Mies kysyy: voiko raskaus tosiaan olla NÄIN vaikea??!

Vähän vaikea sanoa, kun et oikein kerro yksityiskohtia! Mutta raskaudet on erilaisia, toiset on hirveän hyvässä kunnossa, toiset huonossa ja useimmat varmaan siltä väliltä.

Mulla oli paljon selkäkipuja ja mun piti olla tosi varovainen kaiken nostamisen ja rasituksen kanssa (istukka kohdunsuulla), mutta pahoinvointia ei toisaalta juuri ollut.

Kyllä se vaan voi olla noin, valitettavasti. Tosin sellainen nainen, jonka kaikki raskaudet ovat sujuneet kuin strömsössä, ei tätä tietenkään allekirjoita. 

Itselläni ensimmäinen raskaus oli helppo, toinen taas tuskainen, joka teki minusta valittavan vinkuiitan.

En jaksanut lukea vuodatustasi kokonaan. Tartun kuitenkin heti alussa mainitsemaasi asiaan, eli luuletko todella, että koska vaimosi raskaudet ovat olleet helppoja niin muidenkin raskaudet ovat? Suomennettuna kaikki raskaudesta "valittavat" vain teeskentelevät päästäkseen töissä helpolla?

Itse oksensin raskauden ensimmäiset 3 kuukautta yötä päivää. Oksensin ensimmäisenä aamulla, jokaisen syömisen ja juomisen jälkeen, oksensin vaikken syönyt mitään, oksensin bussipysäkillä, juna-asemalla, kaupan vessassa ja ihan missä vain ikinä olinkin. Heräsin yöllä oksentamaan. Näin ollen vältin ulkona liikkumista. Jos olisin ollut työelämässä (opiskelin siis), olisin varmasti joutunut hakemaan saikkua. Sen kevään luennotkin jäivät todella vähälle, koska makasin kotona sängynpohjalla.

Eli kyllä se voi olla aika vaikeaa. Joillain tulee selkäkipuja, mikä hankaloittaa liikkumista. Itselleni tuli viimeisen parin kuukauden aikana niin pahoja liitoskipuja lantion alueelle, että heräilin yöllä tunnin välein ja jouduin aina nousemaan ylös ja kävelemään hetken. Samoihin aikoihin alkoivat myös kaikesta rasituksesta seuraavat supistukset, jotka - tiedoksesi - eivät ole kovin terveellisiä kun vauva ei ole valmis syntymään.

Ehkä se sun duunikaveri ei vain halua jakaa sinulle ja muille ihmisille jokaista vaivaansa. Sillä voi olla vaikka niitä selkäkipuja, liitoskipuja, virtsankarkailua, peräpukamia ja luoja ties mitä. Jos käy huono tuuri ja tulee järjestään kaikki raskausvaivat, niin on se varmaan aika ankeaa se olo.

Miten syöminen voi ketään ärsyttää? Me ollaan vedetty joskus projektin aamupalavereissä puuroa ja samalla tehty työtä.

Minulla on ollut neljä tosihelppoa raskautta, mutta olen kyllä kuullut varsinaisia mothzillajuttuja tyypeistä, joiden raskaus on ihan murhaa. Kuvaamasi tapaus ei kovin karmeelta vaikuta.  

Vastaus kysymykseen: voi olla, ja monilla on vielä pahempaakin. Pahimmillaan voi joutua olemaan vuodepotilaanakin. Tämä tosin harvinaista.

Mutta sitten ongelmaan. Mielestäni jos ihminen ei ole työkykyinen niin sitten on jäätävä sairaslomalle. Jo ihan vauvankin takia, ja tietyst omankin terveyden takia.

Raskaus voi olla paljon tuotakin vaikeampi. Suurin osa pääsee yleensä varsin lievillä sivuoireilla, mutta on oikeasti niitäkin joiden raskausaika on yhtä tuskaa. Ja tässä on vielä se, että jokainen raskaus voi olla erilainen eikä koskaan voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää.

Eihän sitä voi tietää. Osa naisista muuttuu itsekeskeisiksi ja itsekkäiksi. Kyllä nyt sen verran voi vaatia ettei mässytä ruokaa kesken palaverin jos onkin jotain verensokerin heittelyä. Voi syödä ennen kokousta. Raskaanaoleva nainen on myös erityisen herkkä loukkaantumaan hormonihuuruissaan joten yritä olla varovainen jos joudut häntä "ojentamaan".

