Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies kysyy: voiko raskaus tosiaan olla NÄIN vaikea??!

Vierailija
24.05.2013 |

Pitääpä ihan kysyä arvon ladyjen kantaa tällaiseen tilanteeseen, jossa oma pinna alkaa venyä jo ääriasentoon. Kyseessä on siis raskaana oleva työkaveri, naispuolinen luonnollisesti, jonka kanssa vedämme yhdessä erästä projektia. Nainen on raskaana, ja alusta saakka on ollut selvää, ettei hän raskaana ollessaan kykene työntekoon.

Nimittäin: Raskaus jotenkin ottaa hänelle koville, vaikka kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta eikä mitään todellisia ongelmia tietääkseni ole. Hän on vain väsynyt ja huonovointinen, ilmeisesti, eikä halua enää tehdä töitä kun äitiysloma häämöttää... niin, 3 kuukauden päässä.

Oman vaimoni raskaudet ovat aina menneet niin hyvin, että vaimo on saattanut olla töissä loppuun saakka ja on ollut hyvinvoiva alun pahoinvointia lukuunottamatta. Vaimollakaan ei siis ole käsitystä siitä, voiko jonkun raskaus oikeasti olla näin vaikea?

Kieltämättä alkaa sapettaa, kun itse joutuu ottamaan täyden vastuun tästä meidän yhteisestä projektista. Luonnollisesti työkaveri ei suostunut astumaan sivuun, kun ensimmäiset merkit vaikeuksista tulivat, vaan hän haluaa vetää tämän niin pitkälle kuin ehtii. Tässä siis on meillä molemmilla isot panokset, jos selviämme hyvin voimme saada siitä kelpo palkinnon.

Työkaveri vaan voi vetää ihan iisisti kaikki työt ja pistää lekottelunsa raskauden piikkiin. Kerran viikossa vähintään hän lähtee kesken päivän pois, kun ei jaksa loppuun saakka. Lisäksi hän aiheuttaa tiimille ärsytystä jatkuvalla syömisellään, joka pitää tietenkin tehdä niin että kaikki huomaavat että hänen on nälkä ja hän haluaa syödä ja hän SAA SYÖDÄ vaikka kesken neuvottelun koska on raskaana!

Sanokaa siis, onko työkaveri todellinen drama queen vai voiko jonkun raskausaika oikeasti ottaa noin koville??? Mitä te tekisitte jos olisitte housuissani? Pitääkö vaan ymmärtää vai voiko raskaana olevalta vaatiakin jotakin, esimerkiksi normaalia työpanosta? Minähän en tiedä, koska olen vain tyhmä mies...

nimim. ammutaanko minut sovinistina tjsp

Kommentit (74)

Vierailija
41/74 |
24.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:19"]

Moni täällä on sitä mieltä että ko. naisen pitäisi hakea sairaslomaa. Ongelma vaan on siinä että sairaslomaa ei haeta, sitä saadaan kun lääkäri näkee sen tarpeelliseksi. Ja koska "raskaus ei ole sairaus" myöskään monen lääkärin mielestä, ei sairaslomaa saa ennenkuin tilanne on jo vakavampi, esim. kohdunsuu lähtenyt supistusten vuoksi aukeamaan. Ihan sama kuinka paljon oksennat tai kuinka vaikeaa on pysyä hereillä tai selkään/jalkoihin/alakertaan sattuu.


Jospa työkaverillasi on sama ongelma, mutta ei halua sitä liiemmin mainostaa. Enkä ihmettele yhtään, jos suhtautuminen on jo nyt hieman nihkeää. Mikäli hän on normaalitilassa pätevä ja ahkera, yrittäisin vain sietää tilannetta koska hän ei sille minkään mahda.

[/quote]

Kyllä sitä sairaslomaa saa, jos on oikeasti kipeä.

Vierailija
42/74 |
24.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistapa ap olla sit itekin valittamatta.. Kyllä sullakin kun ikää tulee lisää voi alkaa kaikenlaisia kolotuksia ja vaivoja ja särkyä... (ja melkein jos olisin ilkeä, niitä toivoisinkin, että voisit oppia hiukan myötätuntoa muita kohtaan) Muista nämä valituksesi silloin kun eturauhanen pakottaa sua käymään vessassa vähän väliä ja selkä reistailee ja mitä milloinkin. Muista, että mikäli et kaikkeen saa sairaslomaa, niin silloin teet kuitenkin työsi sata lasissa, etkä käytä vaivojasi "tekosyynä laiskotteluun".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/74 |
24.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:52"]

Kyllä tuossa vaiheessa voi olla todella kipeänä monellakin tavalla, mutta se on silloin sairasloman paikka. Jos on töissä, niin tekee töitä.

