Otatteko koskaan yhteyttä epärealistisiin ihastuksenkohteisiinne?

Yolo, sinuna hakisin ehkä sitten jonkinlaista kontaktia mieheen ja lähtisin kokeilemaan. Eihän nuo ajatukset muuten jätä sinua rauhaan. Älä kuitenkaan mitään fb-viestiä pistä, että "olen salainen ihailijasi", mutta vaikkapa jotakin hänen työhönsä liittyvää positiivista. Onko hänen tekemisensä innostanut sinua tekemään jotain omassa elämässäsi tms. Miehen vastaustavasta voit päätellä onko aivan mahdoton ajatus vai ei ainakaan mahdoton.

Otin, mutta ei kannattanut.

Työpaikalla oli söpö ja hoikka mua melkein 10v nuorempi nainen niin kysyin häntä ulos sähköpostilla sen jälkeen kun vaihdoin työpistettä, en saanut koskaan vastausta. Jälkikäteen ajateltuna kun oon nähnyt hänet tinderissä niin oon ajatellut, että ei helvetti mitä mä oikein ajattelin. Tasot on ihan oikeasti olemassa ja mun taso ei ole lähelläkään häntä.

Mä oon monta paksultakin tuntunutta jäätä rikkonut instagramin storyja kommentoimalla. Siinä helposti lähtee juttu luistamaan, jos on lähteäkseen. Ei ehkä nyt oo kyse mistään julkkisihastuksista, mutta sellasista tyypeistä kuitenkin, joihin oon tahtonut tutustua mutten tosielämässä ikipäivänä uskaltais mennä juttelemaan, jos siihen nyt edes tarjoutuis koskaan tilaisuutta.

Kiitos vastauksista! Juu kyllähän tuossa tietty riski varmasti kannattaa arvioida ja miettiä, että miten sitten handlaa mahdollisen pettymyksen ja varsinkin jos tulee kamala nolouden tunne...

Tämä mies ei ole mikään instagrammailija. Ainoat lähestymistavat olisivat nähdäkseni Facebook, sähköposti, tai Twitter. En tiedä, aika vaikeaa ajatella, miten sitten kiinnostuisi minusta, kun minulla ei ole mitään vetävää ammatillista statusta. Enkä ole itse aktiivinen somessa (yhteiskunnallisena) keskustelijana tms. Kerran jo toimitin hänelle nimettömänä kirjallista palautetta tekemisistään, koska tuntemukset häntä kohtaan nousivat niin suuriksi, että oli pakko purkaa ne jotenkin :D Mutta siinä ei ollutkaan mitään dialogin mahdollisuuksia.

Pitää miettiä :)

"Olen siis pakkomielteisen kiinnostunut nyt miehestä"

Älä ota yhteyttä. 

Olen ja käyny myös treffeillä semmosen kanssa muutaman kerran.

Tullu todettua että mitä enemmän nainen panostaa ulkonäköön niin sitä turhamaisempi ja yksinkertaisempi se on.

Vierailija kirjoitti:

Otin, mutta ei kannattanut.

Työpaikalla oli söpö ja hoikka mua melkein 10v nuorempi nainen niin kysyin häntä ulos sähköpostilla sen jälkeen kun vaihdoin työpistettä, en saanut koskaan vastausta. Jälkikäteen ajateltuna kun oon nähnyt hänet tinderissä niin oon ajatellut, että ei helvetti mitä mä oikein ajattelin. Tasot on ihan oikeasti olemassa ja mun taso ei ole lähelläkään häntä.

Minusta tämä nainen olisi voinut kuitenkin vastata sinulle jotenkin mukavasti muotoillen, ettei nyt oikein ole kiinnostunut mutta on otettu kysymyksestäsi, tms. Itse ainakin olisin yrittänyt sellaisen vastauksen muotoilla. Eli kuulostaa hiukan tylyltä naiselta jotenkin, tai sitten meni hämilleen/on kokematon, eikä osannut reagoida mitenkään. Ei se minusta niin vaarallista olisi, jos työelämässä tuolla tavalla kysyttäisiin, jos ei työskentelysuhde ole läheinen.

Eli kyseessä on joku Jussi Halla-aho tai vastaava.

Eipä yllätä.

Ehkä ensin yrittäisin selvittää miksi sinulle on kehittynyt pakkomielle. Pakkomielle ei ole merkki mistään normaalista kunnioituksesta ja ihastumisesta. Se on merkki että jokin tarpeesi on täysin täyttymätön ja olet sijoittanut pakkomielteen kohteeseen sellaisia mielikuvia että hän täyttäisi tarpeen. Ehkä miehen sijasta ottaisin yhteyttä ammattiauttajaan.

Vierailija kirjoitti:

"Olen siis pakkomielteisen kiinnostunut nyt miehestä"

Älä ota yhteyttä. 

Olen aloittaja ja ymmärrän tämän esitetyn pointin. En ole itsekään mitenkään varma onko näin voimakas kiinnostuminen tervettä. En siis selaile tämän miehen juttuja päivittäin tms, mutta jotenkin tuo mies palaa aina mieleeni. Sitten taas, eikö ihastumisiin liity yleensäkin tietty pakkomielteisyys, että henkilö pyörii "pakkomielteisesti" mielessä. Eli eikö se ole tietyissä rajoissa normaalia. Olen tietoinen, etten tunne tätä henkilöä, enkä koskaan tavannut. Eli todellisuus voi olla jotain aivan erilaista, kuin muu vaikutelma minkä hänestä saa. Sitten taas tylsistyn siihen, miten vaikeana koen löytää miehiä joista aidosti kiinnostun kunnolla. Ja mietin olisiko sittenkään älytöntä koittaa ottaa yhteyttä.

