Lue keskustelun säännöt.
Köyhiksi uhriutuvat keskituloiset
12.07.2020 |
Kolmenkympin rajapyykin jälkeen on tuttavista ja kavereista alkanut putkahdella näitä, joilla on taloudelliset puitteet aivan mallillaan, mutta silti vingutaan rahan vähyydestä koko ajan. Pahimmat tapaukset vertailevat itseään joihinkin satoja tuhansia vuodessa tienaaviin ja ruikuttavat omaa "köyhyyttään".
Keskituloinen perhe, jossa on työssäkäyvät terveet vanhemmat, ei ole köyhä. Jos on otettu liikaa lainaa taloon ja muiden ulkoisten puitteiden kohentamiseen, se on aivan oma vika. Jos ei ole varaa päivittää autoa, se ei ole köyhyyttä. Jos ei ole varaa käydä jatkuvasti hemmottelureissuilla, sekään ei ole köyhyyttä. Jos ei ole varaa remontoida hieman trendeistä jälkeen jäänyttä keittiötä uutuudenkiiltäväksi, se ei myöskään ole köyhyyttä.
Yksi rasittavimmista ihmistyypeistä. Miten jotkut tulevat noin sokeaksi omalle tilanteelleen ja ympäröivälle maailmalle?
Kommentit (388)
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää; että jos tilillä on 0€ niin silloin on tili tyhjä ja rahaa ei ole eikä varaa mihinkään.
Lähipiirissä ihmisiä jotka valittavat ettei ole rahaa eikä varaa jos tilillä on 1000€.
Minä olen juuri tuollainen, että sanon "ei ole varaa" jos tililläni on 1000 euroa. Käyttötilillä siis, säästötili on äärimmäisiä hätätilanteita varten (sellainen ei ole 41 vuodessa vielä kertaakaan tullut eteen).
Oikeasti on äärimmäisen fiksua ja järkevää rahankäyttöä päättää, että käyttötilin "nolla" on tuossa tuhannessa eurossa. Silloin on aina puskuria, jos sattuu jotain yllättävää, kuten se klassinen "pesukone hajosi" -mitä tosin ei tunnu tapahtuvan kenellekään irl, vain köyhien "miksi luottotiedot meni" -tarinoissa.
Olen elänyt nyt muutaman vuoden työmarkkinatuella, kun tuli sairauksia mutta vakuutuslääkäri ihmeparansi. Pidän silti kiinni tuosta 1000e=0e -säännöstäni. Jos tili menee tonni alle, palautan tuon nollarajan ensi tilassa, ennen kuin ostan mitään muuta. Tämä onnistuu, koska minulla on myös hyvä kotivara.
Oloni on hyvä ja turvallinen, koska tiedän että minulla on puskuria ja pärjään. Jos terveys sallisi (kuten toivottavasti pian sallii) pystyisin ottamaan vastaan hyvinkin pieniä työkeikkoja, koska minua ei heilauta jos joudun odottamaan tukia pari viikkoa tai jopa kuukautta.
Tämäkös ihmisiä ärsyttää. Että joku pystyy olemaan säästäväinen työttömänäkin, eikä suostu mihinkään "päähänpotkitun köyhän luuserin" muottiin. Erityisesti ihmisiä ärsyttää se, että jo työelämässä ollessani varauduin siihen että mitä hyvänsä voi tapahtua kenelle hyvänsä koska tahansa, joten kun työkyky loppui, en joutunut pulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskituloinem maksaa kaikesta täyden hinnan. Ei saa tukia mihinkään ei valtiolta ei yksityiseltä taholta. Sinnitellään työssä joka vie mehut totaalisesti ja se hyöty työttömään verrattuna jää olemattomaksi. Joku moraali silti pitää vielä kiinni työelämässä ettei nyt toisten elätiksi ryhdytä. Työttömyys ei ole valinta aina tiedetään mutta ihan silloin tällöin mietin itse että onko mun järkeä pitää kiinni tästä oravapyörästä vai heittäytyä ajelehtimaan edes hetkeksi. Ja meitä on monta samoissa mietteissä. Outoa että köyhien/työttömien mielestä heille kuuluu sama elintaso kun keskituloselle tekemättä mitään sen eteen
Tätä valitusta työn tekemisen kauheudesta en ymmärrä. Miksi työn tekemisestä ei pidetä vaan haaveillaan tekemättömyydesta. Mitä onnea on pelkästä vapaa-ajasta. Väitän ettei tuilla elävän vapaa-aika ole niin ihanaa, kyllä siinä on rahat esteenä. Haaveilijat varmaan haluaisivat säilyttää elintasonsa, mutta eivät halua töitä. Olen tehnyt ikäni töitä, ei se aina herkkua ole, mutta en vaihtaisi työttömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. perhekoko olisi 2 aik. ja 3 lasta, ja tulot bruttona 3500e ja 2500e, niin hoitomaksut (yli 35h/vko hoitoa) olisi Turussa;
ensimmäisestä 273e
toisesta 137e
seuraavista 55e.Ja jos lapsi on 5v tai 6v vanha, hän saa 20h/vko ilmaista hoitoa.
