”Huonompi­tuloiset naiset haluavat yhteis­tilin...”

Vierailija kirjoitti:

Viime vuodet miehen veli avautunut toistuvasti perheellemme ja anopille siitä mitä joutuu läpikäymään. Muulle suvulle pahaa tekee seurata vierestä, anoppikin ilmoitti pitävän siksi hajurakoa kyseiseen miniään

Hajurako: win-win tilanne näille miniälle ja anopille.

Mies suostuu kotona kaikkeen ja sitten selän takana valittaa suvulle? Onko suvussaan tottunut tottelemaan vahvoja naisia kuin auktoriteettia? Eikö osaa ottaa eroa jos on niin vaikeaa?

Jos kyseessä ei ole väkivalta tms. niin ei ole sinun asiasi puuttua muiden parisuhteisiin.

Noh, tunnen tapauksen jossa parempituloinen mies ei osallistu mitenkään perheen kustannuksiin vaan esim lasten vaatteet, ruuat ja sähkölasku jää huonompituloisen maksettavaksi ellei sitten haluta joutua perintään. Kyseinen mies on niin ummikko raha-asioissa ja itsekäskin, että ostaa mielummin avoauton kuin maksaa vaikka lastensa päiväkotimaksuja. Ja on raha-asioissa aivan uskomattoman lukutaidoton. Laskut jotka hänen pitää maksaa ehtivät aina käydä perinnän kautta ennen kuin vaivautuu niitä maksamaan.

Aina ei ole kyseessä mikään gold digger vaan joskus yhteistä tiliä vaativa voi ihan vain haluta, että toinen osapuoli osallistuu samalla tavalla perheen kustannuksiin.

Kyllä. Tällaisia tapauksia on oikeasti olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

50-50 yhteisten kulujen jako on epäreilu ,mikäli tuloissa on eroa. Miksi ksi parempituloinen elätyttää itsensä pienituloisen kustannuksella. Maksuosuus tulee tietysti suhteuttaa osuuteen yhteenkasketuista tulousta.

Me ratkaistiin tämä aikoinaan siten, että me molemmat laitetaan yhteisiin menoihin, laskuihin, lainalyhennyksiin ja sijoituksiin kolmannelle tilille rahaa, ja jako tehdään siten että molemmille jää suurin piirtein sama summa ns. omaa rahaa käyttöön joka kuukausi. Mahdolliset työstä tulevat bonukset / matkojen päivärahat yms. ei kuulu mukaan, vaan sovittiin että nämä on kaikki omia rahoja.

Toki tämä toimii meillä siksi, että kumpikaan ei vakituisesti tienaa merkittävästi enempää, kuin toinen eli ei ole päässyt syntymään tilannetta, missä enemmän tienaava kokisi tulleensa taloudellisesti hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

Miksi ihmeessä sinun pitäisi kysyä mieheltäsi saatko ostaa jotain, jos teillä on yhteistili??

Me ollaan omistettu meidän kaikki asunnot aina 50/50 vaikka olen ollut lasten kanssa kotona. Mies maksaa vastikkeet, minä olen lyhentänyt asuntolainaani (silloin kun sitä vielä oli).

Olemme akateemisesti koulutettuja molemmat ja ehdin olla työelämässä pitkään ennen lisääntymistä. Helsingissä asutaan ja ostettiin eka yhteinen asunto 50/50-periaatteella hyvältä alueelta. Arvon noustessa ja perheen kasvaessa aina isompaa kohti.

Omaisuus kasvaa kotona ”makaamallakin”, jos tekee järkeviä sijoituksia ;).

Suomessa on puolisoiden välillä elatusvelvollisuus.

Kun aloimme olemaan yhdessä 24v sitten tienasimme saman verran. Tilanteet on muuttuneet moneen kertaan ja nyt 1/2 eläkkeellä mun osuus on vain 20%.

Olen aina hoitanut perheen raha-asiat, myös 2 taloraksan aikana. Mies on aina ollut sitä mieltä että perhe on yksikkö joten rahatkin on yhteiset. Kummallekin jää käyttörahaa muutama satanen, se riittää omiin menoihin hyvin.

