Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Otatteko koskaan yhteyttä epärealistisiin ihastuksenkohteisiinne?
12.07.2020 |
Päässäni pyörii naurettavan tuntuisia ajatuksia. Olen kolmekymppinen sinkku nainen. Tapaan hyvin harvoin miehiä, jotka kiinnostavat minua parisuhde-mielessä. Ja nyt en tarkoita sellaista, että rimani olisi erityisen korkealla esim. ulkonäön suhteen. Minulla on ehkä vähän erikoinen miesmaku, ja henkiset ja älylliset seikat tärkeitä, jotta kiinnostun.
Olen siis pakkomielteisen kiinnostunut nyt miehestä, joka on jonkun verran julkisuudessa virkansa puolesta. Hän on minua reippaasti vanhempi ja asuu eri paikkakunnalla. Tiedän että on eronnut, mutta voihan hänellä muuten nainen kuvioissa tietysti olla. Hänen puheensa, olemuksensa ja ajatuksensa koskettaa ja rauhoittaa mua tosi paljon.
Tietyllä tapaa olen järjelläni ymmärtänyt pitää nämä pakkomielteiset(?) tunteeni vaan viihteenä, tunteina joiden annan olla, ja ajattelen että todellinen suhde tähän mieheen on aivan epärealistinen ajatus, monelta eri kantilta (etäisyys, ikäero, ollaan aivan eri sosioekonomisista luokista).
Mutta sitten kuitenkin nousee villi ajatus mieleen. Että eikö nyt some-aikana oteta esim. Facebookin kautta yhteyttä ihan tuntemattomiin ihmisiin ilman sen suurempaa arkailua? Tai että mitä väliä em. eroavaisuuksilla lopulta olisi, jos ihmisinä sattuisikin kiinnostus heräämään molemmin puolin?
Herättääkö tämä naurettava avautumiseni kenessäkään ajatuksia tai omia kokemuksia joita jakaa?
Kommentit (56)
Ville Niinistöhän sai somessa jatkuvasti treffikutsuja tuntemattomilta naisilta, joten ei tuo nyt niin tavatonta ole. Hän ei vaan muistaakseni lämmennyt näille kellekään ihan periaatteesta.
Toisaalta kaverini tapasi nykyisen miehensä instagramissa, tämä oli kommentoinut jotakin storya ja olivat jääneet jutulle. Mies sitten muutti tänne kokonaan toisesta (länsi)maasta, joten aikaa kaukaa ihastuivat. Yhdessä ovat tosi onnellisesti.
Itse voisin laittaa viestin Lauri Tilkaselle, sehän just erosi. Miksikäs ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä voin kertoa itsestäni. Mulla oli tommosia kausia, että olin pakkomielteisen ihastunut esim. Julkkiksiin ja kuvittelin meille täydellisen elämän. Mun kohdalla näiden taustalla oli se, että en nähnyt itseäni tarpeeksi arvokkaana oikeaan suhteeseen, en kestänyt oikeaa sitoutumista ja läheisyyttä. En tiedä susta, mutta mulla oli taustalla tämmöistä.
Juu. Varmuuden vuoksi olen ollut aina humalassa. Räkäisen känni-itkun seasta on hyvä sitten yskiä sekava tunteidenvuodatus puolitutulle ihastuksen kohteelle. Kännitekstarit on myös hyvä vaihtoehto. Ne säilyy kivasti puhelimen muistissa ja niitä voi palata katsomaan, jos vaikka myöhemmin elämässä tulee tämä ihminen mieleen ja on sattunut siinä välissä unohtamaan, kuinka totaalisesti tuhosikaan silloin kaikki mahdollisuutensa.
Jos minusta poiketen kykenet suorittamaan operaation selvinpäin ja kommunikoimaan kuin normaali sivistynyt ihminen, niin voi olla ihan vaivan väärti laittaa jokin viaton keskustelunavaus ja katsoa, lähteekö juttu siitä johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin, mutta ei kannattanut.