Jos lapsia olisi vain yksi, hoitomaksu olisi 289e, eli se on maksukatto jo.
HALPAA.
No aika halpaa on.
Jos pitäisi maksaa kokonaan itse niin kustannukset voisivat olla tuota luokkaa. Siis per päivä.
Halpaa se on tosiaan mutta se onko se yhtä halpaa kaikille vai onko jopa ilmasta osalle
Niin että jos pariskunta yhteensä 5000 euron tuloilla joutuu maksamaan 300e enemmän jotain hoitomaksua kuin tonnin tienaava yh niin on se niin saamarin väärin?
Kammottavin yhtälö on keskiluokkainen mukaköyhä, joka päättää aidosti köyhien asioista työnsä puolesta, tuntematta mitään empatiaa.
Meillä nettotulot yhteensä miehen kanssa 2000e. Mitään tukia ei saada. Silti meiltä ei puutu mitään. On talo, 2 autoa, lapsia, eläimiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tienaan hyvin, mutta olen yksin lasten kanssa, ei ole puolisoa. Maksan yksin kaiken meille neljälle. En saa elatustukea tms, vain lapsilisän palkan lisäksi (kahdesta lapsesta). Aina jos palkka nousee, niin tuntuu että veroprosentti hyppää. Kaikki menee mitä tulee. Olen koittanut tehdä ylimääräisiä hommia ja saada itselle ylimääräistä, mutta tällä verotuksella ei onnistu. Kyllä vituttaa se rahoja, tai niiden puutetta, valittava työkaveri. Kyllä, tienaa vähemmän kuin minä, mutta mies on johtotehtävissä ja tekee rahaa, ja kaverilta kun loppuu niin maksattelee miehellä. Ei oikeasti mitään käsitystä siitä kun rahat on vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
135 vielä jatkaa, tuli nimittäin vielä mieleen toisaalta myös joidenkin työssäkäyvien ihmisten kateellisuus ja katkeruus tukia nostaviin työttömiin/sairaseläkeläisiin. Se vasta on mielenkiintoista. Ollessani sairaslomalla eräs työssäkäyvä kaveri marmatti katkerana sitä, miten minulla on niin helppoa kun saan tukea x verran eikä tarvitse herätä aikaisin töihin. En jaksanut edes aloittaa syystä miksi olin sairaslomalle päässyt (kyseinen kaveri ei ole koskaan samasta sairaudesta samassa mittakaavassa kärsinyt), vaan kysyin kaveriltani että miksi et sitten itsekin jää työttömäksi tai hae sairaslomaa jos tämä kerran on niin helppoa ja kadehdittavaa. Kaveri meni hiljaiseksi ja mutisi siitä, että kyllä hän muuten voisikin mutta ei halua luopua tietystä elintasosta... Eli siis, olet työttömälle kateellinen mutta et kuitenkaan haluaisi vaihtaa hänen kanssaan paikkoja, lopettaa työpaikassasi jota vihaat tai ylipäätään luopua toisenlaisten hyvien puolien vuoksi yhtään mistään? :D
Olen jäänyt miettimään noita kommentteja ja tullut siihen lopputulokseen, että oikeasti noissa tilanteissa kateus kohdistuu sitä kiitollisuuden taitoa kohtaan. Minulle ollaan katkeria siitä, että osaan tyytyä vähempään tai "kehtaan" nauttia elämästä vaikka en ole hyväpalkkaisessa työssä. Se on ainut järkevä selitys mitä keksin, sillä nekin materialistisuuden pauloissa pahiten olevat ihmiset tuntuvat kuitenkin alitajuisesti tunnistavan aidon onnellisuuden ihmisistä. Se onnellisuus ja kiitollisuus kun ei tule pelkästä pankkitilistä. Tuo sama ilmiö tuntuu muuten välillä näkyvän myös tässä body positive -ilmiössä. Itsevarmoille ylipainoisille naisille ei olla kateellisia