”Huonompi­tuloiset naiset haluavat yhteis­tilin...”

Porvoosta päivää! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteistili ja tienaan miestäni enemmän. Apua! En ole aiemmin tajunnut tätä - mieheni on gold digger!

Kumman paljon miestään enemmän tienaavia naisia on päätynyt tälle palstalle.

Kävi myös mielessä:-) Kun naisilla yleensä on se yksi vahva kriteeri miehell...paksulompsa

mies52v

Minä olen paljon pienempi tuloinen kuin mies ja meillä on yhteinen ruokarahatili, mutta molemmat laittavat sinne yhtä paljon rahaa. Toki mies omasta halustaan maksaa mulle välillä esim. Kahvilassa, ravintolassa.

Meillä liitto kestänyt jo vuosikymmeniä, ja vain puoliso tienaa eikä itselläni ole mitä tuloja. Jos puolisosta nyt äkkiä tuntuisi siltä, että haluaisi vaikka vaihtaa nuorempaan ja erota, niin minkäs sille voi. Ero vireille ja omaisuus jakoon. Kaikki on ollut meillä yhteiselämän alusta saakka yhteistä, niin pankkitilit, kuin kaikki omaisuus mitä tähän mennessä on hankittu. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, ja sitä on vuosien aikana ollut vähemmän ja enemmän, ja molempien tarpeisiin on riittänyt. Samanlaisia rahankäyttäjiä on oltu ja tuhlaillaan silloin kun siltä tuntuu, ja säästetään yhteisestä päätöksestä.

Vaikka olisin miten köyhä, en haluaisi mitään yhteistiliä. En halua sitoutua niin voimakkaasti, että on vaikea päästä pois, jos tilanne (esim. saan nyrkistä naamaan tai miehen teki mieli naiskennella jonkun toisen kanssa) sitä vaatii. Eipä kyllä yhteinen asuntokaan, oli sitten vuokra tai omistus, juuri herätä kiinnostusta... 

Saahan sitä aina haluta. Mutta mitäpä on valmis uhraamaan minulle vaihdossa?

Kaikki suhteet ovat liiketoimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Mitä epäreilua siinä on?

Entä jos mies tienaa vähemmän? Pitääkö hänen myös syödä vähemmän?

Kuinka kompensoidaan se, että naisella on enemmän krääsää asunnossa? Hävittäisin sohvatyynyt välittömästi jos se olisi minusta kiinni. Vastaavasti suihkutilan peilikaappiin ei mahdu parranajovehkeet kun se on täynnä purnukoita jotka on muuten ostettu tavallisten kauppareissujen yhteydessä, yhteisillä rahoilla! W T F

Hyi hitto! Muista mainita että olet noin pikkumainen treffi-ilmoituksessasi, jotta kaikki kumppania etsivät osaamme varoa sinunlaisiasi!

Meillä on omat tilit, ei yhtään yhteistä tiliä. Mies tienaa 7000€/k, minä 2200 €/kk. Minulle jää yhteisten kulujen jälkeen 400 € omaa rahaa ja kun ne loppuu, kuten käy joka kuukausi, pyydän mieheltä lisää. Onneksi on sama pankki niin raha siirtyy heti.

Jos yhteisiä lapsia on, niin kyllä paremmin tienaava maksaa enemmän. Muuten kannatan tasajakoa kaikessa. Ja kotityöt ja lastenhoito jaetaan myös tasan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ulkosuomalainen, joka hiemen epäuskoisena seuraa tätä keskustelua. Meilläpäin on normaalia, että on yhteistili. Niin on meilläkin, mutta molemmista oli tärkeää, että on myös omat tilit. Käytännössä kuitenkin kaikki on yhteistä ja suurimmaksi osaksi miehen ansaitsemaa rahaa.

