Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli siitä, että ihmissuhde olikin toiselle peliä?
11.07.2020 |
Niin. Oli kuukausitolkulla yksi mies kuvioissa ja aattelin et hiljaa hyvää tulee, koin jotain syvempää yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan ja oli luontevaa olla yhteydessä ja yhdessä. Koin että fiilikset oli aitoja hänenkin puolelta ja halu mun kaa tutustua paremmin. Todella harvoin keneenkään kiinnyn näin. Kunnes täysin yhtäkkiä loppui kaikki yhteydenpito, etsii taas uutta seuraa ja vielä tajusin et on mulle valehdellu ja tapaillu muita mun ohessa ja reissannu näiden naisten kaa ym. Et oli sellanen herätys kyllä, et hitto mikähän ikävä tyyppi tää olikaan, varmaan oli hänelle tuttu kuvio saada toinen tunteista sekaisin ja sit häippästä. No, nyt sitten oon aivan kauhuissani kaikista miehistä ja kontakteista, koska en osaa näköjään lukea ihmisiä ollenkaan ja ihastuin kympillä ihmiseen, joka ei musta piitannut sit ollenkaan. Siis tässä deletoin tunteitani, mutta silti hirvee ikävä tätä ihmistä. Tai sitä ihmistä miksi häntä luulin :(
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Semmoisia ne miehet on.
Niin, huonot miehet. Hyvät sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja semmosia ne jännikset on.
Onko? Mä oon ymmärtänyt että nämä ovat enemmänkin catfisheja, huijareita. Jännikset niitä, joista tietää että on pahis, mutta jotkut naiset haluaakin pahiksen, ei siinä ketään huijata.
Hyvin pääsin yli, kun suhde oli itsellenikin pelkkää peliä. Parempaa miestä etsin koko ajan.
Ei kannata olla liian luottavainen höpsö, vaan pitää silmät auki suhteessa ja avioliitossakin.
Ei kehenkään pidä luottaa aivan rajattomasti.
Tämä on nyt vain heitto, mutta joskus sitä haluaa uskoa toisesta sen mitä haluaa uskoa kuin suostuisi lukemaan toisesta sen mikä pitäisi lukea.
En usko, että olet niin vedätettävissä kuin haluat itsellesi nyt väittää. Olet halunnut välittää miehestä ja tehdä suhteen eteen parhaasi,.Kuten jokainen normaalijärjellä ja tunteilla varustettu tekisi. Sinulla on ollut normaalin ihmisen normaali luottamuspohja ja jollaiseen sinulla on oikeuskin. Saada luottaa ihmiseen, eikä heti epäillä onko toinen huijari.
Voi olla hyvä ihmistuntija, kokemusta, mutta elämää ei voi elää peläten riskejä ja mitenköhän tuonkin tyypin kanssa tulee käymään. Niin kauan kuin on tunteita ja sosiaalisia tarpeita kohtaa myös ihmisiä, joista osaan voi ihastua enemmänkin. Miksi niin ei saisi elää? Onko erakoituminen ja ennakkoluulot vaihtoehto, johon rakentaa tulevaisuutensa? Vähän kuin ajaisi autolla pienen kolarin ja päättäisi, etten enää ikinä aja autoa sen takia.
Se, ettei mies ollut luottamuksesi arvoinen ja jolla oli varaa valehdella sinulle edustaa ihan eri maailmaa kuin sinä. Sinä annoit hänelle mahdollisuuden, jota hän ei arvostanut saati kunnioittanut. IHmisraunio, jonka tunnemaailma on varmasti pelkkää viidakkoa. Mitä todennäköisemmin addikti, jonka täytyy saada tietty määrä toista ihmistä rauhoittuakseen. KUn annos on nautittu se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla saman kokenut. Mies oli tosi kiltti, empaattisen oloinen ja kohteli hyvin. Oltiin monella tavalla tosi erilaisia ja muutama asia olisi muiden kohdalla ollut dealbreaker, mutta hänen kohdallaan olin valmis joustamaan. Tai ei ollut edes joustamisesta kysymys; olin jo niin varma, että päädytään yhteen, joten nuo asiat oli vain hyväksyttävä. Koin oikeasti (ja välillä koen edelleen), että meidät oli tarkoitettu yhteen. Meillä oli ollut myös outoja yhtäläisyyksiä elämässä, jotka koin jonkinlaisena "vahvistuksena" :D Siis juuri sellaisia, että on esim ollut samanrotuinen ja -niminen lemmikki lapsena jne. Tämä "suhde" päättyi siten, että hän ghostasi. Tiedän hänen kuitenkin seurustelleen aikaisemmin, joten itselle oli kova kolaus, että minä en ollut tarpeeksi hyvä suhteeseen hänen kanssaan. Ja että en saanut mitään selitystä, vaikka olimme kuitenkin tunteneet monta kuukautta.