Mä olen ulkosuomalainen, joka hiemen epäuskoisena seuraa tätä keskustelua. Meilläpäin on normaalia, että on yhteistili. Niin on meilläkin, mutta molemmista oli tärkeää, että on myös omat tilit. Käytännössä kuitenkin kaikki on yhteistä ja suurimmaksi osaksi miehen ansaitsemaa rahaa.

Meillä on samantasoinen koulutus mutta mies tienaa 10x enemmän kuin minä, koska työskentelen vain täkäläisittäin vain vähän ja mies on onnistunut saamaan huippupaikan. Vastuu lapsista ja heidän koulustaan on suuri. Omille tileille tulee minun palkka ja miehellä osa hänen palkastaan. Yhteiselle tilille tulee suurin osa miehen palkasta ja sieltä maksetaan yhteiset menot. Molemmilla sitten ne omat rahat. Sieltä maksan jutut, jotka ovat mun omia. Ja jos ostan miehelle lahjan, maksan sieltä. Minusta ideaali järjestely vaikka tiedostan, että elän etuoikeutettua elämää. En ole nainen, joka tarvitsee uusia kenkiä laukkuja enkä mielestäni tuhlaile kenenkään rahoja, omia tai toisen. Erossa kaikki puolitettaisiin, samantekevää, kuka ne rahat on ansainnut. Ja se mielestäni oikeudenmukaista. Eläkettäkään en sure, vaan erossa saisin siitäkin puolet ja jos jään leskeksi vielä enemmän.

Miehen mielestä järjestely on meidän tilanteessa itsestäänselvä. Kukaan ei pidä ketään gold diggerinä. Kulttuurieroista kertoo se, että miestäni on tuttavamiesten taholta moitittu liiallisesta "vaimon siivellä ratsastamisesta" koska hän ei ole joutunut hoitamaan lapsia yhtä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuodet miehen veli avautunut toistuvasti perheellemme ja anopille siitä mitä joutuu läpikäymään. Muulle suvulle pahaa tekee seurata vierestä, anoppikin ilmoitti pitävän siksi hajurakoa kyseiseen miniään

Hajurako: win-win tilanne näille miniälle ja anopille.

Mies suostuu kotona kaikkeen ja sitten selän takana valittaa suvulle? Onko suvussaan tottunut tottelemaan vahvoja naisia kuin auktoriteettia? Eikö osaa ottaa eroa jos on niin vaikeaa?

Jos kyseessä ei ole väkivalta tms. niin ei ole sinun asiasi puuttua muiden parisuhteisiin.

Anoppi myös vahvatahtoinen nainen joten nuoresta pitäen miehen veli tottunut tottelemaan vastakkaista sukupuolta. Enemmän muut puuttuvat heidän tilanteeseensa. Itse olin kerran keskustelussa läsnä kompaten puolisoani nyökkäyksen verran ja se riitti. Miehen veli valittaa meille ettei hänelle jää rahaa omiin juttuihin juurikaan naisen vuoksi mutta läheisriippuvaisena hyväksyy hammasta purren asetelman

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ulkosuomalainen, joka hiemen epäuskoisena seuraa tätä keskustelua. Meilläpäin on normaalia, että on yhteistili. Niin on meilläkin, mutta molemmista oli tärkeää, että on myös omat tilit. Käytännössä kuitenkin kaikki on yhteistä ja suurimmaksi osaksi miehen ansaitsemaa rahaa.

Meillä on samantasoinen koulutus mutta mies tienaa 10x enemmän kuin minä, koska työskentelen vain täkäläisittäin vain vähän ja mies on onnistunut saamaan huippupaikan. Vastuu lapsista ja heidän koulustaan on suuri. Omille tileille tulee minun palkka ja miehellä osa hänen palkastaan. Yhteiselle tilille tulee suurin osa miehen palkasta ja sieltä maksetaan yhteiset menot. Molemmilla sitten ne omat rahat. Sieltä maksan jutut, jotka ovat mun omia. Ja jos ostan miehelle lahjan, maksan sieltä. Minusta ideaali järjestely vaikka tiedostan, että elän etuoikeutettua elämää. En ole nainen, joka tarvitsee uusia kenkiä laukkuja enkä mielestäni tuhlaile kenenkään rahoja, omia tai toisen. Erossa kaikki puolitettaisiin, samantekevää, kuka ne rahat on ansainnut. Ja se mielestäni oikeudenmukaista. Eläkettäkään en sure, vaan erossa saisin siitäkin puolet ja jos jään leskeksi vielä enemmän.

