Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua

Edelleen pitää kirjoittaa se, että kyllä jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin erilaista. Eivät omat vanhempanikaan ole päässeet rikastumaan ja työttömyyttä on ollut paljon. Itse synnyin lama-aikaan ja meillä todella tiukkaa taloudellisesti. Vanhemmat tehneet paljon pätkätöitä ja mitään omaisuutta ei ole. He vielä itse köyhistä kodeista joten köyhyys on tavallaan hyvinkin tuttu asia meille. Siinä mielessä pitää muistaa, että kaikilla ole mennyt ennekään niin hyvin.

Mä oon onnekas kermapeffa, kun sain vakiviran 29-vuotiaana jo neljän vuoden pätkätöiden jälkeen. Olen ystävistäni ainoa, joka sai alaltamme vakiviran, muut ovat vielä pätkätöissä. Pidän itseäni todella onnekkaana vakipaikan vuoksi, mutta se on ollut todella kovan työn takana. Tein pari vuotta töitä todella paljon, liki kellonympäri saamatta ylimääräistä palkkaa. Kouluttauduin työn ohessa. Hankin sellaista ammatillista osaamista, jota harvalla on alallani. Lopulta sain vakipaikan, kun kerrytin osaamista vaativissa pätkätöissä ja vaihdoin vakiviran perässä toiseen firmaan. Edellinen työnantajani ei olisi vakiviralla "palkinnut", vaikka kuinka olisin ahkeroinut. Koen, että työllistyin vakivirkaan siksi, että olin valmis näkemään vapaa-ajalla ilmaiseksi vaivaa ja hankkimaan poikkeuksellista osaamista. Ystäväni eivät ole samalla tavalla jaksaneet vaivautua, heille riittää työaikana ahkerointi ja vapaalla haluavat olla vapaalla. Jokainen priorisoi sen, mikä on itselle tärkeintä.

Ymmärrän hyvin Ap:n kuvausta ja monet tunteista ovat tuttuja itsellenikin pätkätyövuosilta. Työelämä on todella vaativaa ja tilanne on aivan erilainen kuin ennen. Ennenkin on ollut pätkätöitä, mutta työn vaativuus oli toista luokkaa kuin nykyään. Ei tarvinnut vastailla kasaan sähköposteja, someviestejä ja muita, riitti, kun vastasi työpisteellä puhelimeen. Ei ollut monimutkaisia sähköisiä järjestelmiä, kun kirjattiin paperille tai koneelle yhteen järjestelmään. Kaikki tämä täytyisi tehdä työn lisäksi ja työtahti on kiristynyt. Vapaalla ei mene sen paremmin. Omakotitalon hinta ei ollut 350 000 euroa, vaan sen sai halvemmalla. Aikoinaan uskalsi hankkia talon pikkukaupungista tai kunnasta, nykyisin ei uskalla, kun pelkää sen jäävän käsiin jos työt loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni kommentoinut, ettei ole Pirjo-Irmelin syy, että työelämä on ollut hänelle erilainen. Ei olekaan, vika on järjestelmässä, mutta kyllä Pirjo-Irmeli sitä myös hyödyntää:

1. Pirjo-Irmeli haluaa usein pysyä vakipaikassaan niin pitkään kuin voi, jotta saa ison eläkekertymän. Stina-Susannan näkökulmasta pahimmillaan Pirjo-Irmeli on työelämässä vielä ylimääräisiäkin vuosia, jotta saa superkarttumat. Pirjo-Irmelillä on kuitenkin jo valmiiksi velaton talo ja sukan varressa luultavasti rahaa, jos on elänyt vähänkään säästeliäästi. Pirjo-Irmelin käytös tuntuu itsekkäältä, sillä hän saa kerrytettyä mahdollisimman paljon rahaa itselleen, kun taas Stina-Susanna ei pääse kartuttamaan säästöjä ensiasuntoa ja lastenhankintaa varten. Pahimmillaan Stina-Susanna roikkuu firmassa pätkätöissä vuosia, jotta voisi tavoitella Pirjo-Irmelin paikkaa hänen jäädessään eläkkeelle. Edessä voi olla pettymys, kun paikkaa ei laitetakaan auki ja vuosien odotus oli turhaa. = Eikö Pirjo-Irmelillä ole ihan tarpeeksi rahaa jo valmiiksi? Stina-Susanna ei tule saamaan koskaan yhtä hyviä ansioita, mutta enemmän hän noita rahoja tarvitsisi.

2. Pirjo-Irmeli päivittelee, kuinka rankkaa Stina-Susannalla on, kun sukupolvensa edustajat ramppaavat psykologilla ja oireilevat henkisesti. Onko ihme, kun työelämä on pätkää, silppua ja erityisen raskasta? Lomaakaan ei pätkätöissä ole samaan malliin, joten miten Stina-Susanna lepää ja palautuu töiden rasituksesta? = Pirjo-Irmelillä on hyvät lomat, eikä tajua, ettei kaikilla ole samoin eikä työelämä ole nuoremmille yhtä reilu.

3. Pirjo-Irmeli jaksaa tehdä töitä 80 % työteholla aiempaan tasoonsa verrattuna. Stina-Susanna jaksaa painaa 100% tahtia, kuten Pirjo-Irmeli nuorempana. Silti Pirjo-Irmeli saa parempaa palkkaa lisineen, vaikka hän "tuottaa vähemmän/saa vähemmän aikaiseksi". Tätä ymmärretään työpaikalla, koska "eihän sitä vanhana pysty samaan tahtiin kuin nuorena". = Pirjo-Irmeli hyödyntää tätä ilomielin, tekee 80 % työpanosta ja nostaa 100 % palkkaa. Miksi Pirjo-Irmeli ei tekisi 80% työaikaa ja saisi 80 % palkkaa? Näin säästettäisiin kuluissa ja Stina-Susannan tai muun pätkäläisen vakinaistamisesta tulisi hieman todennäköisempää.

