Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies kysyy: voiko raskaus tosiaan olla NÄIN vaikea??!
24.05.2013 |
Pitääpä ihan kysyä arvon ladyjen kantaa tällaiseen tilanteeseen, jossa oma pinna alkaa venyä jo ääriasentoon. Kyseessä on siis raskaana oleva työkaveri, naispuolinen luonnollisesti, jonka kanssa vedämme yhdessä erästä projektia. Nainen on raskaana, ja alusta saakka on ollut selvää, ettei hän raskaana ollessaan kykene työntekoon.
Nimittäin: Raskaus jotenkin ottaa hänelle koville, vaikka kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta eikä mitään todellisia ongelmia tietääkseni ole. Hän on vain väsynyt ja huonovointinen, ilmeisesti, eikä halua enää tehdä töitä kun äitiysloma häämöttää... niin, 3 kuukauden päässä.
Oman vaimoni raskaudet ovat aina menneet niin hyvin, että vaimo on saattanut olla töissä loppuun saakka ja on ollut hyvinvoiva alun pahoinvointia lukuunottamatta. Vaimollakaan ei siis ole käsitystä siitä, voiko jonkun raskaus oikeasti olla näin vaikea?
Kieltämättä alkaa sapettaa, kun itse joutuu ottamaan täyden vastuun tästä meidän yhteisestä projektista. Luonnollisesti työkaveri ei suostunut astumaan sivuun, kun ensimmäiset merkit vaikeuksista tulivat, vaan hän haluaa vetää tämän niin pitkälle kuin ehtii. Tässä siis on meillä molemmilla isot panokset, jos selviämme hyvin voimme saada siitä kelpo palkinnon.
Työkaveri vaan voi vetää ihan iisisti kaikki työt ja pistää lekottelunsa raskauden piikkiin. Kerran viikossa vähintään hän lähtee kesken päivän pois, kun ei jaksa loppuun saakka. Lisäksi hän aiheuttaa tiimille ärsytystä jatkuvalla syömisellään, joka pitää tietenkin tehdä niin että kaikki huomaavat että hänen on nälkä ja hän haluaa syödä ja hän SAA SYÖDÄ vaikka kesken neuvottelun koska on raskaana!
Sanokaa siis, onko työkaveri todellinen drama queen vai voiko jonkun raskausaika oikeasti ottaa noin koville??? Mitä te tekisitte jos olisitte housuissani? Pitääkö vaan ymmärtää vai voiko raskaana olevalta vaatiakin jotakin, esimerkiksi normaalia työpanosta? Minähän en tiedä, koska olen vain tyhmä mies...
nimim. ammutaanko minut sovinistina tjsp
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:55"]
Jos yrjöttää ja väsymys on helvetillistä, miten raskaus on silloin TEKOSYY LAISKUUTEEN? En ymmärrä...
[/quote]
Minulle nuo eivät ole riittävä syy heittäytyä sohvalle, koska kädet ja jalat vielä toimivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:55"]
Jos yrjöttää ja väsymys on helvetillistä, miten raskaus on silloin TEKOSYY LAISKUUTEEN? En ymmärrä...
[/quote]
Minulle nuo eivät ole riittävä syy heittäytyä sohvalle, koska kädet ja jalat vielä toimivat.
[/quote]
Ok. Jännä asenne elämään.
Sun pitää vain sanoa selkeästi mutta varoen loukkamasta, että olet huolissasi hänen jaksamisestaan ja projektin etenemisestä ja ehdotat että otatte siihen kolmannnen henkilön avuksi. Ei voi olla niin että henkilö joka ei ole työkykyinen, saa saman palkkion kuin se, joka tekee suuremman osan. Raskaanaolosta ja sen potemisesta ei makseta palkkaa.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:55"]
Jos yrjöttää ja väsymys on helvetillistä, miten raskaus on silloin TEKOSYY LAISKUUTEEN? En ymmärrä...