varsinaisesti siitä ylipainosta, mutta siitä itsevarmuudesta kyllä. Miksi tuo saa olla noin sinut itsensä kanssa vaikka on 15kg ylipainoinen, kun itse kituutan salaatilla ja pidän itsestäni näin hyvää huolta enkä silti ole tyytyväinen. Miksi tuo on silti noin iloinen ja terveen oloinen vaikka elää tuilla ja hänen elämänsä pitäisi olla täyttä kärsimystä, kun itse raadan niska limassa väärällä alalla, en ikinä ole tyytyväinen mihinkään ja vihaan jokaista päivää jne... Kiitollisuuden harjoittamisen taito tuntuu tietyllä tapaa olevan tässä ajassa se kaikista fiksuin taito. Sen perässä täällä kannattaisi juosta ennemmin, kuin statuksen ja brändien. Siinä voi parantua kuka tahansa ilman että kukaan kärsii, eikä maksa kuin vaivaa ja aikaa. Mutta toisaalta eihän sellaiseen humpuukiin ole aikaa keskiluokkaisella perheen äidillä tai isällä, jonka kaikki vapaa-aika menee veneen tai auton tai shoppailun merkeissä. Ihan hippien huuhaata, tietysti.
No kylläpä olet lähes täydellinen ihminen.
Ei se ollut pointti että olisin jotenkin muita parempi tai erityisen valaistunut, vaan se että ne asiat joista kaverini minua kadehtii, olisivat kyllä ironisesti hänenkin saavutettavissa jos hän ymmärtäisi että kyse on HENKISESTÄ eikä rahallisesta rikkaudesta. Ei henkisesti rikas tai kiitollinen ihminen ole sen parempi tai täydellisempi kuin kukaan muukaan, mutta kyllähän sellainen ihminen on ONNELLISEMPI kuin materian ja tulotason kautta itseään ja arvoaan määrittävä "mikään ei riitä"-kierteessä oleva ihminen. Raha ja hyvä elintaso on hieno ja kadehdittava juttu, mutta monella menee sen _rahan perässä juoksemisen_ suhteen prioriteetit jotenkin ihan sekaisin. Kun rahaa aletaan PALVOA oman fyysisen ja henkisen terveyden, ihmissuhteiden, vapaa-ajan, läsnäolon jne. kustannuksella ei se ole enää vaan hyvinvointia lisäävä tekijä. Eri asia olisi, jos emme asuisi hyvinvointivaltiossa mutta täällä suurimmalla osalla ihmisistä on oikeasti perusasiat niin hyvin että rahasta sekoaminen vain synnyttää lisää henkisiä ongelmia eikä ratko niitä. Koen siis olevani onnekas, en täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän opehuone on noita täynnä, "ei näillä palkoilla".
Koko ajan vingutaan olemattomasta palkasta, vaikka parkkipaikalla on uusi/uudehko auto ja just ollaan palattu ulkomaanlomalta. Kaikissa muissa hommissa kuulema tienaa enemmän - ja nuo siis keskimäärin jotain 4000€/kk ansaitevia yläkoulun opettajia.
Raskasta.
Et taida olla opettaja ollenkaan kun kuvittelet että palkka on noin iso. Aineenopettajan aloituspaikka 2800e/kk. Eli käteen jää alle 2000. Vai eikö ehkä teillä ole kuin yli 20 vuotta opetustyötä tehneitä joilla jo kaikki ikälisät.
Isä opiskeli reilussa vuodessa ammattikoulun opettajaksi ja pääsi melkein samantien 4000 euron palkoille.
Yleensä valittajat ovat kateellisia ihmisiä, eivät onnellisia. Etkö ole vielä ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni erityisesti ärsyttää keittiöiden jatkuva repiminen ja uusiminen. Sisustusohjelmat ja -blogit on vaikuttaneet niin että kaikki pitää vetää uusiksi kolmen vuoden välein. Menee tolkuttomasti rahaa tämmöseen.