4. Taloon tulee yt:t. Pirjo-Irmelillä olisi jäljellä 3 vuotta työuraa, Stina-Susannalla yli 30 vuotta. Pirjo-Irmeli ei halua lähteä talosta vapaaehtoisesti, koska haluaa kerryttää eläkettä. Talot ja muut on maksettu, mutta kyllä kunnon eläke Pirjo-Irmelille kuuluu ja työuran päättäminen tällä tavalla olisi noloa ja nöyryyttävää. Stina-Susannalla edessä olisi taas uuden pätkän etsiminen ja epävarmuus, löytääkö vakituista paikkaa. Stina-Susanna miettii, miksi Pirjo-Irmeli ei jäisi pois työelämästä. Talous on kunnossa ja jäisi aikaa lapsenlapsillekin. = Pirjo-Irmeliä tämä vaihtoehto ei kiinnosta, sillä hän haluaa kerryttää eläkettä loppuun asti.

Jos olisit Pirjo-Irmeli, etkö itse hyödyntäisi?

Nooh, jäin äitiyslomalle 1991. Firma, missä olin, kaatui 1992. Sen jälkeen olin äitiyslomalla ja hoitovapailla muutaman vuoden, koska töitä ei yksinkertaisesti ollut missään. 1996 palasin hoitovapaalta täysipäiväiseksi työnhakijaksi, kun nuorin täytti kolme. Vakinaisen paikan sain seuraavan kerran 2011. Nyt olen siinä ollut tähän päivään. Työnantajani jää pian eläkkeelle ja minun on taas keksittävä jotain uutta. On tuuria, jos tulee yrityskaupat ja saisin sitä myötä vielä siirtyä uudelle työnantajalle, mutta aika heikolta näyttää. Itse en osaa päätoimialaa tehdä, olen assari. Työeläkekertymä näyttää tällä hetkellä 600 euroa. Minulla on eläkeikään vielä yhdeksän vuotta. Perusta yritys on hyvä ehdotus ja luultavasti ainoa vaihtoehto, pitäisi vain keksiä mitä kannattaa aloilta,m itä osaan.

Ei tarinani mitenkään epätavallinen ole. Minulla on tuttuja, jotka tekevät yhä pätkätöitä missä milloinkin, samanikäisiä eivätkä ole sitten 90-luvun vakinaista paikkaa saaneet.

Nuorille yksi ehdotus, miten voisi saada paikkansa vakinaistettua: Kännykkä pois käsistä työaikana. Erityisesti hoitoalan tuttavat valittavat tästä, että 80 % nuorista istuvat kännykkä kädessä eivätkä tee mitään ilman erillistä pyyntöä. Kuulemma ne palkataan helposti, jotka tekevät töitä sen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Nooh, jäin äitiyslomalle 1991. Firma, missä olin, kaatui 1992. Sen jälkeen olin äitiyslomalla ja hoitovapailla muutaman vuoden, koska töitä ei yksinkertaisesti ollut missään. 1996 palasin hoitovapaalta täysipäiväiseksi työnhakijaksi, kun nuorin täytti kolme. Vakinaisen paikan sain seuraavan kerran 2011. Nyt olen siinä ollut tähän päivään. Työnantajani jää pian eläkkeelle ja minun on taas keksittävä jotain uutta. On tuuria, jos tulee yrityskaupat ja saisin sitä myötä vielä siirtyä uudelle työnantajalle, mutta aika heikolta näyttää. Itse en osaa päätoimialaa tehdä, olen assari. Työeläkekertymä näyttää tällä hetkellä 600 euroa. Minulla on eläkeikään vielä yhdeksän vuotta. Perusta yritys on hyvä ehdotus ja luultavasti ainoa vaihtoehto, pitäisi vain keksiä mitä kannattaa aloilta,m itä osaan.

Ei tarinani mitenkään epätavallinen ole. Minulla on tuttuja, jotka tekevät yhä pätkätöitä missä milloinkin, samanikäisiä eivätkä ole sitten 90-luvun vakinaista paikkaa saaneet.

Nuorille yksi ehdotus, miten voisi saada paikkansa vakinaistettua: Kännykkä pois käsistä työaikana. Erityisesti hoitoalan tuttavat valittavat tästä, että 80 % nuorista istuvat kännykkä kädessä eivätkä tee mitään ilman erillistä pyyntöä. Kuulemma ne palkataan helposti, jotka tekevät töitä sen sijaan.

PS. Sukulaistyttö sai heti paikan kun valmistui sairaanhoitajaksi, ilman mitään suhteita. Hän on juuri niitä, jotka tekevät töissä töitä.

Pirjo-Irmeli sai aikanaan duuninsa peban nuoleskelulla ja hyvällä ulkonäöllä.

Stina-Susannan pitää tänä päivänä osatakin.

Kaikki ei saa edes niitä pätkätöitä. Valmistuin 2016 ammattiin ja luulin pian löytäväni vakipaikan. Pelkkiä keikkoja, luulin että "koulutus on paras tie pois köyhyydestä" mutta taisin luulla väärin. Jostain syystä ihmisiä koulutetaan ammatteihin vaikka työpaikkoja ei ole. Olen myös hakenut alani ulkopuolelta hommia. Ei edes haastatteluun pääse. Ikää nyt 32,taidan olla liian vanha, aina löytyy joku nuorempi, vasta valmistunut, lapseton..

Taas tätä kateellista vinkunaa. Jos Stina-Susanna pääsisi Pirjo-Irmelin paikalle samoin eduin niin tuskin sen jälkeen puhuisi mistään epäreiluudesta enää mitään. Pitäisi eduistaan kynsin hampain kiinni ja sanoisi sille vasta taloon tulleelle Kirsi-Kertulle, että tällaista tämä elämä nyt vain on ja oma paikka työelämässä on jokaisen ansaittava itse.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni kommentoinut, ettei ole Pirjo-Irmelin syy, että työelämä on ollut hänelle erilainen. Ei olekaan, vika on järjestelmässä, mutta kyllä Pirjo-Irmeli sitä myös hyödyntää:

1. Pirjo-Irmeli haluaa usein pysyä vakipaikassaan niin pitkään kuin voi, jotta saa ison eläkekertymän. Stina-Susannan näkökulmasta pahimmillaan Pirjo-Irmeli on työelämässä vielä ylimääräisiäkin vuosia, jotta saa superkarttumat. Pirjo-Irmelillä on kuitenkin jo valmiiksi velaton talo ja sukan varressa luultavasti rahaa, jos on elänyt vähänkään säästeliäästi. Pirjo-Irmelin käytös tuntuu itsekkäältä, sillä hän saa kerrytettyä mahdollisimman paljon rahaa itselleen, kun taas Stina-Susanna ei pääse kartuttamaan säästöjä ensiasuntoa ja lastenhankintaa varten. Pahimmillaan Stina-Susanna roikkuu firmassa pätkätöissä vuosia, jotta voisi tavoitella Pirjo-Irmelin paikkaa hänen jäädessään eläkkeelle. Edessä voi olla pettymys, kun paikkaa ei laitetakaan auki ja vuosien odotus oli turhaa. = Eikö Pirjo-Irmelillä ole ihan tarpeeksi rahaa jo valmiiksi? Stina-Susanna ei tule saamaan koskaan yhtä hyviä ansioita, mutta enemmän hän noita rahoja tarvitsisi.

