Miten päästä yli siitä, että ihmissuhde olikin toiselle peliä?
Niin. Oli kuukausitolkulla yksi mies kuvioissa ja aattelin et hiljaa hyvää tulee, koin jotain syvempää yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan ja oli luontevaa olla yhteydessä ja yhdessä. Koin että fiilikset oli aitoja hänenkin puolelta ja halu mun kaa tutustua paremmin. Todella harvoin keneenkään kiinnyn näin. Kunnes täysin yhtäkkiä loppui kaikki yhteydenpito, etsii taas uutta seuraa ja vielä tajusin et on mulle valehdellu ja tapaillu muita mun ohessa ja reissannu näiden naisten kaa ym. Et oli sellanen herätys kyllä, et hitto mikähän ikävä tyyppi tää olikaan, varmaan oli hänelle tuttu kuvio saada toinen tunteista sekaisin ja sit häippästä. No, nyt sitten oon aivan kauhuissani kaikista miehistä ja kontakteista, koska en osaa näköjään lukea ihmisiä ollenkaan ja ihastuin kympillä ihmiseen, joka ei musta piitannut sit ollenkaan. Siis tässä deletoin tunteitani, mutta silti hirvee ikävä tätä ihmistä. Tai sitä ihmistä miksi häntä luulin :(
Kommentit (51)
Jokaisesta suhteesta oppii jotain uutta.
Ei auta kuin hyväksyä, että näin kävi, tästä opittiin ja ei enää samaa sontaa koskaan uudestaan. Sitten vaan nenä kohti uusia haasteita.
3 v menty sinkkuna samasta syystä. Vaikea luottaa ihmisiin.
Tapasitkohan sä mun "eksän"? Meillä siis oli [kuvittelin olevan] tiivis ja läheinen seurustelusuhde, mutta miehellä oli puheista huolimatta koko ajan muita naisia ja kyllästyttyään mies jätti mut.
Olin ja olen edelleen aivan sekaisin tämän takia. Itse siis ihastuin ja rakastuin enemmän ajan kanssa ja nyt tämä rakastuminen ei mene ohi.
Ei sinussa ole mitään vikaa. Ei noita oikein voi tunnistaa. Erittäin nopea ihastuminen on toki yksi vaaran merkki, mutta ihmisten avoimuus ja tempperamentit kuitenkin vaihtelee, niin vaikea sanoa mikä tunne on liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja semmosia ne jännikset on.
Paskat! Mulla vastaava kokemus ja se mies oli kaikkea muuta kuin mikään jännis. Sellainen kalju-hiirulaistyyppinen ennemmin.
Mulla meni tietyllä tavalla kusetettuna useampi vuosi. Että helpollahan sä pääsit.
En ole nyt ( tuosta tapahtuneesta useampi vuosi) suhteessa, mennyt ei ennusta mitään hyvää sillä saralla. Pettymys sitä tasoa, että hyvin vaikea lähteä enää mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Tapasitkohan sä mun "eksän"? Meillä siis oli [kuvittelin olevan] tiivis ja läheinen seurustelusuhde, mutta miehellä oli puheista huolimatta koko ajan muita naisia ja kyllästyttyään mies jätti mut.
Olin ja olen edelleen aivan sekaisin tämän takia. Itse siis ihastuin ja rakastuin enemmän ajan kanssa ja nyt tämä rakastuminen ei mene ohi.
Ei sinussa ole mitään vikaa. Ei noita oikein voi tunnistaa. Erittäin nopea ihastuminen on toki yksi vaaran merkki, mutta ihmisten avoimuus ja tempperamentit kuitenkin vaihtelee, niin vaikea sanoa mikä tunne on liikaa.
Tällä tyypillä oli kyllä exiä aika tavalla :D Aviossa oli joskus muinoin ollu. Mutta munkin aikaan oli sit joku pidempiaikainen kaukojuttu meneillään, mutta varmaan ihan samalla kaavalla kun mun kanssa. Et hissukseen eikä kiirettä mihkään. Eikä hänestä mikään jännisvaikutelma tullu, päinvastoin sellanen et on epävarma itestään joiltain osin ja funtsailija ym. Mikä muhun just vetosi. Ja luulin ettei +50 vuotiaat enää viitti tuhlata aikaansa leikkimiseen.
