Miksi joitakin ihmisiä kiusataan monessa eri paikassa? Onko tietyt ihmiset alttiimpia sille?

Uskoisin, että voi vaikuttaa se miten kiusattu näkee itse itsensä (itsetunto) ja kuvittelee miten muut näkevät hänet. Jos tulee uuteen työpaikkaan oletuksena, että ne kohta kiusaa, skannaa ympäristöä kiusaamiselle, eli alkaa uhriutumaan valmiiksi. Jotenkin yksilön sisäinen maailma ja todellisuus ei kohtaa.

Minua on kiusattu parissa työpaikassa. Kiusaaja oli aina se kovaääninen ”amis” joka oli erittäin tyytyväinen suorapuheisuudestaan. Kiusaaminen oli lähinnä mitätöimistä ja ei loksautettu korvaakaan, jos sanoin jotain. Todella raskasta työympäristössä.

Luonteeltani olen ystävällinen ja tasapuolinen. Voi kyllä olla, että heitä ärsytti kun olen melko kaunis. Nämä kiusaajat ovat olleet vähemmän kauniita, erittäin kovaäänisiä röökimuijia. En myöskään lähtenyt työpaikalla läyhäämiseen mukaan, joten minusta ei ollut heille hyötyä, jos puolustin muita.

Voi olla jokin erityinen piirre luonteessa tai ulkonäössä, joka altistaa kiusaamiselle. Usein myös sellaiset ihmiset, joita on aiemmin kiusattu ottavat tavallaan sen kiusatun roolin omakseen ja altistuvat näin uudelleen kiusaamiselle. Vaikea selittää enkä todellakaan tarkoita, että olisi kiusatun syytä, mutta kiusaajat huomaavat tällaisen "heikkouden" ja iskevät siihen. Sellaiset ihmiset, joita on ennen kiusattu, helpommin ajattelevat, että muut eivät pidä heistä, puhuvat pahaa selän takana, naureskelevat jne.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset kiusaa helppoa kohdetta. Sellaista joka ei käy riehumaan. Ei kukaan kehtaa kiusata sellaista joka käy heittelemään tuoleja, lyö täyden kahvipannun naamaan tai vetelee nyrkillä päin pläsiä. Joskus ihmisen pitää näyttää ja tehdä esimerkki jotta saa olla rauhassa.

Eikä tarvitse aina olla fyysistä riehumista, vaan ihan verbaalinen riehuminenkin voi riittää.

Toinen konsti on se, ettei ota minkäänlaista kontaktia kiusaajaan niissä kiusaamistilanteissa. Eikä ilmeelläkään ilmaise, että ilkeys olisi mitenkään "osunut".

Myös huumori toimii joskus kiusaamisentorjuntakonstina.

OVAT

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset kiusaa helppoa kohdetta. Sellaista joka ei käy riehumaan. Ei kukaan kehtaa kiusata sellaista joka käy heittelemään tuoleja, lyö täyden kahvipannun naamaan tai vetelee nyrkillä päin pläsiä. Joskus ihmisen pitää näyttää ja tehdä esimerkki jotta saa olla rauhassa.

Tässä on perää. Jos ensireaktio on tarpeeksi raju ja yllättävä, se saattaa lopettaa kiusaajan "rajojen testailun" alkuunsa. Toisaalta joskus reaktion puuttuminen tai laimeus voi sammuttaa kiusaamisinnon. Riippuu vähän tilanteesta ja ihmisten temperamentista, kumpi lähestymistapa on käyttökelpoisempi.

On eri asia olla kiusattu ja kokea kiusattuna oloa. Ensimmäinen on totta ja jälkimmäinen itsetuntovammaista yliherkkyyttä ja vuorovaikutustaitojen puutetta.

Jos joku väittää olevansa kiusattu kaikkialla, veikkaan että hänellä on jälkimmäinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin työpaikoilla kiusataan kauniita, lahjakkaita tai nuoria. Asioita joihin ei voi vaikuttaa.

Ihmisiä ylipäätään kiusataan asioista, joihin ei voi vaikuttaa joko lainkaan tai ainoastaan hyvin rajallisessa määrin. On myös tavallista, että kiusaajat keksivät kiusatulle vikoja, joilla voivat sitten perustella kiusaamisensa. Ei ole mitenkään tavatonta, että kaunis ihminen pitää itseään rumana ja epäviehättävänä, koska häntä on vuosikausia sellaiseksi haukuttu. Tai että älykäs ajattelee olevansa diagnosoimaton kehitysvammainen, koska hänen "tyhmyydelleen" on aina naureskeltu ja ivailtu.

