Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena aikuisena työelämässä vs. vanhemmat ihmiset työelämässä - epäreilua
14.07.2020 |
Nuorena aikuisena työelämä ei kohtele reilusti vanhempiin työkavereihin verrattuna, joten työelämä ärsyttää monesta syystä:
1. Vakituisen työpaikan saaminen on kiven alla. Vakituisissa pesteissä ovat ne, jotka ovat vakipaikan saaneet jopa vuosikymmeniä sitten. Nuoret aikuiset saavat tyytyä pätkätöihin, projekteihin jne. Itseään saa jatkuvasti kehittää ja kouluttaa, jotta pysyy "haluttavana työntekijänä". Pirjo-Irmeli sen sijaan nauttii vakipaikastaan eikä tarvetta suuremmalle kouluttautumiselle ole, "koska minulla on jo vakipaikka". Pirjo-Irmeliltä vapautuu vakipaikka hänen jäädessään eläkkeelle muutaman vuoden päästä, paikka lakkautetaan eikä Stina-Susanna 30 v saa vakipaikkaa, vaikka olisi ollut firmassa pätkätöissä vuosia. Stina-Susanna voi miettiä, jääkö firmaan pätkätöihin vai muuttaako 150 km päähän uuteen pätkätyöpaikkaan, josta voisi saada myöhemmin vakipaikan. Ehkä.
2. Pirjo-Irmeli on saanut olla vakipaikassa parhaimmillaan +30 vuotta. Sinä aikana Pirjo-Irmelin on ollut helppo jäädä äitiyslomalle, hoitovapaalle, vuorotteluvapaalle jne. Stina-Susannalla ei moisia iloja ole. Perhettä ei uskalla perustaa, kun ei ole työpaikkaa johon palata. Vuorotteluvapaan ehdot ovat kiristyneet, joten Stina-Susanna voi vaan haaveilla sapattivapaasta keski-ikäisenä. Stina-Susanna lykkää pahimmillaan omia vapaa-ajan haaveitaan, koska työelämä ei mahdollista niitä. Ei voi varata matkaa seuraavalle kesälle, kun saattaa joutua silloin töihin eikä lomaa ole.
3. Stina-Susanna on tehnyt pätkää toisensa perään ja pahimmillaan on mennyt vuosia ilman kunnon kesälomia. Työsuhteen vaihtuessa kesken vuoden on Stina-Susanna saanut viettää muutaman viikon "kesälomaa" marraskuussa. Stina-Susanna saa pätkätyöläisenä huonoimmat työvuorot, koska "se nyt vaan kuuluu sijaisten elämään". Sillä aikaa Pirjo-Irmeli on kartuttanut mahdollisimman pitkät lomakertymät ja lomailee vuoden aikana toista kuukautta. Pirjo-Irmeli nauttii kunnon kesälomasta sekä useamman viikon vuoden mittaan. Stina-Susanna saa tästä haaveilla, sillä pitkäaikaisen työntekijän lomakertymä jää haaveeksi.
4. Pirjo-Irmeli on saanut kerryttää vuosikymmenten aikana samassa työpaikassa hyvät ikälisät, palkanlisät sekä nostaa yleensä suurinta mahdollisinta palkkaa, mitä voi. Stina-Susanna saa vain haaveilla moisesta. Työpaikkojen vaihtuessa monet kertymät alkavat alusta, kun työnantaja aloittaa pienemmällä palkalla "koska tulit vasta meille töihin ja palkka nousee, kun olet ollut meidän firmassa pidempään". Pirjo-Irmelin työteho ei viimeisten työvuosien aikana ole enää yhtä hyvä kuin nuorempana, pitkäaikaissairaudet kuormittavat työtehoa ja työterveyshuollosta koituu kuluja, kun Pirjo-Irmeli käy siellä säännöllisesti. Stina-Susannalla ei nuorena aikuisena sairauksia ole ja työteho on hänellä hyvä ja nuorena jaksaa. Stina-Susanna tekisi työn tehokkaammin ja tekisi nuorena enemmän tulosta kuin Pirjo-Irmeli, mutta vanhempana työntekijänä Pirjo-Irmeli käärii työkokemusvuosien myötä enemmän rahaa.
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Suomi on ikäluokka yhteiskunta.
Nykyiset 40-50v kahmivat vuosituhannen vaihteessa it-buumin aikaan kaikki unelmaduunit, ylennykset, vakanssit, avokätiset palkankorotukset yms. Rahaa paloi kaikenlaisissa kissanristiäisissä Nokian kulta-aikoina niin että heikkoa hirvittää. Sitten alkoi uusi aikakausi, tuli uusi sukupolvi ja kulukuri.
