Lue keskustelun säännöt.
Ketään muita, jotka eivät pidä vieraista?
14.07.2020 |
Suomessa tuntuu olevan oletuksena, että jos tavataan ystäviä ja sukulaisia, se tapahtuu jonkun kotona tai mökillä. Ja jos on ollut kutsuttuna jonkun luo, olisi myös esitettävä vastakutsu. Tapaisin ihmisiä mieluummin esim. puistossa, elokuvissa, kahvilassa, luontopolulla tai jossain muussa julkisessa paikassa. Jossain kohtaa tulee kuitenkin väistämättä eteen tilanne, jossa pitäisi ottaa kyläilykutsu vastaan tai kutsua itse. Jos ei noudata tätä oletusta, se on jotenkin outoa. Minulta on yksi lupaava ystävyys tainnut viilentyä siihen, että en kutsunut tätä ihmistä kylään. Monikaan ei edes tiedä, missä tarkalleen ottaen asun, koska en halua yllätysvieraita.
No miksi en sitten halua ihmisiä kotiini? Paitsi että olen vähän erakkoluonne, minulle koti on vain aina ollut tosi yksityinen paikka. En halua, että kukaan vieras avaa kaappejani, selailee kirjojani, istuu sohvallani, auttaa tiskikoneen tyhjentämisessa tai laittaa ruokaa keittiössäni. Se tuntuu suunnilleen samalta, kuin jos hän kävisi alusvaatelaatikkoani läpi. Kotini on minulle todella henkilökohtainen. Vaikka henkilö olisi minulle kuinka mieluinen, en halua häntä yksityisalueelleni.
Kyse ei ole siitä, että jotenkin häpeäisin kotiani tai itseäni. En myöskään elä erityisen sotkuisesti, eikä minulla ole BDSM-tyrmää keskellä olohuonetta. Jos minun pitäisi jostain syystä nyt puolen tunnin varoitusajalla kestitä yllätysvierasta, pakastimessa olisi tarjottavaa ja ehtisin todennäköisesti saada paikat kuntoon ja pieruverkkarit vaihdettua johonkin vähän edustavampaan. En myöskään ole se lapsi, joka ei koskaan oppinut jakamaan lelujaan. En vain halua vieraita kotiini.
Olenko ainoa, joka tapaisi ihmisiä mieluummin jossain muualla kuin kotonaan? Jos on muitakin, miksi te ette pidä vieraista?
Kommentit (92)
Jos joku tulee ilmoittamatta oven taakse niin teeskentelen että en ole kotona! :DD Mökillä vähän vaikeampi mutta olen sielläkin kerran sukeltanut halkopinon taa kykkimään. Huhuilivat hetken aikaa pihassa mutta lähtivät sitten pois. En siedä yllätysveraita ja periaatteesta kieltäydyn viihdyttämästä moukkamaisia ihmisiä jotka eivät viitsi ilmoittaa tulostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tykkää, etenkään yökylävieraista. Onneksi mies ymmärtää, että en tykkää, ja käy kavereiden kanssa enemmän ulkona ja heidän luonaan, jos ei ole pakko olla meillä.
Yökylävieras ahdistaa minua erityisesti siksi, että vierailu kestää pidempään. Mies on meillä ainoa, jonka vieraat joskus jäävät yöksi. Kun meillä on yövieraita, en pysty rentoutumaan ja olemaan oma itseni. En halua hengata vieraiden kanssa kahvipöydässä, kun kotona on kaikkea parempaakin tekemistä, mutta toisaalta en pysty keskittymään omiin puuhiini, kun talossa on vieraita. Jos näen samoja ihmisiä heidän kotonaan tai muualla, tilanne ei ole ollenkaan samanlainen. Normaalisti en käytä kotona ollenkaan vaatteita öisin tai aamuisin, mutta yökylävieraita varten joudun pukemaan aina makkarista poistuessani vessaan ym, koska vuodesohvalta on suora näkyvyys käytävään. Olen pyytänyt mieheltä, että nakattaisiin koko vuodesohva pois, koska se on ruma ja likainen ja tällä hetkellä meillä vain siksi, että joku saattaa joskus tulla yöksi. Varsinainen sohva meillä on erikseen olkkarissa. Vierassohva on minun työhuoneessani, koska muualle ei mahdu, eli kun meillä on yövieraita, en voi tehdä lainkaan töitäni. Mutta kuulemma ei voida luopua sohvasta, koska joku miehen sisarus tms. saattaa tarvita yöpaikkaa yhtäkkiä. Me emme ikinä nuku näiden kaverien tai sisarusten nurkissa (inhoan yökyläilyä myös toisin päin, hotellissa on parempi), joten mitään vastavuoroisuusvelvoitetta ei ole. Pari kertaa olen ollutkin tiukka ja pyytänyt, että vieraat ajavat mieluummin yötä vasten kotiin.
Suunnittelemme omakotitalon ostoa, ja pelkään jo, millainen rumba siitä tulee, kun kaikki miehen kauempana asuvat sukulaiset ja kaverit haluavat vuorollaan tulla kylään katsomaan sitä. Muutossa aion olla tiukka, että tuo vanha ripulinruskea ja elikonkuolainen vuodesohvan rotisko lentää mäkeen ja uusi sijoitetaan miehen työhuoneeseen. Mitään vierashuonetta meille ei todellakaan tule, kuten mies vähän haaveilee. Hullua käyttää neliöitä sellaiseen.