Työpaikalla oli söpö ja hoikka mua melkein 10v nuorempi nainen niin kysyin häntä ulos sähköpostilla sen jälkeen kun vaihdoin työpistettä, en saanut koskaan vastausta. Jälkikäteen ajateltuna kun oon nähnyt hänet tinderissä niin oon ajatellut, että ei helvetti mitä mä oikein ajattelin. Tasot on ihan oikeasti olemassa ja mun taso ei ole lähelläkään häntä.
Höpönlöpön. Tasoilla ei tässäkään ole mitään tekemistä. Nainen ei vana ollut kiinnostunut. En tunne sua, niin vaikea sanoa mikä meni vikaan, mutta pientä vinkkiä antaa se, että otit yhteyttä vasta työpisteen vaihtumisen jälkeen ja sähköpostilla.
En tietenkään puhu kaikkien naisten puolesta, mutta itselle tuo henkii tiettyä epävarmuutta ja alemmuudentunnetta, mikä on miehessä turn off. Ehkä mahiksesi olisivat oleet paremmat, jos olis aloittanut flirttailemalle, testannut kepillä jäätä kun vielä työskentelitte yhdessä ja sitten reippaasti kasvotusten pyytänyt treffeille. Olis tehnyt aivan valtavan suuren eron vaikutuksessa millaisena näkee sut miehenä.
Itse naisena olen esim. torjunut muuten orastavasti kiinnostavan miehen ihan sillä, että kun annoin hänelle puhelinnumeroni, niin hän lähetti viestin sen sijaan että olis reippaasti soittanut. Kaiken lisäksi kun en heti vastannut viestiin, tuli toinen, epävarmuutta huokuva viesti miksen ole heti vastannut. En voinut kuin olla pahoillani tuon miehen puolesta, koska tuollaisella epävarmuudella ei vaan naisia saada.
Minä en naisena ollenkaan ajattele näin. En ajattele muiden epävarmuuksia tai heikkouksia. Kaikilla niitä on.
Mutta olen sitä mieltä että työkavereiden kanssa ei kehitellä mitään, joten eri työpiste saattaisi auttaa asiaa..
Olen samaa mieltä. Huomattavasti vähemmän kiusallista, jos juttu jää siihen, kun ollaan eri työpisteillä.
Onneksi ei ollut kännyköitä sun muita aikanaan. Kerran kirjoitin ja lähetin kirjeen, jota häpesin monta vuotta. Nyt asialle voi jo nauraa ja silittää mielikuvissaan sen hölmön nuoren naisen päätä (siis omaani).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastikään oli uutinen että lukuisat naiset ottavat yhteyttä netflix-elokuva 365 dni-näyttelijä Michele Morroneen ja iso uutisointi kuinka peräti yksi naisista sai tältä miesnäyttelijältä vastauksen someyhteydenotostaan :D kyseinen nainen oli joku pieni latinon näköinen heruttava nainen joka kenties julkkis myös kun hänellä seuraajia oli kanssa melkoinen määrä
Vierailija kirjoitti:
Juu. Varmuuden vuoksi olen ollut aina humalassa. Räkäisen känni-itkun seasta on hyvä sitten yskiä sekava tunteidenvuodatus puolitutulle ihastuksen kohteelle. Kännitekstarit on myös hyvä vaihtoehto. Ne säilyy kivasti puhelimen muistissa ja niitä voi palata katsomaan, jos vaikka myöhemmin elämässä tulee tämä ihminen mieleen ja on sattunut siinä välissä unohtamaan, kuinka totaalisesti tuhosikaan silloin kaikki mahdollisuutensa.
Jos minusta poiketen kykenet suorittamaan operaation selvinpäin ja kommunikoimaan kuin normaali sivistynyt ihminen, niin voi olla ihan vaivan väärti laittaa jokin viaton keskustelunavaus ja katsoa, lähteekö juttu siitä johonkin.
Aahhh timanttista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin, mutta ei kannattanut.
Työpaikalla oli söpö ja hoikka mua melkein 10v nuorempi nainen niin kysyin häntä ulos sähköpostilla sen jälkeen kun vaihdoin työpistettä, en saanut koskaan vastausta. Jälkikäteen ajateltuna kun oon nähnyt hänet tinderissä niin oon ajatellut, että ei helvetti mitä mä oikein ajattelin. Tasot on ihan oikeasti olemassa ja mun taso ei ole lähelläkään häntä.