Ollaan keskituloisia, mikä tarkoittaa reilua veroprosenttia eli käteenjäävä osuus ei ole mikään päätä huimaava. Lisäksi tulomme ovat liian isot, jotta voisimme hakea esim. Helsingin kaupungin halvempia vuokra-asuntoja. Asumme 45m2 kaksiossa, jonka vuokra on 950€/kk ja samaan aikaan ystävämme maksaa 700€/kk yli 80m2 Hekan asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi-TV on saanut ihmiset näkemään miten superrikkaat todella elää ja tuntemaan itsensä köyhiksi. Ällöttävää kaikki housewifepaska ja niiden saastuttavat jetit ja jahdit ja bileet.
Siskoni aina valittaa rahan vähyyttä. No, heillä on omakotitalo, kaksi uudenkarheaa autoa, kerran vuodessa käydään ulkomailla sekä Lapissa laskettelemassa. Vaatteita lapsille ja krääsää ostavat tajuttomasti. Joskus tai aika usein pistää vähän nikottelemaan. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä, kahden teinin yksinhuoltaja minimielareilla. Eikä saada edes toimeentulotukea, jolloin saisi lääkkeet ja sairauskulut maksatettua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kammottavin yhtälö on keskiluokkainen mukaköyhä, joka päättää aidosti köyhien asioista työnsä puolesta, tuntematta mitään empatiaa.
Näitä etenkin sossuissa.
No kyllä v**uttaa kaikkien lähemmäs edes 2000€/kk tienaavat "köyhä", ku nitse työmarkkinatuella kitkuttaa näköjään läpi elämänsä ja ilmaistöihin painostetaan tälläkin hetkellä. Yksikin yli 4000 kuussa tienaava mankuu usein miten ansaitsisi palkankorotusta ja samaan hengenvetoon ettei "ahneille" työttömille riittäisi millään enää senttiäkään lisää tukia! Nilllittää myös usein jostain hinnoista kaupassa jne. vaikka luulisi rahoillaan olevan se ja sama maksaako jossain kaupassa joku tuote 5 snt enemmän kuin toisessa tai voiko vaikka vessamaksuun uhrata sen euron kerran vuodessa kaupungilla...
Noh, ahneus on ehtymätön luonnonvara näköjään ihmisissä:( Huvittaa ja ketuttaa vaan kuunnella tosiaan bhyvätuloisen "köyhyydestä"valitusta, ehkä niidne omasta kieroutruneesta mielestä tulee se vääristynyt ajatus, että köyhä ei vain osaa käyttää rahaa ja on siksi köyhä, kun itsellään on se tunnelma elämässään. Oiekasti köyhällä kun ne rahat ei ihan oiekasti riitä edes peruselämiseen, mut sitä eivät ussko eivätkä ymmärrä, pitsi ehkä jos iste joutuisivat joskus kokemaan, mut eihän ne ahneimmat ilkeilijät ikinä joudu.
Onko köyhä jos on tileillä ja osakkeissa 45 000 euroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai et ymmärrä? Ihan oikeasti sinulle on epäselvää, mihin niitä verotuloja käytetään? Vai etkö ymmärrä, miksi hyvätuloiselta verotetaan enemmän kuin pienituloiselta? Vai onko sinulla joku taikaseinä, josta tulisi rahaa ilman verotuloja? Vai leikkaisitko koulutuksesta, terveydenhuollosta vai mistä?
Vaikka meillä olisi joku kohtuullinen tasavero ansiotuloista, esim. 25%, niin se hyvätuloinen maksaisi silti enemmän veroja. 8000€/kk tienaava maksaisi 2000€ ja 2000€/kk tienaava maksaisi 500€.
Saako se hyvätuloinen niiiiiiiiin paljon enemmän yhteiskunnan palveluita kuin se pienituloinen, että on perusteltua tämä nykyinen verotus, jossa pienituloinen maksaa 10% ja suurituloinen 40%?
Sen oman veroprosentin lisäksi kannattaa myös katsoa marginaaliveroa. Se on se vero, joka maksetaan jokaisesta ylimääräisestä tienatusta eurosta. Suurituloisilla se on lähes 60%, kun otetaan mukaan eläke- ja sv-maksut. Jo kahdesta tonnista ylöspäin marginaalivero on lähes 40%. Eli parin tonnin palkkaan kun tulee korotus, niin siitä vain himpun verran yli 60% jää itselle verojen ja sivukulujen jälkeen. Neljästä tonnista eteenpäin palkankorotuksesta jää alle 50% itselle. Siinä saa jo miettiä, onko järkeä ottaa vastuullisempi ja haastavampi työtehtävä vastaan, vaikka siitä saisikin parempaa palkkaa.