Miehen sukulainen yökyläilee puolisonsa kanssa ehkä noin kolme kertaa vuodessa. Tämä ei haittaa, koska nähdään heitä niin harvoin, yleensä vain tuolloin. Asuvat niin kaukana. Voin myös olla aikalailla rennosti heidän seurassaan. He itse sanovat etteivät ole vaivaksi kauempaa. Ovat yleensä yhden yön ja menevät muualle (yleensä hotelliin) toiseksi (tai useammaksi) yöksi.
Muuten aloitus kuulostaa todella tutulta.
Minä taas nimenomaan haluan, että talossa on erillinen tila vieraille. Ei siksi, että niin kovasti rakastan vieraita. En vaan halua heitä "omien" tavaroideni sekaan. Minusta olisi ihan kamalaa, jos vieraat olisivat esim juuri työhuoneessani, koska se on "minun" huone. Vierashuone on meillä pieni ylimääräinen huone, jossa on tarkoituksella vähän liian pieni vuodesohva, jotta siinä voisi mukavasti nukkua paria yötä kauempaa. Myöskään säilytystilaa ei ole niin paljon, että tavaransa voisi kunnolla purkaa ja asettua taloksi. Olen ehkä vähän kelju kun olen järjestänyt vierashuoneen tällaiseksi, mutta en halua kenenkään jäävän nurkkiin pyörimään. Onneksi ollaan miehen kanssa molemmat omissa oloissamme viihtyviä. En tiedä, miten jaksaisin, jos toinen olisi itseä paljon sosiaalisempi.
Minulle riittää mieheni ja lapseni. Isovanhemmat ovat molemmilta puolilta haudassa. Muu suku etäistä, voi mennä viisikin vuotta että ei nähdä, hautajaisissa ehkä, mutta nekin on usein vain ihan lähipiirille. Joskus käy kylässä joku lapsen kaveri koulun jälkeen tai muuten. Töissä näkee työkavereita, olemme koulutettuja kaikki mutta emme ammateissa joissa olisi liike-elämän edustamista. Joskus pyydän jotain tuttavaa tai sukulaista kylään mutta eivät ole halunneet tulla. Näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi "kestitä" vieraita tai vierailla syödä? Inhoan sitä, että kuppi - pari kahvia ja jotain pullaa ja keksiä ängetään suuhun ja "seurustellaan". Mielummin syö omassa kodissani pari terveellistä voileipää ja juon esim. teetä. Ja nautin rauhasta!
En todellakaan kaipaa kotiini ketään. Joskus se oli ok, vaan ei ole enää. Voi olla että ei enää koskaan tule olemaankaan. Enpä sen puoleen halua muidenkaan nurkkia mennä sen enempää vilkuilemaan. Olkoon miten ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi "kestitä" vieraita tai vierailla syödä? Inhoan sitä, että kuppi - pari kahvia ja jotain pullaa ja keksiä ängetään suuhun ja "seurustellaan". Mielummin syö omassa kodissani pari terveellistä voileipää ja juon esim. teetä. Ja nautin rauhasta!
Minä kutsun ystäviä kotiin ja mukava on tarjota jotain ja jutella vaan kuulumisia. Yleensä kutsun lounaalle tai illalliselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän haluan olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Minäkään en pidä vieraista kotonani enkä myöskään tykkää vierailla kenenkään kotona. Koti on yksityinen paikka just niin kuin ap sanoi. Kaupunki on täynnä paikkoja, jonne voi mennä viettämään aikaa ja joissa voi syödä sellaista ruokaa kuin haluaa. Voi jutella naistenjuttuja ilman että puoliso ja teinit kuulevat (enkä itsekään tykkää, että miehen kaverit kokoontuisivat meille "kyläilemään" kun voisivat mennä vaikka pubiin)
Miksi tosiaan Suomessa on tälla tavalla, että tavataan melkein aina kodeissa? Ja miksi on niin loukkaavaa joillekkin, että esim hyvä ystävä ei halua kutsua kotiinsa? Miksi se tulkitaan niin, että jos joku ei halua sinua kotiinsa niin hän ei pidä sinusta tai luota sinuun? Mikä siinä on, että pitäisi automaattisesti olla pääsy toisen ihmisen kotiin? Että jotenkin on väärin jos ei halua tätä? Eli siis miksi koti on oletusarvoisesti paikka jossa pitäisi kaikkien 'normaalien' ihmisten haluta viihdyttää toisia ihmisiä? En ole koskaan tajunnut tätä.
Minä tapaan ihan mielelläni joskus kavereita ja sukulaisia mutta en halua tehdä sitä kenenkään kotona. Jos järjestän juhlia (harvoin...) niin vuokraan jonkun paikan sitä varten. eipä tarvitse huolehtia astioista ja tuoleistakaan, että riittääkö kaikille. Tai jos lähden reissuun jonnekkin niin yövyn hotellissa tai B&Bssä tai jossain muussa paikassa vaikka olisi tuttuja, joiden luona voisin olla. En ole rahasta tehty vaan säästän kunnes pystyn maksamaan.
Tuntuu, että moni ei vaan ymmärrä sitä, että minulle koti on erilainen paikka kuin heille. Jotkut tykkää vieraista ja vierailla, minä en. Kotini on linnani ja haluan olla siellä rauhassa ja elää niin kuin tykkään. Kukaaan ei ole tässä asiassa VÄÄRÄSSÄ vaan kyse on vain erilaisista henkilkohtaisista kulttuureista.