Ainoa vain että vanhemmat ikäluokat saivat pitää työnsä, palkkansa, asemansa jne. Kulukuri koskee vain uutta sukupolvea.
Näissä aina unohtuu, että yksilötasolla tämä pätee vain pieneen osaan. Meitä erilaisten vastoinkäymisten (sairastumiset noin esim.) vuoksi omaisuudettomia on 40+ -iässä siinä missä nuoremmissakin. Moni ei ole ollut mukana siinä kohtaa, kun tätä mainittua hyvää jaettiin. Itse en perinyt muuta kuin traumat juoppovanhemmilta, heitä saisi kyllä autella ja maksaa menoja.
Kyllä kieltämättä tuntuu aika oudolta lukea, miten elämäni kuvitteellisesti on. Todellisuus on ihan sitä samaa rämpimistä kuin nuoremmilla, miinus terveydelliset ongelmat edelleen ja niiden rajoitukset. Yksin ikä kertoo tosi vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, onhan nuo Pirjo-Irmelitkin ollet joskus samassa tilanteessa. Tämä kuvastaa näitä nykyajan nuoria, KAIKKI HETI MULLE, HALLUU HALUU, MIKS MUTKUN MIKS.
Ensin kasvakaa aikuiseksi....
Paras oli keskustelu jossa 30 kymppiset pari-kolme vuotta työelämässä opintojen jälkeen olleet uhriutui maksaneensa suurten ikäluokkien eläkkeet... :-)
Eivät todellakaan ole olleet samassa tilanteessa. Pirjojen nuoruudessa ei tunnettu nykyisenkaltaisia pätkätöitä, ja hyvin vähäiselläkin koulutuksella on voinut parikymppisenä päästä ihan hyviin vakitöihin. Ihme ettei tätä voi myöntää.
Osa miehistä on voinut saada ilman koulutusta hyvän vakityön. Naiset eivät ole saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Pirjo-Irmeli on myös todennäköisesti saanut työpaikkansa vain lähtemällä hakemaan töitä suoraan kansakoulun jälkeen. Stina-Susanna on käynyt yliopiston ja saanut verisesti taistella kymmenien muiden kanssa siitä pätkätyöstä.
Äläpä höpäjä
Olen 60-v ja kyllä minunkin nuoruudessa piti olla koulutus melkein mihin tahansa työhön.
Yliopistoon pyrittiin ja monet kävivät valmennuskursseja päästäkseen sisään.
Toki Pirjo- Irmeli on saattanut saada töitä heti peruskoulun jälkeen - kansakoulun käyneet ovat pääsääntöisesti jo eläkkeellä tai eläkeiän kynnyksellä- mutta se on ollut huonosti palkattua suorittavaa työtä eikä missään vaiheessa hyväpalkkaista.
Olen 59-vuotias ja jäisin enemmän kuin mielelläni jo eläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle ei kuitenkaan niin vaan pääse. Varsinkaan, jos on erehtynyt ennen sairastumistaan valitsemaan ammatin ja työpaikan, jossa työn voi tehdä etätyönä. Työnantajallanikaan ei ole lakisääteistä mahdollisuutta irtisanoa minua terveyteni vuoksi, koska etätyö onnistuu. Eikä työnantajani haluakaan irtisanoa minua ennenkuin tarve vuosikymmenten aikana kertyneelle osaamiselleni loppuu.
Kannattaa totutella nuorten siihen että vakkaritöitä ei tule olemaan vielä vuosikymmeniin.
Pelkkää pätkää vain ja välillä ei saa edes työsopimuksia tehtyä kirjallisena ihan nelikymppisenäkin.
Kun työttömistä puhutaan, niin kannattaisi puhua että on ansaitulla lomalla vaan.
Kun ei pätkätöissä ole palkallisia lomia ja monet työpaikat on ihan silkkaa riistoa.
Työttömyys on ainoa asia minkä takia jaksaa jatkaa pätkätöitä.
Pelkästään työttömäksi heittäytymällä tulisi vain tylsää ja jäisi karkkirahat ansaitsematta.
Mitään ylimääräistähän ei säästöön yleisesti töillä jää, vaikka söisi työpaikan ruokatunnilla pelkän paahtoleivän ja omenan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat työntekijät syrjitään työelämästä ja laitetaan nuoremmat ja halvemmat (?) tilalle.
Ei kukaan ole voittaja tässä uudessa työelämässä.
