Itselle ei tulisi mieleenkään pyytää yhteistiliä, vaikka tienaan miestäni vähemmän.
Kommentit (305)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?
Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.
En tiedä miten teillä, mutta meillä ainakin mies syö noin 4 kertaa enemmän kuin minä. Jos ruoka maksetaan 50-50, mies syö minun kustannuksellani. Jos mietitään sitä, että molemmat muuttaisivat omaan asuntoon, huonekaluja lukuunottamatta minun tavarani mahtuvat yhteen farmariautoon (kyllä, astiat, vaatteet, harrastusvälineet yms.). Miehen tavaroihin tarvitaan kunnon muuttoauto. Minä mahtuisin tavaroineni helposti yksiöön, miehen tavaroita varten pitää olla omakotitalo ulkorakennuksineen, eikä meinaa riittää. Miehen vaatimuksesta meillä on kaikenlaiset kotiteatterilaitteet ja valojärjestelmät, paljon kaikkea minun mielestäni turhaa sähköä syövää härpäkettä. Meillä tuo 50-50 todellakin tarkoittaisi, että minä pienempituloisena maksan miehen kuluja.
Ajatteletko teitä perheenä tai pariskuntana, vai vain kämppiksinä? Jos kämppiksinä, niin ymmärrän ajattelusi, mutta minusta perheenä tai pariskuntana on melko kummallista ajatella, että taloudessa olisi jotain "miehen kuluja ja minun kuluja" ja että "mies syö minun kustannuksellani" kun ottaa kymmenen lihapullaa sinun kahta lihapullaasi vastaan...
Tässä esimerkissä juuri käytetään toista hyväksi. Jos ei mene tasan puoliksi maksetut ruuat, ei tarvitse mennä muutkaan kulut.
Eli olette kämppiksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei synny, koska miehet vaativat että naisen on maksettava kaikesta puolet vaikka nainen on juuri tehnyt ihmisen, l. noin 90-vuotta elämää. Jostain syystä joku mies on niin tyhmä, ettei osaa tälle asialle laittaa hintalappua, vaikka muuten olisi rahoista tarkka.
Kyllä naisen kohdunkäyttöinnolla hintalappu on, se on vanhemmille -200000€ per kerta. Ja tietty kaikki liikenevä aika ja isomman asunnon kustsnnukset päälle.
Ei lisääntyminen ole mikään vapaalippu elinikäiseen lokitteluun. Alussa voi väkän tukea ja vanhempainvspaat jakaa tasan, mutta mikä peruste tuo on myöhemmin? Todellinen syy tuen tarpeeseenhan on naisen itse valitsema koulutusala ja työ.
Liian halvalla menee.
-raskauden vaikutukset kehoon, myöhempään terveyteen, tulonmenetyksiin, työuran katkonaisiuteen -> eläkkeeseen
-lapsen hoitaminen yksin jos mies ei suostu kieltäytymään työmatkoista (esim. myyntityö)
-varhainen vuorovaikutus (sis. ilmeet, eleet, laulut, lorut, syli, kirjat, leikit..)
-lapsen vaatetuksen suunnittelu ja hankinta
-neuvolan, päiväkodin, koulun toivomusten toteuttaminen
-lapsen syntymäpäivät, joulut, kaverisuhteet, harrastukset, mahdolliset puheterapiat...
Ei päästä sinun summallasi edes alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.
Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.
Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.
Tässä viestissä on vinha perä, vaikka kuinka alapeukutatte. Avioliittolain 4 luku käsittelee nimenomaan puolisoiden elatusvelvollisuutta.
4 luku
Elatus (16.4.1987/411)
46 § (16.4.1987/411)
Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Avioliittolaissa on siis säädetty, että molempien puolisoiden huolehtia toistensa elatuksesta. Tähän perustuen elatukseen liittyvät kulut (esim. terveydenhuollon maksut) ovat molempien puolisoiden vastuulla; ensisijaisesti toki sen joka palveluita käyttää, mutta myös puolison vastuulla. Tästä on olemassa myös korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO:1991-A-55, diaarinumero 1213/1/90). Tällä perusteella esimerkiksi puolison kuoltua, leski voi joutua avioliittolain perusteella vastaamaan elatukseen liittyvistä veloista.