Tämä järjestelmä on jotenkin sairas, kun se ei kannusta työntekoon ja ahkeruuteen. Verotuksen painopistettä pitäisi ennemmin siirtää kulutuksen suuntaan. Nyt verotuksen ja sosiaalitukien kautta ikään kuin lähetetään ihmisille viesti, että turha rehkiminen ei ole toivottavaa, koska sitä verotetaan niin ankarasti.
Kyllä saavat!
Hyvätuloiset saavat ilmaiseksi korkeakoulututkinnon.
He saavat lapsilisät lapsen ensiasuntoon.
He saavat opintolainaa ja opintorahaa asuntoon/sijoitustileille.
He saavat monia verovähennyksiä ja etuja (mm. sijoittaminen, liiton edut)
He saavat ilmaisen työterveyshuollon.
Heidän lapsensa saavat ilmaiset korkeakouluopinnot.
Ja turha sanoa, että köyhät saavat saman. Käypä katsomassa, keiden lapset ovat opiskelemassa Kauppiksessa, Oikiksessa ja lääkiksessä? 4-10% näiden koulujen opiskelijoista tulee työläisperheestä!!!
Plus turvallisuuden ja järjestyksen. Olisi se varmaankin kivaa, jos olisi samanlainen tilanne, kuin heikomman perusturvan maissa, joissa rikkaat joutuvat elämään isojen muurien takana ja palkkaamaan vartijoita ja suojaamaan omaisuuttaan monella tavalla. Kyllä siitä vain hyötyy rikaskin, että heikommassa asemassa olevien toimeentulo turvataan.
Aina sama laulu. Ihan kuin kaikissa muissa länsimaissa, joissa lähes kaikissa on pienemmät tuloverot ja etenkin pienempi progressio, pitäisi palkata aseistetut vartijat. Miksi aina pitää verrata jonnekin suunnilleen Afrikkaan, kun yritetään perustella järjettomiä veroja? Miksi et verrata vaikka Sveitsiin? Ainiin, sen takia että muuten se typerä vertaus ei toimisi, kun joutuisi myontämään että ei ne pienemmät verot muutes tarkoitakaan sitä että ihmiset ryostelevät kaduilla....
Muutes:
Hyvätuloiset saavat ilmaiseksi korkeakoulututkinnon. --> Kuten kaikki tulotulokat
He saavat lapsilisät lapsen ensiasuntoon. --> Vain lapsiperheet saavat lapsilisää
He saavat opintolainaa ja opintorahaa asuntoon/sijoitustileille. --> Jee, lainaa! Ja tätäkin saa kaikki. En itse saanut mitään hyvitystä nostetusta lainasta, pari euroa taisi koroista tulla hyvitystä.
He saavat monia verovähennyksiä ja etuja (mm. sijoittaminen, liiton edut). --> Eipä ole näkynyt, liittyy lähinnä omaisuuden verottamiseen, jolla ei voi perustella ansiotuloverojen suuruutta.
He saavat ilmaisen työterveyshuollon. --> Kuten myos useat pienituloiset, ei tätä ole sidottu mitenkään palkkaan. Nykyisessä asuinmaassani julkinen terveydenhuolto tarjoaa muutes parempaa palvelua kuin suomessa yksityinen (vaikka veroja maksan vähemmän, ajattele!!!)
Heidän lapsensa saavat ilmaiset korkeakouluopinnot. --> Kuten kaikki tuloluokat, plus et voi laskea tätä kahdesti...
Ainoa minkä näistä olen itse saanut, on ilmainen korkeakoulutus. Montako vuosikymmentä sitä pitäisi tyytyväisenä maksaa? Minä ainakin olin niin itsekäs, että katsoin sen kuittaantuneen 15 vuoden oman alan toistä maksetuilla veroilla, ja vein tuloni pois maasta. Kun tämähän se pointti on, että niin kauan kun hallitus ei voi estää keskituloisten+ muuttamista maasta, kannattaisi miettiä myos nykyhetken kannustimia verojen maksulle. Ei jotain, minkä ihminen jo sai vuosikymmeniä sitten. Iso osa kun ihan ymmärrettävästi laskee oman lompakon ennen valtion kirstua, ja optimoi OMAT tulonsa.