[/quote]
On se, jos olis saikkukuntoinen, mutta bonuksen toivossa roikkuu töissä ja antaaa toisten painaa hommat. Pitäis ymmärtää luopua ajoissa.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:57"]
Kiitos vastauksistanne, arvon naiset! Ymmärrän toki, että kaikki raskaudet eivät ole yhtä helppoja on kuin vaimon osalta ovat olleet, mutta tietenkin mieleen on tullut joskus ajatus, että tämä nainen hakee lisähuomiota raskaudellaan. Pistäkää tämä ilkeyteni piikkiin, jos ette ole samaa mieltä, että joku voi tietoisesti koettaa hyötyä tilastaan ja koettaa sillä tavoin päästä vähemmällä töissä - jotka varsinkin tässä projektin vaiheessa ovat vaativia ja edellyttäisivät meiltä vetäjiltä 100 % panosta.
Töiden ulkopuolella työkaverini kuuluu viettävän melko normaalia elämää tekemisineen ja menemisineen, jotta pahoinvointi ja väsymys eivät kaiketi vaivaa vapaa-ajalla?
Projektin piti olla niin yhteisesti vedetty, että kirjanpitoa kummankin osuudesta ei ole tehty tähän mennessä. Taidanpa alkaa pitämään.
- aloittaja -
[/quote]
Sulla ei mieleen ole tullut, että mitäpä jos tilanne onkin ihan aito, eikä kukaan yritä hyötyä mitään? Eikö silloin sua nolottaisi? Syytä olisi. Oletko yrittänyt keskustella tästä asiasta kyseisen henkilön kanssa? Miten sä voit olla niin varma asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom, eihän sitä yleensä edes saa saikkua,jos raskaana ollessa vähän väsyttää tai selkää kolottaa! Minulla on molemmat raskaudet olleet vaivaista aikaa, en todellakaan ole ollut hehkeä tai elämäni kunnossa. Oksetti, nälätti, väsytti, iskias vaivasi ja kaiken lisäksi molempien raskauksien aikana minulla oli raskausoireena vesiripulia, jopa monta kertaa tunnissa, öisinkin, noin seitsemännelle kuulle saakka. Kakka tuli välillä housuunkin, todella noloa. En olisi jaksanut olla töissä ja itku kurkussa valittelin noita vaivojani monta kertaa lääkärissä. Ai niin, ja supisteli myös tosi paljon rasituksessa. Sain erittäin nihkeästi sairaslomaa, 1-2 päivää kerrallaan ja sitten piti mennä taas töihin kokeilemaan. Kitkuttelin koko raskausajan noin, onneksi kesäloma sattui sentään siihen väliin, niin sain hetken levähtää. Lopullisesti pääsin saikulle vasta pari viikkoa ennen äitiysloman alkua, kun en kerta kaikkiaan enää saanut tehdyksi raskasta fyysistäty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, lähti kesken...siis en jaksanut raskasta työtäni, kun iskias oli jo niin paha, etten pystynyt enää oikein liikkumaankaan. Ei kaikki siis ahneuttaan ole töissä raskausvaivaisena, puolikuntoisena.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:00"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:55"]
Jos yrjöttää ja väsymys on helvetillistä, miten raskaus on silloin TEKOSYY LAISKUUTEEN? En ymmärrä...
[/quote]
On se, jos olis saikkukuntoinen, mutta bonuksen toivossa roikkuu töissä ja antaaa toisten painaa hommat. Pitäis ymmärtää luopua ajoissa.
[/quote]
Tämä on todennäköisesti se oikea vastaus.
Puhu esimiehellesi, että työkaverisi ei tee töitä, jospa hän sen jälkeen ymmärtäisi jäädä saikulle. Saikkuahan kyllä saa, jos raskaus on vaikea.
Yleensä ihmiset kyllä tunnistaa itsekeskeisen kaikestavalittajan ja osaa erottaa sellaisesta, jolla on oikeasti kipeä ja tuskainen olo töissä. Kaikestavalittaja muistaa kyllä inistä silloinkin, kun ei ole raskaana. Millainen hän silloin oli? Tekikö työnsä reippaasti ja hyvin vai sluibailiko mielellään? Oliko hänellä tapana kerätä kaikki huomio itseensä tai ottaa yksin kunnia tehdyistä töistä?
