Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli siitä, että ihmissuhde olikin toiselle peliä?
11.07.2020 |
Niin. Oli kuukausitolkulla yksi mies kuvioissa ja aattelin et hiljaa hyvää tulee, koin jotain syvempää yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan ja oli luontevaa olla yhteydessä ja yhdessä. Koin että fiilikset oli aitoja hänenkin puolelta ja halu mun kaa tutustua paremmin. Todella harvoin keneenkään kiinnyn näin. Kunnes täysin yhtäkkiä loppui kaikki yhteydenpito, etsii taas uutta seuraa ja vielä tajusin et on mulle valehdellu ja tapaillu muita mun ohessa ja reissannu näiden naisten kaa ym. Et oli sellanen herätys kyllä, et hitto mikähän ikävä tyyppi tää olikaan, varmaan oli hänelle tuttu kuvio saada toinen tunteista sekaisin ja sit häippästä. No, nyt sitten oon aivan kauhuissani kaikista miehistä ja kontakteista, koska en osaa näköjään lukea ihmisiä ollenkaan ja ihastuin kympillä ihmiseen, joka ei musta piitannut sit ollenkaan. Siis tässä deletoin tunteitani, mutta silti hirvee ikävä tätä ihmistä. Tai sitä ihmistä miksi häntä luulin :(
Kommentit (51)
Voi ei, hurjasti tsemppiä!
Olin exäni kanssa yhdessä vajaan vuoden. Vähän ennen loppua sain kuulla, että olinkin toinen nainen, varsinainen tyttöystävä toisaalla (samassa kaupungissa).
Olin aivan rikki seuraavat puoli vuotta, ensimmäiset kaksi kuukautta menivät aivan sumussa. Alkuun kävin psykologilla, se auttoi.
Näimme sattumalta neljän vuoden kuluttua suhteen loppumisesta, ex haahuili edelleen ympäriinsä. Oli eronnut tyttöystävästään toisen naisen vuoksi, myös tämä suhde oli jo tuolloin päätynyt. Itse olin jo jatkanut elämääni.
Nyt jo vuosia tuosta kaikesta ja voin sanoa, että onneksi pääsin eroon moisesta. Itse olin aivan rakastunut enkä osannut nähdä mitään merkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, tämä tämmönen on ihan kauheeta. Tuntuu kuin ois yhtäkkisen rekan yliajama. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kellään ei ole oikeasti hyvää ihmistuntemusta. kuka vaan voi valehdella koska vaan ja jos joku tuntematon valehtelee alusta asti niin ei sitä saa selville ellei jää kiinni kesken valheen.
joten älä soimaa itseäsi.
Joo ei saisi soimata itseään. Varsinkin kun itse on ollut omissa tunteissaan aito ja rehellinen. Mutta silti en pääse eroon siitä itseni soimaamisesta. Sitä on jatkunut vuosia ja kävin siitä juttelemassa psykologillakin. Silti tilanne vain jatkuu vuodesta toiseen.
Aloin jossain vaiheessa epäillä mielenterveyttäni ja mietin jopa, että olenko jotenkin kehitysvammainen tai asperger tms.
Mutta sitten sain kuulla että tätä tapahtuu muillekin.Sen kuuleminen oli tavallaan helpotus, mutta toisaalta pettymys. Psykologinikin kertoi että varsinkin nykyään netin takia tällaista tapahtuu paljon.
Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee."Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee". Nimenomaan tämä. Ja tää asia pitää muistaa aina uuden ihmisen tavatessaan. Valitettavasti varsinkin naisena joutuu olemaan todella varuillaan miesten kanssa. Ja se on harmi koska siitä kärsii myös ne oikeasti hyväntahtoiset miehet. Kyllä minä uskon edelleen että sellaisiakin on olemassa, mutta en osaa enää päästää ketään lähelle koska pelkään taas tulkitsevani väärin. Jos joku mies on ihanan oloinen mua kohtaan, ahdistun heti traumojeni takia. Ja varmasti olen sen takia torjunut hyviäkin miehiä. Asiaa ei yhtään paranna se, että on tämä kiltti_mies-ilmiö. Eli netissä itseään kiltiksi kehuvat miehet kirjoittaa ihan hirveätä naisvihaa jatkuvasti ja kaikilla palstoilla. Se vain vahvistaa pelkojani kivan oloisia miehiä kohtaan.