Saisinko vielä viisaan kommenttisi tähän viimeiseen kappaleeseen:
”Ja turha sanoa, että köyhät saavat saman. Käypä katsomassa, keiden lapset ovat opiskelemassa Kauppiksessa, Oikiksessa ja lääkiksessä? 4-10% näiden koulujen opiskelijoista tulee työläisperheestä!!!”
Kiitos viisaidestasi!
Ei noiden oppilaitosten sisäänpääsykrittereissä kysellä vanhempien ammatteja, pitää vain nähdä vaivaa sisäänpääsyn eteen.
Hyvin usein huonommista oloista tuleva on konkreettisesti nähnyt enemmän vaivaa samaan lopputulokseen, mutta tätä ei tietenkään haluta omassa paremmuudessa nähdä tai tunnustaa.
Duunaritausta ei ole yhtä kuin huonot olot. Se että kotona on vanha TV ja sohva ei estä lukemasta kemiaa, matikkaa ja fysiikkaa koulussa.
Vanhempien asenne voi sensijaan olla se suurin este. Esimerkin voima vaikuttaa paljon siinä hälläväliä iässä, kun koulu on tylsää. Usein ei edes yritetä, mennään vaan elämän mukana, kun sen asenteen kotoa saa. Halutaan olla duunareita. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, emme voi kaikki olla lääkäreitä tai juristeja toisiaan taputtelemassa selkään.
Kyllä, esimerkki ja kannustaminen ovat yksi asia, joka saattaa vaikuttaa helpottavasti. Sitten toki myös mahdollisuus valmennuskursseihin, tai taloudellinen mahdollisuus keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen rauhassa jne.
Helppo sanoa, "ettei edes yritetä" jonkun, jonka ei edes tarvitse niin yrittää, kun niitä selkääntaputtelijoita on jo siellä kotona. Onpa jopa tarinoita, joissa välit ovat katkenneet kun lapsi haluaa kouluttautua vanhempiaan pidemmälle. Siinä voi sitten miettiä, kuinka henkisesti helppoa on yrittää.
Jotta tätä ei koeta minään vastakkainasetteluna, olen itse akateemisen perheen akateeminen lapsi. Ja meillä tehtiin esimerkiksi matematiikan tehtäviä yhdessä vanhempien kanssa, jotka osasivat avustaa ja neuvoa jos tuli pulmia. Siinä jo yksi helpotus.
Akateemisella on taustasta riippumatta mahdollisuus tarkastella maailmaa kriittisesti ja monipuolisesti, sehän opetetaan opinnoissa. Siksi oman onnensa seppä -mantra ei jaksa enää vakuuttaa mustavalkoisuudellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
135 vielä jatkaa, tuli nimittäin vielä mieleen toisaalta myös joidenkin työssäkäyvien ihmisten kateellisuus ja katkeruus tukia nostaviin työttömiin/sairaseläkeläisiin. Se vasta on mielenkiintoista. Ollessani sairaslomalla eräs työssäkäyvä kaveri marmatti katkerana sitä, miten minulla on niin helppoa kun saan tukea x verran eikä tarvitse herätä aikaisin töihin. En jaksanut edes aloittaa syystä miksi olin sairaslomalle päässyt (kyseinen kaveri ei ole koskaan samasta sairaudesta samassa mittakaavassa kärsinyt), vaan kysyin kaveriltani että miksi et sitten itsekin jää työttömäksi tai hae sairaslomaa jos tämä kerran on niin helppoa ja kadehdittavaa. Kaveri meni hiljaiseksi ja mutisi siitä, että kyllä hän muuten voisikin mutta ei halua luopua tietystä elintasosta... Eli siis, olet työttömälle kateellinen mutta et kuitenkaan haluaisi vaihtaa hänen kanssaan paikkoja, lopettaa työpaikassasi jota vihaat tai ylipäätään luopua toisenlaisten hyvien puolien vuoksi yhtään mistään? :D