Syömisasiasta sanoisin, että eikai syömisessä ole mitään pahaa, jos hän siinä ohimennen jotain pientä syö töiden ohella? Jos taas muiden pitää odottaa kesken palaverin, että hän lähtee lämmittelemään ruokaansa ja mutustaa suunsa tyhjäksi ja siistii lautasensa ja hyppää pissalla ennenkuin voidaan jatkaa, niin sitten se haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni täällä on sitä mieltä että ko. naisen pitäisi hakea sairaslomaa. Ongelma vaan on siinä että sairaslomaa ei haeta, sitä saadaan kun lääkäri näkee sen tarpeelliseksi. Ja koska "raskaus ei ole sairaus" myöskään monen lääkärin mielestä, ei sairaslomaa saa ennenkuin tilanne on jo vakavampi, esim. kohdunsuu lähtenyt supistusten vuoksi aukeamaan. Ihan sama kuinka paljon oksennat tai kuinka vaikeaa on pysyä hereillä tai selkään/jalkoihin/alakertaan sattuu.
Jospa työkaverillasi on sama ongelma, mutta ei halua sitä liiemmin mainostaa. Enkä ihmettele yhtään, jos suhtautuminen on jo nyt hieman nihkeää. Mikäli hän on normaalitilassa pätevä ja ahkera, yrittäisin vain sietää tilannetta koska hän ei sille minkään mahda.
Saikun hakemiseen on iso kynnys, kun kuitenkin pystyy suht hyvin tekemään töitä. Jos oot saikulla, oot kokonaan pois pelistä ja mitenkäs projekti sitten??? Itse olen tehnyt niin paljon töitä kuin olen pystynyt, mutta joinain päivinä en ole kertakaikkiaan voinut olla koko päivää töissä lukuisten vaivojen takia , joita en todellakaan ole eritellyt työkavereille, varsinkaan miespuolisille. Tässä anonyymiä voin kertoa osan:
Alkuraskauden pahoinvointi. En kertonut töissä raskaudesta joten salailin myös pahoinvointia ja oli helvettiä osallistua palavereihin, kun laatta meinasi lentää ja maha kääntyi ympäri kun muut joivat kahvia. Joku nopea suolainen pala auttoi usein pahaan oloon, joten olen huomaamattomasti sellaisen kassista kaivanut myös kesken palaverin. Ehkä joku kyylä on tätäkin paheksunut.
Kun pahoinvoinnista pääsin, ilmeni erityisen mukava ongelma, kohdunlaskeuma. Alapää meinasi siis pudota kirjaimellisesti ulos ja kananmunan kokoinen pallo alapäästä pullottaen laahustin töissä ja mietin jatkuuko tämä raskaus ja tuleeko minusta ihmistä enää ikinä. Kohtu painoi näillä main virtsarakkoa niin, että jouduin virtsaamaan selälläni maaten, jotta pissa tuli ulos. Tässä vaiheessa olin sattuneesta syystä saikulla ja ehkä meni sitten laiskuuden ja draamailun piikkiin, mutta meillä ei ainakaan töissä ollut miään tilaa, jossa olisin voinut virtsata selälläni käytännössä itseni päälle.
No, kohdun ja mahan kasvaessa ongelma hellitti ja sisälmykseni pysyivät paikoillaan ja pystyin käymän normaalisti vessassakin ja töissä. Uusia vaivoja kuitenkin ilmeni. Peäpukamat sekä peräpäässä että häpyhuulissa. Käytännössä tämä tarkoittaa siis helvetillistä hermosäryn tyyppistä juilintaa ja vihlontaa alapäässä, kun verisuonet paisuvat valtaviksi pallomaisiksi muodostelmiksi herkillä alueilla. Istuminen sattuu, kävely sattuu, makaaminen sattuu. En jäänyt erittelemään työkavereille, miksi projektipalaverista oli pakko kävellä ulos. Suoraan kotiin itkien ja pakastemansikkapussilla hautomaan alapäätä.