Miehen mielestä järjestely on meidän tilanteessa itsestäänselvä. Kukaan ei pidä ketään gold diggerinä. Kulttuurieroista kertoo se, että miestäni on tuttavamiesten taholta moitittu liiallisesta "vaimon siivellä ratsastamisesta" koska hän ei ole joutunut hoitamaan lapsia yhtä paljon. 

Juuri tuon takia minäkin tapailen ulkomaalaisia miehiä. Suurin osa suomalaisista mehistä ei osaa hyväksyä sitä karua tosiasiaa, että mies on perheen elättäjä. Naiset rahat (palkkatulot) ovat naisen omia rahoja. Miehen rahat taas ovat pariskunnan YHTEISIÄ rahoja. Mies maksaa talon, auton, ruokamenot ja myös vaimon shoppailut. Avioerossa omaisuus menee puoliksi eli vaimo saa läksiäislahjaksi puolet miehen omaisuudesta. Vaimo voi toki halutessaan suostua avioehtoon eli hyväksyä kiinteän korvaussumman (vaikkapa puoli miljoonaa euroa), jonka vaimo saa "elatusrahaksi" erotilanteessa.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan suomalaiset naiset lähtevät ulkomaille paljon useammin kuin suomalaiset miehet. Naiset siis poistuvat Suomesta (lähtevät ulkomaille opiskelmaan, vaihto-oppilasvuodeksi, töitä tekemään) ja löytävät itselleen kumppanin ulkomailta. Lapset syntyvät ulkomailla ja saavat isänsä kansalaisuuden. Toki usein myös äitinsä kansalaisuuden (kaksoiskansalaisuus) mikäli paikallinen laki sen sallii.

Suomalaiset miehet taas jäävät kotimaahan ja jäävät naimattomiksi. Toki jotkut miehet käyvät haemassa halatuntivaimon Thaimaasta tai Venäjältä, mutta vaimo on köyhempi kuin miehensä. Suomalaiset naiset taas lähtevät ulkomaille ja löytävät rikkaamman miehen.

Bioogia on aina toiminut näin: nainen nai ylöspäin (etsii rikasta miestä) kun taas mies nain alaspäin (etsii seksikästä naista, vaikka nainen olisi köyhä ja ilman yliopistotutkintoa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuodet miehen veli avautunut toistuvasti perheellemme ja anopille siitä mitä joutuu läpikäymään. Muulle suvulle pahaa tekee seurata vierestä, anoppikin ilmoitti pitävän siksi hajurakoa kyseiseen miniään

Hajurako: win-win tilanne näille miniälle ja anopille.

Mies suostuu kotona kaikkeen ja sitten selän takana valittaa suvulle? Onko suvussaan tottunut tottelemaan vahvoja naisia kuin auktoriteettia? Eikö osaa ottaa eroa jos on niin vaikeaa?

Jos kyseessä ei ole väkivalta tms. niin ei ole sinun asiasi puuttua muiden parisuhteisiin.

Anoppi myös vahvatahtoinen nainen joten nuoresta pitäen miehen veli tottunut tottelemaan vastakkaista sukupuolta. Enemmän muut puuttuvat heidän tilanteeseensa. Itse olin kerran keskustelussa läsnä kompaten puolisoani nyökkäyksen verran ja se riitti. Miehen veli valittaa meille ettei hänelle jää rahaa omiin juttuihin juurikaan naisen vuoksi mutta läheisriippuvaisena hyväksyy hammasta purren asetelman

Omassa suvussa kaikki naiset on opetettu siihen, ettei heillä ole oikeutta yhteiseen tiliin, vaikka oma palkka sinne maksetaankin. Vaatteetkin ostetaan kirpputoreilta, koska jos ostaa itselleen jotain uutta, niin mies alkaa heti huutamaan... mutta miehet tottakai laittaa rahaa pelikoneisiin ja viinaan.