Meillä kaikki mielenkiintoiset tehtävät menevät ilman keskusteluja nuorille. Nuoret saavat koulutusta, jotta oppivat. Vanhemmat työntekijät eivät saa koulutusta, vaikka pyytäisi, ja sitten kun nuori jatkaa urallaan eteenpäin seuraavalla työpaikalla, ei ole enää meidän työpaikalla tarvittavaa koulutusta saaneita.
Onko fiksua toimintaa työnantajalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap on valmis astumaan syrjään viisikymppisenä, kun uusi sukupolvi rynnii työpaikoille.
Eikö se nyt mene jakeluun, että tässä ei ole kysymys viiskymppisistä, vaan 55-65 vuotiaista ( ja sitä vanhemmista jotka edelleen työelämässä) sekä eläkeläisistä? Kyse on siitä, että 55 - 110 vuotiaat pitävät koko yhteiskuntaa pihdeissään.
t. nelikymppinen, jolla ei tule ikinä olemaan eläkettä jolla pystyisi elämään edes todella saidastiTämä. Omalla alallani roikkuu monia n. 64-68-vuotiaita töissä, vaikka paikat voisi antaa nuoremmillekin. "Mutta kun töissä on niin mielenkiintoista/kaipaan jotain sisältöä elämääni/en raaski jättäytyä pois, koska tarvitsen lisää rahaa".
MILLÄ ALALLA ???!!!
En jaksa alkaa tähän edes stooria väsäämään, mutta tälläistähän tää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloittaja, kirjoituksestasi paistaa järkyttävä kateus ja katkeruus. Se ei ole kenellekään hyväksi, nauti elämästäsi nyt kun olet nuori ja terve. Pirjo-irmeleiden aikaan äitiyslomat olivat 3kk, vanhempain vapaata ei ollut edes kielenkäytössä, monien vanhemmat olivat sodassa traumatisoituneita sukupolvia, paljon alkoholisteja, traumaterapia sanaa ei ollut olemassa, ansiosidonnainen työttömyyskorvaus oli melkein tuntematonta. Töissä/koulussa käytiin lauantaisin, ilmaista opiseklua ei ollut, keski-kouluun /lukioon pääsi jos vanhemmilla oli varaa, monella ei ollut. Kaikki kävivt kesätöissä 12-14 vuotiaasta asti, ekat kesälomat ehkä kolmikymppisenä. Synnytysepiduraaleja ei oltu vielä keksitty, ehkäisyneuvoloita ei ollut, ehkäisyä sai jos oli varaa ostaa kortsuja. Työeläkettä alkoi vasta muodostua kun oli yli 23 v, vaikka töitä oli tehty siinä vaiheessa jo 10v. Lapset hoitivat toinen toisiaan, kukaan ei ollut keksinyt vielä sanoja paniikkihäiriö tai "työelämä ahistaa". Töitä tehtiin leipänsä eteen koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Mutta kiitos elämä on ollut kuitenkin hyvää ja merkityksellistä, vaikka 2 rakasta puolisoakin on jo lähtenyt manan majoille. t. Pirjo-Irmeli
Huom! Pirjo-irmelihän ei ollut itse päättämässä, miten yhteiskunta toimii, joten nyt te nuoret pissis-Jessicat päättämään asioista, että kaikki sujuisi paremmin.😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, luulen että työelämässä on lopulta aika vähän naisia, jotka saavat levätä laakereillaan vakkaripikan saatuaan. Ainakin yksityisellä naiseus katsotaan haasteeksi, olipa ikä mikä tahansa ja on ihan onnenkantamoinen, jos pääset YY-bingosta aina vaan voittajana läpi. 55+ nainen on jo hyödytön.
Toisekseen, missä iässä on soveliasta tai ajattelit itse AP luopua nuorempien hyödyksi vakkaripaikasta, jos/kun sellaisen saat? Niinpä. Saavutetuista eduista on todella haastava luopua, eikä sitä voi millään yksilöltä vaatia.
Vika on meidän yhteiskunnassa, ei näissä Pirjo-Irmeleissä. Ja tosiaan, miksi sinua ei vaivaa miesten hyvä asema työelämässä? Hyväveliverkostot on edelleen vahvoja varsinkin yksityisellä, joten käännä katse mielummin sinne.
Vierailija wrote:
Lisäisin vielä listalle sen, että työelämästä on tullut hektisempää ja vaativampaa. Pirjo-Irmelit ovat saaneet kokea leppoisampaakin työelämää, jolloin ei voinut olla koko ajan tavoitettavissa. Nykyisin työntekijän saa kiinni kännykällä, sähköpostitse ja jopa somen kautta. Eikä nuorelle sukupolvelle ole helpotusta luvassa, kun työelämä vain kovenee ja työpaikkojen määrä vähenee.
