Lue keskustelun säännöt.
Ketään muita, jotka eivät pidä vieraista?
14.07.2020 |
Suomessa tuntuu olevan oletuksena, että jos tavataan ystäviä ja sukulaisia, se tapahtuu jonkun kotona tai mökillä. Ja jos on ollut kutsuttuna jonkun luo, olisi myös esitettävä vastakutsu. Tapaisin ihmisiä mieluummin esim. puistossa, elokuvissa, kahvilassa, luontopolulla tai jossain muussa julkisessa paikassa. Jossain kohtaa tulee kuitenkin väistämättä eteen tilanne, jossa pitäisi ottaa kyläilykutsu vastaan tai kutsua itse. Jos ei noudata tätä oletusta, se on jotenkin outoa. Minulta on yksi lupaava ystävyys tainnut viilentyä siihen, että en kutsunut tätä ihmistä kylään. Monikaan ei edes tiedä, missä tarkalleen ottaen asun, koska en halua yllätysvieraita.
No miksi en sitten halua ihmisiä kotiini? Paitsi että olen vähän erakkoluonne, minulle koti on vain aina ollut tosi yksityinen paikka. En halua, että kukaan vieras avaa kaappejani, selailee kirjojani, istuu sohvallani, auttaa tiskikoneen tyhjentämisessa tai laittaa ruokaa keittiössäni. Se tuntuu suunnilleen samalta, kuin jos hän kävisi alusvaatelaatikkoani läpi. Kotini on minulle todella henkilökohtainen. Vaikka henkilö olisi minulle kuinka mieluinen, en halua häntä yksityisalueelleni.
Kyse ei ole siitä, että jotenkin häpeäisin kotiani tai itseäni. En myöskään elä erityisen sotkuisesti, eikä minulla ole BDSM-tyrmää keskellä olohuonetta. Jos minun pitäisi jostain syystä nyt puolen tunnin varoitusajalla kestitä yllätysvierasta, pakastimessa olisi tarjottavaa ja ehtisin todennäköisesti saada paikat kuntoon ja pieruverkkarit vaihdettua johonkin vähän edustavampaan. En myöskään ole se lapsi, joka ei koskaan oppinut jakamaan lelujaan. En vain halua vieraita kotiini.
Olenko ainoa, joka tapaisi ihmisiä mieluummin jossain muualla kuin kotonaan? Jos on muitakin, miksi te ette pidä vieraista?
Kommentit (92)
Te vieraiden inhoajat, muutamia kysymyksiä:
-oikeastiko joku vieras penkoo kaapit ja tunkee keittiöön laittamaan ruokaa? :D Mä istun sohvalla/keittiönpöydän ääressä, mihin mut ohjataan. Kysyn, tarvitseeko toinen apua tarjoilujen kanssa, mutta en tuppaudu jos ei apua halua. Tuon myös itse tuomisia mukana, niin ei tarvitse stressata tarjoiluista. Kukaan kaverini/sukulaiseni ei pengo kotiani kuin omaansa. Jos joku ovi on kiinni, sinne ei mennä.
-kuka teidän kotia arvostelee negatiivisesti? Mulla ei ole koskaan tapana kommentoida toisen kodista negatiivisesti. Saatan sanoa, että "sulla on tunnelmallinen/ihan sun näköinen koti/onpas tosi kauniit verhot, mistä ootte ostanu?" Koen, että koti on aina jokaiselle oma paikkansa, jota ei kuulu arvostella negatiivisesti.
-ärsyttää, jos vieras ei tajua lähteä pois? Eikö toiselle voi etukäteen sanoa "Kiva, nähdään viideltä meillä. Voit olla meillä seitsemään asti, sitten alan valmistautua iltapuuhiin/soitan sukulaiselle/lähden lenkille" tms. Ei minua haittaisi, jos toinen kertoo etukäteen, että hänellä on jotain muuta menoa. Oikeastaan jopa helpompi, niin tiedän monelta tapaaminen päättyy.
-miksi vastakutsua pidetään niin isona juttuna? Eikö toiselle voi sanoa, jos kokee, ettei juuri välitä kutsua vieraita omaan kotiinsa? "Kiva, kun kutsuit luoksesi, tulin mielellään kylään. Mulla ei ole tapana kutsua ihmisiä kotiini, mutta jos sitten seuraavalla kerralla nähtäisiin vaikka kahvilassa? Tarjoan kahvit ja pullat."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen aina syyllisyyttä kun luen, miten joku on kaivannut korona-eristyksen takia joko lapsiaan, vanhempiaan jne. Kun ei olla tavattu moneen kuukauteen! Minä en ole tavannut ainoaa lastani varmaan kohta vuoteen, no ehkä ilman koronaa aika ei olisi venähtänytkään. Miksi en voi sanoa kaipaavani häntä? Meillä on ihan hyvät välit, ja ennen hänen murrosikäänsä erittäin hyvät ja pakostikin vietimme hyvin paljon aikaa kahdestaan.