2. Pirjo-Irmeli päivittelee, kuinka rankkaa Stina-Susannalla on, kun sukupolvensa edustajat ramppaavat psykologilla ja oireilevat henkisesti. Onko ihme, kun työelämä on pätkää, silppua ja erityisen raskasta? Lomaakaan ei pätkätöissä ole samaan malliin, joten miten Stina-Susanna lepää ja palautuu töiden rasituksesta? = Pirjo-Irmelillä on hyvät lomat, eikä tajua, ettei kaikilla ole samoin eikä työelämä ole nuoremmille yhtä reilu.

3. Pirjo-Irmeli jaksaa tehdä töitä 80 % työteholla aiempaan tasoonsa verrattuna. Stina-Susanna jaksaa painaa 100% tahtia, kuten Pirjo-Irmeli nuorempana. Silti Pirjo-Irmeli saa parempaa palkkaa lisineen, vaikka hän "tuottaa vähemmän/saa vähemmän aikaiseksi". Tätä ymmärretään työpaikalla, koska "eihän sitä vanhana pysty samaan tahtiin kuin nuorena". = Pirjo-Irmeli hyödyntää tätä ilomielin, tekee 80 % työpanosta ja nostaa 100 % palkkaa. Miksi Pirjo-Irmeli ei tekisi 80% työaikaa ja saisi 80 % palkkaa? Näin säästettäisiin kuluissa ja Stina-Susannan tai muun pätkäläisen vakinaistamisesta tulisi hieman todennäköisempää.

4. Taloon tulee yt:t. Pirjo-Irmelillä olisi jäljellä 3 vuotta työuraa, Stina-Susannalla yli 30 vuotta. Pirjo-Irmeli ei halua lähteä talosta vapaaehtoisesti, koska haluaa kerryttää eläkettä. Talot ja muut on maksettu, mutta kyllä kunnon eläke Pirjo-Irmelille kuuluu ja työuran päättäminen tällä tavalla olisi noloa ja nöyryyttävää. Stina-Susannalla edessä olisi taas uuden pätkän etsiminen ja epävarmuus, löytääkö vakituista paikkaa. Stina-Susanna miettii, miksi Pirjo-Irmeli ei jäisi pois työelämästä. Talous on kunnossa ja jäisi aikaa lapsenlapsillekin. = Pirjo-Irmeliä tämä vaihtoehto ei kiinnosta, sillä hän haluaa kerryttää eläkettä loppuun asti.

Vai sittenkin näin:

1. Pirjo-Irmeli tietää, miten pieni eläkkeensä on kaikkien yli 30 tai jopa 40 työvuoden jälkeen. Hän on edelleen terve ja työnantaja toivoo, että hän jatkaisi. Pirjo-Irmeli ei ymmärrä, miksi Stina-Susanna tarvitsisi niitä rahoja yhtään sen enempää kuin hänkään, tällähän on työpaikkansa ja palkkansa ja korkeampi elintaso kuin mitä Pirjo-Irmeli osasi edes unelmoida samassa iässä! Siinä missä Pirjo-Irmeli asui anoppilan yläkerrassa rintamamiestalossa puolisonsa kanssa on Stina-Susannalla tuliterä kaksio keskustassa. Edes pätkätöiden välissä ei ole huolta vuokranmaksusta, sen hoitaa yhteiskunta. Kun Pirjo-Irmeli vastaavassa iässä säästi muovipussitkin, ei Stina-Susannalla ole vastaavaa tarvetta. Niin kauan kun hänellä ei ole realisoitavaa omaisuutta, antaa sossu toimeentulotukea, jos palkkaa ei tule.

2. Pirjo-Irmeli todella ihmettelee nuorempien masennusta, koska samanlaista silpputyötä se oli hänelläkin aikanaan, siitä vain ei pidetty isoa meteliä. Tilastokeskuksen tilastot tukevat tätä tietoa. Stina-Susannalle kertyy lomia kuten muillekin, mutta koska hän haluaa saada ne rahana, voi aina valittaa, että ei ole lomia. Pirjo-Irmeliä voi syyttää ahneudesta, koska hän ei tajua jäädä eläkkeelle, mutta Stina-Irmeliä ei sovi sanoa ahneeksi, vaikka hän ottaa lomansa rahana.

3. Pirjo-Irmelin työteho ei ole laskenut, vaikka nuoremmat niin väittävät. Tätä työtehon tason säilymistä tukevat erilaiset työterveyshuollosta tehdyt selvitykset. Pirjo-Irmeli ei ole pelastaja tai ambulanssikuski, joten ikä ei töissä näy muuna kuin "historiatietona". Jatkuvasti masennustaan, unettomuuttaan ja väsymystään valittava Stina-Susanna taas ei tunnu työnantajasta kovinkaan tehokkaalta työntekijältä.

4. Kun YT:t tulevat, Pirjo-Irmeli tietää, että eläkkeellelähtö 3 vuotta ennen varsinaista eläkeikää tarkoittaisi vuosittain tulojen pienemistä tuhansilla euroilla. Se on aika paljon, kun kuukausieläke hipoo 1600 euroa! Lisäksi Pirjo-Irmeli ei ihan ymmärrä, miksi ikä olisi irtisanmisperuste, lain mukaan kun ketään ei saa syrjiä isän perusteella. Vastaavasti Stina-Susannalla voi olla tulossa iso perintö, joten myös häntä tulisi irtisanomisia mietittäessä tarkastella ensisijaisesti tulossa olevan perintösumman eikä firmalle tuottamansa työpanoksen kautta. Ja jos Pirjo-Irmelin oletetaan olevan tulevaisuudessa ensisijaisesti maksuton hoitoautomaatti, niin mikään tai kukaan ei takaa etteikö Stina-Susanna ota koiraa, jota pitää helliä ja paapoa ja jonka eläinlääkärikäyntien takia pitää tämän tästä olla pois töistä.