Meillä on samantasoinen koulutus mutta mies tienaa 10x enemmän kuin minä, koska työskentelen vain täkäläisittäin vain vähän ja mies on onnistunut saamaan huippupaikan. Vastuu lapsista ja heidän koulustaan on suuri. Omille tileille tulee minun palkka ja miehellä osa hänen palkastaan. Yhteiselle tilille tulee suurin osa miehen palkasta ja sieltä maksetaan yhteiset menot. Molemmilla sitten ne omat rahat. Sieltä maksan jutut, jotka ovat mun omia. Ja jos ostan miehelle lahjan, maksan sieltä. Minusta ideaali järjestely vaikka tiedostan, että elän etuoikeutettua elämää. En ole nainen, joka tarvitsee uusia kenkiä laukkuja enkä mielestäni tuhlaile kenenkään rahoja, omia tai toisen. Erossa kaikki puolitettaisiin, samantekevää, kuka ne rahat on ansainnut. Ja se mielestäni oikeudenmukaista. Eläkettäkään en sure, vaan erossa saisin siitäkin puolet ja jos jään leskeksi vielä enemmän.

Miehen mielestä järjestely on meidän tilanteessa itsestäänselvä. Kukaan ei pidä ketään gold diggerinä. Kulttuurieroista kertoo se, että miestäni on tuttavamiesten taholta moitittu liiallisesta "vaimon siivellä ratsastamisesta" koska hän ei ole joutunut hoitamaan lapsia yhtä paljon. 

Sama juttu meillä, mutta itselläni ei ole palkkatuloa, vaan eletään puolison tuloilla. Ei ole vielä kukaan arvostellut siitä, että olen kotona, se on vain cool 😊. Kumpikin käyttää rahaa yhteiseltä tililtä oman harkinnan mukaan, mutta kumpikaan meistä ei ole tuhlari, mutta oikeissa asioissa ei pihistelläkään. Minullakin käsilaukku on jo vanha ja lähes rikki, ja olen harkinnut uuden ostamista, mutta ei ne laukut maailmasta lopu, jos en nyt heti ostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan naiset on olleet lokkimassa miehiä.

Itse en ainakaan alkaisi lapsia tekemään yhdenkään urospuolisen kanssa, joka ei perhettään elätä. Ei sellaisilla miehillä mitään teen, vaan miehen kunnia on täysin siinä miten perheen elättää. Vaimokin kuuluu siihen perheeseen. Yleensä miehet tienaa enemmän vielä tänä tasa-arvonkin aikana, ja käyttävät taloudellista valtaa aistaen vaimoa ja lapsia. Suomessa siis näin. Naiset kyllä uhoaa, että on omat rahat ym., mutta valitettavasti totuus on muuta. Naiset joutuvat avioliitossakin kovan paineen alle, kun pitää ne lapset elättää ja työt ja kotityöt hoittaa. Mies voi omistautua urakehitykseen, ja omaisuuden kartuttamiseen ja kalliisiin harrastuspuuhiin perheen hyvinvoinnin kustannuksella. Vaimo ja lapset ovat viittä vaille sossun luukulla koko ajan. Hermoja raastavaa on naisen elämä maailman esimerkkimaassa, paperilla näyttää onnen tyyssijalta, mutta realimaailma näyttää muulta.

Yhteistili toimii oikein hyvin ydinperheessä, jossa molemmilla suht yhteneväinen käsitys rahankäytöstä. Muodostamme yhtenäisen perheen, joka työskentelee yhdessä yhteiseksi hyväksi, laskut tulee maksettua, kumpikin saa ostaa mitä haluaa milloin haluaa, isommista hankinnoista keskustellaan mikä kuuluu parisuhteeseen.

En tiedä kumpi meillä yhteisen tilin halusi, mutta siirryttiin yhteistalouteen kun oltiin 20-vuotiaita. Meillä oli yhteiset tulot kuussa 900€ ja tuosta vuokraan meni 550€. Silloin oli tärkeää tietää paljonko meillä oikeasti oli yhteensä rahaa koko ajan. Päätettiin hommata yhteinen tili ja kaikki tulot sinne. Sama ollaan pidetty myöhemmässäkin elämässä. Ei olla koettu tarpeelliseksi muuttaa.

