Miksi joitakin ihmisiä kiusataan monessa eri paikassa? Onko tietyt ihmiset alttiimpia sille?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kirjoituksista tulee jo nyt sellaiset vibat, että tässä halutaan taas päästä syyllistämään kiusattuja ja kaivelemaan heistä vikoja. Semmoista mukaviatonta ihmettelyä, jota on nähty tämän palstan lyttäämisketjuissa aiemminkin.

Tämä on totta. Näitä vaataavia ketjuja on ollut viime aikoina paljon. Ap ei kerro mitään omia mielipiteitään tai kommenttejaan, mutta ihmisten vastattua alkaa vähitellen niiden kiusattujen/heikompien ym. lyttääminen ja alapeukuttaminen. Liekö sama ihminen näiden aloitusten taustalla?

Vierailija kirjoitti:

Kun olet sen ensimmäisen kerran pitkäaikaisesti tullut kiusatuksi, jäänyt asian kanssa yksin, kukaan ei puolusta, kiusaajat saa puolelleen muita, häpeät, vihaat, muutut pessimistiseksi, toivottomaksi, masentuneeksi.

Olet ollut pitkään pelossa ja stressissä. Vaihdat uuten paikkaan, olet varovainen, pelkäät ihmisiä että alkaako se täälläkin. Olet muiden mielestä oudosti käyttäytyvä. Heitä alkaa ärsyttää ja se saattaa herättää joissakin halun kiusata. Se on noidankehä johon ei pitäisi kenenkään joutua. Yksin sieltä ei pääse ulos, ja parantavaa apua et luultavasti saa. Vaikka aivot yrittäisivät luoda uutta alkua uudelle toimintatavalle niin keho muistaa eikä jätä muistoilta rauhaan ja reagoi paniikilla, jännittämisellä, ahdistuneisuudella.

Tämä on totta. Inhottavaa on sekin, että edes omat vanhempani eivät ole koskaan tukeneet minua, jos olen heille kertonut kiusaamisesta. Isåni mielestä olen heikko, jos antaudun kiusattavaksi ja äitini ei edes halua kuulla sellaisesta, vaan alkaa vältellä minua (ainoa syy on se, että kerron vaikeista asioista, sillä hän ei kestä stressiä). Lapsena en kehdannut kertoa heille useinkaan, sillä he eivät koskaan tukeneet minua. Aikuisenakin saan "turpiini" (henkisesti) heiltä joka kerta, jos vihjaankin sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä voidaan kiusata niin lukemattomista eri syistä että otsikon kysymys on aika turha. Rakentavampaa olisi kysyä, miksi jotkut kiusaavat aina jotain ihmistä, olivatpa sitten koulussa, työelämässä tai vapaalla.

Ei se ole turha kysymys. Ihan alkuun sanon kuitenkin tämän: kiusatuksi joutuminen ei ole koskaan kiusatun syy! Siitä huolimatta omia lapsiani kasvattaessa yritän varustaa heidät sellaisilla taidoilla että 1) eivät kiusaa muita ja 2) kiusaamisen kohteeksi joutuminen olisi vähemmän todennäköistä. Ne taidot on mm. sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja sekä tervettä itsevarmuutta.

Ihan samalla tavalla kuin ryöstön tai raiskauksen kohteeksi joutuminen ei ole koskaan uhrin syy, ja silti aion (sen lisäksi että kasvatan heidät niin etteivät ryöstä tai raiskaa) kertoa lapsilleni että setelitukkuja ei löyhytellä pankkiautomaatilla näyttävästi ja vierauden epäilyttävien ihmisten kotiin ei lähdetä yksin kännissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se jokapaikassa kiusatuksi joutuva on kokenut sitä jo hyvin nuoresta lähtien, jopa varhaislapsuudesta oman vanhemman/vanhempien taholta. Jollain tavalla nämä kiusaajat aistivat sen kuinka helppo uhri siinä on ja käyvät kimppuun. Kokemuksesta puhun.

Voisiko kiusattuja auttaa jollain terapialla niin että eivät seuraavassa työpaikassa enää olisi niin selkeitä kiusaamiskohteita? Ettei se olisi niin helposti aistittavissa?

Ei toki niin kuin tuossa edelle joku sanoi että heitellään tuoleja jne. se ei ole mitenkään normaalia käytöstä vaan sellaiset laitetaan työpaikalta ulos aika nopeasti.