Tuttua tuo tunne siitä, että ei osaa lukea ihmisiä ollenkaan. Minulla oli (tai ainakin luulin, että oli) vahva ihmistuntemus ja pystyin yhden tapaamisen aikana päättelemään ihmisen luotettavuuden ja muita ominaisuuksia. Se oli oikeasti todella tärkeä taito, mutta nyt en luota siihen enää. Ajattelen aika negatiivisesti kaikista miehistä nykyään, enkä käy treffeillä ollenkaan. Pelottavaa, kun ei voi luottaa omiin tuntemuksiin enää ollenkaan.
Tää on ihan kun mun kirjoittamaa! Oli yhteensattumuksia aika hassujakin enkä niistä ees sanonu hänelle. (Just päivämääriä, lasten nimet, sairaudet, mielenkiinnonkohteet... ) Okej ihan alussa olin ihmeissäni, et miten voidaankin olla niin samanlaisia, mutta sit aloin ihastumaan ja varovaisuus jäi. Aattelin et ehkä tää tyyppi on mulle tarkoitettu ja mä hälle :D Oltiin tän huijarin kaa lisäksi ns. naimanaamat ja varmaan moni aatteli et ollaanki sisko ja veli. Niin, ja olin valmis muutamassa isossa jutussa joustamaan, koska aattelin et niin on minussakin joustamista hänelle. En mäkään täydellinen ole. Vaikee kun mikä. Ja olin silloin hyvin vaikeessa elämäntilanteessa. Mutta ehkä tää valheellinen peli vaatii just ton ghostauksen, et kruunaa koko jutun sillä sitten. Ja on ego taas suurempi, kun sai yhden naisen lisää jekutettua. Mutta luoja tuo aika mitä nää käyttää tähän toimintaan, et on ihan elämäntapa vissiin. Eikä tässäkään seksi ollu mukana kun pari hassua kertaa. Eikä musta muutakaan hyötyä saanu tai yrittäny, huomioo vain.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt vain heitto, mutta joskus sitä haluaa uskoa toisesta sen mitä haluaa uskoa kuin suostuisi lukemaan toisesta sen mikä pitäisi lukea.
En usko, että olet niin vedätettävissä kuin haluat itsellesi nyt väittää. Olet halunnut välittää miehestä ja tehdä suhteen eteen parhaasi,.Kuten jokainen normaalijärjellä ja tunteilla varustettu tekisi. Sinulla on ollut normaalin ihmisen normaali luottamuspohja ja jollaiseen sinulla on oikeuskin. Saada luottaa ihmiseen, eikä heti epäillä onko toinen huijari.
Voi olla hyvä ihmistuntija, kokemusta, mutta elämää ei voi elää peläten riskejä ja mitenköhän tuonkin tyypin kanssa tulee käymään. Niin kauan kuin on tunteita ja sosiaalisia tarpeita kohtaa myös ihmisiä, joista osaan voi ihastua enemmänkin. Miksi niin ei saisi elää? Onko erakoituminen ja ennakkoluulot vaihtoehto, johon rakentaa tulevaisuutensa? Vähän kuin ajaisi autolla pienen kolarin ja päättäisi, etten enää ikinä aja autoa sen takia.
Se, ettei mies ollut luottamuksesi arvoinen ja jolla oli varaa valehdella sinulle edustaa ihan eri maailmaa kuin sinä. Sinä annoit hänelle mahdollisuuden, jota hän ei arvostanut saati kunnioittanut. IHmisraunio, jonka tunnemaailma on varmasti pelkkää viidakkoa. Mitä todennäköisemmin addikti, jonka täytyy saada tietty määrä toista ihmistä rauhoittuakseen. KUn annos on nautittu se riittää.