"Pirjo-Irmeli jaksaa tehdä töitä 80 % työteholla aiempaan tasoonsa verrattuna. Stina-Susanna jaksaa painaa 100%"

Monet uskovat tuohon, että vanhat eivät enää jaksa ja sen vuoksi ikäsyrjintää on paljon. Itse olen erittäin hyväkuntoinen, sillä harrastan juoksua. Cooperissa 2800, vaikka ikää 54 (meidän juoksuporukka juoksee cooperin joka kuukausi). Lapset ovat lentäneet pesästä ja pystyn keskittymään työhön ihan eri tavalla kuin silloin, kun piti lähteä tiettyyn aikaan päiväkotiin hakemaan lasta tai viemään jälkikasvua treeneihin. Nautin todella paljon siitä, että voin olla vaikka tunnin pidempään töissä ja tehdä työn loppuun, eikä tarvitse lähteä. Jos tarvitsee jollakin tavalla joustaa, niin joustaja olen minä, jonka ei tarvitse lähteä perheen vuoksi mihinkään. Toisaalta työpaikoilla on ikäisiäni ihmisiä, joilla on kaikki mahdolliset krempat ja vaivat ja poissaoloja on paljon. Ja jos joku sanoo, että minä olen vain onnekas, kun vaivoja ei ole, niin minulla on ollut vakava leikkausta vaativa sairaus. Sen vuoksi olin kuitenkin sairauslomalla vain 6 viikkoa, vaikka kyseisen vaivan vuoksi kuulemma monesti ollaan poissa jopa puoli vuotta. Uskon, että hyvä kunto auttoi paranemaan nopeasti. Ei pitäisi luulla tai kuvitella, vaan oikeasti ottaa huomioon, että yksilöissä on eroja. 

Vierailija kirjoitti:

"Pirjo-Irmeli jaksaa tehdä töitä 80 % työteholla aiempaan tasoonsa verrattuna. Stina-Susanna jaksaa painaa 100%"

Monet uskovat tuohon, että vanhat eivät enää jaksa ja sen vuoksi ikäsyrjintää on paljon. Itse olen erittäin hyväkuntoinen, sillä harrastan juoksua. Cooperissa 2800, vaikka ikää 54 (meidän juoksuporukka juoksee cooperin joka kuukausi). Lapset ovat lentäneet pesästä ja pystyn keskittymään työhön ihan eri tavalla kuin silloin, kun piti lähteä tiettyyn aikaan päiväkotiin hakemaan lasta tai viemään jälkikasvua treeneihin. Nautin todella paljon siitä, että voin olla vaikka tunnin pidempään töissä ja tehdä työn loppuun, eikä tarvitse lähteä. Jos tarvitsee jollakin tavalla joustaa, niin joustaja olen minä, jonka ei tarvitse lähteä perheen vuoksi mihinkään. Toisaalta työpaikoilla on ikäisiäni ihmisiä, joilla on kaikki mahdolliset krempat ja vaivat ja poissaoloja on paljon. Ja jos joku sanoo, että minä olen vain onnekas, kun vaivoja ei ole, niin minulla on ollut vakava leikkausta vaativa sairaus. Sen vuoksi olin kuitenkin sairauslomalla vain 6 viikkoa, vaikka kyseisen vaivan vuoksi kuulemma monesti ollaan poissa jopa puoli vuotta. Uskon, että hyvä kunto auttoi paranemaan nopeasti. Ei pitäisi luulla tai kuvitella, vaan oikeasti ottaa huomioon, että yksilöissä on eroja. 

Toki yksilöissä on eroja. Minulle on vaan osunut kohdalle useampikin tällainen työkaveri, jonka kunto ei ole yhtä hyvä kuin sinulla. Emme tee edes fyysisesti raskasta työtä, henkisesti työ voi olla kausittain hyvin kuormittavaa. Silti nämä eläkeikää lähestyvät, tai osa jo jopa +50 iässä eivät jaksa töissä kuten ennen. Osalla on fyysisiä sairauksia, osalla haasteet ovat mielenterveydenpuolella. Osalla on muuten kuormittava elämäntilanne omien lasten/puolison kanssa, joka heijastuu negatiivisesti työtehoon, mutta pois ei jättäydytä. Itse olen törmännyt siihen, että nämä ihmiset saikuttavat toistuvasti ja ovat kerralla pitkiä aikoja pois. Nuoremmilla saikkuja voi olla "useammin", mutta poissaolo kestää päivän tai pari. 

Kyllä ne syyt on työnantajapuolella- itse olen nähnyt juuri esimerkiksi sen, että virka katoaa, kun henkilö jää eläkkeelle. Eli kun ajatellaan, että nyt joku toinen voi tulla tilalle, niin ei tulekaan, kun virka yks kaks katoaa ts. ei haluta palkata ketään tilalle. Lopulta käy niin, että julkishallinnon yksikössä kaikki ovat eläkeikää lähestyviä ja sitten ollaan joo moilasena kun ei ole enää nuoria alalle.

Määräaikaisuuksista sen verran, että kuinka montaa määräaikaisuutta suostutte tekemään peräkkäin vaatimatta vakinaistamista? Olen kuullut paljon näitä, että on ketjua ketjun perään, mutta tekeekö kukaan asialle mitään muuta kuin valittaa? Eli viekö viime kädessä vaikka oikeuteen? Itse sain vakiviran kolmen ketjun jälkeen, koska työnantaja totesi itse, että olen siihen oikeutettu.