Nykyisellään minun nettotulot on 3900€/kk ja vaimon 1000-1200€/kk. Vaimo on nyt vuoden opiskellut ja siinä samassa tekee töitä ravintolassa sen minkä ehtii/jaksaa. Ennen opiskeluja vaimon nettotulot oli 1800€/kk. Asuntolainan lyhenys meillä on 1200€/kk ja vastike 600€/kk. Säätöön menee yhteiselle säästötilille 500€/kk ja kummankin omaan arvo-osuustiliin rahastoihin 200€/kk (yhteensä siis 400€). Loput on tarkoitettu käyttöön eikä meillä lasketa mitä kukakin ostaa. Kumpikin voi ostaa mitä haluaa ja harrastaa mitä haluaa. Aina on ruokaa jääkaapissa ollut ja laskut on saatu maksettua. En koe vaimoni loisivan rahoillani vaikka selkeästi häntä elätänkin. Tai ainakin maksan huomattavasti enemmän kuluista. En pystyisi olemaan parisuhteessa, jos olisi tiukasti omat rahat tai puoliso ei suostuisi kertomaan edes tonnin tarkkudella paljonko tienaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat tilit, ei yhtään yhteistä tiliä. Mies tienaa 7000€/k, minä 2200 €/kk. Minulle jää yhteisten kulujen jälkeen 400 € omaa rahaa ja kun ne loppuu, kuten käy joka kuukausi, pyydän mieheltä lisää. Onneksi on sama pankki niin raha siirtyy heti.

Ja mielestäsi olet itsenäinen omillaan toimeen tuleva nainen?

Koskaan ei tule tasa-arvoa, kun mies ei synnytä.

En ole parisuhteessa, mutta jos olisin, haluaisin omien rahojen lisäksi yhteistilin jonne molemmat laittaisivat palkastaan 40%.

Jos molemilla olisi täysin omat rahat, pitäisi ruokaostokset ja laskut maksatuttaa aina jommalla kummalla joten niiden suhteen yhteinen tili on paljon helpompi.

Ja miksi juuri 40%? No sen takia, koska jos molemmat maksaisivat eurolleen saman verran, köyhempi menettäisi siinä prosentuaalisesti enemmän joka olisi köyhän ihmisen hyväksikäyttöä. Ja 40% siksi, koska 50% olisi aika paljon, mutta 20% aika vähän. Riippuu toki tuloista, mutta näin yhteenvetona yhteiseen tiliin tietty prosentti ja loput itselleen

Naisilta pitää vaatia enemmän niin vähenee tuo lokittelu ja vässyköinti. Siis ihan siitä lähtien että ottavat vastuun omasta opidkelualavalinnastaan ja urakehityksestään.

Kannatan ehdottomasti VAATIMUSTEN tasa-arvoa. Molemmat osallistuvat yhtäläisellä ajallisella panostuksella kodin hoitoon. Molemmat osallistuvat yhtäläisellä rahallisella panostuksella asumisen ja perheen kuluihin.

40% kirjoitti:

En ole parisuhteessa, mutta jos olisin, haluaisin omien rahojen lisäksi yhteistilin jonne molemmat laittaisivat palkastaan 40%.

Jos molemilla olisi täysin omat rahat, pitäisi ruokaostokset ja laskut maksatuttaa aina jommalla kummalla joten niiden suhteen yhteinen tili on paljon helpompi.