[/quote]

Mut sitten ei kukaan muukaan saa "puolikuntoisena" tulla töihin. Samat säännöt kaikille. Jos päätä särkee, ei löysäillä. Jos orastava flunssa, kaikki tehdään täysillä. Kuolema lähipiirissä, avioero... jos ei sairaslomaa, niin ei mitään syytä vähentää tehoja!

En tajua mistä näitä epäempaattisia ihmisiä löytyy...

[/quote]

Olen muutenkin sitä mieltä, että puolikuntoisena ei kenenkään tarvitsisi tulla töihin. Se ei ole mitään sankaruutta, että tullaan töihin silloin kun pitäisi olla saikulla. Tavallaan siinä sitten viestiettään kaikille muillekkin, että kipeänäkin pitäisi tulla töihin. Loppujen lopuksi kellään ei ole kivaa.

 

Olin itse ensimmäisen raskauden aikana kolme viimeistä kuukautta makuuasennossa, joten sympatiaa voin kyllä herutella kaikille raskausaikana kärsiville, mutta suurempi ilo siitä sairauslomasta todennäköisesti olisi kuin sympatiasta.

[/quote]

Mutta kun aina sitä sairaslomaa ei saa.

Vierailija
44/74 |
24.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä jouduin pyörätuoliin. Että kyllä se tosiaan voi olla vaikeaa. Jumalauta että oli synnytyksen jälkeen hieno olo, vähän heikotti, mutta olipa helppo liikkua - lenkille sairaalan käytäville jeti seuraavana päivänä. Kotiinpäästyä olin samantien mopin varressa, siivosin, puunasin, tein maanisesti KAIKKEA mitä en ollut voinut tehdä.

Voi että on ihanaa olla olematta raskaana.

Sinua olisin vedellyt kuonoon, jos olisit tullut mun kuntoa ja vointia epäilemään. Hieno juttu, että vaimosi on ollut elämänsä kunnossa raskaana. Ja olin tosiaan sairaslomalla.

Vierailija
45/74 |
24.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:31"]

Jumankauta sä 33 olet hyvä ihminen. Kai sait jonkun mitalin?

[/quote]

 

Siis 32 korjaan.

[/quote]

Minkä ketun mitalin? Siitä että tein mitenkuten duunia 7kk ja varmaan ärsytin useita työkavereita "draamailullani" ja "löysäilylläni" kun en mitenkään kyennyt 100% työpanokseen?? Tällaisia raskauksia on, mutta ei kukaan lääkäri kirjoita 7kk sairauslomaa, vaan kyllä se on päiviä kerrallaan ja asiantuntijatöissä kotona meilin kurkkimista ja sitten on pakko taas raahautua kokeilemaan, miten kroppa ja pää kestää. Oikeastiko mun ois pitänyt lukuisat alapäävaivani kertoa kaikille työkavereille, että ketään ei vituta mun "löysäily"?? Vai miksi kuittailet mulle mitaleista?? Tää raskaus on ollut ihan helvettiä ja terveydenhuollon vastaus usein on ollut tasoa "niin se raskaus on usein nimensä veroinen". Jep. 

T. 32

 

Vierailija
46/74 |
24.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuosta syömisestä. Kyllä se, että työkaverisi syö palaverissa on pienempi paha kuin se, että hän oksentelisi palaverissa. Joillakin pahoivointiin auttaa se, että napostelee jotakin pientä lähes koko ajan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/74 |
24.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

32, loistavasti kirjoitettu! Kiitos!

 

Minusta tuntuu, että ap on jo päättänyt kantansa ja tuli tänne vain hakemaan tukea sille. Poimii sitten vastausten joukosta häntä miellyttävät.

Vierailija
48/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:53"]

Minusta tuntuu, että ap on jo päättänyt kantansa ja tuli tänne vain hakemaan tukea sille. Poimii sitten vastausten joukosta häntä miellyttävät.

[/quote]

Eikä ole muuten ensimmäinen mies, joka oman vaimon helppojen raskauksien perusteella ihmettelee silmät suurina toisten naisten "draamailua" raskaana. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap on hieman idiootti. Raskaus voi olla kivaa aikaa kuten vaimolla, mutta raskauden ja synnytysten komplikaatioihin jopa voidaan ihan kuolla.

Älä vaan mene viisastelemaan yhdellekään raskaudesta sairaalle, kuinka hienosti sun vaimon raskaudet meni, olet vaan ihan hiljaa tyytyväinen.

Vierailija
50/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:44"]

Tuosta syömisestä. Kyllä se, että työkaverisi syö palaverissa on pienempi paha kuin se, että hän oksentelisi palaverissa. Joillakin pahoivointiin auttaa se, että napostelee jotakin pientä lähes koko ajan.