Tässä on paljon asiaa, mutta ainakin minulle suurin itsetunnon kolaus tämmöisessä suhteessa oli, että miehellä oli minua ennen ja jälkeen pitempiä, "oikeita" suhteita. Miksi minä siis kelpasin vain pelleilyyn ja hauskanpitoon, jos hän kuitenkin osaa oikeasti sitoutuakin? Miehessä varmasti on vikaa, mutta oli kyllä myös herätys itselle, että millaisia ihmisiä sitä päästää elämäänsä. Ja mietityttää onko minussa itsessäni jotain ominaisuuksia, että toiset ihmiset saavat mahdollisuuden alkaa käyttäytymään noin. En mielestäni ole kynnysmatto, mutta ihastuneena olin valmis joustamaan ja tekemään kaiken, että toisella oli hyvä olla, omien rajojeni puitteissa toki.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta suhteesta oppii jotain uutta.
Oppii joo, mutta kaikilla ei riitä voimat mennä eteenpäin kauhukokemusten jälkeen. Naisilla ei muutenkaan ole helppoa kun miehet on pääasiassa pelkän kauneuden ja seksin perässä, sitten kun vihdoin löytyy joku joka vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta, sekin on pelkkää huijausta. Kyllä siinä menettää mielenkiinnon miehiä kohtaan helposti kokonaan. Itelläni rima on noussut vuosien mittaan niin korkealle, että mua on käytännössä mahdotonta saada enää edes juttelemaan, koska en usko enää mihinkään mitä miehet sanoo. Pääasiassa vaan torjun miehiä, mitä ihastuneempi olen sen lujempaa karkuun juoksen. Ei elämäni pitänyt mennä näin.
Olin nuorena todellinen romantikko, uskoin rakkauteen ja että jos olen kiltti ja kunnollinen, löydän rakastavan miehen. Mutta ei maailmassa jaeta rakkautta reilusti. Moni hyväkin ihminen jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta suhteesta oppii jotain uutta.
Oppii joo, mutta kaikilla ei riitä voimat mennä eteenpäin kauhukokemusten jälkeen. Naisilla ei muutenkaan ole helppoa kun miehet on pääasiassa pelkän kauneuden ja seksin perässä, sitten kun vihdoin löytyy joku joka vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta, sekin on pelkkää huijausta. Kyllä siinä menettää mielenkiinnon miehiä kohtaan helposti kokonaan. Itelläni rima on noussut vuosien mittaan niin korkealle, että mua on käytännössä mahdotonta saada enää edes juttelemaan, koska en usko enää mihinkään mitä miehet sanoo. Pääasiassa vaan torjun miehiä, mitä ihastuneempi olen sen lujempaa karkuun juoksen. Ei elämäni pitänyt mennä näin.
Olin nuorena todellinen romantikko, uskoin rakkauteen ja että jos olen kiltti ja kunnollinen, löydän rakastavan miehen. Mutta ei maailmassa jaeta rakkautta reilusti. Moni hyväkin ihminen jää yksin.
Sama...Ihan oikeasti en ole ikinä unelmoinut mistään muusta kuin rakkaudesta. Opinnot, työt, harrastukset, kaikki niistä on ok, mutta jos pitäisi valita niiden ja rakkauden välillä, niin olisi helppo valinta. Teini-iästä lähtien on saanut niin huonoa kohtelua, että en jaksa yrittää enää mitään. Treffeille en varmasti lähde. Ja 90% kaveripiirin heteronaisista on kokenut samanlaista kohtelua. Ainoina ovat säästyneet ne, jotka ovat alkaneet seurustelemaan 14-16v ja ovat edelleen yhdessä saman kumppanin kanssa.
Raivostuttaa myös, että miesten kanssa ei näköjään voi oikeasti olla kaveri, vaan lopulta ne aina ovat paljastaneet, että haluaisivat vähintään seksiä. Siis tyypit joiden kanssa on tunnettu kouluajoista lähtien, tutustuttu silloin kun ovat seurustelleet jonkun toisen kanssa ja ei ole ikinä sinkkuaikoinakaan edes flirttailtu. Koko ajan ilmeisesti vaan odottaneet sopivaa tilaisuutta, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoisia ne miehet on.
Niin, huonot miehet. Hyvät sitten erikseen.
Onneksi hyviäkin miehiä on olemassa. Mutta nämä huijarityypit pahentaa sitä kohtaamisongelmaa hyvien tyyppien välillä, tekemällä naisista vaikeasti tavoiteltavia ja pelokkaita. Jos yhdellä miehellä voi olla kymmeniäkin naisia kierrossa, niin se aiheuttaa todella laajaa vahinkoa. Osa niistä naisista kuitenkin katkeroituu ja luovuttaa miesten suhteen lopullisesti. Mulla tämä kaikki on johtanut juuri siihen, että jos joku mies on mua kohtaan mukava, alan heti epäilemään että mikähän huijari tuokin taas on. En vaan pysty enää luottamaan kehenkään.