Veljellesi sanoisin sen mitä sanon myös näille naisille: jos hyväksytte tuon käyttäytymisen niin siitä on ihan turha valittaa. Erotkaa, jos ette hyväksy. Turha sitä on valittaa, ei heidän käytös mihinkään muutu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ulkosuomalainen, joka hiemen epäuskoisena seuraa tätä keskustelua. Meilläpäin on normaalia, että on yhteistili. Niin on meilläkin, mutta molemmista oli tärkeää, että on myös omat tilit. Käytännössä kuitenkin kaikki on yhteistä ja suurimmaksi osaksi miehen ansaitsemaa rahaa.

Meillä on samantasoinen koulutus mutta mies tienaa 10x enemmän kuin minä, koska työskentelen vain täkäläisittäin vain vähän ja mies on onnistunut saamaan huippupaikan. Vastuu lapsista ja heidän koulustaan on suuri. Omille tileille tulee minun palkka ja miehellä osa hänen palkastaan. Yhteiselle tilille tulee suurin osa miehen palkasta ja sieltä maksetaan yhteiset menot. Molemmilla sitten ne omat rahat. Sieltä maksan jutut, jotka ovat mun omia. Ja jos ostan miehelle lahjan, maksan sieltä. Minusta ideaali järjestely vaikka tiedostan, että elän etuoikeutettua elämää. En ole nainen, joka tarvitsee uusia kenkiä laukkuja enkä mielestäni tuhlaile kenenkään rahoja, omia tai toisen. Erossa kaikki puolitettaisiin, samantekevää, kuka ne rahat on ansainnut. Ja se mielestäni oikeudenmukaista. Eläkettäkään en sure, vaan erossa saisin siitäkin puolet ja jos jään leskeksi vielä enemmän.

Miehen mielestä järjestely on meidän tilanteessa itsestäänselvä. Kukaan ei pidä ketään gold diggerinä. Kulttuurieroista kertoo se, että miestäni on tuttavamiesten taholta moitittu liiallisesta "vaimon siivellä ratsastamisesta" koska hän ei ole joutunut hoitamaan lapsia yhtä paljon. 

Juuri tuon takia minäkin tapailen ulkomaalaisia miehiä. Suurin osa suomalaisista mehistä ei osaa hyväksyä sitä karua tosiasiaa, että mies on perheen elättäjä. Naiset rahat (palkkatulot) ovat naisen omia rahoja. Miehen rahat taas ovat pariskunnan YHTEISIÄ rahoja. Mies maksaa talon, auton, ruokamenot ja myös vaimon shoppailut. Avioerossa omaisuus menee puoliksi eli vaimo saa läksiäislahjaksi puolet miehen omaisuudesta. Vaimo voi toki halutessaan suostua avioehtoon eli hyväksyä kiinteän korvaussumman (vaikkapa puoli miljoonaa euroa), jonka vaimo saa "elatusrahaksi" erotilanteessa.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan suomalaiset naiset lähtevät ulkomaille paljon useammin kuin suomalaiset miehet. Naiset siis poistuvat Suomesta (lähtevät ulkomaille opiskelmaan, vaihto-oppilasvuodeksi, töitä tekemään) ja löytävät itselleen kumppanin ulkomailta. Lapset syntyvät ulkomailla ja saavat isänsä kansalaisuuden. Toki usein myös äitinsä kansalaisuuden (kaksoiskansalaisuus) mikäli paikallinen laki sen sallii.

Suomalaiset miehet taas jäävät kotimaahan ja jäävät naimattomiksi. Toki jotkut miehet käyvät haemassa halatuntivaimon Thaimaasta tai Venäjältä, mutta vaimo on köyhempi kuin miehensä. Suomalaiset naiset taas lähtevät ulkomaille ja löytävät rikkaamman miehen.