[/quote]

No ihan tätä samaa ajattelin. Kyllä minäkin olen napostellut rusinoita neuvottelussa. Kun vaihtoehto olisi ollut oksentaminen, niin valitsin niistä napostelun. Eikä ollut vaikea valinta, eikä kiinnostanut mitä muut ajattelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mitäs ap tuumaa vastauksista??

Vierailija
52/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi kuule!

  Mun ensimmäisessä raskaudessa, oli koko ajan paha olo ja oksennus lensi joka päivä. Olin silloin työharjoittelussa, siellä sitten minut passitettiin kesken päivän kotiin, koska ei tuonut kuulemma ravintolalle hyvää mainosta, että keittiössä joku oksentelee. Lopulta minä jäin sitten välivuodelle, tämä oli niin opettajan, neuvolan kuin sitten työharjoittelupaikan pomon mielestä paras vaihtoehto. Hyvä niin, koska raskaus meni loppuun asti niin, että oksensin joka päivä 10-20 kertaa. Loppuraskaudesta saatoin nukahtaa, kun istahdinkaan sohvalle.

   No, toisessa raskaudessa sitten minulla oli heti alkuun tulehduskierre, angiina, poskiontelo ja hengitystie. Antibioottikuuria, kuumetta ja työnantaja oli sitten sitä mieltä, että samantien voin lopettaa työt kesken ja sopimusta ei uusita. Olin 2 viikkoa sairaslomalla. Tulehduskierteestä kun pääsin eroon, alkoi törkeä pahoinvointi. Oksennus lensi nonstop! Kävin lääkärissäkin sen takia.

    Ensimmäisessä ultrassa sitten selvisi, että on kaksi tulossa. Loppuraskaus menikin sitten niin, että n. 2 viikon välein lääkäri määräsi minut vuodelepoon.

  Että kyllä, raskaus voi olla vaikeaa. Mutta sinä et sitä ymmärrä, vaimosi on päässyt helpolla ja sinä et voi tulla raskaaksi. Joten lopeta vinkuminen, luojan KIITOS raskaus kestää max 9 kk.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän hyvin ap:n harmin asiasta.

Joku kirjoitti päänsärystä, flunssasta yms., mutta eivät ne kuukausikaupalla kestä!   Samoin on töitä, joissa voi ottaa tarvittaessa vähän kevyemmin.  Jos on yhteinen projekti, joka on laskettu kahden työntekijän täysipainoisesti tehtäväksi, tuleekin ongelmia tuossa tilanteessa, vaikka miten ymmärrärrystä riittäisikin.

Ei ole oikein, että molemmat saavat saman kunnian ja korvauksen, jos toinen on tehnyt töitä moninkertaisesti toiseen verrattuna.

Kehoitan käymään keskustelun esimiehen ja tuon työtoverin kanssa tilanteesta.

Vierailija
54/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskaana oleva työkaveri saikulle! Se on kaikkien etu.

En ymmärrä näitä arjen sankarimarttyyreita jotka raahautuvat sinne työpaikalle valittamaan, vinkumaan ja vaatimaan erityiskohtelua. JOS ET OLE TYÖKYKYINEN, HANKKIUDU SAIRASLOMALLE. Ei kukaan vaadi että olet puolikuntoisena töissä.

Itse olen yhdeksännellä kuulla raskaana ja vaikeeta on ollut. Ihan työkavereitakin ajatellen mutta ennen kaikkea itseni ja vauvani takia olen ollut saikulla jo raskauden puolesta välistä asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän Ap:ta erittäin hyvin. Olisi aivan eri asia, jos olisi kyse "tavallisesta työstä". Joutuuhan tässä itse kukin välillä tekemään sairauslomalla tai lomilla olevien hommat. Ap:n tapauksessa kyse on projektista, joka vaatisi kahden henkilön täyspainoisen ja tasavertaisen panoksen. Ei ole oikein, että vain toinen tekee lähes kaiken työn, ja se palkkio jaetaan tasan molempien kesken.

Vierailija
56/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä voi. 

Terv. työkaverisi

Vierailija
57/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän täysin mitä ap tuntee ja kokee tällä hetkellä. Kaikki sympatia sinne! Täällä toinen samanlaisesta työkaverista "kärsivä". Ilmeisesti sinne himaan ei voi jäädä saikulle, kun siellä ei ole kukaan myöntämässä mitään "erikoisasemaa" tälle raskaana olevalle. Töissä sitä raskautta voi toitottaa joka helvetin käänteessä ja sillä tavalla saada itseensä kaikkien kynnelle kykenevien huomio.