Elatusvelvollisuus ei tarkoita etelänmatkoja eikä edes sitä, että menot jaetaan tulojen suhteessa.
Mutta olkoon. Kuten sanottu, en tiedä kumpi on vastenmielisempää, ihminen joka pyrkii parisuhteessa hyötymään toisen korkeammista tuloista vai se korkeatuloinen, joka itse suostuu diiliin mutta valittaa selän takana tai katkeroituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?
Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.
En tiedä miten teillä, mutta meillä ainakin mies syö noin 4 kertaa enemmän kuin minä. Jos ruoka maksetaan 50-50, mies syö minun kustannuksellani. Jos mietitään sitä, että molemmat muuttaisivat omaan asuntoon, huonekaluja lukuunottamatta minun tavarani mahtuvat yhteen farmariautoon (kyllä, astiat, vaatteet, harrastusvälineet yms.). Miehen tavaroihin tarvitaan kunnon muuttoauto. Minä mahtuisin tavaroineni helposti yksiöön, miehen tavaroita varten pitää olla omakotitalo ulkorakennuksineen, eikä meinaa riittää. Miehen vaatimuksesta meillä on kaikenlaiset kotiteatterilaitteet ja valojärjestelmät, paljon kaikkea minun mielestäni turhaa sähköä syövää härpäkettä. Meillä tuo 50-50 todellakin tarkoittaisi, että minä pienempituloisena maksan miehen kuluja.
Ajatteletko teitä perheenä tai pariskuntana, vai vain kämppiksinä? Jos kämppiksinä, niin ymmärrän ajattelusi, mutta minusta perheenä tai pariskuntana on melko kummallista ajatella, että taloudessa olisi jotain "miehen kuluja ja minun kuluja" ja että "mies syö minun kustannuksellani" kun ottaa kymmenen lihapullaa sinun kahta lihapullaasi vastaan...
Tässä esimerkissä juuri käytetään toista hyväksi. Jos ei mene tasan puoliksi maksetut ruuat, ei tarvitse mennä muutkaan kulut.
Eli olette kämppiksiä.
Ei ollut oma esimerkkini. Meillä ei makseta mitään 50/50, koska olisin kusessa siinä tapauksessa. Jos ruuat maksetaan puoliksi, molemmat syövät saman määrän lihapullia myös. Tietenkin.
50/50 tulonjako toimii, jos tulotaso on suunnilleen sama, tai edes samansuuntainen. Ja jos ei ole lapsia.
Hyvin erituloisten kohdalla siitä tulee kaikenlaisia ongelmia. Jos pienituloinen, asumistukea saava ja hyvätuloinen muuttavat yhteen, on tilanne se, että hyvätuloinen pystyisi maksamaan oman osuutensa vaikkapa Munkkiniemessä sijaitsevasta kaksiosta tai jostain Tapanilassa sijaitsevasta omakotitalosta. Hän voisi myös ostaa asunnon ja maksaa oman osuutensa asuntolainasta. Köyhempi osapuoli taas ei missään tapauksessa voisi ostaa asuntoa, eli vuokralla olisi asuttava. Köyhempi osapuoli kuitenkin on tähän asti maksanut vuokraa, sanotaan vaikka 650 euroa Myllypurossa sijaitsevasta yksiöstä. Kuitenkin yhteen muuttaessa hänen maksukykynsä ei enää olekaan 650 euroa, koska hän menettää samalla asumistukensa. Nyt hänen maksukykynsä onkin enää vain joku 300-400 euroa. Tämä tarkoittaisi vuokrakaksiota Itä-Helsingistä, esim. Kontula, Myllypuro, Mellunmäki...