Ei sua muu kuin miehen lompakko kiinnosta.

No en todellakaan ole ottanut yhteyttä enkä ota.

Itsekin mietin viime kesän lopulla, olisinko laittanut facen kautta viestiä yhdelle miehelle. Olisin lähinnä antanut kiitosta työstä, koska olin häneen ihastunut. En sitten koskaan uskaltanut.  Olen vieläkin kiinnostunut hänestä, mutta taitaa jäädäkin vain kaukoihailun kohteeksi, koska en uskalla lähestyä häntä. Jossain vaiheessa ajattelin että kiinnostus voisi olla molemminpuolista, mutta nyt tuntuu ettei ole. Enkä näe tätä miestä enää kuin muutaman kerran, ja sen jälkeen on aivan sattumaa jos häntä näen.

Kuitenkin paras olisi, jos uskaltaisi lähestyä, niin sittenhän asian saisi mielestä vaivaamasta.

En nyt sentään niin epätoivoinen ole! :D

Mä olen laittanut ja kuvitellut ihan mukavan peruskohteliaan viestin kuvastavan voimakasta vastakaikua, joten olen jatkanut viestittelyä ihan liikaa ja lopulta jäänyt suremaan kun ei yhtäkkiä kuulukaan mitään, ja ahdistunut ja vähän masentunut ja sit joutunut kokoamaan itseni ja toteamaan että koko juttu oli vain mun päässä, en edes tunne koko ihmistä. Toi on vaan niin raastavaa, se kun ajatukset menee koko ajan samaan ihmiseen, eikä niitä voi oikein järjellä hallita.

Otsikon kysymys on outo. Kai sen yhteydenoton tekee silloin, jos tuntuu olevan edes pieniä realistisia mahdollisuuksia, että sillä on toivottuja seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin, mutta ei kannattanut.

Työpaikalla oli söpö ja hoikka mua melkein 10v nuorempi nainen niin kysyin häntä ulos sähköpostilla sen jälkeen kun vaihdoin työpistettä, en saanut koskaan vastausta. Jälkikäteen ajateltuna kun oon nähnyt hänet tinderissä niin oon ajatellut, että ei helvetti mitä mä oikein ajattelin. Tasot on ihan oikeasti olemassa ja mun taso ei ole lähelläkään häntä.

Minusta tämä nainen olisi voinut kuitenkin vastata sinulle jotenkin mukavasti muotoillen, ettei nyt oikein ole kiinnostunut mutta on otettu kysymyksestäsi, tms. Itse ainakin olisin yrittänyt sellaisen vastauksen muotoilla. Eli kuulostaa hiukan tylyltä naiselta jotenkin, tai sitten meni hämilleen/on kokematon, eikä osannut reagoida mitenkään. Ei se minusta niin vaarallista olisi, jos työelämässä tuolla tavalla kysyttäisiin, jos ei työskentelysuhde ole läheinen.

Olen samaa mieltä, että olisi voinut edes valehdella, että on jo tapailemassa jotakuta tai ei etsi tällä hetkellä mitään, mutta kiva kun otit yhteyttä. On lievästi sanottuna kiusallista törmätä toiseen työpaikan käytävillä sen jälkeen kun toinen ei vastaa mitään. Olisi ihan eri juttu jos tietäisi, että toinen suhtautui asiaan ihan ok ja onhan aloite tietyllä tapaa iso kehu.

Vierailija kirjoitti:

Otin, mutta ei kannattanut.

Työpaikalla oli söpö ja hoikka mua melkein 10v nuorempi nainen niin kysyin häntä ulos sähköpostilla sen jälkeen kun vaihdoin työpistettä, en saanut koskaan vastausta. Jälkikäteen ajateltuna kun oon nähnyt hänet tinderissä niin oon ajatellut, että ei helvetti mitä mä oikein ajattelin. Tasot on ihan oikeasti olemassa ja mun taso ei ole lähelläkään häntä.

Höpönlöpön. Tasoilla ei tässäkään ole mitään tekemistä. Nainen ei vana ollut kiinnostunut. En tunne sua, niin vaikea sanoa mikä meni vikaan, mutta pientä vinkkiä antaa se, että otit yhteyttä vasta työpisteen vaihtumisen jälkeen ja sähköpostilla.

En tietenkään puhu kaikkien naisten puolesta, mutta itselle tuo henkii tiettyä epävarmuutta ja alemmuudentunnetta, mikä on miehessä turn off. Ehkä mahiksesi olisivat oleet paremmat, jos olis aloittanut flirttailemalle, testannut kepillä jäätä kun vielä työskentelitte yhdessä ja sitten reippaasti kasvotusten pyytänyt treffeille. Olis tehnyt aivan valtavan suuren eron vaikutuksessa millaisena näkee sut miehenä.

Itse naisena olen esim. torjunut muuten orastavasti kiinnostavan miehen ihan sillä, että kun annoin hänelle puhelinnumeroni, niin hän lähetti viestin sen sijaan että olis reippaasti soittanut. Kaiken lisäksi kun en heti vastannut viestiin, tuli toinen, epävarmuutta huokuva viesti miksen ole heti vastannut. En voinut kuin olla pahoillani tuon miehen puolesta, koska tuollaisella epävarmuudella ei vaan naisia saada.

Viimeksi eilen 😄

Kerran otin, käytiin kahvilla. Siihen tyydyin, en edes yrittänyt muuta. En ole edes hyttynen mieheen verrattuna. Mutta olihan se upeaa.