Onneksi tuo tila ei jatku ikuisesti.

No, voihan olla vaikka liitoskipuja, minkä vuoksi esim. istuma-asentokin voi olla ikävä. Tai vauva painaa virtsarakkoon niin, että joku päivä lirahtelee housuun... Tai voi yrjöttää vaikka raskauden loppuun saakka. Tai voi olla herkkä verensokerin heittelylle. Tai verenpaine voi heitellä. Tai jalat turvota istumatyössä niin, ettei pysty olemaan... Tai voi olla pahat pukamat niin etu- kuin takapuolessakin. Voi melkein mitä vain.

Itselläni tosin kumpikin raskaus sujunut hyvin, mutta en silti kuvittele, etteikö toisten naisten kokemukset ole tosia.

Jos raskaus on niin vaikea, ettei jaksa tai kykene töitä tekemään => sairaslomalle. Jos ei ole sairaslomalla, niin silloin on työkykyinen, eli on töissä ja TEKEE töitä.

Ymmärrän, jos on kyse vaikka jostain fyysisestä työstä tms., niin silloin voi jotain joustoa odottaakin työpaikoilla. Usein tietty näissä tapauksissa raskauden ajaksi siirtyy toisenlaisiin hommiin ihan sovitusti.

Kuulostaa hyvältä tekosyyltä olla panostamatta töihin. Toki ajatukset varmasti on raskausaikana kaikilla naisilla enemmän muualla kuin työasioissa ja aletaan suuntautumaan sitä tulevaa äitiyslomaa kohti, mutta pitää ne hommat silti kunnialla tehdä. TAI sitten jäädä reilusti sairaslomalle.

Ai hitto, liitoskivut! Vitsi oon unohtanut ne... hrrr...

Joo, tuli tuosta nelosen vuodatuksesta mieleen yksi ystäväni työkaveri, joka vietti molemmista raskauksistaan pitkät päivät sairaalassa tipassa, koska mikään ei pysynyt sisällä. Lapsia ei sitten yllättäen siihen perheeseen enää syntynyt...

#2

EI hitto kyllä sä oot ihan idiootti. Kuka edes tollasta kysyy? Varmaan provo, mut silti nosti verenpaineet.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:39"]

Pitääpä ihan kysyä arvon ladyjen kantaa tällaiseen tilanteeseen, jossa oma pinna alkaa venyä jo ääriasentoon. Kyseessä on siis raskaana oleva työkaveri, naispuolinen luonnollisesti, jonka kanssa vedämme yhdessä erästä projektia. Nainen on raskaana, ja alusta saakka on ollut selvää, ettei hän raskaana ollessaan kykene työntekoon.

Nimittäin: Raskaus jotenkin ottaa hänelle koville, vaikka kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta eikä mitään todellisia ongelmia tietääkseni ole. Hän on vain väsynyt ja huonovointinen, ilmeisesti, eikä halua enää tehdä töitä kun äitiysloma häämöttää... niin, 3 kuukauden päässä.

Oman vaimoni raskaudet ovat aina menneet niin hyvin, että vaimo on saattanut olla töissä loppuun saakka ja on ollut hyvinvoiva alun pahoinvointia lukuunottamatta. Vaimollakaan ei siis ole käsitystä siitä, voiko jonkun raskaus oikeasti olla näin vaikea?

Kieltämättä alkaa sapettaa, kun itse joutuu ottamaan täyden vastuun tästä meidän yhteisestä projektista. Luonnollisesti työkaveri ei suostunut astumaan sivuun, kun ensimmäiset merkit vaikeuksista tulivat, vaan hän haluaa vetää tämän niin pitkälle kuin ehtii. Tässä siis on meillä molemmilla isot panokset, jos selviämme hyvin voimme saada siitä kelpo palkinnon.

Työkaveri vaan voi vetää ihan iisisti kaikki työt ja pistää lekottelunsa raskauden piikkiin. Kerran viikossa vähintään hän lähtee kesken päivän pois, kun ei jaksa loppuun saakka. Lisäksi hän aiheuttaa tiimille ärsytystä jatkuvalla syömisellään, joka pitää tietenkin tehdä niin että kaikki huomaavat että hänen on nälkä ja hän haluaa syödä ja hän SAA SYÖDÄ vaikka kesken neuvottelun koska on raskaana!