No mutta tämä kehityshän ei ole Pirjo-Irmelin vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt logiikka hoi! Mikös vakityö se semmoinen olisi, josta lentäisi pihalle heti kun joku nuorempi vastatullut ”tarvitsee” vakityön? Aiiivan, sehän ei silloin ole se vakityö, mitä aloittaja penää.
Työelämässä on ihan reilua antaa kokeneemmille parempi asema, koska ihan kaikki ihmiset vamhenevat. Aloittajin on pirjoirmeli ennen kuin huomaakaan.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Pirjo-Irmeli on myös todennäköisesti saanut työpaikkansa vain lähtemällä hakemaan töitä suoraan kansakoulun jälkeen. Stina-Susanna on käynyt yliopiston ja saanut verisesti taistella kymmenien muiden kanssa siitä pätkätyöstä.
Äläpä höpäjä
Olen 60-v ja kyllä minunkin nuoruudessa piti olla koulutus melkein mihin tahansa työhön.
Yliopistoon pyrittiin ja monet kävivät valmennuskursseja päästäkseen sisään.
Toki Pirjo- Irmeli on saattanut saada töitä heti peruskoulun jälkeen - kansakoulun käyneet ovat pääsääntöisesti jo eläkkeellä tai eläkeiän kynnyksellä- mutta se on ollut huonosti palkattua suorittavaa työtä eikä missään vaiheessa hyväpalkkaista.
Höpsis. Nykyisillä 60-vuotiailla on huomattavasti harvemmin korkeakoulututkinto kuin nykyisillä nuorilla aikuisilla.
Vierailija wrote:
Hyvä aloittaja, kirjoituksestasi paistaa järkyttävä kateus ja katkeruus. Se ei ole kenellekään hyväksi, nauti elämästäsi nyt kun olet nuori ja terve. Pirjo-irmeleiden aikaan äitiyslomat olivat 3kk, vanhempain vapaata ei ollut edes kielenkäytössä, monien vanhemmat olivat sodassa traumatisoituneita sukupolvia, paljon alkoholisteja, traumaterapia sanaa ei ollut olemassa, ansiosidonnainen työttömyyskorvaus oli melkein tuntematonta. Töissä/koulussa käytiin lauantaisin, ilmaista opiseklua ei ollut, keski-kouluun /lukioon pääsi jos vanhemmilla oli varaa, monella ei ollut. Kaikki kävivt kesätöissä 12-14 vuotiaasta asti, ekat kesälomat ehkä kolmikymppisenä. Synnytysepiduraaleja ei oltu vielä keksitty, ehkäisyneuvoloita ei ollut, ehkäisyä sai jos oli varaa ostaa kortsuja. Työeläkettä alkoi vasta muodostua kun oli yli 23 v, vaikka töitä oli tehty siinä vaiheessa jo 10v. Lapset hoitivat toinen toisiaan, kukaan ei ollut keksinyt vielä sano
Älä valehtele. Nykyiset 60-vuotiaat ei saaneet lapsia 10-vuotiaana, jolloin äitiysloma oli 3 kk. 60-vuotiaat sai lapsensa pääasiassa 80- ja 90-luvuilla, jolloin oli jo ihan kunnon vapaat.
Ap, tavoitit olennaisen. Nyt vielä hallitus helpottaa perusteettomia pätkätöiden teettämisiä. Muissa Pohjoismaissa täysin eri suunta.
No, ainakaan Stina-Susannan ei tarvitse murehtia vuorotteluvapaasta, sitä ei enää ole.
Nuoret kärsivät pätkätöistä ja sinnittelevät ilman lomia ja uskallusta perustaa perhe. Yli viisikymppinen taas on ei-toivottu työnhakija, jonka on vaikeampi työllistyä jos saa potkut.
Alue: Aihe vapaa
Töissä IT-alalla, mutta en Irmeli-ikäinen.
Meille palkataan paljon nuoria, vakkarihommiin, usein että vielä koulutetaan uusiin teknologioihin jolloin nuoret saavat kivaa boostia CV:hen. Itse mielelläni myös opiskelisin uusia juttuja, mutta koska asiakas maksaa hyvin kivikautisista hommista, olen käytännössä jumissa. Onneksi esimies näytti nyt vihreää valoa. Ja meille on palkattu hyviä nuoria tyyppejä, jotka viihtyvät. Lomissa sun muissa meillä sovitaan reilusti, bonukset tulevat kaikille yhtäläisesti jne...