Bioogia on aina toiminut näin: nainen nai ylöspäin (etsii rikasta miestä) kun taas mies nain alaspäin (etsii seksikästä naista, vaikka nainen olisi köyhä ja ilman yliopistotutkintoa).

Tässä näkee taas tämä miesten ajatus rahasta = yhteiset rahat tarkoittaa "miehen rahoja", joista nainen saa puolet erotilanteessa.. Unohda se, että naisenkin palkka menee yhteiselle tilille.. Ne on MIESTEN RAHOJA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuodet miehen veli avautunut toistuvasti perheellemme ja anopille siitä mitä joutuu läpikäymään. Muulle suvulle pahaa tekee seurata vierestä, anoppikin ilmoitti pitävän siksi hajurakoa kyseiseen miniään

Hajurako: win-win tilanne näille miniälle ja anopille.

Mies suostuu kotona kaikkeen ja sitten selän takana valittaa suvulle? Onko suvussaan tottunut tottelemaan vahvoja naisia kuin auktoriteettia? Eikö osaa ottaa eroa jos on niin vaikeaa?

Jos kyseessä ei ole väkivalta tms. niin ei ole sinun asiasi puuttua muiden parisuhteisiin.

Anoppi myös vahvatahtoinen nainen joten nuoresta pitäen miehen veli tottunut tottelemaan vastakkaista sukupuolta. Enemmän muut puuttuvat heidän tilanteeseensa. Itse olin kerran keskustelussa läsnä kompaten puolisoani nyökkäyksen verran ja se riitti. Miehen veli valittaa meille ettei hänelle jää rahaa omiin juttuihin juurikaan naisen vuoksi mutta läheisriippuvaisena hyväksyy hammasta purren asetelman

Omassa suvussa kaikki naiset on opetettu siihen, ettei heillä ole oikeutta yhteiseen tiliin, vaikka oma palkka sinne maksetaankin. Vaatteetkin ostetaan kirpputoreilta, koska jos ostaa itselleen jotain uutta, niin mies alkaa heti huutamaan... mutta miehet tottakai laittaa rahaa pelikoneisiin ja viinaan.

Veljellesi sanoisin sen mitä sanon myös näille naisille: jos hyväksytte tuon käyttäytymisen niin siitä on ihan turha valittaa. Erotkaa, jos ette hyväksy. Turha sitä on valittaa, ei heidän käytös mihinkään muutu

Parisuhdeterapiassahan he käyvätkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

Miksi ihmeessä sinun pitäisi kysyä mieheltäsi saatko ostaa jotain, jos teillä on yhteistili??

Omassa perheessä yhteistilikään ei olisi pohjaton kaivo, josta kumpikin voi lappaa rahaa mihin mieleen juolahtaa vain katsomalla sen hetkistä saldoa. Toimii niissä perheissä, joissa on niin isot tulot, että palkkoja ei ehdi tuhlata ennen kuin uudet tulee.

eri

Vierailija kirjoitti:

Jaa.

Meillä on ollut yhteinen käyttötili ihan alusta asti, eli noin 30 vuotta. Hyvin on toiminut.

Ja toimii jatkossakin, jos mies mahdollistaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteistili ja tienaan miestäni enemmän. Apua! En ole aiemmin tajunnut tätä - mieheni on gold digger!

Kumman paljon miestään enemmän tienaavia naisia on päätynyt tälle palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi yhteistiliin, koska omat rahat on minulle ehdottoman tärkeä arvo. En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen, että joutuisin kysymään mieheltäni, saanko ostaa jotakin tai lähteä reissuun tms.

Maksamme yhteiset kulut (asuminen, yhteisen auton kulut, ruoka) puoliksi niin, että molemmat laittavat saman summan taloustilille, josta ne maksetaan. Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä mieheni kuukausittaisia tuloja eikä hän kysele minun. Mainitsin kyllä, että tässä kuussa on normaalia pienempi palkka, kun otin kaksi viikkoa palkatonta lomaa vuosiloman päälle.

Miksi ihmeessä sinun pitäisi kysyä mieheltäsi saatko ostaa jotain, jos teillä on yhteistili??

