Lue keskustelun säännöt.
Oliko raskaana olo ihanaa vai kamalaa?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vastaan miehenä että älkää kuvitelko että olette miehenne mielestä jotenkin seksikkäitä sen ison rölliskömahanne kanssa. Se on HIRVEÄ jos on kovin iso ja raskausarpia täynnä.
Onneksi miehet voivat ehkäistä omalta puoleltaan, jos ei halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 19v odottaessani ainokaistani.
Ei ollut ollenkaan pahoivointeja eikä mitään muutakaan.
Vauva kyllä syntyi yli viikon yliaikaisena.
Ja potra poika olikin 4,5kg ja pituutta 55cm.
Kuinka paljon meni yli?
Sekä että, fyysisesti lähinnä kamalaa, ei sitä viitsisi kyllä yhtään pienemmästä syystä tehdä kuin saadakseen oman lapsen.
En kehtaisi. Kaikki näkee julkisesti että olet avannut jalkasi miehelle. Primitiivinen, pantu lehmä. Paisut kuin taikina, availet jalkojasi miehelle ja neuvolalle kuin mikäkin tuotantolehmä. Minuutta sinulla ei ole. Nimesi kuuluu isännälle, kehosi samoin. Töissä sinulle nauretaan. Appivanhemmat hengittävät niskaan kertomassa että poika pitää olla. Naiset ei tästä suutu, vaan vaihtelevat yhtä innokkaina sovinististen appiukkojensa nimiin.
Nauran sille kivulle mitä jalkoja avannut heitukka joutuu kestämään. Nauran kun repeät, huudat kivusta. Nauran kun miehesi pettää sinua.
Raskaus oli ihanaa aikaa. Tunsin, että minulla on tärkeä tehtävä.
Pahoinvointia en tuntenut kertaakaan, missään määrin (eli en pienintäkään kuvotusta).
Aika hullua nyt kun miettii, että tein raskauden aikana ulkomaanmatkoja (Kreeta, Pariisi, Thaimaa). Alkuraskaudessa huomasin, että tärinä on raskaudelle pahaksi. Ja pitkän lennon jälkeen sormeni turposivat, niin että oli pakko istahtaa. Muuten ei ollut ongelmatilanteita.
Raskaus oli kestoltaan normaali, 41+0.
Pituuteni on 170 cm, raskautuessani painoin 58 kg ja synnyttäessäni (yhden tytön) painoin muistaakseni 72-74 kiloa. (Imetyksen jälkeen painoin 56 kg.)
Se oli mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sen nimi on ihan syystä raskaus eikä keveys.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus oli ihanaa aikaa. Tunsin, että minulla on tärkeä tehtävä.
Pahoinvointia en tuntenut kertaakaan, missään määrin (eli en pienintäkään kuvotusta).
Aika hullua nyt kun miettii, että tein raskauden aikana ulkomaanmatkoja (Kreeta, Pariisi, Thaimaa). Alkuraskaudessa huomasin, että tärinä on raskaudelle pahaksi. Ja pitkän lennon jälkeen sormeni turposivat, niin että oli pakko istahtaa. Muuten ei ollut ongelmatilanteita.
Raskaus oli kestoltaan normaali, 41+0.
Pituuteni on 170 cm, raskautuessani painoin 58 kg ja synnyttäessäni (yhden tytön) painoin muistaakseni 72-74 kiloa. (Imetyksen jälkeen painoin 56 kg.)
Se oli mahtavaa!
Lisään vielä, että minulla oli onni saada viettää koko raskaus vapaana. Oli niin hyvä rahatilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa aikaa oli :)
Odotin poikaa ja olin hehkeä, iho erittäin hyvässä kunnossa (olen atooppinen, enkä normaalisti yhtään sileäihoinen), maha oli kaunis, tunsin itseni hedelmälliseksi ja jotenkin viehättäväksi, kunhan maha erottui kunnolla. Voin tosi hyvin, olin töistä pois huikeat 3 päivää iskiaksen vuoksi, jaksoin siis ihan loppuun asti. Alussakaan ei ollut pahoinvointia nimeksikään, en oksentanut kertaakaan.
Joskus vitsailinkin, että voisin olla aina raskaana, jos joku muu vain hoitaisi ne vauvat. (yövalvominen ei oo mun juttu)
En ikinä suostuisi kasvattamaan poikaa miehen isän sukuun. Käytetty lehmä olet. Luulet olevasi hehkeä kun kasvatat runkkaajaa ja pornoaddiktia sisälläsi. Oksentaisin jos saisin pojan. Miehet ei suvaitse tyttöjä. Naisvihaaja olet. Miehetei tytöistään ole ylpeitä.
