Oliko raskaana olo ihanaa vai kamalaa?

Ekalla kerralla ihanaa. Ei pahoinvointia, olin elämäni kunnossa. Painoa tuli sopivasti ja kilot lähti nopeasti kun imetin. Iho voi hyvin, hiukset voi hyvin, ei oikeastaan mitään ongelmia. Alatiesynnytys ja siitäkin toivuin nopeasti.

Tokalla kerralla iskias ja selkäkivut, kauheat liitoskivut lopussa. Nukkuminen oli vaikeaa. Painoa tuli enemmän mutta onneksi lähti nekin suht nopeasti pois. Vauva oli perätilassa, sektiolla syntyi ja haava oli todella kipeä. Ja tietysti muutenkin rankempaa kun oli siinä se parivuotias myös hoidettavana. Onneksi aika kultaa muistot🙂

Kamalaa, keskeytin kolmesti. Minusta ei ole synnyttämään yhtään ketään. :D

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalaa. Ne vaivat on jotain ihan älytöntä. Mulla oli esim. lantion seudulla viimeiset 3 kuukautta sellaiset kivut että kävely oli pelkkää tuskaa. Eikä ne vaivat synnytykseen lopu, esim. nivelillä voi kestää parikin vuotta palautumisessa! Toisille jää loppuelämän vaivat.

Lapsiluku jää yhteen.

Olitko kovin ylipainoinen? Silloin on ihan omat ongelmansa rakkaudessa. Tai jos ei harrasta yhtään liikuntaa.

Erittäin hyvin meni. Vähän oli kipuja loppu raskaudesta ja närästystä. Ei missään vaiheessa pahoinvointia. Tunteet oli välillä pinnassa ja joku kappale radiossa sai välillä itkemään.

Tää temperamenttisen lapsen kasvattaminen onkin sitten toinen juttu ja synnytys.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun käsittääkseni aika harvinaiseen vähemmistöön, jolla ei ollut (kaksi raskautta) minkäänlaista pahoinvointia alkuraskaudesta. Ekan aikana olin nuori, ja vasta loppuvaiheessa iso maha vähän vaivasi. Toisen aikana rinnat arat, vähän liitoskipuja ja kerran iskenyt virtsaputkentulehdus niin kivulias, että oli oltava sairauslomalla hetken aikaa töistä. Enemmän ehkä siis ok, kuin kamalaa.

Ei tuo ole niin harvinaista, itsellä kolme lasta eikä pahoinvointeja minkäänlaisia. Joskus tuli isossa naisporukassa puhe ja vain muutamalla oli jotain pahoinvointia ollut.

Nyt alle puolivälin. Ihan mukavaa on ollut, vähän väsymystä ja muutaman kerran pahoinvointia. Syön myös aamuyöllä pienen välipalan herätessäni eikä aamupahoinvointia ole ollut.

Selkä jumahti jossain vaiheessa lonkista johtuen mutta oli vajaan viikon ongelma.

Kamalaa, mahaan sattui 24/7 koko sen kammottavan kuuden viikon ajan jotka jouduin raskaana olemaan ennen aborttia. Luulin että abortin saa heti, mutta sen voikin tehdä vasta KUUDENNELLA raskausviikolla!!!

Pahoinvointi koko raskauden, liitoskivut..kiva oli käyttää sellaisia vaatteita, joissa mahan "pömpöttäminen" ei haitannut, ja oli tyylikäs. Lisäksi mun menkat on niin hirveät/kivuliaat, että ei haitannut olla niistä erossa. Kaksi lasta, mutta en enää kolmatta jaksaisi.

Ensimmäinen raskaus sujui hyvin, ei pahoinvointia, väsymystä, liitoskipuja. Liikunnan harrastaminen onnistui loppuun asti.

Tämä toinen ei ole ollut yhtä kivaa. Pahoinvointia ei ole ollut koko aikana, mutta väsymys ollut koko ajan kaamea. Lisäksi puolivälistä raskautta olen kärsinyt selkä- ja liitoskivuista ja liikkuminen on jäänyt ihan minimiin. Lisäksi raskausdiabetes ollut riesana. No nyt jo rv 38 menossa joten kyllä se tästä.

Eka raskaus oli vaikea (olin todella kipeä), myös synnytys oli vaikea.

Toinen raskaus oli mukava ja synnytys helppo.

T: tuntematon

Vierailija kirjoitti:

No enimmäkseenhän se oli aika kamalaa, mutta joku jännä juttu siinä on, ehkä se, miten ihmiset reagoivat siihen. Se on ihan mukava kokemus.

Mun mielestä se ihmisten reagointi oli ehkä just pahinta! Siis kun sen jälkeen kun olet tullut raskaaksi, et ole muille enää mitään muuta. Nimitettiin äidiksi, vaikka itsestä ei yhtään tuntunut siltä. Enemmän masensi ja väsytti eikä edes huvittanut ajatella mitään lapsen saamista ja muut hihkuu ympärillä ja nimittelee äidiksi. Masensi entistä enemmän. Muut yrittää myös määrätä, mitä minä saan tai en saa syödä jne. Kaveri varasti pizzan edestäni, koska siinä oli aurajuustoa. Siis pizzan!! Sehän on ollut uunissa ja on täysin turvallista.

Neuvolassa kun kerroin että masentaa tosi paljon, sain saarnan, että kunhan vain huolehdin että miehen elämä ei muutu! Jos miehen elämä muuttuu, mies lähtee ja sitten olet yksin vauvan kanssa!

Meni onneksi kesken rv 12, eikä tullut uutta raskautta. Ihmekös tuo 🤔😂