On tietysti ihan järkevääkin että ei luota. Mutta milläs sitä sitten pystyy kehenkään tutustumaan jos on epäilevä olo ja kuvittelee kaikkea negatiivista toisesta? En tiedä oonko jotenkin seonnut, mutta kuvittelen miesten katseissakin näkeväni naisvihaa ja pahantahtoisuutta. Siksi en tykkää katsoa silmiin enää ollenkaan. Varmaan oon seonnut sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät että etsii taas seuraa? Siitä kun törmäsit siihen samassa paikassa missä itsekkin etsit seuraa?
Sä et ollu tainu poistua ollenkaa sieltä treffi sivustolta tai sovelluksesta missä tapasitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tollaset vedättäjät ja luonnehäiriöiset on hioneet ensivaikutelman ja ekan ajanjakson puheet ja käytöksen nappiin pystyvät huijaan ketä tahansa. mua on huijattu työ ja harrastusjutuis, onneks ei parisuhtees. rehellisen ja symppiksen oloinen on paljastunut täys konnaks.
hyvä et on vastaisuuden varalle varovainen ,tutustukaa ihmiseen ajan kans ,ei seksiä ei sitoutumista ennekun tietää toisen taustat,tämä neuvona niin työ kuin parisuhdeasiois.
Vierailija kirjoitti:
tollaset vedättäjät ja luonnehäiriöiset on hioneet ensivaikutelman ja ekan ajanjakson puheet ja käytöksen nappiin pystyvät huijaan ketä tahansa. mua on huijattu työ ja harrastusjutuis, onneks ei parisuhtees. rehellisen ja symppiksen oloinen on paljastunut täys konnaks.
hyvä et on vastaisuuden varalle varovainen ,tutustukaa ihmiseen ajan kans ,ei seksiä ei sitoutumista ennekun tietää toisen taustat,tämä neuvona niin työ kuin parisuhdeasiois.
Mä oon nimenomaan aina ollut hitaasti tutustuva ja etenevä. Sekään ei silti ole riittänyt suojaamaan mua noilta huijarimiehiltä. Kuten joku edellä jo mainitsikin, ne on valmiita käyttämään ihan reippaasti aikaa "uhriinsa", onhan niillä niitä useita samanaikaisesti kierrossa niin mikäs kiire niillä olisi?
Ilmeisesti ne osaa bongata juuri tällaiset naapurintytöt, ne haluaa kerätä sulkia hattuunsa. Sen takia mulla aina vähän nousee karvat pystyyn kun täällä palstallakin miehet sanoo tykkäävänsä kokemattomista naisista, heti mietin että onko ne tosissaan vai niitä sulkien kerääjiä. Halutaan päästä hyväksikäyttämään ennen kuin joku muu ehtii tekemään sen. Ymmärrän kyllä ettei jotkut kyläpyörät kiinnosta, mutta jos miehellä on erityinen fetissi mahdollisimman kokemattomiin naisiin, on sekin vähän epäilyttävää. Ikään kuin halutaan löytää mahdollisimman kokematon nainen, jotta hän ei vielä osaa olla tarpeeksi varuillaan. Sen olen ainakin oppinut, ettei miehille kannata kertoa heti alussa kokemattomuudestaan. Siinä asiassa olin sinisilmäinen, kun mainitsin siitä suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustuit valehtelijaan
Mutta miksi jotkut tekee sellaista? Mitä iloa ne saa siitä itselleen? Varsinkin kun aina ei edes ole kyse seksistä, vaan siitä että saa toisen rakastumaan ja sitten pääsee särkemään sydämen. Tuleeko siitä sitten hyvä mieli itselle? Että mahdollisesti on pilannut jonkun loppuelämän tempuillaan.
Mä en ikinä tekisi tuollaista kenellekään, maailmassa on muutenkin liian paljon pahuutta, yksinäisyyttä ja liian vähän aitoa rakkautta, miksi sitä tilannetta pitäisi vielä tarkoituksella pahentaa?
kellään ei ole oikeasti hyvää ihmistuntemusta. kuka vaan voi valehdella koska vaan ja jos joku tuntematon valehtelee alusta asti niin ei sitä saa selville ellei jää kiinni kesken valheen.
joten älä soimaa itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
kellään ei ole oikeasti hyvää ihmistuntemusta. kuka vaan voi valehdella koska vaan ja jos joku tuntematon valehtelee alusta asti niin ei sitä saa selville ellei jää kiinni kesken valheen.
joten älä soimaa itseäsi.