Toisaalta sitten usein käy niin, että sosiaalisilta taidoiltaan alun perin ihan normaali/tavallinen ihminen muuttuu kiusaamisen myötä sulkeutuneeksi ja tietenkin kömpelöityy ihan normaalissa arkisessa kanssakäymisessäkin muiden kanssa ja kas, sitten saadaankin ihan uusi syy kiusata (tai ainakin karsastaa ja sulkea porukan ulkopuolelle), koska se on vaan niin outo..

N43

Vierailija kirjoitti:

Voi olla jokin erityinen piirre luonteessa tai ulkonäössä, joka altistaa kiusaamiselle. Usein myös sellaiset ihmiset, joita on aiemmin kiusattu ottavat tavallaan sen kiusatun roolin omakseen ja altistuvat näin uudelleen kiusaamiselle. Vaikea selittää enkä todellakaan tarkoita, että olisi kiusatun syytä, mutta kiusaajat huomaavat tällaisen "heikkouden" ja iskevät siihen. Sellaiset ihmiset, joita on ennen kiusattu, helpommin ajattelevat, että muut eivät pidä heistä, puhuvat pahaa selän takana, naureskelevat jne.

Voisiko kiusatuksi itsensä tuntevan käyttäytyminen (vetäytyminen, hiljaisuus, yli-iloisuus jne.) olla niin raskasta muille työntekijöille (paikan yleinen ilmapiiri), että muut eivät tiedä miten olla kiusattuoletetun seurassa? Sitten kun he yrittävät ottaa kontaktia, se tulkitaan kiusaamiseksi.

Suomalaiset eivat ole kovin suvaitsevaisia.

Kenellakaan ei ole oikeus kiusata ketaan tai tehda heidan jokapaivaisesta elamasta helvettia.

Tiedan yhden korkeassa osemassa olevan poliitikon pojan joka koulussa potki naista. Hanella ei ole siskoa joten ainoa nainen jota voi kotona potkia on oma aiti. Muiden oppilaiden mielesta siina ei ollut mitaan outoa.

Tai ehka hanen oli pakko tehda niin koska muuten ei olisi kasvanut mieheksi ja olisi ollut vain puolikas mies.

Toisaalta hanen Isa ei ollut iso here's. Suuret herrat eivat asu suomen maassa vaan suomen rajojen ulkopuolella. Jospa see johtuu jonkinlaisesta pikku herra kompleksista

Itse olen yliopistossa ja työelämässä huomannut, että keskiverrosta poikkeavia vieroksutaan. Jos on keskivertoa ahkerampi, on muille uhka, vaikkei ahkera itse olisi kilpailuhenkinen. Jos on keskivertoa laiskempi, muita ärsyttää ihan syystäkin, että heidän kontolleen jää enemmän tekemistä. Jos olet vielä kaunis ja ns. "kiltti", on sinua entistä helpompi kiusata - tähän on yksi poikkeus: laaja kaveripiiri, sillä kukaan ei halua usuttaa laajaa verkostoa kintereilleen. Naisvaltaisilla aloilla, joissa rajalliset etenemismahdollisuudet ja provisiopalkkaus, nuoremmat ja ahkerammat naiset ovat uhka.

En lähde hännystelemään työ- tai opiskelupaikan kingejä. Viihdyn omissa oloissani tai muutaman hyvän kaverin kanssa, ja puolustan kiusattuja. Sanon myös asiallisesti, mutta suoraan jos jossain asiassa on parantamisen varaa. Minusta on myös vaikea saada esiin mitään tunnereaktiota. Olen siis usein jonkun hampaissa, mutta pystyn elämään asian kanssa. Elän arvojeni mukaan.

En ota sen tarkemmin kantaa otsikon kysymykseen mutta tuli ohimennen mieleen eräs havainto aiheeseen liittyen:

Opiskelin kasvatusalaan liittyvää tutkintoa ja eräällä kurssilla käsittelimme mielenterveyttä, mielenterveyden ongelmia, kiusaamista jne. Mielenkiintoista oli, että sekä kurssin opettaja, vieraileva luennoitsija että suurin osa kurssitovereistani olivat sitä mieltä, että kiusaamiseen ei saisi puuttua vaan lasten pitäisi antaa itse selvittää välinsä ja että masennus on suurimmaksi osaksi keksitty juttu eivätkä ihmiset enää kestä vastoinkäymisiä.

Meitä oli luokassa vain muutama, jotka olivat näistä asioista eri mieltä. Lapset ovat sosiaalisilta taidoiltaan kehittymättömiä eivätkä pysty pelkästään omin nokkineen sovittelemaan kiusaamistilanteita ja jos masennustilastot halutaan saada laskusuuntaan, niin se on tärkeää ottaa vakavasti ja selvittää, mikä juurisyy sen taustalla on. Mutta varsinkin tämän kurssin opettaja suhtautui näihin näkemyksiin varsin ylimielisesti naurahdellen.