Aika usein se hyvätuloinen, joka voisi asua Munkkiniemessä, ei sitten haluakaan muuttaa Kontulaan. Toki yhdessä ei ole pakko asua, sekin on totta. Tosin aika usein hyvätuloisetkaan eivät sitten halua asua yksinkään.
Sama koskaa vaikka matkustelua. 50/50 maksaminen tarkoittaa sitten vaatimattomampia majoituksia, halvempia matkakohteita - tai pahimmillaan pelkkiä Tallinnan risteilyitä. No, toki hyvätuloinen voi matkustella yksin, kavereiden kanssa tai vaikka äitinsä kanssa, jos siltä tuntuu.
Mutta jos halutaan asua ja elää yhdessä ja tulotasot ovat todella erilaiset, on varmasti pakko soveltaa jotain muuta käytäntöä kuin 50/50. Muuten voi käydä niin, että köyhemmän osapuolen rahat loppuvat jo asumisen maksamiseen, ja jos raha loppuu, se loppuu - ei tyhjästä voi maksaa enää omaa puolikastaan.
Ja sanomattakin selvä, että työttömyyden, sairauden, opiskelun tai lapsen syntymän kohdalla edessä olisi asumusero, koska tällöin toisen tulot romahtaisivat niin, että 50/50 ei myöskään onnistuisi.
En tarkoita tällä sitä, että rahojen olisi pakko olla yhteisiä, vaan pointti on vain se, että 50/50 on joissain tapauksissa epärealistista haihattelua. Joskus täytyy joko hyväksyä se, että isompituloinen maksaa vähän enemmän, tai sitten se, että aina ei voi sen rakastamansa ihmisen kanssa asua ja elää yhdessä, jos raha muodostuu ongelmaksi. Toki onhan silloinkin vielä vaihtoehtona hyväksyä se, että suhde on pelkkä seurustelusuhde, tai sitten pitää vaan etsiä joku samantuloinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50/50-systeemi on tasa-arvoinen vain siinä tapauksessa että lapsia ei hankita.
Ja siinä tapauksessa, että lasten hoitovapaat jaetaan puoliksi, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys.
Synnytyssairaaloiden ja neuvolan tulisi lopettaa naisille kohdistettu imetyshöpötys ja ällöttävää tissien puristelu. Oletusarvoisesti lapsi hoidetaan 50/50 synnytyssairaalasta alkaen.
Alkoiko lapsettaa? Joku defenssi ilmeisesti iski, kun et asialliseen argumentointiin enää kyennyt.
Mikä oli asiatonta ? Itse olen kieltänyt rintojeni koskettelun synnytyssairaalassa kaikkina kolmena kertana. Entä sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.
Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.
Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?
Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä köyhä opiskelija ja mies taas hyvätuloinen yrittäjä. En ikinä haluaisi yhteistiliä, koska olen hyvin tarkka niistä omista vähistä rahoistani :D ja mielestäni on muutenkin mukavampi ajatus että ne omat rahat on omalla tilillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?
Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.
Jos menot laitetaan puoliksi, niin pienituloinen päättää perheen elintason. Kaupasta ostetaan sitä, mikä pienituloisesta on riittävää ravinnoksi. Mikäli sähkölasku alkaa kasvaa, pienituloinen voi päättää, että sauna laitetaan muutamaksi kuukaudeksi käyttökieltoon vaikka toinen saunoisi mielellään joka päivä. Asumisesta en viitsi edes sanoa, kun se on itsestäänselvää, kumman mukaan asunto valitaan. Isotuloisempi ei voi vedota siihen, että häne tienaa enemmän, niin kotityöt pitää laittaa myös tasan.
Kaupasta kun ostaa, niin on helppo jakaa omat ostokset erilleen. Sitten yhteisiä maitoja ym. voi jaotella vähän kulutuksen mukaan. Ei todellakaan ole mitenkään vaikeaa, kun siitä on tehnyt Hyvän tavan. Asuminen on myös helppo. Pienempituloinen ostaa asunnosta esim. 40 % ja parempituloinen 60 %. Myydessä rahat jakaantuvat samalla tavalla. Asumiskulut kuten vastikkeet toki puoliksi. Kerrostaloissa vesilasku pääluvun mukaan ja sähkölasku on muutenkin pieni. jne.