Mistä tietää kuka on oikeasti kiva ja kuka vain esittää?
Oletko tullut ajatelleeksi sitä että sen vihan takana voisi olla oikeana tunteena ihan samanlainen pelko siitä että "kaikki naiset" on hulluja nalkuttavia ämmiä ketkä pihtaa, lopulta pettää ja sitten erossa vievät talon, rahat ja lapset. Näin niinkun karrikoidusti sanottuna.
Mihin ne lapset viedään? Isillä on tapaamisoikeudet omiin lapsiinsa ja voidaan sopia vuoroviikkosysteemistäkin. Yli 90 prosenttia pareista SOPII erossa lapsista, että kumman luona ne asuu. Ei sitä ulkopuoliset määrää muuta kuin jos siitä tulee erimielisyyttä ja mennään käräjille. Miehet vaan eivät pääasiassa halua lapsia itselleen, varsinkaan erityislapsia ja ihan pieniä, jotka ovat vielä äidistä riippuvaisia.
Talo ja rahat eivät nekään mene automaattisesti äidille, ne jaetaan. Yhdessähän ne on pääasiassa Suomessa hankittukin koska täällä naisetkin käy töissä.
Että jopa oli taas huonot perustelut naisvihalle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pääsin yli, kun suhde oli itsellenikin pelkkää peliä. Parempaa miestä etsin koko ajan.
Ei kannata olla liian luottavainen höpsö, vaan pitää silmät auki suhteessa ja avioliitossakin.
Ei kehenkään pidä luottaa aivan rajattomasti.
Mä en näe mitään syytä olla parisuhteessa jos siinä ei toimi täydellinen molemminpuolinen luottamus. Ilman sitä se vaan ei voi toimia ja on sellaista kyräilyä, epävarmuutta, jopa toisen stalkkaamista. Pengotaan toisen kännykkää, tutkitaan sen sometykkäämisiä ja kuvitellaan kaikkea, että nyt se on kiinnostunut jostain toisesta.
Suhde jää varsin pinnalliseksi ilman täyttä luottamusta ja se heijastuu väistämättä kaikille osa alueille, varsinkin naisilla myös seksiin, jos tuntee olonsa epävarmaksi esimerkiksi raskausarpien ja ikääntymisen takia.
Mä haluan sellaisen parisuhteen jossa ollaan toinen toisensa paras ystävä ja samalla rakastaja. Että jos tulee jotain mielen päälle, siitä voi keskustella suoraan sen oman mieheni kanssa, ei kavereideni kanssa tai pariterapiassa.
Kai minä sitten vaadin liikaa? Minä vaadin todellakin täydellistä luottamusta, muuten olen mieluummin kokonaan ilman parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kellään ei ole oikeasti hyvää ihmistuntemusta. kuka vaan voi valehdella koska vaan ja jos joku tuntematon valehtelee alusta asti niin ei sitä saa selville ellei jää kiinni kesken valheen.
joten älä soimaa itseäsi.
Joo ei saisi soimata itseään. Varsinkin kun itse on ollut omissa tunteissaan aito ja rehellinen. Mutta silti en pääse eroon siitä itseni soimaamisesta. Sitä on jatkunut vuosia ja kävin siitä juttelemassa psykologillakin. Silti tilanne vain jatkuu vuodesta toiseen.
Aloin jossain vaiheessa epäillä mielenterveyttäni ja mietin jopa, että olenko jotenkin kehitysvammainen tai asperger tms.
Mutta sitten sain kuulla että tätä tapahtuu muillekin.Sen kuuleminen oli tavallaan helpotus, mutta toisaalta pettymys. Psykologinikin kertoi että varsinkin nykyään netin takia tällaista tapahtuu paljon.
Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee."Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee". Nimenomaan tämä. Ja tää asia pitää muistaa aina uuden ihmisen tavatessaan. Valitettavasti varsinkin naisena joutuu olemaan todella varuillaan miesten kanssa. Ja se on harmi koska siitä kärsii myös ne oikeasti hyväntahtoiset miehet. Kyllä minä uskon edelleen että sellaisiakin on olemassa, mutta en osaa enää päästää ketään lähelle koska pelkään taas tulkitsevani väärin. Jos joku mies on ihanan oloinen mua kohtaan, ahdistun heti traumojeni takia. Ja varmasti olen sen takia torjunut hyviäkin miehiä. Asiaa ei yhtään paranna se, että on tämä kiltti_mies-ilmiö. Eli netissä itseään kiltiksi kehuvat miehet kirjoittaa ihan hirveätä naisvihaa jatkuvasti ja kaikilla palstoilla. Se vain vahvistaa pelkojani kivan oloisia miehiä kohtaan.
Mistä tietää kuka on oikeasti kiva ja kuka vain esittää?
Oletko tullut ajatelleeksi sitä että sen vihan takana voisi olla oikeana tunteena ihan samanlainen pelko siitä että "kaikki naiset" on hulluja nalkuttavia ämmiä ketkä pihtaa, lopulta pettää ja sitten erossa vievät talon, rahat ja lapset. Näin niinkun karrikoidusti sanottuna.
Mihin ne lapset viedään? Isillä on tapaamisoikeudet omiin lapsiinsa ja voidaan sopia vuoroviikkosysteemistäkin. Yli 90 prosenttia pareista SOPII erossa lapsista, että kumman luona ne asuu. Ei sitä ulkopuoliset määrää muuta kuin jos siitä tulee erimielisyyttä ja mennään käräjille. Miehet vaan eivät pääasiassa halua lapsia itselleen, varsinkaan erityislapsia ja ihan pieniä, jotka ovat vielä äidistä riippuvaisia.
Talo ja rahat eivät nekään mene automaattisesti äidille, ne jaetaan. Yhdessähän ne on pääasiassa Suomessa hankittukin koska täällä naisetkin käy töissä.
Että jopa oli taas huonot perustelut naisvihalle.
Mistäs vedit prosentit, tilastosta vai omasta hatusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta suhteesta oppii jotain uutta.
Oppii joo, mutta kaikilla ei riitä voimat mennä eteenpäin kauhukokemusten jälkeen. Naisilla ei muutenkaan ole helppoa kun miehet on pääasiassa pelkän kauneuden ja seksin perässä, sitten kun vihdoin löytyy joku joka vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta, sekin on pelkkää huijausta. Kyllä siinä menettää mielenkiinnon miehiä kohtaan helposti kokonaan. Itelläni rima on noussut vuosien mittaan niin korkealle, että mua on käytännössä mahdotonta saada enää edes juttelemaan, koska en usko enää mihinkään mitä miehet sanoo. Pääasiassa vaan torjun miehiä, mitä ihastuneempi olen sen lujempaa karkuun juoksen. Ei elämäni pitänyt mennä näin.
Olin nuorena todellinen romantikko, uskoin rakkauteen ja että jos olen kiltti ja kunnollinen, löydän rakastavan miehen. Mutta ei maailmassa jaeta rakkautta reilusti. Moni hyväkin ihminen jää yksin.
Siis tämä! Mullakin meni yhdestä tuollaisesta kokemuksesta kaikki halu enää etsiä kumppania. Pelko tulla satutetuksi uudelleen on aivan liian suuri, joten eiköhän tässä yksin vietetä loppuelämä. Ja olen ihan tosissani. Rima hipoo mullakin jo taivasta, en edes itsekään tiedä millainen supermies pitäisi olla, että vielä lähtisin yrittämään.
Jos jonkin asian voisin menneisyydessäni muuttaa, en olisi koskaan tutustunut siihen yhteen ihmiseen, mutta mistäpä minä olisin voinut tietää että hän paljastuisi sellaiseksi. Kun ei näillä otsassa ole varoitusmerkkiä.