 

Helvetti, että voi olla rasittavaa tehdä töitä sellaisen ihmisen kanssa ja se alkaa heti kun saapastelee omalle paikalleen. "Mä en saanut bussissa ikkunapaikkaa vaikka olen raskaana!", "Mä en saanut ohitettua kahvilassa jonoa, kun menin ostamaan aamiasleipää vaikka olen raskaana!", "Mä en jaksa tätä kymmenen minuutin kävelymatkaa bussilta työpaikalle, kun olen raskaana. Miksi työnantaja ei maksa taksia, kun mä olen niiiin raskaana?"; "Mä avaan koneen ja sitten pitää syödä, kun mä olen raskaana." Ihan oikeasti, tätä kuuntelet sitten 8 tuntia.

 

Uskokaa pois, että kyllä sitä erottaa oikeasti kipeänä olevat ja sitten nämä drama queenit, jotka vain haluavat sen huomion 5-vuotiaan lapsen lailla. Joku kehitysvaihe vissiin jäänyt elämättä näiltä.

Vierailija
58/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap ei ole valinnut öparikseen raskaana olevaa työntekijää eikä ole päässyt suunnittelemaan työkaverinsa perheenlisäystä. Miksi helvetissä hänen pitäisi tehdä työtä toisenkin edestä ja jakaa siten bonukset tasan?

miltä teistä vinkuiitan puolustelijoista tuntuisi, jos hakisitte lasta päiväkodista ja lapset tappelevat ja riehuvat, kun hoitaja istuu jalat ylhäällä välipalaa mussuttaen ja tynesti todeten, että olen raskaana enkä voi tehdä työtä täydellä teholla? Miltä tuntuu, jos opettaja jättää lapset luokkaan omilleen ja käy syömässä välipalan tai ottmassa nokoset, kun ei vaan jaksa?

Työpaikalla tehdään töitä. Hetkelliset huonot hetket ymmärretään esim. työkaveri tekee hetken toisen töitä, kun pää on pöntössä, mutta sitten taas jatketaan töitä. Mutta jos vaivaa on koko ajan, pitä jäädä sairaslomale tai siirtyä kevennettyihin töihin. Ilmaiseksi ei rahaa saa, vaikka nyt sattuisikin olemaan raskaana.

Vierailija
59/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raskaus voi todellakin olla vaikea, mutta silloin aika usein ollaan myös sairauslomalla lepäämässä.

Esikoisesta mä olin elämäni kunnossa sen jälkeen kun pahoinvointi helpotti rv 14 tietämillä. Kuopuksesta mä oksensin 24/7, laihduin 10 kg, olin koko ajan sairauslomilla, kävin sairaalassa tipassa pari kertaa kun kuivuin pahasti, liitoskipuja oli jo ensimmäisellä kolmanneksella, supisteluja jne. Lista on loputon.

 

Mutta silloin mä olin saikulla. 

- eikä raskaus kyllä ole mikään syy syödä kesken palaverin.

Vierailija
60/74 |
25.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 16:37"]

Ymmärrän täysin mitä ap tuntee ja kokee tällä hetkellä. Kaikki sympatia sinne! Täällä toinen samanlaisesta työkaverista "kärsivä". Ilmeisesti sinne himaan ei voi jäädä saikulle, kun siellä ei ole kukaan myöntämässä mitään "erikoisasemaa" tälle raskaana olevalle. Töissä sitä raskautta voi toitottaa joka helvetin käänteessä ja sillä tavalla saada itseensä kaikkien kynnelle kykenevien huomio.

 

Helvetti, että voi olla rasittavaa tehdä töitä sellaisen ihmisen kanssa ja se alkaa heti kun saapastelee omalle paikalleen. "Mä en saanut bussissa ikkunapaikkaa vaikka olen raskaana!", "Mä en saanut ohitettua kahvilassa jonoa, kun menin ostamaan aamiasleipää vaikka olen raskaana!", "Mä en jaksa tätä kymmenen minuutin kävelymatkaa bussilta työpaikalle, kun olen raskaana. Miksi työnantaja ei maksa taksia, kun mä olen niiiin raskaana?"; "Mä avaan koneen ja sitten pitää syödä, kun mä olen raskaana." Ihan oikeasti, tätä kuuntelet sitten 8 tuntia.

 

Uskokaa pois, että kyllä sitä erottaa oikeasti kipeänä olevat ja sitten nämä drama queenit, jotka vain haluavat sen huomion 5-vuotiaan lapsen lailla. Joku kehitysvaihe vissiin jäänyt elämättä näiltä.

[/quote]

Haha, nyt täytyy kyllä sanoa että tunnistan kirjoittajan työkaverin kuvauksesta vähän itseäni :D Itse olen kyllä raskaana saikulla nytkin, mutta kyllä olen ihmetellyt tätä omaa intoani erityiskohtelun vaatimiseen silloinkin kun sille ei ehkä niin olisi tarvetta :D