Liitoskivut ovat tietty myös läsnä ja tuntuu kuin joku sahaisi alapään luita halki, ja nyt viimeisen 3 kk aikana olen kärsinyt kroonisesta selkäsärystä ja niskajumituksesta. Kunnon lääkkeitä ei saa käyttää,joten tässä sitä sinnitellään siihen ihanaan hetkeen, kun lääkekaapin ovet kunnolla aukeavat.
Ai niin ja olen täysin väsynyt koko ajan, koska en pysty kunnolla nukkumaan levottomien jalkojen ja suonenvetojen takia ja esikoinen valvottaa myös.
Tähän kaikkeen nähden koen, että työnantaja saa olla helkkarin tyytyväinen antamaani työpanokseen. Sijaista ei olisi hankittu ennen äitiyslomani alkua, joten osittainenkin panos on ollut enemmän kuin ei panosta ollenkaan.
Ja vaivoistani en ole kertonut töissä mitään. Joten draama queen varmaan minäkin monen mielestä olen mutta ihan sama. Nyt luojan kiitos äitiyslomalla ja pari viimeistä viikkoa meni sellaiseksi, että kroppa ja psyyke sanoi jaksamisen kokonaan irti ja oli pakko jäädä saikulle ja lopettaa kaikki työnteko siihen paikkaan.
Että joo, on raskauksia ja raskauksia. Ekassa raskaudess en ollut päiväkään saikulla ja jaksoin mainiosti. Nyt mentiin sitten puolivaloilla alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:55"]
Jos yrjöttää ja väsymys on helvetillistä, miten raskaus on silloin TEKOSYY LAISKUUTEEN? En ymmärrä...
[/quote]
Minulle nuo eivät ole riittävä syy heittäytyä sohvalle, koska kädet ja jalat vielä toimivat.
[/quote]
Että esim noro-viruksessakin kun kädet ja jalat kuitenkin toimii, niin varmaan puuhailet kaikenlaista mukavaa oksentamisen lomassa?
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:28"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:55"]
Jos yrjöttää ja väsymys on helvetillistä, miten raskaus on silloin TEKOSYY LAISKUUTEEN? En ymmärrä...
[/quote]
Minulle nuo eivät ole riittävä syy heittäytyä sohvalle, koska kädet ja jalat vielä toimivat.
[/quote]
Että esim noro-viruksessakin kun kädet ja jalat kuitenkin toimii, niin varmaan puuhailet kaikenlaista mukavaa oksentamisen lomassa?
[/quote]
Mulle tuli mieleen, että vaikkapa migreenissäkin kädet ja jalat toimii, sehän on oikein otollinen tila puuhastella vaikka mitä. Mitä sitten muuten kun jalat ei toimi, mutta kädet toimii, varmaan sit käsillä voi raahata itteensä eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulepas mies. Sen tilan nimi on osuvasti "raskaus" JOSTAIN SYYSTÄ!! Kuvaa hyvin tapahtuvaa.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:31"]
Jumankauta sä 33 olet hyvä ihminen. Kai sait jonkun mitalin?
[/quote]
Siis 32 korjaan.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 23:28"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:55"]
Jos yrjöttää ja väsymys on helvetillistä, miten raskaus on silloin TEKOSYY LAISKUUTEEN? En ymmärrä...
[/quote]
Minulle nuo eivät ole riittävä syy heittäytyä sohvalle, koska kädet ja jalat vielä toimivat.
[/quote]
Että esim noro-viruksessakin kun kädet ja jalat kuitenkin toimii, niin varmaan puuhailet kaikenlaista mukavaa oksentamisen lomassa?
[/quote]
Mulle tuli mieleen, että vaikkapa migreenissäkin kädet ja jalat toimii, sehän on oikein otollinen tila puuhastella vaikka mitä. Mitä sitten muuten kun jalat ei toimi, mutta kädet toimii, varmaan sit käsillä voi raahata itteensä eteenpäin?