Johtuuko tämä sitten meidän suvun yleisestä etäisyydestä, olimme vanhemmillekin kai lähinnä rasite. Minusta virkistävän erilainen oli pappa, joka tosin kai sairasti ainakin lievää dementiaa. Häneltä kysyttiin, että kaipaako halauksia, kun oli kai ikkunan takana vain tavannut läheisiään. Pappa siihen murahti, että ei mitään halauksia.
Kyläilytkin on minusta melko rasittavia, puolin ja toisin. Parasta on tosiaankin tapaaminen ulkona, kahvilla tms.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suurin osa tämän ketjun kirjoittajista on sinkkuja ja jollakin tavalla "sairaita" yksilöitä.
Normaali ihminen sopeutuu erilaisiin tilanteisiin ja haluaa ainakin silloin tällöin myös kotiinsa vieraita ja käy itsekin joskus vierailulla jossakin. Ainakin kutsuttana läheistensä juhlissa tms.
Tai pyörähtää lomalla pikaisesti ja toivoo että heidänkin luona joskus joku pyörähtäisi, vaikkapa kahvilla kesäloma reissulla.
Ja yleensä nuo yllätysvieraat juuri kesälomilla, tulevat vain tervehtimään pikaisesti, ja tuovat kahvitarpeet tulleessan, niin ainakin itse teen. Vien kahvipakan ja kahvileivän tuliasiksi ja viivyn korkeintaan 2 tuntia ja jatkan matkaa. Enkä ihan yllätäen mene, kun olen seudulla, soitan ja kysyn sopiiko pistäytyä.
Koko Suomi olisi tosi sairas, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin tässä ketjussa kommentoineet.
Mt-potilaiden kaikki antavatkin olla rauhassa, kukaan ei halua tulla kuuntelaan heidän harhojaan.
Jos käyt töissä ja sulla on perhettä, se kaks tuntiakin on liikaa, kuunnella jonkun vieraan höpinöitä.
Jotenkin koko vieraiden passaaminen tuntuu teennäiseltä ja väkinäiseltä, se kun stressaa että millaisista kupeista juovat kahvia tai jotain muuta ja onko hyvät tarjottavat, onko koti siistissä kunnossa, lautasten oikeaoppinen laitto jne. Itsellä tulee ainakin kauhea rimakauhu kun näkee jotain ystävää/ystäviä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt. Jos olisi joku luonnollisempi tapa kohdata kavereita... tai voi olla että teen asiasta liian ison numeron.
Minä en kutsu ikinä ketään kylään.
Vaikka joskus haluaisinkin niin en osaa, kun sit pitäis valita joku päivä, enkä nauti vieraista niin paljon että osaisin valita sopivaa päivää. :D kotini on pyhättöni.
Läheiset osaavat jo kutsua itse itsensä ja se kyllä käy ihan hyvin minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla käy harvoin vieraita. Asuntoni on pieni, eikä tänne mahdu montaa ihmistä mukavasti. Sukulaiset kauempaa käyvät joskus, ja viipyvät yön yli. Sukulaiseni ovat ihania, mutta olen aina hyvin helpottunut, kun saan taas kotini kokonaan itselleni. Ystäviäni näen yleensä vain kodin ulkopuolella.
Tilanne olisi varmaan erilainen, jos tilaa ja huoneita olisi enemmän. Silloin olisi ihanaa viettää vaikka isoja sukujouluja, jolloin kaikilla olisi tilaa ja lääniä olla halutessaan myös ihan omassa rauhassa. Olen hieman introvertti, enkä oikein jaksa seurustella tuntikausia kerrallaan.
