Lue keskustelun säännöt.
Oliko raskaana olo ihanaa vai kamalaa?
Kommentit (91)
Kaikenlaisia tunteita ja vaiheita oli raskauksissa. Kokonaisuudessaan toinen raskaus oli ihanaa aikaa, mutta synnytys rankka. Toisessa raskaudessa alkuun pelkäsin pitkään keskenmenoa ja viimeisellä kolmanneksella oli muuten vaikeaa, synnytystä voisi kuvata ihanaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin olla aina raskaana, jos ei tarvitsisi synnyttää.
Juoksin pitkiä lenkkejä 7. Kuukauden loppuun. En voinut pahoin kertaakaan ja huono selkäni oli hyvässä kunnossa.
Paino nousi molemmissa raskauksissa 9 kg ja ekalla viikolla synnytyksen jälkeen 7kg katosi.
Molemmat syntyivät viikon yliaikaisina 3530g ja 3750g oli vauvojen painot.
Mikä siinä voisi olla ihanaa? Turpoaa rumaksi palloksi ja kaikki muut vaivat päälle. Kukaan täysjärkinen ei siihen vapaaehtoisesti rupea.
Mulla ei ollut pahoinvointia lainkaan. Tunsin olevani elämäni parhaassa kunnossa. Kaksi raskautta.
Enimmäkseen hyvin meni. Ensimmäisillä viikoilla väsymystä ja lievää pahoinvointia mutta sitten hyvä olo loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi kertaa takana, vihasin joka kertaa.
Ei kumpaakaan, mutta epämukavaa, epävarmaa ja epämiellyttävää. Silti "helppo" raskaus, eli ei pahoinvointia, ei mitään suurempia ongelmia. Isoin ongelma oli lapsen todella kivuliaat potkut jo viikosta 14 asti jotka lopulta johtivat ennenaikaiseen synnytykseen hänen potkittuaan itse kalvot rikki niin että vedet meni pari kk ennen laskettua aikaa.
En usko että tulee lisää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala olo, väsymys jotain ihan uskomatonta. En ole hehkuvaa sorttia.
Molempia.
Aluksi hirveä innostus siitä, että on raskaana:D
Sitten monta viikkoa järkyttävää kuvotusta ja pahoinvointia..
Mutta sitten monta kuukautta sitä kukoistusta ja ihanaa raskaushattaraa:D
Päättyen tukalaan oloon, vatsa on aina tiellä, vessassa saa rampata koko ajan ja liikkuminen on vaikeaa.
Eli puolensa ja puolensa. Kaikista raskauksista päällimmäisenä hyvät muistot:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta kun ei voi nukkua ja vauva potkii ja muljuuu mahassa vimmatusti se alkaa riehua jo 5 kuulla 6 menee jo lujaa ....sitten se maha vaan kasvaa. Suolakurkku salmiakki paistettu muna ....sitten se lapsivesi syöksyy ulos sinusta riippumatta ja alkaa supistukset ja sehän onkin herkkua sitten tunteja jos ne tulee tiheästi ei pysty hengittämään.
Suonenveto voi tulla synnyttäessä ennen oli vanhoissa sairaaloissa kylmät huoneet ja kylmä synnytyshuone kalsea. Nykyään on onneksi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat miinukset jatkuva ummetus ja sen seurauksena ihan järkyttävät pukamat. Hidastunut aineenvaihdunta ja taaksepäin kallistunut kohtu painoi erityisesti suoliston loppuosaa alkuraskaudesta alkaen… vessassa isolla hädällä käyminen oli päivän työläin suoritus.
Eikä auttanut mikään: ei pegorion, ei ”täydellinen” ruokavalio, ei nesteen juominen. Rehellisesti sanottuna edes synnytys ei ollut mitään verrattuna siihen päivittäiseen tuskaan mitä lähes päivittäin 9kk:n ajan koin.
En kokenut haittaavina liitoskipuja, en selkäkipua, en närästystä, en alkuvaiheen kuvotusta. Nehän kuuluu luonnollisesti asiaan.
Vastaan miehenä että älkää kuvitelko että olette miehenne mielestä jotenkin seksikkäitä sen ison rölliskömahanne kanssa. Se on HIRVEÄ jos on kovin iso ja raskausarpia täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohtukuoleman jälkeiset raskaudet olivat kamalia, henkinen helvetti.
Sama täällä. Rv39+4. :(
Onneksi kuitenkin kestettiin, nyt on eläviäkin lapsia taivaslapsen lisäksi.
Ainakin se näyttää o k s e t t a v a l t a.
Vierailija kirjoitti:
edelliseen...siis MAHA oli kauniin muotoinen..
Että sellaiset harhat siellä...!! :D :D
Saitteko paljon orkkuja raskauden aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitteko paljon orkkuja raskauden aikana?
En koska en suostunut naimaan vaimoani sen jälkeen kun tuli paksuksi. Periaatteesta en nussi mätivalaita.
Vaimo sai varmaan uniorkkuja sen jälkeen, joten ei hätää.
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla aina raskaana, jos ei tarvitsisi synnyttää.
Juoksin pitkiä lenkkejä 7. Kuukauden loppuun. En voinut pahoin kertaakaan ja huono selkäni oli hyvässä kunnossa.
Paino nousi molemmissa raskauksissa 9 kg ja ekalla viikolla synnytyksen jälkeen 7kg katosi.
Molemmat syntyivät viikon yliaikaisina 3530g ja 3750g oli vauvojen painot.
Aina raskaana? Miksi? Mitä ihmettä te koette raskaana ollessanne, että se kävisi olomuodoksenne aina?
Minusta tämä on vain pakollinen vaihe, jonka toivoo menevän nopeasti ohi ja saa lapsen syliin!
Niinpä!