Kysyit_ulos_sähköpostilla_
Ei noin voi tehdä. Noin antaa itsestään pimeän vaikutelman. Kun on tekemissä tyypin kanssa tuollaisen kysymyksen voi heittää puolihuolimattomasti, mutta ei noin niinkuin teit.
Otin. Todella epärealistinen ihastuksen kohde. Olen seitkyt luvulla syntynyt mies, nainen näytti jopa parikymmentä vuotta nuoremmalta. Hän on kaunotar, minä, no olen ajatellut olevani hirviö, tai tarinan kaunotar ja hirviö "beast." Eikä ollut todisteita päinvastaisesta, paremminkin hirviönä koen olleeni kohdeltu, tai ainankin jonain miespuolisena ihmisjätteenä.
Vaan hänpä ottikin minut vastaan ihmisenä. Arvatkaa vaan onko itseluottamus palannut? Viimeksi tänä aamuna juteltiin.
No, parempaa kaikille toivon, jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ja käyny myös treffeillä semmosen kanssa muutaman kerran.
Tullu todettua että mitä enemmän nainen panostaa ulkonäköön niin sitä turhamaisempi ja yksinkertaisempi se on.
Ei, vaan sitä suomalaisempi se on.
Kerran sitä vaan eletään, joten anna palaa. Muista kuitenkin ettet enää viestittele hänelle jatkossa, jos hän ei sitä itse halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ja käyny myös treffeillä semmosen kanssa muutaman kerran.
Tullu todettua että mitä enemmän nainen panostaa ulkonäköön niin sitä turhamaisempi ja yksinkertaisempi se on.Ei, vaan sitä suomalaisempi se on.
* Ulkomaalaisempi
Otin yhteyttä, kyllä. Mutta silloin en pitänyt juttua epärealistisena. En nimittäin tiennyt, mitä mies tekee työkseen ja että hän on tolkuttoman varakas! Oikeasti!
Tutustuin mieheen pinnallisesti harrastuksen yhteydessä. Harrastus on ilmainen, joten siitä ei voinut päätellä mitään. Mies antoi vaikutelman ystävällisestä, vaatimattomasta herrasmiehestä.
Kävimme 2 kertaa ulkona, syömässä. En tiedä, voiko tästä kehittyä sen enempää. Mies saattaa olla vain kohtelias. Minä taas olen ollut häneen "pakkomielteisen ihastunut" jo vuosia. Koen samalla tapaa kuin ap. Olen oikeastaan vähän masentunur, jos miehestä ei hetkeen kuulu mitään. Kyllä tämmöinen syö naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä yhteyttä, aloitetta tai treffipyyntöjä yms en tee tietenkään. Lähikaupassa on niin helppo asioida.
En ole ottanut yhteyttä koska olen ihastunut tasooni nähden täysin epärealistisiin miehiin. Olen ruma ja pullukka ja olen ihastunut komeimpiin julkkiksiin. Olen pitänyt siis fantasiamaailmassa vaan omana ilonani.
Olen ottanut. Tavattiin Tinderissä ja sovittiin sitä kautta treffit. Livenä heti huomasin, että mies on liian hyvä mulle, mutta koska olin jo aivan lääpälläni, päätin kokeilla kepillä jäätä ja laitoin viestiä treffien jälkeen. Tyyppi käytti tilaisuuden hyväksi ja leikki mun kanssa hetken, kunnes sitten heitti pois kuin roskan. Jos jotain opin niin vastaisuudessa odotan AINA että mies tekee aloitteen. Jos ei tee niin ei ole kiinnostunut ja hyväksyn sen.
Alue: Aihe vapaa
Minä en naisena ollenkaan ajattele näin. En ajattele muiden epävarmuuksia tai heikkouksia. Kaikilla niitä on.
Mutta olen sitä mieltä että työkavereiden kanssa ei kehitellä mitään, joten eri työpiste saattaisi auttaa asiaa..