Mutta kuinka moni tekee kolmea ketjua vaatimatta mitään? Kyse voi olla myös siitä, että ihmiset eivät osaa vaatia oikeuksiaan .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni kommentoinut, ettei ole Pirjo-Irmelin syy, että työelämä on ollut hänelle erilainen. Ei olekaan, vika on järjestelmässä, mutta kyllä Pirjo-Irmeli sitä myös hyödyntää:

1. Pirjo-Irmeli haluaa usein pysyä vakipaikassaan niin pitkään kuin voi, jotta saa ison eläkekertymän. Stina-Susannan näkökulmasta pahimmillaan Pirjo-Irmeli on työelämässä vielä ylimääräisiäkin vuosia, jotta saa superkarttumat. Pirjo-Irmelillä on kuitenkin jo valmiiksi velaton talo ja sukan varressa luultavasti rahaa, jos on elänyt vähänkään säästeliäästi. Pirjo-Irmelin käytös tuntuu itsekkäältä, sillä hän saa kerrytettyä mahdollisimman paljon rahaa itselleen, kun taas Stina-Susanna ei pääse kartuttamaan säästöjä ensiasuntoa ja lastenhankintaa varten. Pahimmillaan Stina-Susanna roikkuu firmassa pätkätöissä vuosia, jotta voisi tavoitella Pirjo-Irmelin paikkaa hänen jäädessään eläkkeelle. Edessä voi olla pettymys, kun paikkaa ei laitetakaan auki ja vuosien odotus oli turhaa. = Eikö Pirjo-Irmelillä ole ihan tarpeeksi rahaa jo valmiiksi? Stina-Susanna ei tule saamaan koskaan yhtä hyviä ansioita, mutta enemmän hän noita rahoja tarvitsisi.

2. Pirjo-Irmeli päivittelee, kuinka rankkaa Stina-Susannalla on, kun sukupolvensa edustajat ramppaavat psykologilla ja oireilevat henkisesti. Onko ihme, kun työelämä on pätkää, silppua ja erityisen raskasta? Lomaakaan ei pätkätöissä ole samaan malliin, joten miten Stina-Susanna lepää ja palautuu töiden rasituksesta? = Pirjo-Irmelillä on hyvät lomat, eikä tajua, ettei kaikilla ole samoin eikä työelämä ole nuoremmille yhtä reilu.

3. Pirjo-Irmeli jaksaa tehdä töitä 80 % työteholla aiempaan tasoonsa verrattuna. Stina-Susanna jaksaa painaa 100% tahtia, kuten Pirjo-Irmeli nuorempana. Silti Pirjo-Irmeli saa parempaa palkkaa lisineen, vaikka hän "tuottaa vähemmän/saa vähemmän aikaiseksi". Tätä ymmärretään työpaikalla, koska "eihän sitä vanhana pysty samaan tahtiin kuin nuorena". = Pirjo-Irmeli hyödyntää tätä ilomielin, tekee 80 % työpanosta ja nostaa 100 % palkkaa. Miksi Pirjo-Irmeli ei tekisi 80% työaikaa ja saisi 80 % palkkaa? Näin säästettäisiin kuluissa ja Stina-Susannan tai muun pätkäläisen vakinaistamisesta tulisi hieman todennäköisempää.

4. Taloon tulee yt:t. Pirjo-Irmelillä olisi jäljellä 3 vuotta työuraa, Stina-Susannalla yli 30 vuotta. Pirjo-Irmeli ei halua lähteä talosta vapaaehtoisesti, koska haluaa kerryttää eläkettä. Talot ja muut on maksettu, mutta kyllä kunnon eläke Pirjo-Irmelille kuuluu ja työuran päättäminen tällä tavalla olisi noloa ja nöyryyttävää. Stina-Susannalla edessä olisi taas uuden pätkän etsiminen ja epävarmuus, löytääkö vakituista paikkaa. Stina-Susanna miettii, miksi Pirjo-Irmeli ei jäisi pois työelämästä. Talous on kunnossa ja jäisi aikaa lapsenlapsillekin. = Pirjo-Irmeliä tämä vaihtoehto ei kiinnosta, sillä hän haluaa kerryttää eläkettä loppuun asti.

Vai sittenkin näin:

1. Pirjo-Irmeli tietää, miten pieni eläkkeensä on kaikkien yli 30 tai jopa 40 työvuoden jälkeen. Hän on edelleen terve ja työnantaja toivoo, että hän jatkaisi. Pirjo-Irmeli ei ymmärrä, miksi Stina-Susanna tarvitsisi niitä rahoja yhtään sen enempää kuin hänkään, tällähän on työpaikkansa ja palkkansa ja korkeampi elintaso kuin mitä Pirjo-Irmeli osasi edes unelmoida samassa iässä! Siinä missä Pirjo-Irmeli asui anoppilan yläkerrassa rintamamiestalossa puolisonsa kanssa on Stina-Susannalla tuliterä kaksio keskustassa. Edes pätkätöiden välissä ei ole huolta vuokranmaksusta, sen hoitaa yhteiskunta. Kun Pirjo-Irmeli vastaavassa iässä säästi muovipussitkin, ei Stina-Susannalla ole vastaavaa tarvetta. Niin kauan kun hänellä ei ole realisoitavaa omaisuutta, antaa sossu toimeentulotukea, jos palkkaa ei tule.

2. Pirjo-Irmeli todella ihmettelee nuorempien masennusta, koska samanlaista silpputyötä se oli hänelläkin aikanaan, siitä vain ei pidetty isoa meteliä. Tilastokeskuksen tilastot tukevat tätä tietoa. Stina-Susannalle kertyy lomia kuten muillekin, mutta koska hän haluaa saada ne rahana, voi aina valittaa, että ei ole lomia. Pirjo-Irmeliä voi syyttää ahneudesta, koska hän ei tajua jäädä eläkkeelle, mutta Stina-Irmeliä ei sovi sanoa ahneeksi, vaikka hän ottaa lomansa rahana.

3. Pirjo-Irmelin työteho ei ole laskenut, vaikka nuoremmat niin väittävät. Tätä työtehon tason säilymistä tukevat erilaiset työterveyshuollosta tehdyt selvitykset. Pirjo-Irmeli ei ole pelastaja tai ambulanssikuski, joten ikä ei töissä näy muuna kuin "historiatietona". Jatkuvasti masennustaan, unettomuuttaan ja väsymystään valittava Stina-Susanna taas ei tunnu työnantajasta kovinkaan tehokkaalta työntekijältä.