Mutta jos olisi jotain muita hienovaraisempia asioita joita voisi harjoitella vaikka käytöksen suhteen, kuten tehdään muutenkin vaikka parisuhteessa, opetellaan riitelemään oikein että ei sanota että aina sinä sitä ja tätä, vaan että minusta tuntuu...

ap

Hah, arvasin, että ap on kiusaajien puolella. Miksi niitä kiusaajia ei terapoitaisi mieluummin?

Tämä saa alapeukkuja, mutta joskus joku vaan aina luulee, että häntä kiusataan, vaikka kukaan ei kiusaa.  Tämä on siis jonkinlainen mielenterveys asia, mutta tämä ei tietenkään koske kaikkia kiusattuja. Itseänikin kiusattiin ala-asteella. Pojat haukkui ja löi. Mutta tämä oli vain näiden muutamien poikien omaa pirullisuutta. Arkaa ja pienintä kiusattiin. Tähän kiusaamiseen eivät muut lähteneet mukaan ja joku saattoi jopa yrittää puolustaa minua (olen siis nainen). Koskaan sen jälkeen ei minua ole kiusattu.Ei koulussa eikä työelämässä. 

Näistä pojista en kaikista  tiedä, mitä heistä on tullut. Osalle ainakin kävi huonosti. Päihteet ja rikolliset elämäntavat vieneet hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun olet sen ensimmäisen kerran pitkäaikaisesti tullut kiusatuksi, jäänyt asian kanssa yksin, kukaan ei puolusta, kiusaajat saa puolelleen muita, häpeät, vihaat, muutut pessimistiseksi, toivottomaksi, masentuneeksi.

Olet ollut pitkään pelossa ja stressissä. Vaihdat uuten paikkaan, olet varovainen, pelkäät ihmisiä että alkaako se täälläkin. Olet muiden mielestä oudosti käyttäytyvä. Heitä alkaa ärsyttää ja se saattaa herättää joissakin halun kiusata. Se on noidankehä johon ei pitäisi kenenkään joutua. Yksin sieltä ei pääse ulos, ja parantavaa apua et luultavasti saa. Vaikka aivot yrittäisivät luoda uutta alkua uudelle toimintatavalle niin keho muistaa eikä jätä muistoilta rauhaan ja reagoi paniikilla, jännittämisellä, ahdistuneisuudella.

Tuo onkin kenkkua kun ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa reippaana puhtaalta pöydältä, mutta elekieli ja olemus kuitenkin tavallaan huutaa ihan päinvastaista ja sitten sitä vasta onkin outo ja epäaito hyypiö muiden silmissä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se jokapaikassa kiusatuksi joutuva on kokenut sitä jo hyvin nuoresta lähtien, jopa varhaislapsuudesta oman vanhemman/vanhempien taholta. Jollain tavalla nämä kiusaajat aistivat sen kuinka helppo uhri siinä on ja käyvät kimppuun. Kokemuksesta puhun.

Voisiko kiusattuja auttaa jollain terapialla niin että eivät seuraavassa työpaikassa enää olisi niin selkeitä kiusaamiskohteita? Ettei se olisi niin helposti aistittavissa?

Ei toki niin kuin tuossa edelle joku sanoi että heitellään tuoleja jne. se ei ole mitenkään normaalia käytöstä vaan sellaiset laitetaan työpaikalta ulos aika nopeasti.

Mutta jos olisi jotain muita hienovaraisempia asioita joita voisi harjoitella vaikka käytöksen suhteen, kuten tehdään muutenkin vaikka parisuhteessa, opetellaan riitelemään oikein että ei sanota että aina sinä sitä ja tätä, vaan että minusta tuntuu...

ap

Nyt en ymmärrä yhtään... Kiusatun toimintaan ei tarvitse puuttua vaan kiusaajan? Siis kiusatulleko pitäisi neuvoa vuorovaikutussääntöjä?

Monesti kiusatuksi tulee kiltti, helppo ja alistuva eli ihminen, johon kiusaaja voi purkaa paineita ilman, että kiusaajalle itselleen asiasta on seurauksia. Kiusaaja etsii helpon kohteen. Kiusatun ei tarvitse muuttua eikä kiusaajaa vastaan tarvitse osata pitää puoliaan. Työnantajan on huolehdittava, että ketään ei kiusata eikä kenenkään täydy muuttua "kovemmaksi", ettei kiusattaisi. Se riittää, että tekee työnsä hyvin ja on kohtelias muille. Hissukan ei tarvitse muuttua räväkäksi tai introvertin ekstrovertiksi, ettei häntä kiusata. 