Olen jäänyt miettimään noita kommentteja ja tullut siihen lopputulokseen, että oikeasti noissa tilanteissa kateus kohdistuu sitä kiitollisuuden taitoa kohtaan. Minulle ollaan katkeria siitä, että osaan tyytyä vähempään tai "kehtaan" nauttia elämästä vaikka en ole hyväpalkkaisessa työssä. Se on ainut järkevä selitys mitä keksin, sillä nekin materialistisuuden pauloissa pahiten olevat ihmiset tuntuvat kuitenkin alitajuisesti tunnistavan aidon onnellisuuden ihmisistä. Se onnellisuus ja kiitollisuus kun ei tule pelkästä pankkitilistä. Tuo sama ilmiö tuntuu muuten välillä näkyvän myös tässä body positive -ilmiössä. Itsevarmoille ylipainoisille naisille ei olla kateellisia varsinaisesti siitä ylipainosta, mutta siitä itsevarmuudesta kyllä. Miksi tuo saa olla noin sinut itsensä kanssa vaikka on 15kg ylipainoinen, kun itse kituutan salaatilla ja pidän itsestäni näin hyvää huolta enkä silti ole tyytyväinen. Miksi tuo on silti noin iloinen ja terveen oloinen vaikka elää tuilla ja hänen elämänsä pitäisi olla täyttä kärsimystä, kun itse raadan niska limassa väärällä alalla, en ikinä ole tyytyväinen mihinkään ja vihaan jokaista päivää jne... Kiitollisuuden harjoittamisen taito tuntuu tietyllä tapaa olevan tässä ajassa se kaikista fiksuin taito. Sen perässä täällä kannattaisi juosta ennemmin, kuin statuksen ja brändien. Siinä voi parantua kuka tahansa ilman että kukaan kärsii, eikä maksa kuin vaivaa ja aikaa. Mutta toisaalta eihän sellaiseen humpuukiin ole aikaa keskiluokkaisella perheen äidillä tai isällä, jonka kaikki vapaa-aika menee veneen tai auton tai shoppailun merkeissä. Ihan hippien huuhaata, tietysti.
No kylläpä olet lähes täydellinen ihminen.
Ei se ollut pointti että olisin jotenkin muita parempi tai erityisen valaistunut, vaan se että ne asiat joista kaverini minua kadehtii, olisivat kyllä ironisesti hänenkin saavutettavissa jos hän ymmärtäisi että kyse on HENKISESTÄ eikä rahallisesta rikkaudesta. Ei henkisesti rikas tai kiitollinen ihminen ole sen parempi tai täydellisempi kuin kukaan muukaan, mutta kyllähän sellainen ihminen on ONNELLISEMPI kuin materian ja tulotason kautta itseään ja arvoaan määrittävä "mikään ei riitä"-kierteessä oleva ihminen. Raha ja hyvä elintaso on hieno ja kadehdittava juttu, mutta monella menee sen _rahan perässä juoksemisen_ suhteen prioriteetit jotenkin ihan sekaisin. Kun rahaa aletaan PALVOA oman fyysisen ja henkisen terveyden, ihmissuhteiden, vapaa-ajan, läsnäolon jne. kustannuksella ei se ole enää vaan hyvinvointia lisäävä tekijä. Eri asia olisi, jos emme asuisi hyvinvointivaltiossa mutta täällä suurimmalla osalla ihmisistä on oikeasti perusasiat niin hyvin että rahasta sekoaminen vain synnyttää lisää henkisiä ongelmia eikä ratko niitä. Koen siis olevani onnekas, en täydellinen.
En usko, että sinua kadehditaan. Entä jos itse tuomitset toisen elämästä nautiskelun materian palvonnaksi. Minä ostan ainakin rahalla asioita, joista pidän, en palvo rahaa. Koen myös olevani henkisesti erittäin rikas.
Olen myös huomannut saman, että lähes 3000€/kk bruttona tienaavat pitävät itseään "köyhinä kuin kirkon rotat".
Heidän lapsillaa kuitenkin on elitistisiä harrastuksia, kuten ulkomailla kalliissa kohteissa matkustelu, kielikurssit ulkomailla, kouluratsastus jne. Eikä anneta lasten käyttää julkista liikennettä vaan kaikkialle kuskataan omalla autolla ja lapsille ostetaan oma auto heti kun täyttää 18.
No sen kun sinäkin muutat sitten vuokralle. Toimeentulotukea saat täsmälleen siihen samaan tulotasoon asti kuin työtönkin. Ai mitä, eikö kelpaa, kun sitten ei voikaan kerryttää omaisuutta? :D