4. Kun YT:t tulevat, Pirjo-Irmeli tietää, että eläkkeellelähtö 3 vuotta ennen varsinaista eläkeikää tarkoittaisi vuosittain tulojen pienemistä tuhansilla euroilla. Se on aika paljon, kun kuukausieläke hipoo 1600 euroa! Lisäksi Pirjo-Irmeli ei ihan ymmärrä, miksi ikä olisi irtisanmisperuste, lain mukaan kun ketään ei saa syrjiä isän perusteella. Vastaavasti Stina-Susannalla voi olla tulossa iso perintö, joten myös häntä tulisi irtisanomisia mietittäessä tarkastella ensisijaisesti tulossa olevan perintösumman eikä firmalle tuottamansa työpanoksen kautta. Ja jos Pirjo-Irmelin oletetaan olevan tulevaisuudessa ensisijaisesti maksuton hoitoautomaatti, niin mikään tai kukaan ei takaa etteikö Stina-Susanna ota koiraa, jota pitää helliä ja paapoa ja jonka eläinlääkärikäyntien takia pitää tämän tästä olla pois töistä.

Miten elintaso voi nuorella pätkätyöläisellä olla parempi, kuin Pirjo-Irmelillä tuossa iässä? Omalla äidilläni oli iässäni (30 v) hankittuna ensimmäinen omistusasunto, rivitalokaksio isäni kanssa pikkukaupungissa. Äidillä oli vakinainen työpaikka ja isällä myös. Perheessä oli auto ja 1 lapsi, toinen tulossa. Samassa iässä minä odotan yhä vakituista paikkaa, töitä on onneksi ollut pätkäputkessa koko ajan. Asuntoa ei ole eikä ymmärrettävästi lapsiakaan.

Ja ps. Mistä koirasta huolehtiminen maksaa useita satasia kuussa? Ja miksi koira olisi vähäarvoisempi kuin joillekin lapsi? Ihmiset ovat erilaisia, toiselle koira on kuin perheenjäsen.

Ja p.p.s. Kuka kolmekymppinen saa omilta vanhemmiltaan muhkean perinnön, josta olisi hyötyä esim. lähivuosina tai seuraavana vuosikymmenenä, jotta saa hankittua asunnon? Aika monen n. 30-35 vuotiaan vanhemmat ovat 60-70 v. Siinäpä sitä perintöä saa odotella, kun parhaimmillaan äitisi elää 90 vuotiaaksi ja perintö on luvassa 2050. :D 

Jaahas. Nuorena on vaikea päästä alkuun ja se kuuluu asiaan. Tarvitaan työtä, taktikointia ja tuuria. Sitten kun on kokemusta, on helpompi saada töitä. Useimmilla aloilla 50 v katsotaan ikävä kyllä aivokuolleeksi seniiliksi ja on ensimmäisenä vähennysvuorossa jos tulee yt:t. Nuoria halutaan töihin, koska he eivät ole työelämän kieroiluun väsyneitä ja heitä voi pistää tekemään inhokkitehtävät huonolla palkalla ja he joustavat työajoissa ja eduissaan. Työelämässä naisen ei kannata olla nuori (voi tulla raskaaksi), keski-ikäinen (kiinni lastenhoidossa) eikä vanha (liian vanha oppimaan uutta) työnantajan ennakkoluulojen vuoksi.

En ymmärrä valitusta. Olen ollut vakityössä jo parikymppisestä asti, toinen omistusasunto menossa ja auto löytyy. Olen nyt kolmekymppinen, en siis vielä Pirjo-Irmeli. Kyse on tuurista ja siitä, että olen myös vuosia tehnyt töitä ja valintoja päästäkseni tähän päämäärään. Se on ollut minulle mahdollista, joten yhtä lailla se voi olla AP:lle mahdollista. Ehkä AP olet tehnyt vääriä valintoja liittyen koulutukseen tai työpaikkoihin, tai sitten sinulla on vain huonoa tuuria. Ei kannata olla katkera vanhemmille työntekijöille.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Nuorena on vaikea päästä alkuun ja se kuuluu asiaan. Tarvitaan työtä, taktikointia ja tuuria. Sitten kun on kokemusta, on helpompi saada töitä. Useimmilla aloilla 50 v katsotaan ikävä kyllä aivokuolleeksi seniiliksi ja on ensimmäisenä vähennysvuorossa jos tulee yt:t. Nuoria halutaan töihin, koska he eivät ole työelämän kieroiluun väsyneitä ja heitä voi pistää tekemään inhokkitehtävät huonolla palkalla ja he joustavat työajoissa ja eduissaan. Työelämässä naisen ei kannata olla nuori (voi tulla raskaaksi), keski-ikäinen (kiinni lastenhoidossa) eikä vanha (liian vanha oppimaan uutta) työnantajan ennakkoluulojen vuoksi.

Suomalainen työelämä on todella raaka ja syrjivä. Olen miettinyt pitkään, että lähtisin Ruotsiin töihin. Nyt voisin tuon toteuttaa, koska lapset aikuisia. Osaan kieltä, siellä ei ole samanlaista ikäsyrjintää ja meidän alalla paljon töitä. Kunhan korona on ohi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni kommentoinut, ettei ole Pirjo-Irmelin syy, että työelämä on ollut hänelle erilainen. Ei olekaan, vika on järjestelmässä, mutta kyllä Pirjo-Irmeli sitä myös hyödyntää:

1. Pirjo-Irmeli haluaa usein pysyä vakipaikassaan niin pitkään kuin voi, jotta saa ison eläkekertymän. Stina-Susannan näkökulmasta pahimmillaan Pirjo-Irmeli on työelämässä vielä ylimääräisiäkin vuosia, jotta saa superkarttumat. Pirjo-Irmelillä on kuitenkin jo valmiiksi velaton talo ja sukan varressa luultavasti rahaa, jos on elänyt vähänkään säästeliäästi. Pirjo-Irmelin käytös tuntuu itsekkäältä, sillä hän saa kerrytettyä mahdollisimman paljon rahaa itselleen, kun taas Stina-Susanna ei pääse kartuttamaan säästöjä ensiasuntoa ja lastenhankintaa varten. Pahimmillaan Stina-Susanna roikkuu firmassa pätkätöissä vuosia, jotta voisi tavoitella Pirjo-Irmelin paikkaa hänen jäädessään eläkkeelle. Edessä voi olla pettymys, kun paikkaa ei laitetakaan auki ja vuosien odotus oli turhaa. = Eikö Pirjo-Irmelillä ole ihan tarpeeksi rahaa jo valmiiksi? Stina-Susanna ei tule saamaan koskaan yhtä hyviä ansioita, mutta enemmän hän noita rahoja tarvitsisi.