Käsittääkseni ainoa yhteinen nimittäjä kiusaamisen uhreille on se, että heidät koetaan ns. vaarattomiksi; heidän kiusaamisestaan ei koidu kiusaajalle haittaa eli antaa palaa vain. En ole koskaan kuullut, että ko. firman toimitusjohtajan lasta työpaikalla kiusattaisiin tai ylilääkärin puolisoa. 

Kiusaaminen ei vaan tapahdu, vaan teolla on aina tekijä. Syy on aina kiusaajassa. Kiusatussa ei ole vikaa, vaan niissä jotka kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia olla kiusattu ja kokea kiusattuna oloa. Ensimmäinen on totta ja jälkimmäinen itsetuntovammaista yliherkkyyttä ja vuorovaikutustaitojen puutetta.

Jos joku väittää olevansa kiusattu kaikkialla, veikkaan että hänellä on jälkimmäinen ongelma.

En mä ole itsetuntovammainen, vaikka mua on kiusattu monessa paikassa. Ei se mun syy ole, että joku muu käyttäytty huonosti. Ei mun tarvitse kaunistella sitä ikävää asiaa mikä joku.muu on tehnyt ja moni muukin huomannut.

1. Työpaikka - työpaikan bileissä vuoropäällikön kaveri pikkupoika kertoi kännisdä kuinka musta ei pidetä, mulle kirjoitettiin aiheettomia varoituksia ja pomon luvalla ei niitä tarvinnut allekirjoittaa, siitä se viha mua kohtaan yltyi ja tuo poika kännissä uskaltautui kertoa... tilanteita oli monia. Kiusaamista se oli, mutta olin kova luu heille, koska tiesin oikeuteni. Parille muulle saivat järjestettyä potkut.

Huvittavaa oli, että poika josta puhuivat pahaa ja jota autoin kestämään, liittyi heihin saatuaan avullani sosiaalista statusta.

2 työpaikka. Kouluttajani oli ääliö. En voinut muuta kuin kestää. Asiakas oli seurannut tilannetta 2 tuntia ja kysyi lopulta, että kuinka voit olla noin törkeä häntä kohtaan. Kouluttaja meni hämilleen ja kysyi minulta... En voinut myöntää, koska se olisi saattanut maksaa työpaikkani.

3. tuöpaikka - työparini vei viherkasvit pois pöydältäni, jotka oli saanut edeltäjältäni, kun enhän minä niitä osaa hoitaa... Hain ne takaisin. Ja taas työpaikka lähti vaihtoon...

4. Työpaikka - kollega sanoi minulle kummeksuen lounaalla "ai sä ootkin ihan fiksu" oli ollut parin juoruakan kanssa samassa tiimissä aiemmin joidenka mielestä monilla naisilla työpaikallamme ei ollut aivoja... kiusaamista sekin...

Jos joku on kiva ja hyvä, pahat ja huonot ei voi sitä sietää. Eli joku alemmuskompleksi on kiusaajilla.

Huomiohakuiset ei voi sietää, miten jonkun itsetunto kestää olla ihan tavallinen ja huomaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet sen ensimmäisen kerran pitkäaikaisesti tullut kiusatuksi, jäänyt asian kanssa yksin, kukaan ei puolusta, kiusaajat saa puolelleen muita, häpeät, vihaat, muutut pessimistiseksi, toivottomaksi, masentuneeksi.

Olet ollut pitkään pelossa ja stressissä. Vaihdat uuten paikkaan, olet varovainen, pelkäät ihmisiä että alkaako se täälläkin. Olet muiden mielestä oudosti käyttäytyvä. Heitä alkaa ärsyttää ja se saattaa herättää joissakin halun kiusata. Se on noidankehä johon ei pitäisi kenenkään joutua. Yksin sieltä ei pääse ulos, ja parantavaa apua et luultavasti saa. Vaikka aivot yrittäisivät luoda uutta alkua uudelle toimintatavalle niin keho muistaa eikä jätä muistoilta rauhaan ja reagoi paniikilla, jännittämisellä, ahdistuneisuudella.

Tämä on totta. Inhottavaa on sekin, että edes omat vanhempani eivät ole koskaan tukeneet minua, jos olen heille kertonut kiusaamisesta. Isåni mielestä olen heikko, jos antaudun kiusattavaksi ja äitini ei edes halua kuulla sellaisesta, vaan alkaa vältellä minua (ainoa syy on se, että kerron vaikeista asioista, sillä hän ei kestä stressiä). Lapsena en kehdannut kertoa heille useinkaan, sillä he eivät koskaan tukeneet minua. Aikuisenakin saan "turpiini" (henkisesti) heiltä joka kerta, jos vihjaankin sellaisesta.