Ja jokatapauksessa jokainen voi valita tulonsa ihan itse. Nytkin on metsä täynnä mustikkaa. Hop hop kerämään. Ämpäristä saa 50 euroa kpl. Näitä sitten sijoittamaan esim. Usan markkinoille, jossa on paljon volaa ja mahdolliseedet tietämyksellä lyödä rahoiksi. Kyllä yleensä se kellä on paremmat tulot tekee myös enemmän töitä ja on panostanut opiskeluunsa enemmän. Tai vaikka ei olisikaan, niin hän on ansainnut rahansa.
No en nyt tiedä. Mies on ammattikoulupohjalla, minä ammattikorkeakoulu. Teen täyttä työpäivää koko ajan ilman etätyömahdollisuutta. Mies tekee koko ajan etätyönä, käytännössä nukkuu pitkään ja valvoo myöhään, pari tuntia päivässä tekee töitä (IT-alalla). Minun palkkani noin 2/3 miehen palkasta. Jotenkin en näe, että hän oikeasti olisi ansainnut palkkaansa, mutta se ei varsinaisesti ole minun päänsärkyni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?
Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.
Jos menot laitetaan puoliksi, niin pienituloinen päättää perheen elintason. Kaupasta ostetaan sitä, mikä pienituloisesta on riittävää ravinnoksi. Mikäli sähkölasku alkaa kasvaa, pienituloinen voi päättää, että sauna laitetaan muutamaksi kuukaudeksi käyttökieltoon vaikka toinen saunoisi mielellään joka päivä. Asumisesta en viitsi edes sanoa, kun se on itsestäänselvää, kumman mukaan asunto valitaan. Isotuloisempi ei voi vedota siihen, että häne tienaa enemmän, niin kotityöt pitää laittaa myös tasan.
Kaupasta kun ostaa, niin on helppo jakaa omat ostokset erilleen. Sitten yhteisiä maitoja ym. voi jaotella vähän kulutuksen mukaan. Ei todellakaan ole mitenkään vaikeaa, kun siitä on tehnyt Hyvän tavan. Asuminen on myös helppo. Pienempituloinen ostaa asunnosta esim. 40 % ja parempituloinen 60 %. Myydessä rahat jakaantuvat samalla tavalla. Asumiskulut kuten vastikkeet toki puoliksi. Kerrostaloissa vesilasku pääluvun mukaan ja sähkölasku on muutenkin pieni. jne.
Ja jokatapauksessa jokainen voi valita tulonsa ihan itse. Nytkin on metsä täynnä mustikkaa. Hop hop kerämään. Ämpäristä saa 50 euroa kpl. Näitä sitten sijoittamaan esim. Usan markkinoille, jossa on paljon volaa ja mahdolliseedet tietämyksellä lyödä rahoiksi. Kyllä yleensä se kellä on paremmat tulot tekee myös enemmän töitä ja on panostanut opiskeluunsa enemmän. Tai vaikka ei olisikaan, niin hän on ansainnut rahansa.
Kuulostaa kauhean vaivalloiselta alkaa laskeskella jotain maidonkulutusta.. Kyllä minä ainakin mieluummin keskityn elämiseen enkä ala laskeskella tuollaisia. Eikä tuollaiseen olisi lapsiperheessä aikaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä köyhä opiskelija ja mies taas hyvätuloinen yrittäjä. En ikinä haluaisi yhteistiliä, koska olen hyvin tarkka niistä omista vähistä rahoistani :D ja mielestäni on muutenkin mukavampi ajatus että ne omat rahat on omalla tilillä.
Ja siis meillä tuloero on ratkaistu lähinnä siten, että siirrän miehen tilille oman osani asumimenoista eli 50/50, mutta mies taas maksaa vakuutusmaksut ja autoon liittyvät laskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?
Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.