Elin lapsuuteni 70-luvulla, ja silloin tosiaan kyläiltiin aina viikonloppuisin tuttavaperheiden ja sukulaisten luona. Lapsena oli kiva nähdä kavereita ja serkkuja, joita riitti. Kyläilykulttuuri on todellakin muuttunut valtavasti vuosikymmenien aikana. Ex tempore ei tosiaan ole enää asiaa minnekään. Toki sitä on itsekin muuttunut, ja haluaa jo etukäteen tietää, milloin joku on mahdollisesti tulossa kylään. Vierasvaraa minulla ei ole yleensä kaapissa lainkaan.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät halua vieraita kotiinsa, ja kokevat sen rasittavana. Ymmärrän kuitenkin myös heitä, joiden mielestä kyläilyt ovat mukavia ja antoisia. Sitä en ihan ymmärrä, miten tästäkin aiheesta saadaan tällä palstalla riitaa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en mielelläni kutsu ihmisiä kotiini, mutta syyni on se, että pelkään aina vieraiden jäävän liian pitkäksi aikaa. Jos tapaamme jonkun muun luona tai ns. ulkona, niin voin itse halutessani lähteä — omassa kodissa se ei ehkä toimisi. Väsyn todella nopeasti sosiaalisissa tilanteissa riippumatta siitä kenen kanssa aikaa vietän.
Sama, mäkään en keksi että miten lähettää ihmiset matkoihinsa silloin kun minä haluaisin :) en pyydä/halua meille vieraita juurikin tästä syystä, sitten haukottelisin sohvan kulmassa ja häpeisin itseäni.
Minä sanon, että lähden lenkille. Se on helppo uskoa, koska lenkkeilen paljon, ja siis lähdenkin. Jos on ilta, sanon, että alkaa väsyttää, mikä sekin on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotini on turvasatamani, jossa saan olla omassa rauhassani puolisoni kanssa. Lapset ja lastenlapset välillä käyvät, mikä on luonnollista. En kaipaa mitään tuttujen ja muiden sukulaisten kahvittamista, jos sopii että vieraat tulevat esim klo 15 menee koko aamupäivä hermoiluun, edellinen päivä kului leipomisen ja siivoamisen merkeissä. Tapaan muutamia ystäviäni mieluiten ravintolassa tai kahvilassa, siellä voi jutella, eikä itse tarvitse passata. En jaksa jonninjoutavia keskusteluaiheita enkä tupatarkastuksia, en pidä yllätysvieraista. Moni kutsuu ns katsomaan kotiaan, joka on sitten sisustettu kuin edustuskoti, minulle oma koti ei ole esittelyn aihe. En ole ihmispelkoinen, vaan vanhemmiten vaan kyllästynyt turhiin vierailuihin ja pinnallisiin puheenaiheisiin. Joitain ihmisiä kiinnostavat toisten kodit ihan vain uteliaisuuden takia, saavat muiden kodeista puheenaiheita, heitä eivät niinkään tapaamansa ihmiset kiinnosta vaan haluavat tirkistellä erilaisia koteja.
Minä tykkään kyllä vieraista, mutta silloin jos he käyvät meillä jossain juhlissa. Järjestän mielelläni rippijuhlia, synttäreitä yms. Muuten en niin välitä, ja yövieraat ovat minulle kauhistus. Minulle koti on paikka, jossa saa mennä nukkumaan siihen aikaan kun on tottunut, ja katsoa tv-ohjelmia joita haluaa,eikä niin että joku toinen päättää ohjelmasta tai huutaa päälle niin että ei kuule mitään. Tapaan ystäviäni usein kahvilassa ja välillä meillä kotonakin, mutta he ovat tunnin pari ja lähtevät pois, ja se on molemmin puolin riittävää. En myöskään pidä siitä, että meillä käy mökillä sukulaisia vierailemassa silloin kun emme ole paikalla. Minulle oma sänky on yksityinen paikka, enkä tykkää siitä, että joku muu siellä makailee, availee kaappejani ja sotkee tavaroitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te vieraiden inhoajat, muutamia kysymyksiä:
-oikeastiko joku vieras penkoo kaapit ja tunkee keittiöön laittamaan ruokaa? :D Mä istun sohvalla/keittiönpöydän ääressä, mihin mut ohjataan. Kysyn, tarvitseeko toinen apua tarjoilujen kanssa, mutta en tuppaudu jos ei apua halua. Tuon myös itse tuomisia mukana, niin ei tarvitse stressata tarjoiluista. Kukaan kaverini/sukulaiseni ei pengo kotiani kuin omaansa. Jos joku ovi on kiinni, sinne ei mennä.
-kuka teidän kotia arvostelee negatiivisesti? Mulla ei ole koskaan tapana kommentoida toisen kodista negatiivisesti. Saatan sanoa, että "sulla on tunnelmallinen/ihan sun näköinen koti/onpas tosi kauniit verhot, mistä ootte ostanu?" Koen, että koti on aina jokaiselle oma paikkansa, jota ei kuulu arvostella negatiivisesti.