Sanokaa siis, onko työkaveri todellinen drama queen vai voiko jonkun raskausaika oikeasti ottaa noin koville??? Mitä te tekisitte jos olisitte housuissani? Pitääkö vaan ymmärtää vai voiko raskaana olevalta vaatiakin jotakin, esimerkiksi normaalia työpanosta? Minähän en tiedä, koska olen vain tyhmä mies...

nimim. ammutaanko minut sovinistina tjsp

[/quote] Piditko alusta alkaen paivakirjaa projektin edistymisesta? Jos et niin nyt olisi korkea aika aloittaa, siihen kaikki lintsaamiset  ja tekemattomat (ja tietysti tehdytkin) tyot.

Lykkya tyko t. nainen.

Ap on takakireän oloinen. Työkaverisi raskaus kuulostaa kertomasi perusteella ihan normaalilta. Väsyttää ja on huono olo, sitähän se monesti on. Pahemminkin voisi olla.

Kyllä tuossa vaiheessa voi olla todella kipeänä monellakin tavalla, mutta se on silloin sairasloman paikka. Jos on töissä, niin tekee töitä.

Tiedä tuosta, kovin on yksilöllistä. Itse olin ruumiillisessa työssä loppuun asti olemmat kerrat. Suurimman osan ajasta yrjötti ja väsymys oli helvetillistä, siltikin tein oman panokseni, koska minun mielestäni raskautta ei saa käyttää tekosyynä omaan laiskuuteensa(periaate kysymys). On ihan oikeasti raskauksia joissa pitää olla varovasti, mutta kyllä lääkäri kehotttaa kotiin lepäämään tai kieltää nostelut jos siihen on syytä. Suurin osa meistä voi toimia normaalisti-jos vain haluaa.

Tietysti hormonitkin saavat nupin sekaisin, sille taas ei voi mitään. Onko tämä rouva ennen raskauttakin ollut huomionkipeä?

Raskaus on siitä jännä juttu, että silloin olo tuntuu erityisen tärkeältä, koska saa kantaa sisällään jotain ainutlaatuista..joillakin se voi nousta hattuun.

Ei hänelle paljoa voi sanoa, siitä vaan nousisi kauhea draama, niin vääärin kuin se onkin.

Kannattaisi vaan hengitellä ja antaa palautetta vasta äitiysloman jälkeen, häntä saattaa jopa hävettää kun tajuaa millainen biaatch on ollut. Minä itse olen ihmetellyt jälkeenpäin useampaakin hormonihöyryissä tekemääni asiaa...

Mä voin kyllä sanoa omalta osaltani että olen ollut negatiivisesti yllättynyt siitä miten kokonaisvaltaisesti persekuntoon tämä ensimmäinen raskauteni on minut vetänyt. Onneksi olen työtön, muuten olisin ollut sairaslomalla jo helmikuusta (laskettu aikani on vasta heinäkuussa).

Rikki on selkä, lonkat ja maha. Kipeänä on edellämainittujen lisäksi perse, pää ja toosa. Maha on sekaisin ja pidätyskyky on mennyt sekä ykkös- että kakkostarpeista. Syödä pitää kolmen tunnin välein raskausdiabeteksen takia ja tietenkin niitä erityisruokia koska eihän sitä voi mitään juustoa syödä listeriapelon takia. Supistusten kohdatessa (sieltä helmikuusta asti) on lääkärin käskystä lopetettava kaikki tekeminen ja mentävä makaamaan.

Toki mulla pyörii myös raskaushormonit, eli jos joku mua pyytää vaikkapa lepäämään tai ottamaan rauhallisesti, saan paskaraivarit ja itkukohtauksen.

Niin että periaatteessa neuvoisin ap:ta ottamaan jollain tavalla nätisti asian puheeksi tuon naisen kanssa ja ehdottamaan sairasloman hakemista jotta nainen pääsisi lepäämään (oi onnea katsella monta kuukautta oman kodin seiniä sisäpuolelta) ja samalla muut hoitamaan työnsä normaalisti ilman kitisevää tiinettä akkaa. Mutta voin kyllä myös varoittaa tuon keskustelun räjähdysalttiudesta ja ap:n saavan työpaikkakiusaajan leiman.