En tiedä miten teillä, mutta meillä ainakin mies syö noin 4 kertaa enemmän kuin minä. Jos ruoka maksetaan 50-50, mies syö minun kustannuksellani. Jos mietitään sitä, että molemmat muuttaisivat omaan asuntoon, huonekaluja lukuunottamatta minun tavarani mahtuvat yhteen farmariautoon (kyllä, astiat, vaatteet, harrastusvälineet yms.). Miehen tavaroihin tarvitaan kunnon muuttoauto. Minä mahtuisin tavaroineni helposti yksiöön, miehen tavaroita varten pitää olla omakotitalo ulkorakennuksineen, eikä meinaa riittää. Miehen vaatimuksesta meillä on kaikenlaiset kotiteatterilaitteet ja valojärjestelmät, paljon kaikkea minun mielestäni turhaa sähköä syövää härpäkettä. Meillä tuo 50-50 todellakin tarkoittaisi, että minä pienempituloisena maksan miehen kuluja.
Ajatteletko teitä perheenä tai pariskuntana, vai vain kämppiksinä? Jos kämppiksinä, niin ymmärrän ajattelusi, mutta minusta perheenä tai pariskuntana on melko kummallista ajatella, että taloudessa olisi jotain "miehen kuluja ja minun kuluja" ja että "mies syö minun kustannuksellani" kun ottaa kymmenen lihapullaa sinun kahta lihapullaasi vastaan...
Tässä esimerkissä juuri käytetään toista hyväksi. Jos ei mene tasan puoliksi maksetut ruuat, ei tarvitse mennä muutkaan kulut.
Eli olette kämppiksiä.
Ei ollut oma esimerkkini. Meillä ei makseta mitään 50/50, koska olisin kusessa siinä tapauksessa. Jos ruuat maksetaan puoliksi, molemmat syövät saman määrän lihapullia myös. Tietenkin.
Ja sitten jos ei makseta - kuten teille - toinen saa vain kaksi lihapullaa vaikka olisi kuinka nälkä, koska ei ole maksanut enemmästä. Tietenkin. Oh dear, miten en tajunnutkaan että näinhän se onnellinen parisuhde toimii...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Voisitko avata tätä hieman? Jos parempituloinen maksaa oman osansa kuluista, millä järjellä hän hyötyisi yhtään enempää toisesta kuin pienempituloinen?
Jos maksuosuus lasketaan yhteenlasketuista tuloista, on selvää, että pienituloinen siinä elätyttää itseään.
En tiedä miten teillä, mutta meillä ainakin mies syö noin 4 kertaa enemmän kuin minä. Jos ruoka maksetaan 50-50, mies syö minun kustannuksellani. Jos mietitään sitä, että molemmat muuttaisivat omaan asuntoon, huonekaluja lukuunottamatta minun tavarani mahtuvat yhteen farmariautoon (kyllä, astiat, vaatteet, harrastusvälineet yms.). Miehen tavaroihin tarvitaan kunnon muuttoauto. Minä mahtuisin tavaroineni helposti yksiöön, miehen tavaroita varten pitää olla omakotitalo ulkorakennuksineen, eikä meinaa riittää. Miehen vaatimuksesta meillä on kaikenlaiset kotiteatterilaitteet ja valojärjestelmät, paljon kaikkea minun mielestäni turhaa sähköä syövää härpäkettä. Meillä tuo 50-50 todellakin tarkoittaisi, että minä pienempituloisena maksan miehen kuluja.
Tämä on kyllä huomattu joka eron jälkeen, että kulut taloudessa romahtaa kun miestä ei ole. Ne syö hirveät määrät ja niiden tavarat vie järjetömästi tilaa. Kehittävät myös jatkuvasti, ei niin tarpeellisia menoja.