Ei meilläkään kotona voinut avautua koska olisi pitänyt jo lapsena pärjätä eikä joutua kiusattujen kastiin. Eikä muuallakaan ymmärretty. Yksinäistä oli. Kodin olosuhteet oli suurelta osin aiheuttamassa kiusatuksi joutumisen, eli huonot vaatteet, rajoittuneet kontaktit ulkomaailmaan ja eikä vähiten poikkeava arvomaailma ympäristöön nähden. Silti sieltä ei löytynyt mitään ymmärrystä lapsen ja nuoren tarpeisiin ja kiusatuksi tulemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se jokapaikassa kiusatuksi joutuva on kokenut sitä jo hyvin nuoresta lähtien, jopa varhaislapsuudesta oman vanhemman/vanhempien taholta. Jollain tavalla nämä kiusaajat aistivat sen kuinka helppo uhri siinä on ja käyvät kimppuun. Kokemuksesta puhun.

Voisiko kiusattuja auttaa jollain terapialla niin että eivät seuraavassa työpaikassa enää olisi niin selkeitä kiusaamiskohteita? Ettei se olisi niin helposti aistittavissa?

Ei toki niin kuin tuossa edelle joku sanoi että heitellään tuoleja jne. se ei ole mitenkään normaalia käytöstä vaan sellaiset laitetaan työpaikalta ulos aika nopeasti.

Mutta jos olisi jotain muita hienovaraisempia asioita joita voisi harjoitella vaikka käytöksen suhteen, kuten tehdään muutenkin vaikka parisuhteessa, opetellaan riitelemään oikein että ei sanota että aina sinä sitä ja tätä, vaan että minusta tuntuu...

ap

Usein nämä alusta asti kiusatut ovat kilttejä ja ystävällisiä ja erittäin joustavia. Jos he jotain tarvitsevat niin itseluottamusta ja itsetunnon kohotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset kiusaa helppoa kohdetta. Sellaista joka ei käy riehumaan. Ei kukaan kehtaa kiusata sellaista joka käy heittelemään tuoleja, lyö täyden kahvipannun naamaan tai vetelee nyrkillä päin pläsiä. Joskus ihmisen pitää näyttää ja tehdä esimerkki jotta saa olla rauhassa.

Eikä tarvitse aina olla fyysistä riehumista, vaan ihan verbaalinen riehuminenkin voi riittää.

Toinen konsti on se, ettei ota minkäänlaista kontaktia kiusaajaan niissä kiusaamistilanteissa. Eikä ilmeelläkään ilmaise, että ilkeys olisi mitenkään "osunut".

Myös huumori toimii joskus kiusaamisentorjuntakonstina.

Koulumaailmassa, varsinkin alaluokilla kun aikuisten valvonta on sen verran tiivistä että harvemmin saa kunnolla turpiinsa, ne "riehujat" eli impulssikontrolliltaan ja ongelmanratkaisutaidoiltaan keskeneräisemmät lapset ovat juurikin otollisia maalitauluja, koska kiusaajat saa kiksit siitä että vaivihkaisella härkkimisellä tuuppii toisen rajan yli niin että se lopulta kilahtaa" ja saa open moitteet. Ihan kipeetä. Ja "parhaimmillaan"jo päiväkoti-ikäiset osaa tällaisen systemaattisen provosoinnin.

Kiusaaja se siellä alanuolittaa. Voi sua sekopäätä. Puspus mee roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet sen ensimmäisen kerran pitkäaikaisesti tullut kiusatuksi, jäänyt asian kanssa yksin, kukaan ei puolusta, kiusaajat saa puolelleen muita, häpeät, vihaat, muutut pessimistiseksi, toivottomaksi, masentuneeksi.

Olet ollut pitkään pelossa ja stressissä. Vaihdat uuten paikkaan, olet varovainen, pelkäät ihmisiä että alkaako se täälläkin. Olet muiden mielestä oudosti käyttäytyvä. Heitä alkaa ärsyttää ja se saattaa herättää joissakin halun kiusata. Se on noidankehä johon ei pitäisi kenenkään joutua. Yksin sieltä ei pääse ulos, ja parantavaa apua et luultavasti saa. Vaikka aivot yrittäisivät luoda uutta alkua uudelle toimintatavalle niin keho muistaa eikä jätä muistoilta rauhaan ja reagoi paniikilla, jännittämisellä, ahdistuneisuudella.

