Täytyykö miehen saada katsoa lätkämatsi rauhassa?
Tässä ruokkiksella kirjoitanl ja mietin, että illalla tulee sitten riitaa... Lapset haetaan päiväkodista, ovat kierroksilla ja vaativat illalla vanhempien huomiota ja huolenpitoa ja illalla alkaa lätkäpeli 18.15. Tiedän, että miehen kommentti on "se on Suomen peli, mä katson sen aivan varmasti!". Mies on sohvalla nauliintuneena, kun lapset riekkuvat, tarvitsevat iltapuurot ja kylvyt ja sadut jne.. eli hommat kaatuisi mulle. Raivostuttaa jo valmiiksi. Mies sai viikonloppunakin katsoa pelinsä rauhassa ja hoidin lapset - mikä oikeus sillä käyttää arki-ilta siihen? Vaikken pelistä välitä, olisi minustakin kiva heittäytyä kirjan ääreen ja ottaa rennosti ilta, mutta lapset on hoidettava joka päivä. Mites teillä asia menee?
Kommentit (86)
Vakavasti puhuen ap. Ymmärrän sinua hyvin, meilläkin lasten ollessa tuon ikäisiä iltatoimet oli hulinaa ja niissä meni aikaa ja työpanosta jotta eivät venyisi moneen tuntiin ja lapset rauhoittuisivat sitten nukkumaankin, eivätkä räjähtäisi vielä väsyneeseen tunnin uhmarääkyyn ennen sänkyyn asti pääsemistä. Ymmärrän myös sen, ettet itse pidä lätkää minään ja koet miehen laiminlyövän perhettä ihan turhan takia, ja ärsyynnyt. Ymmärrän lähtökohtasi, mutta olen silti sitä mieltä, että sinun täytyisi vähän relata. Lapsiperheessäkin aikuisella on oltava oikeus joskus tehdä jotain kivaa rauhassa, myös kotona, myös silloin kun lapset ovat hereillä.
Ei lapsille ole pahaksi nähdä isän tai äidin innostuvan jostain, päinvastoin. Kumma ajatus, että lasten aikana vanhempien kuuluisi olla aina vaan tiukasti siinä vanhemman roolissa, joko tiukkana tylsänä komentajana/ohjaajana, tai että saisi osoittaa iloa ja innostusta vain lasten jutuista eikä mistään omista. Vanhemmalla on oikeus ja ilo esitellä lapselle asioita, joista itse pitää. Itse ärsyyntyisin vain siitä, jos vanhempi keskittyy omaan juttuunsa, lapsi kiinnostuu ja kyselee, mutta vanhempi ei missään vaiheessa vaivaudu selittämään mikä asiassa on kivaa ja hienoa ja mitä siinä tapahtuu, vaan jättää lapsen huomiotta, huutaa olemaan hiljaa tai menemään pois. Pienenkin lapsen voi osallistaa siihen kivaan juttuun ja selittää. Jos lapsi ei ole kiinnostunut, toinen vanhempi voi hienotunteisesti viihdyttää tätä tai tehdä vaikka niitä iltatoimia.
Tiedän, että sinun ärsyyntymisessäsi ei ole ensisijaisesti kyse siitä, ettet pärjäisi lasten kanssa, jos kerran pärjäät miehen poissaollessakin. Sinua ärsyttää, että mies on kotona muttei osallistu. Siihen auttaa kaksi asiaa: a) kuvittele että hän ei ole kotona, vaan sohvalla huutaa lätkää katsoen vaikka naapurin ukko. b) Järjestä myös itsellesi omaa aikaa jolloin mies huolehtii lasten iltatoimet. Oikeita ongelmia on vasta sitten, jos mies ei suostu vaan olettaa että vain hänellä on oikeus sellaiseen.
Vai sellanen ilta! Eli lapset oli lähes koko matsin iskän kanssa olkkarissa, mitä nyt käytit lapset pesulla... Lapset kyllä varmaan tykkäsivät, ainakin meillä ne tykkää, kun aikuiset on jostain yhdessä niin tohkeissaan, eivätkä oo karkaamassa mihkään tiskaamaan tai muuta tylsää.
Mutta oisit nyt laittanut itse lapset nukkumaan ja antanut miehen seurata rauhassa pelien jälkipuinnin. Toi on vähän sama, kuin lähtisi leffasta pois 3 minuuttia ennen lopputekstejä.
Anna nyt miehellesi oikeus ja rauha seurata se Suomi-Ruotsi peli kans! Ajattelisit vaikka, että tottahan toki rakkaallesi suot mielelläsi elämän pieniä nautintoja;-)
Siis mikä olikaan syynä siihen, ettet sinä voinut tehdä lasten kanssa jotain muuta matsin aikana, jos et itse ole kiinnostunut jääkiekosta? Miksi lasten piti nujakoida olohuoneessa ja muksia toisiaan, miksette käyneet vaikka pihalla purkamassa energiaa?
Oliko kyse vaan siitä periaatteesta, että mies ei saa katsoa matsia rauhassa?
Minä(äiti) olen meillä se joka kisoja seuraa. Eilen telkkarin äänet oli aika isolla ja hoidin siinä samalla lasten iltatouhut. Aika vaikee keskittyä, kun peli oli niin jännä! :D Ensimmäisen erän katsoin siinä lasten kanssa ja erätauolla menivät sänkyyn ja luin iltasadun. Ihan hyvin se näinkin sujui.
Ymmärrän kolmen jo teini-ikäisen lapsen äitinä rutiinien merkityksen lapsiperheessä. Sitä en ymmärrä, että niistä tehdään niin tiukkoja, ettei niistä koskaan voi joustaa - tai ainakin asiaa pitää itkeä ja yrittää kerätä myötätuntoa muilta äideiltä.
En todellakaan enää muista, että monenako iltana olen joutunut yksin tekemään lasten iltatoimet, tai että onko miehellä ollut enemmän vapaailtoja kuin minulla. Muistan kuitenkin sen, miten juhlimme Suomen euroviisuvoittoa keskellä yötä isompien lasten kanssa, tai kuinka kuopus juoksi ympäri pihaa kaksi vuotta sitten juhlien Suomen maailmanmestaruutta kiekossa (vaikka seuraavana aamuna oli koulua).
Joskus kannattaa ihan vaan relata - kyllä niistä lapsista kunnollisia kasvaa, ja sitä omaa aikaa on kohta enemmän kuin tarpeeksi.
Miten AP aiot selvitä lauantain Suomi-Ruotsi -matsista, ja sunnuntain finaalista? Sunnuntaina voi vielä voitonjuhlatkin jatkua myöhään yöhön!