2. Pirjo-Irmeli päivittelee, kuinka rankkaa Stina-Susannalla on, kun sukupolvensa edustajat ramppaavat psykologilla ja oireilevat henkisesti. Onko ihme, kun työelämä on pätkää, silppua ja erityisen raskasta? Lomaakaan ei pätkätöissä ole samaan malliin, joten miten Stina-Susanna lepää ja palautuu töiden rasituksesta? = Pirjo-Irmelillä on hyvät lomat, eikä tajua, ettei kaikilla ole samoin eikä työelämä ole nuoremmille yhtä reilu.

3. Pirjo-Irmeli jaksaa tehdä töitä 80 % työteholla aiempaan tasoonsa verrattuna. Stina-Susanna jaksaa painaa 100% tahtia, kuten Pirjo-Irmeli nuorempana. Silti Pirjo-Irmeli saa parempaa palkkaa lisineen, vaikka hän "tuottaa vähemmän/saa vähemmän aikaiseksi". Tätä ymmärretään työpaikalla, koska "eihän sitä vanhana pysty samaan tahtiin kuin nuorena". = Pirjo-Irmeli hyödyntää tätä ilomielin, tekee 80 % työpanosta ja nostaa 100 % palkkaa. Miksi Pirjo-Irmeli ei tekisi 80% työaikaa ja saisi 80 % palkkaa? Näin säästettäisiin kuluissa ja Stina-Susannan tai muun pätkäläisen vakinaistamisesta tulisi hieman todennäköisempää.

4. Taloon tulee yt:t. Pirjo-Irmelillä olisi jäljellä 3 vuotta työuraa, Stina-Susannalla yli 30 vuotta. Pirjo-Irmeli ei halua lähteä talosta vapaaehtoisesti, koska haluaa kerryttää eläkettä. Talot ja muut on maksettu, mutta kyllä kunnon eläke Pirjo-Irmelille kuuluu ja työuran päättäminen tällä tavalla olisi noloa ja nöyryyttävää. Stina-Susannalla edessä olisi taas uuden pätkän etsiminen ja epävarmuus, löytääkö vakituista paikkaa. Stina-Susanna miettii, miksi Pirjo-Irmeli ei jäisi pois työelämästä. Talous on kunnossa ja jäisi aikaa lapsenlapsillekin. = Pirjo-Irmeliä tämä vaihtoehto ei kiinnosta, sillä hän haluaa kerryttää eläkettä loppuun asti.

Vai sittenkin näin:

1. Pirjo-Irmeli tietää, miten pieni eläkkeensä on kaikkien yli 30 tai jopa 40 työvuoden jälkeen. Hän on edelleen terve ja työnantaja toivoo, että hän jatkaisi. Pirjo-Irmeli ei ymmärrä, miksi Stina-Susanna tarvitsisi niitä rahoja yhtään sen enempää kuin hänkään, tällähän on työpaikkansa ja palkkansa ja korkeampi elintaso kuin mitä Pirjo-Irmeli osasi edes unelmoida samassa iässä! Siinä missä Pirjo-Irmeli asui anoppilan yläkerrassa rintamamiestalossa puolisonsa kanssa on Stina-Susannalla tuliterä kaksio keskustassa. Edes pätkätöiden välissä ei ole huolta vuokranmaksusta, sen hoitaa yhteiskunta. Kun Pirjo-Irmeli vastaavassa iässä säästi muovipussitkin, ei Stina-Susannalla ole vastaavaa tarvetta. Niin kauan kun hänellä ei ole realisoitavaa omaisuutta, antaa sossu toimeentulotukea, jos palkkaa ei tule.

2. Pirjo-Irmeli todella ihmettelee nuorempien masennusta, koska samanlaista silpputyötä se oli hänelläkin aikanaan, siitä vain ei pidetty isoa meteliä. Tilastokeskuksen tilastot tukevat tätä tietoa. Stina-Susannalle kertyy lomia kuten muillekin, mutta koska hän haluaa saada ne rahana, voi aina valittaa, että ei ole lomia. Pirjo-Irmeliä voi syyttää ahneudesta, koska hän ei tajua jäädä eläkkeelle, mutta Stina-Irmeliä ei sovi sanoa ahneeksi, vaikka hän ottaa lomansa rahana.

3. Pirjo-Irmelin työteho ei ole laskenut, vaikka nuoremmat niin väittävät. Tätä työtehon tason säilymistä tukevat erilaiset työterveyshuollosta tehdyt selvitykset. Pirjo-Irmeli ei ole pelastaja tai ambulanssikuski, joten ikä ei töissä näy muuna kuin "historiatietona". Jatkuvasti masennustaan, unettomuuttaan ja väsymystään valittava Stina-Susanna taas ei tunnu työnantajasta kovinkaan tehokkaalta työntekijältä.

4. Kun YT:t tulevat, Pirjo-Irmeli tietää, että eläkkeellelähtö 3 vuotta ennen varsinaista eläkeikää tarkoittaisi vuosittain tulojen pienemistä tuhansilla euroilla. Se on aika paljon, kun kuukausieläke hipoo 1600 euroa! Lisäksi Pirjo-Irmeli ei ihan ymmärrä, miksi ikä olisi irtisanmisperuste, lain mukaan kun ketään ei saa syrjiä isän perusteella. Vastaavasti Stina-Susannalla voi olla tulossa iso perintö, joten myös häntä tulisi irtisanomisia mietittäessä tarkastella ensisijaisesti tulossa olevan perintösumman eikä firmalle tuottamansa työpanoksen kautta. Ja jos Pirjo-Irmelin oletetaan olevan tulevaisuudessa ensisijaisesti maksuton hoitoautomaatti, niin mikään tai kukaan ei takaa etteikö Stina-Susanna ota koiraa, jota pitää helliä ja paapoa ja jonka eläinlääkärikäyntien takia pitää tämän tästä olla pois töistä.