Ja miksi juuri 40%? No sen takia, koska jos molemmat maksaisivat eurolleen saman verran, köyhempi menettäisi siinä prosentuaalisesti enemmän joka olisi köyhän ihmisen hyväksikäyttöä. Ja 40% siksi, koska 50% olisi aika paljon, mutta 20% aika vähän. Riippuu toki tuloista, mutta näin yhteenvetona yhteiseen tiliin tietty prosentti ja loput itselleen

Jos perheen/pariskunnan yhteiset menot on 2000€/kk ja nettotulot on 1800€/kk ja 5500€/kk. Kumpainenkin maksaa siis 1000€ menoista. Mitenkä tässä käytetään köyhää hyväksi? Köyhemmällekin jää ihan kohtuullinen 800€/kk omiin menoihin ja säästöön. Miksi parempituloista saa käyttää rahallisesti hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Yhteistili toimii oikein hyvin ydinperheessä, jossa molemmilla suht yhteneväinen käsitys rahankäytöstä. Muodostamme yhtenäisen perheen, joka työskentelee yhdessä yhteiseksi hyväksi, laskut tulee maksettua, kumpikin saa ostaa mitä haluaa milloin haluaa, isommista hankinnoista keskustellaan mikä kuuluu parisuhteeseen.

Näin juuri on meilläkin. Yhteinen elämä yhteiset tulot ja menot. Mentiin nuorina opiskelijoina yhteen ja yhdessä on elämä rakennettu ja perhe kasvatettu. Välillä on ollut taloudellisesti tiukempaa ja silloin ollaan eletty säästäväisemmin. Koskaan ei ole ollut rahasta tai sen käytöstä riitaa.

Me muutettiin mieheni kanssa yhteen kun minä olin opiskelija ja hänen hyvät tulonsa veivät minulta mm. opintotuen asumislisän. Minun oli täysin mahdotonta siinä asetelmassa maksaa omaa osaani kuluista ilman lainaa, jota kumpikaan taas ei nähnyt mielekkäänä ottaa koska sitten se sama raha olisi pois meidän taloudesta myöhemmin. Vastaavankaltainen tilanne oli myöhemmin esim. hoitaessani lapsia kotona. Meillä mies on ollut se joka kyllästyttyään opiskeluaikoina tyhjään tiliini halusi asunnon oston yhteydessä käytännöllisyyden vuoksi yhteisen, jotta kumpi vain voi käydä ruokakaupassa, maksaa laskut, ostaa lasten haalarit jne. ilman että tarvitsee siirrellä tai pyytää rahaa. Avioehdostakin kieltäytyi vaikka tarjosin.

Ollaan tosi samanlaisia rahankäyttäjiä, harkitsevia, eikä kumpikaan ole koskaan käsittääkseni tuhlaillut toiselta salaa - pikemminkin se menee niin että toinen kannustaa toista hankkimaan ne vähän kalliimmatkin harrastusvermeet tai käymään siellä hierojalla koska rahaa on, mutta sitä ei aina raaskisi käyttää. Periaatteessa "lupia" ei kysellä mutta isommista jutellaan.

Tiedän ettei tämä kaikille sovi, mutta me ollaan oltu niin yksikkö teinistä lähtien että rahojen erottelu tuntuisi työläältä pelleilyltä, kun yhteistä elämää yhteisessä kodissa yhteisten lasten kanssa eletään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä liitto kestänyt jo vuosikymmeniä, ja vain puoliso tienaa eikä itselläni ole mitä tuloja. Jos puolisosta nyt äkkiä tuntuisi siltä, että haluaisi vaikka vaihtaa nuorempaan ja erota, niin minkäs sille voi. Ero vireille ja omaisuus jakoon. Kaikki on ollut meillä yhteiselämän alusta saakka yhteistä, niin pankkitilit, kuin kaikki omaisuus mitä tähän mennessä on hankittu. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä, ja sitä on vuosien aikana ollut vähemmän ja enemmän, ja molempien tarpeisiin on riittänyt. Samanlaisia rahankäyttäjiä on oltu ja tuhlaillaan silloin kun siltä tuntuu, ja säästetään yhteisestä päätöksestä.

Kaikki on yhteistä. Paitsi vastuu.