-ärsyttää, jos vieras ei tajua lähteä pois? Eikö toiselle voi etukäteen sanoa "Kiva, nähdään viideltä meillä. Voit olla meillä seitsemään asti, sitten alan valmistautua iltapuuhiin/soitan sukulaiselle/lähden lenkille" tms. Ei minua haittaisi, jos toinen kertoo etukäteen, että hänellä on jotain muuta menoa. Oikeastaan jopa helpompi, niin tiedän monelta tapaaminen päättyy.
-miksi vastakutsua pidetään niin isona juttuna? Eikö toiselle voi sanoa, jos kokee, ettei juuri välitä kutsua vieraita omaan kotiinsa? "Kiva, kun kutsuit luoksesi, tulin mielellään kylään. Mulla ei ole tapana kutsua ihmisiä kotiini, mutta jos sitten seuraavalla kerralla nähtäisiin vaikka kahvilassa? Tarjoan kahvit ja pullat."
- Kirjoitin siitä, miten vieras alkoi mitään sanomatta tiskaamaan. Joten omasta kokemuksesta kyllä, tuollaisia tyyppejä on. :) Ja tuppauduttu on. Jostain syystä ei uskota, kun sanon ettei tarvitse.
-Arvostelusta en niin välitä, koska kaikilla on oma makunsa. Hirveästi ei ole tullut noita vastaan.
- meillä osa kyllä tajuaa lähteä. Bussiinkin pitää joskus ehtiä. Mutta olen törmännyt siihen, että syy käännetään meihin. Sanoo, että lähtee meitä häiritsemästä ja päästää meidät perheen pariin. Tuntee siis häiritsevänsä (vaikka olisikin ollut kiva nähdä). Tuollaiselle ei voi sanoa, että voit olla siihen ja siihen asti, koska syyllistää siitä sitten. Tuntee, ettei hänelle ole aikaa. Eikä nähty kovin harvoin kuitenkaan. Minusta on ihan normaalia ilmoittaa, että sopii tiettynä aikana. Kaikille vieraille tämä vaan ei käy.
- vastakutsuihin en ole törmännyt, koska en pyydä ketään meille. Ilmoittavat vaan, että tulisivat tiettynä päivänä. Tietenkin tuosta voi kieltäytyä ja vaihtaa päivää. Kaikkien kanssa sekään ei sovi, vaan loukkaantuvat siitä, ettei heille ole aikaa. Ennemmin toteavat, että tulkaa joskus meillekin. Sukulaisille mennäänkin, lapsen vuoksi. Mutta kavereiden kanssa tapaan mielummin jossain muualla.
Lapsen kanssa kyläilyt ovat lisääntyneet ja meillekin alusta asti tullut paljon enemmän kyläilijöitä. Ennen lasta näin vanhempianikin noin kerran kuussa ja nyt vähintään kerran viikossa. Muutos on ollut aika, noh, rankka.
Vierailija kirjoitti:
Te vi4eraiden inhoajat, muutamia kysymyksiä:
-oikeastiko joku vieras penkoo kaapit ja tunkee keittiöön laittamaan ruokaa? :D Mä istun sohvalla/keittiönpöydän ääressä, mihin mut ohjataan. Kysyn, tarvitseeko toinen apua tarjoilujen kanssa, mutta en tuppaudu jos ei apua halua. Tuon myös itse tuomisia mukana, niin ei tarvitse stressata tarjoiluista. Kukaan kaverini/sukulaiseni ei pengo kotiani kuin omaansa. Jos joku ovi on kiinni, sinne ei mennä.
-kuka teidän kotia arvostelee negatiivisesti? Mulla ei ole koskaan tapana kommentoida toisen kodista negatiivisesti. Saatan sanoa, että "sulla on tunnelmallinen/ihan sun näköinen koti/onpas tosi kauniit verhot, mistä ootte ostanu?" Koen, että koti on aina jokaiselle oma paikkansa, jota ei kuulu arvostella negatiivisesti.
-ärsyttää, jos vieras ei tajua lähteä pois? Eikö toiselle voi etukäteen sanoa "Kiva, nähdään viideltä meillä. Voit olla meillä seitsemään asti, sitten alan valmistautua iltapuuhiin/soitan sukulaiselle/lähden lenkille" tms. Ei minua haittaisi, jos toinen kertoo etukäteen, että hänellä on jotain muuta menoa. Oikeastaan jopa helpompi, niin tiedän monelta tapaaminen päättyy.