Eli sinänsä en ihmettele, että fokus on lähes aina kiusatussa ja siinä, mitä hän tekee "väärin", kun alan ihmistenkin keskuudessa konsensus on monesti se, että kiusaaminen pitää vain sopia ja heikot masentuvat.

Vierailija kirjoitti:

Usein se jokapaikassa kiusatuksi joutuva on kokenut sitä jo hyvin nuoresta lähtien, jopa varhaislapsuudesta oman vanhemman/vanhempien taholta. Jollain tavalla nämä kiusaajat aistivat sen kuinka helppo uhri siinä on ja käyvät kimppuun. Kokemuksesta puhun.

Voisiko kiusattuja auttaa jollain terapialla niin että eivät seuraavassa työpaikassa enää olisi niin selkeitä kiusaamiskohteita? Ettei se olisi niin helposti aistittavissa?

Ei toki niin kuin tuossa edelle joku sanoi että heitellään tuoleja jne. se ei ole mitenkään normaalia käytöstä vaan sellaiset laitetaan työpaikalta ulos aika nopeasti.

Mutta jos olisi jotain muita hienovaraisempia asioita joita voisi harjoitella vaikka käytöksen suhteen, kuten tehdään muutenkin vaikka parisuhteessa, opetellaan riitelemään oikein että ei sanota että aina sinä sitä ja tätä, vaan että minusta tuntuu...

ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset kiusaa helppoa kohdetta. Sellaista joka ei käy riehumaan. Ei kukaan kehtaa kiusata sellaista joka käy heittelemään tuoleja, lyö täyden kahvipannun naamaan tai vetelee nyrkillä päin pläsiä. Joskus ihmisen pitää näyttää ja tehdä esimerkki jotta saa olla rauhassa.

Työpaikalla ei voi antaa nyrkistä tai ei ole enää työtä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yliopistossa ja työelämässä huomannut, että keskiverrosta poikkeavia vieroksutaan. Jos on keskivertoa ahkerampi, on muille uhka, vaikkei ahkera itse olisi kilpailuhenkinen. Jos on keskivertoa laiskempi, muita ärsyttää ihan syystäkin, että heidän kontolleen jää enemmän tekemistä. Jos olet vielä kaunis ja ns. "kiltti", on sinua entistä helpompi kiusata - tähän on yksi poikkeus: laaja kaveripiiri, sillä kukaan ei halua usuttaa laajaa verkostoa kintereilleen. Naisvaltaisilla aloilla, joissa rajalliset etenemismahdollisuudet ja provisiopalkkaus, nuoremmat ja ahkerammat naiset ovat uhka.

Minä olen naisena huomannut, että monet naiset ärsyyntyvät siitä, kun joku kanssasisar on miellyttäväkäytöksinen, aikaansaapa ja halukas kehittymään työssään. Jotenkin tällainen nainen koetaan nössönä mielistelijänä tai toisaalta jyränä, joka on niin olevinaan. Yleensä tällaiseksi mielletty nainen ei ole kumpaakaan mutta sehän ei ketään kiinnosta, pääasia, että saadaan toinen tallottua maan rakoon ja vietyä tältä kaikki elämänilo.

Miehissä kiusaajatyypit ovat omalla kohdallani olleet lähinnä näitä perinteisiä naistennaurattajia mutta tavalliset fiksut perusmiehet ovat olleet asiallisia, mukavia ja kannustavia. Naisten kanssa on joskus tuntunut siltä, että koko ajan tulisi pienentää itseään, ettei kukaan vaan kokisi minua (tai jotakuta toista nohevaa naista) uhaksi, joka on lannistettava niin pian kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

En ota sen tarkemmin kantaa otsikon kysymykseen mutta tuli ohimennen mieleen eräs havainto aiheeseen liittyen:

Opiskelin kasvatusalaan liittyvää tutkintoa ja eräällä kurssilla käsittelimme mielenterveyttä, mielenterveyden ongelmia, kiusaamista jne. Mielenkiintoista oli, että sekä kurssin opettaja, vieraileva luennoitsija että suurin osa kurssitovereistani olivat sitä mieltä, että kiusaamiseen ei saisi puuttua vaan lasten pitäisi antaa itse selvittää välinsä ja että masennus on suurimmaksi osaksi keksitty juttu eivätkä ihmiset enää kestä vastoinkäymisiä.

Meitä oli luokassa vain muutama, jotka olivat näistä asioista eri mieltä. Lapset ovat sosiaalisilta taidoiltaan kehittymättömiä eivätkä pysty pelkästään omin nokkineen sovittelemaan kiusaamistilanteita ja jos masennustilastot halutaan saada laskusuuntaan, niin se on tärkeää ottaa vakavasti ja selvittää, mikä juurisyy sen taustalla on. Mutta varsinkin tämän kurssin opettaja suhtautui näihin näkemyksiin varsin ylimielisesti naurahdellen.