Joo ei saisi soimata itseään. Varsinkin kun itse on ollut omissa tunteissaan aito ja rehellinen. Mutta silti en pääse eroon siitä itseni soimaamisesta. Sitä on jatkunut vuosia ja kävin siitä juttelemassa psykologillakin. Silti tilanne vain jatkuu vuodesta toiseen.
Aloin jossain vaiheessa epäillä mielenterveyttäni ja mietin jopa, että olenko jotenkin kehitysvammainen tai asperger tms.
Mutta sitten sain kuulla että tätä tapahtuu muillekin.
Sen kuuleminen oli tavallaan helpotus, mutta toisaalta pettymys. Psykologinikin kertoi että varsinkin nykyään netin takia tällaista tapahtuu paljon.
Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta suhteesta oppii jotain uutta.
Aina ei olisi väliksi vaikkei oppisikaan : (
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasitkohan sä mun "eksän"? Meillä siis oli [kuvittelin olevan] tiivis ja läheinen seurustelusuhde, mutta miehellä oli puheista huolimatta koko ajan muita naisia ja kyllästyttyään mies jätti mut.
Olin ja olen edelleen aivan sekaisin tämän takia. Itse siis ihastuin ja rakastuin enemmän ajan kanssa ja nyt tämä rakastuminen ei mene ohi.
Ei sinussa ole mitään vikaa. Ei noita oikein voi tunnistaa. Erittäin nopea ihastuminen on toki yksi vaaran merkki, mutta ihmisten avoimuus ja tempperamentit kuitenkin vaihtelee, niin vaikea sanoa mikä tunne on liikaa.
Tällä tyypillä oli kyllä exiä aika tavalla :D Aviossa oli joskus muinoin ollu. Mutta munkin aikaan oli sit joku pidempiaikainen kaukojuttu meneillään, mutta varmaan ihan samalla kaavalla kun mun kanssa. Et hissukseen eikä kiirettä mihkään. Eikä hänestä mikään jännisvaikutelma tullu, päinvastoin sellanen et on epävarma itestään joiltain osin ja funtsailija ym. Mikä muhun just vetosi. Ja luulin ettei +50 vuotiaat enää viitti tuhlata aikaansa leikkimiseen.
Ap
Typerää ettei edes 50+ iässä löydy mitään selkärankaa, vaan kusetetaan kympillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kellään ei ole oikeasti hyvää ihmistuntemusta. kuka vaan voi valehdella koska vaan ja jos joku tuntematon valehtelee alusta asti niin ei sitä saa selville ellei jää kiinni kesken valheen.
joten älä soimaa itseäsi.
Joo ei saisi soimata itseään. Varsinkin kun itse on ollut omissa tunteissaan aito ja rehellinen. Mutta silti en pääse eroon siitä itseni soimaamisesta. Sitä on jatkunut vuosia ja kävin siitä juttelemassa psykologillakin. Silti tilanne vain jatkuu vuodesta toiseen.
Aloin jossain vaiheessa epäillä mielenterveyttäni ja mietin jopa, että olenko jotenkin kehitysvammainen tai asperger tms.
Mutta sitten sain kuulla että tätä tapahtuu muillekin.Sen kuuleminen oli tavallaan helpotus, mutta toisaalta pettymys. Psykologinikin kertoi että varsinkin nykyään netin takia tällaista tapahtuu paljon.
Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee.
"Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee". Nimenomaan tämä. Ja tää asia pitää muistaa aina uuden ihmisen tavatessaan. Valitettavasti varsinkin naisena joutuu olemaan todella varuillaan miesten kanssa. Ja se on harmi koska siitä kärsii myös ne oikeasti hyväntahtoiset miehet. Kyllä minä uskon edelleen että sellaisiakin on olemassa, mutta en osaa enää päästää ketään lähelle koska pelkään taas tulkitsevani väärin. Jos joku mies on ihanan oloinen mua kohtaan, ahdistun heti traumojeni takia. Ja varmasti olen sen takia torjunut hyviäkin miehiä. Asiaa ei yhtään paranna se, että on tämä kiltti_mies-ilmiö. Eli netissä itseään kiltiksi kehuvat miehet kirjoittaa ihan hirveätä naisvihaa jatkuvasti ja kaikilla palstoilla. Se vain vahvistaa pelkojani kivan oloisia miehiä kohtaan.
Mistä tietää kuka on oikeasti kiva ja kuka vain esittää?
Semmoisia ne miehet on.