-miksi vastakutsua pidetään niin isona juttuna? Eikö toiselle voi sanoa, jos kokee, ettei juuri välitä kutsua vieraita omaan kotiinsa? "Kiva, kun kutsuit luoksesi, tulin mielellään kylään. Mulla ei ole tapana kutsua ihmisiä kotiini, mutta jos sitten seuraavalla kerralla nähtäisiin vaikka kahvilassa? Tarjoan kahvit ja pullat."
Mun kaappeja ei ole kukaan koskaan penkonut, eikä kukaan ole koskaan tunkenut keittiööni ruokaa laittamaan. Eikä kukaan ole koskaan arvostelut kotiani. Ei ole myöskään koskaan ollut mitään ongelmia vastakutsujen kanssa. Jos joku sellaisen esittäisi, niin vastaisin että "palaillaan kattellaan" ja se siitä. Tosin omalla kohdallani vastakutsu on väärä sanamuoto koska minä en koskaan kutsu kotiini ketään, eli minun kohdallani ne olisi pelkkiä kutsuja.
Nuo esittämäsi kysymykset eivät siis ole minkäänlaisia ongelmia minulle. Minua vain ei pätkääkään kiinnosta minkäänlaiset vierailut. Minä saan työssäni jorista enemmän kuin riittävästi. Kotonani haluan olla vain omassa rauhassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän meitä erakoita ole aika paljon ihmisten keskelläkin.
Eiköhän meistä erakoista nimenomaan suurin osa elä ihmisten keskellä. Harvassa taitaa nyky-yhteiskunnassa olla ne perinteiset erakot, jotka yksistään asustelevat keskellä korpea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ois ok törmätä sattumalta ja kahvitella jossain ohimennen ex-tempore. Kaikki aikataulut ja sovitut tapaamiset alkaa ahdistaa heti.
Joo tämä. Jos vieras olisi tulossa 14.00, koko aamun odottelisin ja valmistelisin. Menisi koko aamupäivä vaan odotteluun. Helpompi ex tempore nähdä.
Hassua ja mielenkiintoista kuinka erilaisia ne ihmiset olemme. Minä taas en tiedä mitään ahdistavampaa kuin se, että joku soittaa ex tempore ja kysyy, että nähdäänkö tänään parin tunnin päästä. Tuntuu, että en osaa kieltäytyä tai jos kieltäydyn tulee siitä jollakin tapaa aina huono omatunto. Kun tapaamiset on sovittu etukäteen, koen että olen niiden ulkopuolisen ajan "vapaa" eikä tarvi jännittää koska pitäisi nähdä ja kenet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ois ok törmätä sattumalta ja kahvitella jossain ohimennen ex-tempore. Kaikki aikataulut ja sovitut tapaamiset alkaa ahdistaa heti.
Joo tämä. Jos vieras olisi tulossa 14.00, koko aamun odottelisin ja valmistelisin. Menisi koko aamupäivä vaan odotteluun. Helpompi ex tempore nähdä.
Hassua ja mielenkiintoista kuinka erilaisia ne ihmiset olemme. Minä taas en tiedä mitään ahdistavampaa kuin se, että joku soittaa ex tempore ja kysyy, että nähdäänkö tänään parin tunnin päästä. Tuntuu, että en osaa kieltäytyä tai jos kieltäydyn tulee siitä jollakin tapaa aina huono omatunto. Kun tapaamiset on sovittu etukäteen, koen että olen niiden ulkopuolisen ajan "vapaa" eikä tarvi jännittää koska pitäisi nähdä ja kenet.
Ymmärrän tuon, varsinkin nyt lapsen kanssa. Suurin osa ei oiken tunnu ymmärtävän, että lapsi nukkuu päiväunet, eikä meille voi noin vain tulla meluamaan tai yllättäen soittelemaan ovikelloa. Se on myös minun vapaa-aikaani, enkä halua sitä keskeyttää. Joskus tietenkin oli vaikea sanoa ei, mutta nykyään menee jo paremmin vain vähäisin omantunnon tuskin.
Kovin kevyesti leimataan omassa kodissaan ja omassa rauhassaan viihtyvät mielenterveysongelmaisiksi. Tekstin jaottelusta päätellen sama trolli asialla.
Vierailija kirjoitti:
Kovin kevyesti leimataan omassa kodissaan ja omassa rauhassaan viihtyvät mielenterveysongelmaisiksi. Tekstin jaottelusta päätellen sama trolli asialla.
Trollihan tuo selvästikin on.
Ei minulla vieraita vastaan mitän ole mutta yleensä vieraat noudattaa sääntöjä ja lähtee lopulta pois eikä odota täyttä elatusta lopuksi ikää itselleen ja lapsilleen.