Näinpä. Minä pystyisin eron jälkeen helposti kustantamaan itselleni riittävän elintason. Mieheni suurempituloisena ei pystyisi kustantamaan yksin itselleen riittävää elintasoa. Jotenkin siis suurempituloinen mieheni on riippuvainen pienempituloisen vaimonsa tuloista ylläpitääkseen omaa elintasoaan. Noh, onneksi vaimo ei ole tyhmä, vaan pitää puolensa ja kustannukset jaetaan niin, että on reilua molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Tapasin mieheni kun oltiin opiskelijoita, joten kummallakaan ei ollut kummoisia tuloja.
Nyt mies tienaa kuukaudessa 20-30 000e yrittäjänä ja on kyllä taitava työssään, mutta ei hän tuota ole mitenkään ”ansainnut” vaan osui vaan kultasuoneen eli tekee hommia, joita harva osaa ja siitä maksetaan paljon.
Rahat on yhteisiä ja ylimääräiset sijoitetaan. Omaisuus on myös kaikki yhteistä. Ei olla ikinä tapeltu rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.
Ja koska sinulla lähtötilanne oli tuo, niin kaikilla muillakin on vai?
Ehkäpä on pariskunta, jossa toinen asui sukulaisten omakotitalon yläkerrassa ja maksoi 200eur/kk ja toinen asui 1000 eur/kk maksavassa asunnossa, jonka vuokran hänen oli helppo maksaa yksinkin, koska sattui olemaan hyvätuloinen.
Vierailija kirjoitti:
Markku38v kirjoitti:
Meillä vaimo maksaa puolet asuntolainasta ja puolet ruokatarvikkeista, yhteensä n. 950e/kk.
Minä maksan autot, bensat, verot, huollot, etelänmatkat, vakuutukset, sähköt, remontit, korjaukset, päivähoitomaksut, puhelinlaskut, nettilaskut, Aurausmaksut, Lokamaksut, Tienhoitomaksut, kiinteistöverot, hulevesimaksut.. Ym ym ym..
Noin 2000e/kk.
Mielelläni jakaisin menot 50-50.
Miten teillä on noin tolkuttoman isot menot? Tee budjetointi ja kuluseuranta, jonka perusteella voi perustella vaimollesi, missä suhteessa menot täytyy maksaa. Pikkuisen harkitsemalla saatte menoista nipistettyä monta sataa euroa kuukaudessa.
Ohis, mutta onko 3000 €/kk sinusta tolkuttoman paljon? Kattaen siis aivan kaiken pakollisista menoista vapaaehtoisiin menoihin? Toisekseen, eihän ylläoleva valittanut sitä ettei tähän olisi varaa tai rahaa ei jäisi säästöön. Jos on maksukykyä, niin miksi pitäisi nipistää monia satasia menoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Jos se suhteutetaan osuuteen yhteenlasketuista tuloista, niin huonompituloinen elätyttää itsensä parempituloisen kustannuksella. Miksi se sitten olisi OK. Ainoa oikeudenmukainen on tasajako, koska yhteiset kulut ovat yhteisiä. Jos niille ei ole tasajakoa, niin yhteiset kulut ovat enemmän toisen kuluja.
Tasajako ei ole oikeudenmukainen pienituloista kohtaan. Oikeudenmukaista on, että myös pienituloiselle jää rahaa käytettäväksi myös omiin menoihin. Miksi isompituloisen pitäisi päästä elämään pienempituloisen siivellä. On vaan reilua huomioida kummankin elatuskyky. Normaaleissa parisuhteissa kumpikin osallistuu elatukseen kykyjensä mukaan ja toimitaan yhdessä. Sitäpaitsi naisvaltaisten alojen matalampi palkkaus johtuu alunperin siitä, että oletettiin ettei naisilla ole oikeasti tarvetta ansaita rahaa koska niiden miehet elättää perheen. Korjataan sitten tämä vinoutuma kun kerran elatushaluja ei enää löydykkään.
Kerro minulle: olisitko mennyt yhteen ja hankkinut lapsia miehen kanssa, jolla on samat tulot kuin itselläsi tai vielä pienemmät?