Ap
Aikalailla saman kokenut. Mies oli tosi kiltti, empaattisen oloinen ja kohteli hyvin. Oltiin monella tavalla tosi erilaisia ja muutama asia olisi muiden kohdalla ollut dealbreaker, mutta hänen kohdallaan olin valmis joustamaan. Tai ei ollut edes joustamisesta kysymys; olin jo niin varma, että päädytään yhteen, joten nuo asiat oli vain hyväksyttävä. Koin oikeasti (ja välillä koen edelleen), että meidät oli tarkoitettu yhteen. Meillä oli ollut myös outoja yhtäläisyyksiä elämässä, jotka koin jonkinlaisena "vahvistuksena" :D Siis juuri sellaisia, että on esim ollut samanrotuinen ja -niminen lemmikki lapsena jne. Tämä "suhde" päättyi siten, että hän ghostasi. Tiedän hänen kuitenkin seurustelleen aikaisemmin, joten itselle oli kova kolaus, että minä en ollut tarpeeksi hyvä suhteeseen hänen kanssaan. Ja että en saanut mitään selitystä, vaikka olimme kuitenkin tunteneet monta kuukautta.
Tuttua tuo tunne siitä, että ei osaa lukea ihmisiä ollenkaan. Minulla oli (tai ainakin luulin, että oli) vahva ihmistuntemus ja pystyin yhden tapaamisen aikana päättelemään ihmisen luotettavuuden ja muita ominaisuuksia. Se oli oikeasti todella tärkeä taito, mutta nyt en luota siihen enää. Ajattelen aika negatiivisesti kaikista miehistä nykyään, enkä käy treffeillä ollenkaan. Pelottavaa, kun ei voi luottaa omiin tuntemuksiin enää ollenkaan.
Mä en päässyt yli ollenkaan. Menetin täysin uskoni miehiin. En ymmärrä miten joku voi tehdä sellaista. Olin 30v ja kokematon miesten suhteen. Mies oli mua vanhempi ja sairaseläkkeellä, en todellakaan olisi voinut uskoa siitä miehestä, että on oikea Playboy. Sillä oli naisia ympäri maailmaa! Kaikille selitti samat jutut.
Ei mikään komea mies, mutta selvästi osasi hurmata naisia olemalla niin symppiksen oloinen tyyppi. Hän sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi, kun olin tottunut ettei kukaan koskaan kiinnostu minusta.
Sitten se kaikki olikin pelkkää valhetta ja olin vain yksi monista.
Sen kokemuksen jälkeen olen ollut 9 vuotta masentunut, lihonut kymmeniä kiloja enkä halua tutustua ihmisiin. Kyseenalaistan paitsi muut ihmiset, myös itseni. Minulla on selvästi huonot sosiaaliset taidot ja olen liian helposti ihastuva, jos kerran lähes kuka tahansa papparainen kelpaa kunhan on mua kohtaan ihana. Sitä tapahtuu edelleen, enää en vaan anna tapahtua mitään.
Tyhjänpäivinen provo koko aloitus.
Näitähän riittää.
Kannattaa muistaa, että nämä oudot yhtäläisyydet, kuten samanniminen ja -rotuinen koira, on helppo sepittää. Myös menneistä parisuhteista on helppo valehdella. Voi kertoilla 10 vuoden suhteesta ja sitten seuraavalle sepittää eri vuosimäärät. Mahdollisesti oikeita pitkiä suhteita ei ole koskaan ollutkaan. Koko henkilö on ollut pelkkää sepitettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasitkohan sä mun "eksän"? Meillä siis oli [kuvittelin olevan] tiivis ja läheinen seurustelusuhde, mutta miehellä oli puheista huolimatta koko ajan muita naisia ja kyllästyttyään mies jätti mut.
Olin ja olen edelleen aivan sekaisin tämän takia. Itse siis ihastuin ja rakastuin enemmän ajan kanssa ja nyt tämä rakastuminen ei mene ohi.
Ei sinussa ole mitään vikaa. Ei noita oikein voi tunnistaa. Erittäin nopea ihastuminen on toki yksi vaaran merkki, mutta ihmisten avoimuus ja tempperamentit kuitenkin vaihtelee, niin vaikea sanoa mikä tunne on liikaa.
Tällä tyypillä oli kyllä exiä aika tavalla :D Aviossa oli joskus muinoin ollu. Mutta munkin aikaan oli sit joku pidempiaikainen kaukojuttu meneillään, mutta varmaan ihan samalla kaavalla kun mun kanssa. Et hissukseen eikä kiirettä mihkään. Eikä hänestä mikään jännisvaikutelma tullu, päinvastoin sellanen et on epävarma itestään joiltain osin ja funtsailija ym. Mikä muhun just vetosi. Ja luulin ettei +50 vuotiaat enää viitti tuhlata aikaansa leikkimiseen.
Ap
Kyllä viitsii. On kokemusta tuollaisista 60+ miehistä.
Näin se on. Toisen tunteilla ei leikitä! Sanoin tämän aika alkuvaiheessa miehellenikin, joka hieman ihmetteli miksi sanoin näin. Hän tosin oli tosissaan minun suhteeni ja otti alunperin pitkän harkinnan jälkeen minuun yhteyttä.
