Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Otatteko koskaan yhteyttä epärealistisiin ihastuksenkohteisiinne?
12.07.2020 |
Päässäni pyörii naurettavan tuntuisia ajatuksia. Olen kolmekymppinen sinkku nainen. Tapaan hyvin harvoin miehiä, jotka kiinnostavat minua parisuhde-mielessä. Ja nyt en tarkoita sellaista, että rimani olisi erityisen korkealla esim. ulkonäön suhteen. Minulla on ehkä vähän erikoinen miesmaku, ja henkiset ja älylliset seikat tärkeitä, jotta kiinnostun.
Olen siis pakkomielteisen kiinnostunut nyt miehestä, joka on jonkun verran julkisuudessa virkansa puolesta. Hän on minua reippaasti vanhempi ja asuu eri paikkakunnalla. Tiedän että on eronnut, mutta voihan hänellä muuten nainen kuvioissa tietysti olla. Hänen puheensa, olemuksensa ja ajatuksensa koskettaa ja rauhoittaa mua tosi paljon.
Tietyllä tapaa olen järjelläni ymmärtänyt pitää nämä pakkomielteiset(?) tunteeni vaan viihteenä, tunteina joiden annan olla, ja ajattelen että todellinen suhde tähän mieheen on aivan epärealistinen ajatus, monelta eri kantilta (etäisyys, ikäero, ollaan aivan eri sosioekonomisista luokista).
Mutta sitten kuitenkin nousee villi ajatus mieleen. Että eikö nyt some-aikana oteta esim. Facebookin kautta yhteyttä ihan tuntemattomiin ihmisiin ilman sen suurempaa arkailua? Tai että mitä väliä em. eroavaisuuksilla lopulta olisi, jos ihmisinä sattuisikin kiinnostus heräämään molemmin puolin?
Herättääkö tämä naurettava avautumiseni kenessäkään ajatuksia tai omia kokemuksia joita jakaa?
Kommentit (56)
Sanoit että mies on eronnut, joten anna palaa!!! ;D Yrittänyttä ei laiteta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frederikhän lauloi Estoniasta ja ehkä muutakin tietoa mielenkiintoisista asioista kaikenlaisia länttähousuja voi kiinnostaakin urkkia asioita häneltä. Musapiirit ovta pienet ja goddiggerit tunnistetaan jo kaukaa.
"Minulla on ehkä vähän erikoinen miesmaku, ja henkiset ja älylliset seikat tärkeitä, jotta kiinnostun.
Olen siis pakkomielteisen kiinnostunut nyt miehestä, joka on jonkun verran julkisuudessa virkansa puolesta"
Todella harvinainen miesmaku kun älykkyys ja status kiinnostaa? :D
Ootteko jotain 70-vuotiaita? Eiköhän Suomessa ole muitakin miehiä kuin joku Frederik 😂
On naistyyppi joka saalistaa kuin ristilukki iäkkäitä miehiä ja saavat omaisuutensa aika pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootteko jotain 70-vuotiaita? Eiköhän Suomessa ole muitakin miehiä kuin joku Frederik 😂
Ei kuule nykyisin 30 v haaveilee Frederikistä
Vierailija kirjoitti:
Frederikhän lauloi Estoniasta ja ehkä muutakin tietoa mielenkiintoisista asioista kaikenlaisia länttähousuja voi kiinnostaakin urkkia asioita häneltä. Musapiirit ovta pienet ja goddiggerit tunnistetaan jo kaukaa.
Otahan ilta lääkkeet ja mene nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin, mutta ei kannattanut.
Työpaikalla oli söpö ja hoikka mua melkein 10v nuorempi nainen niin kysyin häntä ulos sähköpostilla sen jälkeen kun vaihdoin työpistettä, en saanut koskaan vastausta. Jälkikäteen ajateltuna kun oon nähnyt hänet tinderissä niin oon ajatellut, että ei helvetti mitä mä oikein ajattelin. Tasot on ihan oikeasti olemassa ja mun taso ei ole lähelläkään häntä.
Höpönlöpön. Tasoilla ei tässäkään ole mitään tekemistä. Nainen ei vana ollut kiinnostunut. En tunne sua, niin vaikea sanoa mikä meni vikaan, mutta pientä vinkkiä antaa se, että otit yhteyttä vasta työpisteen vaihtumisen jälkeen ja sähköpostilla.
En tietenkään puhu kaikkien naisten puolesta, mutta itselle tuo henkii tiettyä epävarmuutta ja alemmuudentunnetta, mikä on miehessä turn off. Ehkä mahiksesi olisivat oleet paremmat, jos olis aloittanut flirttailemalle, testannut kepillä jäätä kun vielä työskentelitte yhdessä ja sitten reippaasti kasvotusten pyytänyt treffeille. Olis tehnyt aivan valtavan suuren eron vaikutuksessa millaisena näkee sut miehenä.