Minä ymmärrän yhteistilin niin, että on yksi tili, jolle molempien tulot menevät. Minulla ei olisi pokkaa nostaa sellaiselta tililtä rahaa omiin henkilökohtaisiin matkoihini tai hankintoihini, koska ne olisivat myös puolisoni ansaitsemia rahoja. Enkä olisi ollenkaan mielissäni, jos hän ilmoittaisi vaihtaneensa moottoripyörän yhteisillä rahoillamme.

Kun on omat tilit, sellaista ongelmaa ei tule. Kyllä minä kerron puolisolleni matkasuunnitelmistani ja kysyn häntä mukaankin, mutta jos häntä ei huvita lähteä, niin minun ei tarvitse perustella miksi minulla on oikeus käyttää rahaa matkaan. Vastaavasti hän kyllä miettii "ääneen" isoja hankintojaan (moottoripyörän vaihtaminen, puutarhakoneet) mutta vaikka minun mielestäni osa niistä on turhia (kun on jo toimiva laite ennestään), hänellä on oikeus käyttää omia rahojaan aivan kuten haluaa. (Selvennyksen vuoksi: välttämättömät kodinkoneet ja laitteet maksetaan puoliksi.)

Kyllä ehdottomasti pitää olla omat tilit ja sitten vaikka yksi yhteinen taloustili.

Jos ollaan yhdessä niin ollaan yhdessä, päätöksiä tehdään yhdessä jne. En haluaisi olla yhdessä puolison kanssa, jolla olisi eri rahankäyttötottumukset kuin minulla. Molemmat olemme säästäväisiä ja kummankin tulot ja menot laitetaan exceliin, koetaan se käteväksi kun kumpikin tietää tasan tarkkaan, miten paljon meillä on rahaa. Jos toinen joutuu työttömäksi tai alkaa opiskella, palkkatason laskusta kärsii molemmat yhdessä. Meille on tulossa lapsia ja on selvää, että kumpi sitten kotiin jääkään pidemmäksi aikaa, toinen maksaa pääasiassa kulut. Lapset eivät ole mikään naisen puuhasteluprojekti, vaan yhteinen päätös ja vastuu. En koskaan alkaisi itse järjestelyyn, että maksettaisiin puolet ja puolet kaikesta jos jompikumpi tienaisi 1000 ja toinen 5000. Avioliitossa olemme tiimi ja elintaso on se, mihin meillä yhdessä, yhteensä on varaa. Kumpikin tekee töitä tiimin hyväksi. Rahallinen panostus eli palkka ei ole ainoa asia, millä on tiimille arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Noh, tunnen tapauksen jossa parempituloinen mies ei osallistu mitenkään perheen kustannuksiin vaan esim lasten vaatteet, ruuat ja sähkölasku jää huonompituloisen maksettavaksi ellei sitten haluta joutua perintään. Kyseinen mies on niin ummikko raha-asioissa ja itsekäskin, että ostaa mielummin avoauton kuin maksaa vaikka lastensa päiväkotimaksuja. Ja on raha-asioissa aivan uskomattoman lukutaidoton. Laskut jotka hänen pitää maksaa ehtivät aina käydä perinnän kautta ennen kuin vaivautuu niitä maksamaan.

Aina ei ole kyseessä mikään gold digger vaan joskus yhteistä tiliä vaativa voi ihan vain haluta, että toinen osapuoli osallistuu samalla tavalla perheen kustannuksiin.

Kyllä. Tällaisia tapauksia on oikeasti olemassa.

Tämä lääkärimies maksaa kaiken yksin. Asunnon, auton, laskut, lasten kokopäiväkotimaksutkin samalla kun nainen viettää päivät pitkät yksin kotona nettishoppaillen ja somettaen

Meillä on ollut yhteinen tili jo vuodesta 1985, ollaan tienattu yhtä paljon joskus 15v alkuaikoina, nykyään mieheni tienaa enemmän koska on töissä, itse lopetin palkkatyön joskus 1998. Silti ollaan tasa-arvoisia eikä kumpikaan tuhlaa tai kyttää toisen menoja, olemme siis onnistuneet. Ollaan nyt 54 vuotiaita.