Tämä on totta. Inhottavaa on sekin, että edes omat vanhempani eivät ole koskaan tukeneet minua, jos olen heille kertonut kiusaamisesta. Isåni mielestä olen heikko, jos antaudun kiusattavaksi ja äitini ei edes halua kuulla sellaisesta, vaan alkaa vältellä minua (ainoa syy on se, että kerron vaikeista asioista, sillä hän ei kestä stressiä). Lapsena en kehdannut kertoa heille useinkaan, sillä he eivät koskaan tukeneet minua. Aikuisenakin saan "turpiini" (henkisesti) heiltä joka kerta, jos vihjaankin sellaisesta.

Ei meilläkään kotona voinut avautua koska olisi pitänyt jo lapsena pärjätä eikä joutua kiusattujen kastiin. Eikä muuallakaan ymmärretty. Yksinäistä oli. Kodin olosuhteet oli suurelta osin aiheuttamassa kiusatuksi joutumisen, eli huonot vaatteet, rajoittuneet kontaktit ulkomaailmaan ja eikä vähiten poikkeava arvomaailma ympäristöön nähden. Silti sieltä ei löytynyt mitään ymmärrystä lapsen ja nuoren tarpeisiin ja kiusatuksi tulemiseen.

Ei meilläkään kotona... kirjoittaja on eri. Miten sainkin sen tuohon edelliseen kiinni.

Kyllä se niin on että kiusaaja on sairaampi. Hän haluaa hyökätä ja tuhota eli on paha. Kiusattu ei vaaranna yhteisössä mitään eikä ole mitään syytä alkaa järjestelmällisesti häntä häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen ei vaan tapahdu, vaan teolla on aina tekijä. Syy on aina kiusaajassa. Kiusatussa ei ole vikaa, vaan niissä jotka kiusaa.

Juuri näin. Sama pätee esim. lähisuhdeväkivaltaan.

Se ei poista sitä etteikö olisi mielekästä tutkia mitkä riskitekijät altistavat lähisuhdeväkivallan uhriksi joutumista ja voidaanko joillain toimilla tukea riskissä olevia. Se ei tarkoita että olisi uhrien vastuulla välttää tilanteet, mutta voi kai tilannetta yrittää korjata tarjoamalla apua molempiin päihin eikä vain väkivallan tekijöille?

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen ei vaan tapahdu, vaan teolla on aina tekijä. Syy on aina kiusaajassa. Kiusatussa ei ole vikaa, vaan niissä jotka kiusaa.

Iät ja ajat on ajateltu toisin päin. Laiva kääntyy tuskastuttavan hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä voidaan kiusata niin lukemattomista eri syistä että otsikon kysymys on aika turha. Rakentavampaa olisi kysyä, miksi jotkut kiusaavat aina jotain ihmistä, olivatpa sitten koulussa, työelämässä tai vapaalla.

Ei se ole turha kysymys. Ihan alkuun sanon kuitenkin tämän: kiusatuksi joutuminen ei ole koskaan kiusatun syy! Siitä huolimatta omia lapsiani kasvattaessa yritän varustaa heidät sellaisilla taidoilla että 1) eivät kiusaa muita ja 2) kiusaamisen kohteeksi joutuminen olisi vähemmän todennäköistä. Ne taidot on mm. sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja sekä tervettä itsevarmuutta.

Ihan samalla tavalla kuin ryöstön tai raiskauksen kohteeksi joutuminen ei ole koskaan uhrin syy, ja silti aion (sen lisäksi että kasvatan heidät niin etteivät ryöstä tai raiskaa) kertoa lapsilleni että setelitukkuja ei löyhytellä pankkiautomaatilla näyttävästi ja vierauden epäilyttävien ihmisten kotiin ei lähdetä yksin kännissä.

Suurin vaara on lähimpänä.

Se että oikein kiva kaveri voi päästä lähipiiriin, kotiisi. Ystävää esittäneen päässä tapahtuu jotain, narsistinen nakerrus alkaa todella huomaamatta tai tosi äkkiä. Ystävyyteen vedoten voi sattua mitä tahansa silloin kun sitä vähiten odottaa. Siinä on elämän vaikein haaste. Ei vieraissa rosvoissa tms.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin työpaikoilla kiusataan kauniita, lahjakkaita tai nuoria. Asioita joihin ei voi vaikuttaa.[/quote

Älä huoli, aika hoitaa sen silmänräpäyksessä jos naista kiusataan kauneuden takia.