Eli sinänsä en ihmettele, että fokus on lähes aina kiusatussa ja siinä, mitä hän tekee "väärin", kun alan ihmistenkin keskuudessa konsensus on monesti se, että kiusaaminen pitää vain sopia ja heikot masentuvat.

Todella outoa. Normaali ajatushan on lasten suhteen nollatoleranssi, eli kielletään tekemästä väärin. Ja kiusaaminen on väärin ihan yksiselitteisesti. Samalla tavalla lapsille opetetaan muutkin käytöstavat. Toiselle ei sanota rumasti eikä lyödä.

Mitähän kiusaajia ne oli sielläkin koko porukka jos noin puhuivat...? Ja masennus taas on eri asia kuin kiusaaminen, monet masentuu vaikka heitä ei ole kiusattu ja jos kiusataan pitkään niin on aika omituista jos ei masentuisi.

Kiusattu ei tee varmasti sinänsä väärin, mutta olisi hyvä tietää mikä se juttu on joka saa juuri hänet valikoitumaan kiusaajien kohteeksi missä tahansa. Ja kiusaajien osalta, minä olen sitä mieltä että aina rikosilmoitus vaan perään, kiusaajalasten vanhemmat vastuuseen kakarastaan. Se että koulussa saa vaikka pahoinpidellä toisen ja sitä sanotaan vaan kiusaamiseksi eikä pahoinpitelyksi joka on lain mukaan rikos, on mielestäni todella omituista. Jos aikuiset tekee työpaikalla samaa mitä lapset koulussa, niin kyllä siinä käräjille mennään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se jokapaikassa kiusatuksi joutuva on kokenut sitä jo hyvin nuoresta lähtien, jopa varhaislapsuudesta oman vanhemman/vanhempien taholta. Jollain tavalla nämä kiusaajat aistivat sen kuinka helppo uhri siinä on ja käyvät kimppuun. Kokemuksesta puhun.

Voisiko kiusattuja auttaa jollain terapialla niin että eivät seuraavassa työpaikassa enää olisi niin selkeitä kiusaamiskohteita? Ettei se olisi niin helposti aistittavissa?

Ei toki niin kuin tuossa edelle joku sanoi että heitellään tuoleja jne. se ei ole mitenkään normaalia käytöstä vaan sellaiset laitetaan työpaikalta ulos aika nopeasti.

Mutta jos olisi jotain muita hienovaraisempia asioita joita voisi harjoitella vaikka käytöksen suhteen, kuten tehdään muutenkin vaikka parisuhteessa, opetellaan riitelemään oikein että ei sanota että aina sinä sitä ja tätä, vaan että minusta tuntuu...

ap

Monet oppivatkin käsittelemään tyhmiä ihmisiä, mutta se ottaa aikansa, jos sitä ei ole aiemmin kohdannut.

Olen muuttanut aika tiheästi viime vuosina ja joka ikisessä uudessa asuinpaikassa, taloyhtiössä joutunut hirveän kiusaamisen kohteeksi.

En siis vain sanallisen, vaan vanhukset 75-vuotiaat harrastavat uskomattomia koulukakaroiden kiusaamismetodeja :

Postilaatikon lukkoon tungetaan tikkuja ja se täytetään pikaliimalla etten saa postia, öisin käydään kolmen aikaan hakkaamassa lujaa nyrkillä ikkunoita ja ovia, kaikki, mikä irti lähtee varastetaan.

Nyt, kun korona-aikana tilasin lääkkeet kotiinkuljetuksella, niin nekin varastivat.

Mitä tekevät mun reseptiastmalääkkeillä tai koiran korvalääkkeillä ?

En tajua, miksi näin tapahtuu.

Neuvokaa ihmeessä, mitä tällaisille voi tehdä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset kiusaa helppoa kohdetta. Sellaista joka ei käy riehumaan. Ei kukaan kehtaa kiusata sellaista joka käy heittelemään tuoleja, lyö täyden kahvipannun naamaan tai vetelee nyrkillä päin pläsiä. Joskus ihmisen pitää näyttää ja tehdä esimerkki jotta saa olla rauhassa.

Työpaikalla ei voi antaa nyrkistä tai ei ole enää työtä.

Jep, siinä saa sanoa työpaikalle hyvästit, varsinkin jos on sote- tai opetusalan paikka kyseessä. Tilalle saa rikosrekisterin, mutta se lienee laiha lohtu tälle potkut saaneelle kiusatulle.