Voitko mennä esimiehen puheille asiasta ja pyytää tätä puhumaan tuolle naiselle että se jäisi sairaslomalle vaivoineen?

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:46"]

En jaksanut lukea vuodatustasi kokonaan. Tartun kuitenkin heti alussa mainitsemaasi asiaan, eli luuletko todella, että koska vaimosi raskaudet ovat olleet helppoja niin muidenkin raskaudet ovat? Suomennettuna kaikki raskaudesta "valittavat" vain teeskentelevät päästäkseen töissä helpolla?

Itse oksensin raskauden ensimmäiset 3 kuukautta yötä päivää. Oksensin ensimmäisenä aamulla, jokaisen syömisen ja juomisen jälkeen, oksensin vaikken syönyt mitään, oksensin bussipysäkillä, juna-asemalla, kaupan vessassa ja ihan missä vain ikinä olinkin. Heräsin yöllä oksentamaan. Näin ollen vältin ulkona liikkumista. Jos olisin ollut työelämässä (opiskelin siis), olisin varmasti joutunut hakemaan saikkua. Sen kevään luennotkin jäivät todella vähälle, koska makasin kotona sängynpohjalla.

Eli kyllä se voi olla aika vaikeaa. Joillain tulee selkäkipuja, mikä hankaloittaa liikkumista. Itselleni tuli viimeisen parin kuukauden aikana niin pahoja liitoskipuja lantion alueelle, että heräilin yöllä tunnin välein ja jouduin aina nousemaan ylös ja kävelemään hetken. Samoihin aikoihin alkoivat myös kaikesta rasituksesta seuraavat supistukset, jotka - tiedoksesi - eivät ole kovin terveellisiä kun vauva ei ole valmis syntymään.

Ehkä se sun duunikaveri ei vain halua jakaa sinulle ja muille ihmisille jokaista vaivaansa. Sillä voi olla vaikka niitä selkäkipuja, liitoskipuja, virtsankarkailua, peräpukamia ja luoja ties mitä. Jos käy huono tuuri ja tulee järjestään kaikki raskausvaivat, niin on se varmaan aika ankeaa se olo.

[/quote

]Olis kannattanut lukea loppuun ja ajatuksella. Ei tuossa ollut tuollaista luuloa ainakaan mun mielestä, vaan kysymys.

Jos yrjöttää ja väsymys on helvetillistä, miten raskaus on silloin TEKOSYY LAISKUUTEEN? En ymmärrä...

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:52"]

Kyllä tuossa vaiheessa voi olla todella kipeänä monellakin tavalla, mutta se on silloin sairasloman paikka. Jos on töissä, niin tekee töitä.

[/quote]

Mut sitten ei kukaan muukaan saa "puolikuntoisena" tulla töihin. Samat säännöt kaikille. Jos päätä särkee, ei löysäillä. Jos orastava flunssa, kaikki tehdään täysillä. Kuolema lähipiirissä, avioero... jos ei sairaslomaa, niin ei mitään syytä vähentää tehoja!

En tajua mistä näitä epäempaattisia ihmisiä löytyy...

Kiitos vastauksistanne, arvon naiset! Ymmärrän toki, että kaikki raskaudet eivät ole yhtä helppoja on kuin vaimon osalta ovat olleet, mutta tietenkin mieleen on tullut joskus ajatus, että tämä nainen hakee lisähuomiota raskaudellaan. Pistäkää tämä ilkeyteni piikkiin, jos ette ole samaa mieltä, että joku voi tietoisesti koettaa hyötyä tilastaan ja koettaa sillä tavoin päästä vähemmällä töissä - jotka varsinkin tässä projektin vaiheessa ovat vaativia ja edellyttäisivät meiltä vetäjiltä 100 % panosta.

Töiden ulkopuolella työkaverini kuuluu viettävän melko normaalia elämää tekemisineen ja menemisineen, jotta pahoinvointi ja väsymys eivät kaiketi vaivaa vapaa-ajalla?

Projektin piti olla niin yhteisesti vedetty, että kirjanpitoa kummankin osuudesta ei ole tehty tähän mennessä. Taidanpa alkaa pitämään.

- aloittaja -