Moi, mä oon Stiina-Susanna 26v. Tiesitkö että minun ikäpolveni tulee tuskin koskaan pääsemään eläkkeelle? Viime eläkelaskelmassa eläkeikäni oli melkein 70v. Monet suvussani eivät edes eläneet noin vanhaksi.

Burnoutit ovat yleisiä ikäryhmässäni ja vähän vanhemmissa. Ei ihme, kun joka puolelta on paineita - kallis kämppä, pätkätyöt, tulospaine töissä, pitäisi vielä pelastaa yhteiskunta tekemällä vauvoja. Tuliko mieleen että haluan ehkä lomat rahana että "joskus" voisin saada kasaan asunnon käsirahan? 1700 euron palkalla ja jollain tonnin vuokralla kun ei paljon säästetä.

Nuorikin voi olla väsynyt. Omat työmatkani ovat 4 tuntia päivässä ja pitää aina herätä kuudelta junaan. Kotona olen iltaseitsemältä. Vaihdetaanko? Asun itse hornan kuusessa halvemman vuokran perässä, muuten 1700 euron palkastani menisi juurikin 800-900 euroa vuokraan. Nyt säästän 600 kuussa omistuskämppää varten, mutta työpäivät+matkat ovat tämän takia naurettavan pitkiä.

Tällä Stina-Susannalla ei ole perintöäkään tiedossa kun sain sen jo. Alkkarivanhemmalta jäi 500 euroa jaettua kolmelle lapselle. Tarvitsen siis työpaikkani ja palkkani, kuten kuka tahansa omillaan pärjäävä ihminen. Vanhan kollegan eläkekertymän voivottelu ei minua todellakaan kiinnosta. Olisi säästänyt oman perintönsä, jos se on kerran siitä kiinni.

Ilosta riemuen vaihtaisin osia jonkun vanhemman kollegan kanssa - vakipaikka, omakotitalo, kaikki koulutukset maksetaan heille. Itse saan aina vastaukseksi "ei meillä ole ollut tapana..." / "nämä edut on vakipaikkalaisille". Jo heti työsopimuksesta alkaen - vanhemmilla kollegoilla on 40h/vko sopimus, me nuoremmat saamme palkan 38 tunnista ja kaksi flexisaldotuntia per viikko. Käytännössä 95% palkasta ja usein töitä enemmän kuin 40h. Vapaat on toki kivoja, mutta ei niillä vuokraa tai asuntoa maksella.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä valitusta. Olen ollut vakityössä jo parikymppisestä asti, toinen omistusasunto menossa ja auto löytyy. Olen nyt kolmekymppinen, en siis vielä Pirjo-Irmeli. Kyse on tuurista ja siitä, että olen myös vuosia tehnyt töitä ja valintoja päästäkseni tähän päämäärään. Se on ollut minulle mahdollista, joten yhtä lailla se voi olla AP:lle mahdollista. Ehkä AP olet tehnyt vääriä valintoja liittyen koulutukseen tai työpaikkoihin, tai sitten sinulla on vain huonoa tuuria. Ei kannata olla katkera vanhemmille työntekijöille.

Et ymmärrä valitusta, koska nämä asiat eivät itseäsi koske, kun olet saanut vakipaikan ja asunto löytyy? :D Helppo on sanoa tuossa tilanteessa, että turha valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pirjo-Irmeli jaksaa tehdä töitä 80 % työteholla aiempaan tasoonsa verrattuna. Stina-Susanna jaksaa painaa 100%"

Monet uskovat tuohon, että vanhat eivät enää jaksa ja sen vuoksi ikäsyrjintää on paljon. Itse olen erittäin hyväkuntoinen, sillä harrastan juoksua. Cooperissa 2800, vaikka ikää 54 (meidän juoksuporukka juoksee cooperin joka kuukausi). Lapset ovat lentäneet pesästä ja pystyn keskittymään työhön ihan eri tavalla kuin silloin, kun piti lähteä tiettyyn aikaan päiväkotiin hakemaan lasta tai viemään jälkikasvua treeneihin. Nautin todella paljon siitä, että voin olla vaikka tunnin pidempään töissä ja tehdä työn loppuun, eikä tarvitse lähteä. Jos tarvitsee jollakin tavalla joustaa, niin joustaja olen minä, jonka ei tarvitse lähteä perheen vuoksi mihinkään. Toisaalta työpaikoilla on ikäisiäni ihmisiä, joilla on kaikki mahdolliset krempat ja vaivat ja poissaoloja on paljon. Ja jos joku sanoo, että minä olen vain onnekas, kun vaivoja ei ole, niin minulla on ollut vakava leikkausta vaativa sairaus. Sen vuoksi olin kuitenkin sairauslomalla vain 6 viikkoa, vaikka kyseisen vaivan vuoksi kuulemma monesti ollaan poissa jopa puoli vuotta. Uskon, että hyvä kunto auttoi paranemaan nopeasti. Ei pitäisi luulla tai kuvitella, vaan oikeasti ottaa huomioon, että yksilöissä on eroja. 

Toki yksilöissä on eroja. Minulle on vaan osunut kohdalle useampikin tällainen työkaveri, jonka kunto ei ole yhtä hyvä kuin sinulla. Emme tee edes fyysisesti raskasta työtä, henkisesti työ voi olla kausittain hyvin kuormittavaa. Silti nämä eläkeikää lähestyvät, tai osa jo jopa +50 iässä eivät jaksa töissä kuten ennen. Osalla on fyysisiä sairauksia, osalla haasteet ovat mielenterveydenpuolella. Osalla on muuten kuormittava elämäntilanne omien lasten/puolison kanssa, joka heijastuu negatiivisesti työtehoon, mutta pois ei jättäydytä. Itse olen törmännyt siihen, että nämä ihmiset saikuttavat toistuvasti ja ovat kerralla pitkiä aikoja pois. Nuoremmilla saikkuja voi olla "useammin", mutta poissaolo kestää päivän tai pari. 

Aivan, mutta pitääkö kaikkien kärsiä. Emme ole kaikki massaa. On nuorisoakin niitä, jotka vain valittavat ja tuijottavat kännykkäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitatko nyt jostakin julkishallinnon Pirjo-Irmelistä? 

Ei tuo vaikuttanut siltä, että olisi kuvailtu esimerkiksi rakennusalan Pirjo-Irmeliä. Jotain toimistokyhjötystä ennemminkin.