Mielestäni ei ole mitään haittaa siinä, että uuteen ihmiseen tutustuttuaan ottaa puheeksi sen, että toisen tunteilla ei leikitä ja keskustella siitä mitä se tarkoittaa. Suhteen voi rakentaa vain rehelliseltä pohjalta, ei niin, että toinen vain näyttelee, saa toisen kiintymään ja puuhailee selän takana kaikkea valheellista ja jättää yhtäkkiä.
Hyväksy tapahtunut. Mies leikki sinulla ja tunteillasi. Se loukkaa ja nöyryttää sinua. Sinä olisit halunnut enemmän. Se mahdollisuus kuoli pois ja olet siitä surullinen ja katkera.
Tunnista tunteesi, vello niissä hetki oppiaksesi - ja päästä sitten irti.
Muuten häviät tunteillesi, mutta voit toimia aktiivisesti päästääksesi niistä irti. Katso tältä sivulta kuvat:
https://www.thecareerpsychologist.com/tug-of-war-with-the-anxiety-monst…
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että nämä oudot yhtäläisyydet, kuten samanniminen ja -rotuinen koira, on helppo sepittää. Myös menneistä parisuhteista on helppo valehdella. Voi kertoilla 10 vuoden suhteesta ja sitten seuraavalle sepittää eri vuosimäärät. Mahdollisesti oikeita pitkiä suhteita ei ole koskaan ollutkaan. Koko henkilö on ollut pelkkää sepitettä.
Tuo on totta, mutta ainakaan minun tapauksessa ei ollut noin. Nuo suurimmat yhtäläisyydet oli sellaisia, että hän itse kertoi ensin tai selvisi jostain vanhoista valokuvista jne :) Vanhat suhteet pitivät myös paikkansa kun kaivelin tietoja somesta. Olisi ehkä jotenkin helpompi hyväksyä, jos koko tyyppi olisi ollut joku kokonaan elämänsä valehdellut psyko? Mutta nyt hän olikin ihan tavallinen ihminen, jonka kanssa sattui olemaan tavallista syvempi yhteys ja enemmän "sattumia".
T.10
Minäkin tajusin tänä aamuna että mies jota tapasin muutaman kerran oli täysi vedättäjä. Tästä jo yli 2 vuotta mutta ei ole kauaa kun häntä viimeksi mietin. Oli täydellinen. Liian täydellinen. Hassuinta oli että tajusin sen jo tapaillessa mut jatkoin silti.
No eipä yllätys että mies lopetti yhteydenpidon kokonaan. Mä en ymmärrä miksi kukaan viitsii tahallaan vedättää toista. En sitä tule koskaan käsittämään. Olen onneksi päässyt yli tästä niin hyvin kuin voi ja uusi, rehellinen miesystäväkin on. Mutta kyllä nämä aina jälkensä jättää...
Sitä alkaa epäillä että tulee kohta taas satutetuksi. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että nämä oudot yhtäläisyydet, kuten samanniminen ja -rotuinen koira, on helppo sepittää. Myös menneistä parisuhteista on helppo valehdella. Voi kertoilla 10 vuoden suhteesta ja sitten seuraavalle sepittää eri vuosimäärät. Mahdollisesti oikeita pitkiä suhteita ei ole koskaan ollutkaan. Koko henkilö on ollut pelkkää sepitettä.
Kyllähän mullakin tuli niitä red flageja. Mutta olin niin ihastunut, että päätin ohittaa ne. Oikeastaan jälkeenpäin ajatellen niitä oli aika paljonkin. Mutta mies vaikutti niin kiltiltä ja herkältä tyypiltä. Kertoi olleensa aina yksinäinen niin kuin minäkin, joten ajattelin että miten romanttista kun kaksi yksinäistä löytää toisensa.
Onneksi en sentään sänkyyn asti hänen kanssaan päätynyt, vaikka me kyllä tavattiin. Hän oli tavatessakin todellinen herrasmies, mikä teki entisestään paremman vaikutuksen. Ei yhtään vongannut seksiä tms, halusi vain tutustua minuun ihmisenä rauhassa. Olin aivan myyty, että joku on minusta kiinnostunut ja vieläpä ihmisenä.
Kyllä nuo tyypit osaa nämä temput ja ne myös osaa etsiä hyväuskoisia empaattisia ja usein kokemattomia naisia.
Voi ei, paljon tsemppiä! Toi on aivan kamalaa. Olen kokenut saman, mutten osaa antaa mitään neuvoa. En taida päästä yli ollenkaan, vaikkei ole mikään tuore juttu enää.