[/quote]
:D näinpä just! :D
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:52"]
Kyllä tuossa vaiheessa voi olla todella kipeänä monellakin tavalla, mutta se on silloin sairasloman paikka. Jos on töissä, niin tekee töitä.
[/quote]
Mut sitten ei kukaan muukaan saa "puolikuntoisena" tulla töihin. Samat säännöt kaikille. Jos päätä särkee, ei löysäillä. Jos orastava flunssa, kaikki tehdään täysillä. Kuolema lähipiirissä, avioero... jos ei sairaslomaa, niin ei mitään syytä vähentää tehoja!
En tajua mistä näitä epäempaattisia ihmisiä löytyy...
[/quote]
Olen muutenkin sitä mieltä, että puolikuntoisena ei kenenkään tarvitsisi tulla töihin. Se ei ole mitään sankaruutta, että tullaan töihin silloin kun pitäisi olla saikulla. Tavallaan siinä sitten viestiettään kaikille muillekkin, että kipeänäkin pitäisi tulla töihin. Loppujen lopuksi kellään ei ole kivaa.
Olin itse ensimmäisen raskauden aikana kolme viimeistä kuukautta makuuasennossa, joten sympatiaa voin kyllä herutella kaikille raskausaikana kärsiville, mutta suurempi ilo siitä sairauslomasta todennäköisesti olisi kuin sympatiasta.
Kyllä olen ymmärtänyt, että jotkut raskaana olevat hakevat sairaslomaa ihan vain huvikseen, koska sitä saa niin helposti raskaana. Kyllä sekin on mahdollista. Väärinhän se on, ja tuollaiset valesairaat eivät tajua miten huonoa he tekevät raskaana olevien maineelle. Siitä sitten joutuvat kärsimään ne, jotka tarvitsisivat sairaslomaa, mutta joita luullaan vain feikkaajiksi.
Eli kuten joku jo yllä sanoi, niin toisaalta joskus sitä saikkua ei saa, vaikka vaivat todella jo haittaavat työntekoa. Ei moni lääkäri usko, että pelkkä väsymys voi olla este työnteolle. Mutta kyllä voi. Mulla ainakin oli ajoittain niin kovaa väsymystä, etten aina uskaltanut lähteä autolla liikkeelle, kun pelkäsin nukahtavani rattiin. Oli siis oikeasti vaikeaa pysytellä hereillä, jos en kävellyt. Istuessa nukahdin heti. Saattoi siis mennä pari viikkoa, etten esim. nähnyt telkkarista mitään, koska nukahdin aina heti, jos yritin jotain katsoa. Sairaslomaa en saanut, mutta meillä on oma yritys, jossa mies sitten teki tuplasti töitä ja minä lepäsin kotona ilman saikkua.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 22:43"]
Kyllä se vaan voi olla noin, valitettavasti. Tosin sellainen nainen, jonka kaikki raskaudet ovat sujuneet kuin strömsössä, ei tätä tietenkään allekirjoita.
Itselläni ensimmäinen raskaus oli helppo, toinen taas tuskainen, joka teki minusta valittavan vinkuiitan.
[/quote]
Mulla sama juttu. Toka (ja tämän takia viimeinen) raskaus oli ihan helvettiä, vaikka olin todella hyvässä kunnossa ennen raskautta. Olin hoitovapaalla esikoisen kanssa, mutta isovanhemmat ja mieheni joutuivat ottamaan vetovastuun. Töistä olisin luultavasti joutunut olemaan sairaslomalla. En voinut istua, en seisoa, enkä oikein enää maatakaan. Missään asennossa ei ollut hyvä olla, eikä koko ajan voinut olla liikkeessäkään. Pahoinvointi kesti läpi raskauden. Uima-allas oli ainoa paikka missä pystyin hetkeksi unohtamaan kurjan oloni. Jalkoja turvotti jo heti alusta ja sainkin kamalat suonikohjut.
Ymmärrän kyllä, että työyhteisössä tollanen ärsyttää. Jos on työkyvytön niin pitäis olla saikulla. Mutta minkäs teet jos ihminen ei itse siihen suostu.