Itseasiassa miehellä ja minulla on sama koulutus ja omistamme puoliksi perheyrityksen. Maksamme kummallekin samaa palkkaa ja perheessämme kaikki rahat ovat yhteisiä. Sattumalta jopa vanhempamme ovat yhtä varakkaita, joten meille kummaltakin puolelta tulleet perinnöt on yhtä suuria. Nekin on menneet yhteiseksi hyväksi eikä laskeskella sinun minun -juttuja. Jos ei ole valmis aidosti yhteiseen talouteen kumppaninsa kanssa niin ei kannata pariutua eikä ainakaan lisääntyä.
Miksi ei kannata pariutua, jos molemmille on tärkeää säilyttää omat tulot? Miksi minun pitäisi kysyä puolisoltani lupa, saanko käyttää yhteisiä rahoja ulkomaanmatkaan tai hänen minulta lupa uuteen moottoripyörään? Miten se tekisi suhteemme paremmaksi? Tai se, että hän käyttäisi yhteisiä rahojamme omaan moottoripyörään ja minä katkerana miettisin, että en kyllä sitä varten käy töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.
Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.
50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.
Elätyttää? Millä ihmeen logiikalla? Ensinnäkään parisuhteessa ei ole pakko edes asua yhdessä. Toiseksi, yhteenmuutto pienentää molempien asumiskuluja. Omat asumiskuluni olivat yksin asuessani reilut 800 e/kk. Puolisollani suunnilleen saman verran. Yhdessä asuessa kulut ovat alle 1000 e/kk eli alle 500 e/hlö. Molemmat voittavat, vaikka se ei yhteenmuuttamisen syy ollutkaan.
Sillä logiikalla, että kunkin tulee osallistua yhteisiin kustannuksiin elatuskykynsä mukaan. Ei ole reilua, että toisen koko palkka menee yhteisiin kuluihin ja isompituloinen hyötyy tästä.
Yksi henkilö kumminkin mahtuu asumaan pienemmässä ja halvemmassa asunnossa ja saa siihen enemmän asumistukea kuin perheenä isotuloisen kanssa.
Yhteiset kulut päätetään yhdessä, miten kummassa pienempituloinen suostuisi sellaisiin kuluihin, jotka vievät puolikkaanakin kaikki hänen tulonsa?
Suostuuko suurituloisimpien asumaan koko ikänsä mahdollisesti yksiössä puolison ja mahdollisen perheen kanssa? En tunne yhtään tällaista pariskuntaa vaikka useita suurien tuloerojen pariskuntia tunnen.
Miksi aina pitää mennä ääripäihin? Onko tällaisia pareja oikeasti paljonkin, että toinen tienaa tarpeeksi uuteen omakotiasumiseen, mutta toinen vain pieneen vuokrayksioon? Miksi aina puhutaan tällaisista ääriesimerkeistä, vaikka näin isojen tuloerojen pareja ei varmasti kovin montaa suomesta loydy. Eikohän yleisempi tilanne ole se että puoliso loydetään suunnilleen omasta tuloluokasta, harva lääkäri nai osa-aikaisen siivoojan.
Toinen mikä aina vedetään on se lasten kotihoito. Se kestää vain pari vuotta ja koskee vain osaa naisista (niitä jotka lisääntyy ja jotka eivät jaa vapaita isän kanssa), mutta kummasti on aina pääpuheenaihe näissä keskusteluissa: "MuTtA EnTäS HoiToVaPaA"!!!!111. Ihan kuin se olisi jokin pysyvä olotila joka koskee joka ikistä naista, koko parisuhteen ajan.
Miksi näistä harvinaisista, poikkeustilanteista tulee aina rahakeskustelujen pääargumentti sille että rahat nyt vaan on PAKKO olla yhteiset, tai sorto-hyväksikäytto-suurivääryys?
Alue: Aihe vapaa
Jaetaanko vastaavasti kotityöt tulojen mukaan eli mitä enemmän tuloja, sitä enemmän tekee kotitöitä ja maksaa perheen yhteisistä kuluista? Vai miksi menot pitää jakaa tulojen suhteessa eikä kulutuksen?