Miehesi pettää tuollaista raukkista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus oli ihanaa aikaa. Tunsin, että minulla on tärkeä tehtävä.
Pahoinvointia en tuntenut kertaakaan, missään määrin (eli en pienintäkään kuvotusta).
Aika hullua nyt kun miettii, että tein raskauden aikana ulkomaanmatkoja (Kreeta, Pariisi, Thaimaa). Alkuraskaudessa huomasin, että tärinä on raskaudelle pahaksi. Ja pitkän lennon jälkeen sormeni turposivat, niin että oli pakko istahtaa. Muuten ei ollut ongelmatilanteita.
Raskaus oli kestoltaan normaali, 41+0.
Pituuteni on 170 cm, raskautuessani painoin 58 kg ja synnyttäessäni (yhden tytön) painoin muistaakseni 72-74 kiloa. (Imetyksen jälkeen painoin 56 kg.)
Se oli mahtavaa!
Lisään vielä, että minulla oli onni saada viettää koko raskaus vapaana. Oli niin hyvä rahatilanne.
Viimeinen raskausviikko, viikko 41, oli kyllä supistuksia öisin. Se ei ollut kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kamalaa. Ne vaivat on jotain ihan älytöntä. Mulla oli esim. lantion seudulla viimeiset 3 kuukautta sellaiset kivut että kävely oli pelkkää tuskaa. Eikä ne vaivat synnytykseen lopu, esim. nivelillä voi kestää parikin vuotta palautumisessa! Toisille jää loppuelämän vaivat.
Lapsiluku jää yhteen.
Toisaiseksi on ollut kamalaa. Uupumus on järkyttävää, kaikki normaali vaatii hirvittävästi ponnisteluja. Uupumuksen lisäksi olo on kuin jatkuvassa meripahoinvoinnissa, maha on täynnä ilmaa, eikä se tule ulos. Ruokarajoitukset ärsyttää ja se, että ei tee mieli sitä mitä eilen söi. Syömiseen ja ruoan miettimiseen menee yllättävän paljon aikaa kun yhtäkkiä niin moni ruoka etoo. Liikunta on vähentynyt ihan minimiin, eikä mitään puhettakaan, että voisi käydä juoksulenkillä kun pelkkä kävelykin huomaa ja pyörryttää. Yöunet alkoi kärsiä heti kun tulin raskaaksi, koska vessassakäynnit ja etovat olot yöllä. Tuntuu kuin olisi kodin vankina. Mulle tuli yllätyksenä, kuinka kokonaisvaltaisesti raskaus vaikuttaa arkeen. Ehkä olin vähän naiivi kun ajattelin elämän jatkuvan entiseen malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut kauhea kärsimys. Pahoinvointia oli vähän alussa. Nautin siitä miten hyvässä kunnossa iho, hiukset ja varsinkin kynnet olivat! Kun voisi saada raskausajan nämä hyvät puolet takaisin. Muuten en kaipaa sitä pallomahaa ja kaikkea siihen liittyvää.
Vanha ketju, mutta vastaan silti, että vointini ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin raskaana ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa. En ollut oma itseni. En oksennellut, mutta välillä kuvottava olo. Jotkut hajut teki pahaa. Oma mies tuoksui pahalle. Kömpelö olo. Tuntui, että oma vartalo ei ole oma.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa. En ollut oma itseni. En oksennellut, mutta välillä kuvottava olo. Jotkut hajut teki pahaa. Oma mies tuoksui pahalle. Kömpelö olo. Tuntui, että oma vartalo ei ole oma.
Seksiä ei tehnyt yhtään mieli. Kuiva olo.
Itse kuulun käsittääkseni aika harvinaiseen vähemmistöön, jolla ei ollut (kaksi raskautta) minkäänlaista pahoinvointia alkuraskaudesta. Ekan aikana olin nuori, ja vasta loppuvaiheessa iso maha vähän vaivasi. Toisen aikana rinnat arat, vähän liitoskipuja ja kerran iskenyt virtsaputkentulehdus niin kivulias, että oli oltava sairauslomalla hetken aikaa töistä. Enemmän ehkä siis ok, kuin kamalaa.
Olin 19v odottaessani ainokaistani.
Ei ollut ollenkaan pahoivointeja eikä mitään muutakaan.
Vauva kyllä syntyi yli viikon yliaikaisena.
Ja potra poika olikin 4,5kg ja pituutta 55cm.