Itse naisena olen esim. torjunut muuten orastavasti kiinnostavan miehen ihan sillä, että kun annoin hänelle puhelinnumeroni, niin hän lähetti viestin sen sijaan että olis reippaasti soittanut. Kaiken lisäksi kun en heti vastannut viestiin, tuli toinen, epävarmuutta huokuva viesti miksen ole heti vastannut. En voinut kuin olla pahoillani tuon miehen puolesta, koska tuollaisella epävarmuudella ei vaan naisia saada.
Olen miehenä huomannut ettei tasoja ole pelkästään ulkonäköasioissa, vaan myös luonneasioissa. Mitä paremman näköinen nainen, sitä vähemmän epävarmuutta tämä sietää.
Naiselle muuten tämä on iso asia.
Nainen haluaa tunteen että "voi enhän mä tota miestä voi saada kun sen status on niin paljon korkeampi".
Vielä parempi jos mies on auktoriteettiasemassa naiseen ja muihin miehiin nähden.
Se saa perhoset hyrräämään vatsassa kun ehkä saakin sen statusmiehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palattaisiinko nyt Frederikistä ja tasoista takaisin ketjun aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin, mutta ei kannattanut.
Työpaikalla oli söpö ja hoikka mua melkein 10v nuorempi nainen niin kysyin häntä ulos sähköpostilla sen jälkeen kun vaihdoin työpistettä, en saanut koskaan vastausta. Jälkikäteen ajateltuna kun oon nähnyt hänet tinderissä niin oon ajatellut, että ei helvetti mitä mä oikein ajattelin. Tasot on ihan oikeasti olemassa ja mun taso ei ole lähelläkään häntä.
Höpönlöpön. Tasoilla ei tässäkään ole mitään tekemistä. Nainen ei vana ollut kiinnostunut. En tunne sua, niin vaikea sanoa mikä meni vikaan, mutta pientä vinkkiä antaa se, että otit yhteyttä vasta työpisteen vaihtumisen jälkeen ja sähköpostilla.
En tietenkään puhu kaikkien naisten puolesta, mutta itselle tuo henkii tiettyä epävarmuutta ja alemmuudentunnetta, mikä on miehessä turn off. Ehkä mahiksesi olisivat oleet paremmat, jos olis aloittanut flirttailemalle, testannut kepillä jäätä kun vielä työskentelitte yhdessä ja sitten reippaasti kasvotusten pyytänyt treffeille. Olis tehnyt aivan valtavan suuren eron vaikutuksessa millaisena näkee sut miehenä.
Itse naisena olen esim. torjunut muuten orastavasti kiinnostavan miehen ihan sillä, että kun annoin hänelle puhelinnumeroni, niin hän lähetti viestin sen sijaan että olis reippaasti soittanut. Kaiken lisäksi kun en heti vastannut viestiin, tuli toinen, epävarmuutta huokuva viesti miksen ole heti vastannut. En voinut kuin olla pahoillani tuon miehen puolesta, koska tuollaisella epävarmuudella ei vaan naisia saada.
Jösses. Ei pahalla, mutta vaikutat kylmältä ihmiseltä. Se että mies ylipäänsä pyytää ihastuksen kohdettaan ulos, kertoo rohkeudesta ja itsevarmuudesta. Ihan sama, vaikka se itse ulospyynti olisi tapahtunut savumerkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vähän sama ongelma. Tekis mieli pyytää treffeille erästä miestä jonka tiedän vain somen kautta ja on tietyissä piireissä tunnettu. En vain keksi mitään tapaa mikä olisi luonteva.
Aiemmin kun olen somessa lähestynyt jotain suht tunnettuja tyyppejä niin ovat jopa vastanneet kohteliaasti jotain. Mutta näissä viesteissä olen siis kommentoinut/kehunut heidän tekemisiään eikä niissä ole sinänsä ollut mitään iskuaikeita taustalla.
En tiiä, ei vaan pokka riitä. Alone forever?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensin yrittäisin selvittää miksi sinulle on kehittynyt pakkomielle. Pakkomielle ei ole merkki mistään normaalista kunnioituksesta ja ihastumisesta. Se on merkki että jokin tarpeesi on täysin täyttymätön ja olet sijoittanut pakkomielteen kohteeseen sellaisia mielikuvia että hän täyttäisi tarpeen. Ehkä miehen sijasta ottaisin yhteyttä ammattiauttajaan.
Miten pakkomielle eroaa normaalista ihastuksesta? Onko erottava tekijä tässä tapauksessa se, että kyse on julkisuudessa olevasta henkilöstä, jota ap ei tunne? Miten pakkomielle eroaa siitä, että realistisempaankin ihastuksen kohteeseen lataa ehkä kaikenlaisia odotuksia ja mielikuvia, tai kokee että ihastuksen kohde potentiaalisesti tyydyttäisi ne tarpeet, mitä toisen ihmisen kautta haluaisi tyydyttää?
Alue: Aihe vapaa
Kunnon golddiggeri taas etsii itselleen uutta uhria- tälläkertaa lie kyse Frederikistä. :)? Tunnen hänet ja olen jo sanonut että varoo sua.