Tinderistä mäkin löysin sellaisen hullun. Harmi vaan, että niillä on pokkaa valehdella päin naamaa. Kyllä välillä hölmönä uskoin.Baarista se sitten muijia pokasi kun luulin, että oli nukkumassa.
Lisäksi uhkasi väkivallalla ja esitti lapselleen muuta kuin oli. Osasi olla, aika söpö ja valitsi sanat oikein. Lopulta mua nimitteli vainoharhaiseksi kun selvisi niitä muita muijia. Tyyppi on kulttuuri/taide alalla oleva patologinen valehtelija, se varmaan vetää noita hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en päässyt yli ollenkaan. Menetin täysin uskoni miehiin. En ymmärrä miten joku voi tehdä sellaista. Olin 30v ja kokematon miesten suhteen. Mies oli mua vanhempi ja sairaseläkkeellä, en todellakaan olisi voinut uskoa siitä miehestä, että on oikea Playboy. Sillä oli naisia ympäri maailmaa! Kaikille selitti samat jutut.
Ei mikään komea mies, mutta selvästi osasi hurmata naisia olemalla niin symppiksen oloinen tyyppi. Hän sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi, kun olin tottunut ettei kukaan koskaan kiinnostu minusta.
Sitten se kaikki olikin pelkkää valhetta ja olin vain yksi monista.Sen kokemuksen jälkeen olen ollut 9 vuotta masentunut, lihonut kymmeniä kiloja enkä halua tutustua ihmisiin. Kyseenalaistan paitsi muut ihmiset, myös itseni. Minulla on selvästi huonot sosiaaliset taidot ja olen liian helposti ihastuva, jos kerran lähes kuka tahansa papparainen kelpaa kunhan on mua kohtaan ihana. Sitä tapahtuu edelleen, enää en vaan anna tapahtua mitään.
Siis oikeesti!?! Miehen takia olet elämäsi antanut mennä raiteiltaan!?! Yksikään mies ei ole sen arvoinen että siitä pitäisi loppu elämäksi katkeroitua ja kyynistyä, ei yksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kellään ei ole oikeasti hyvää ihmistuntemusta. kuka vaan voi valehdella koska vaan ja jos joku tuntematon valehtelee alusta asti niin ei sitä saa selville ellei jää kiinni kesken valheen.
joten älä soimaa itseäsi.
Joo ei saisi soimata itseään. Varsinkin kun itse on ollut omissa tunteissaan aito ja rehellinen. Mutta silti en pääse eroon siitä itseni soimaamisesta. Sitä on jatkunut vuosia ja kävin siitä juttelemassa psykologillakin. Silti tilanne vain jatkuu vuodesta toiseen.
Aloin jossain vaiheessa epäillä mielenterveyttäni ja mietin jopa, että olenko jotenkin kehitysvammainen tai asperger tms.
Mutta sitten sain kuulla että tätä tapahtuu muillekin.Sen kuuleminen oli tavallaan helpotus, mutta toisaalta pettymys. Psykologinikin kertoi että varsinkin nykyään netin takia tällaista tapahtuu paljon.
Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee."Ne ihmiset joiden pitäisi hakeutua hoitoon eivät sitä tee". Nimenomaan tämä. Ja tää asia pitää muistaa aina uuden ihmisen tavatessaan. Valitettavasti varsinkin naisena joutuu olemaan todella varuillaan miesten kanssa. Ja se on harmi koska siitä kärsii myös ne oikeasti hyväntahtoiset miehet. Kyllä minä uskon edelleen että sellaisiakin on olemassa, mutta en osaa enää päästää ketään lähelle koska pelkään taas tulkitsevani väärin. Jos joku mies on ihanan oloinen mua kohtaan, ahdistun heti traumojeni takia. Ja varmasti olen sen takia torjunut hyviäkin miehiä. Asiaa ei yhtään paranna se, että on tämä kiltti_mies-ilmiö. Eli netissä itseään kiltiksi kehuvat miehet kirjoittaa ihan hirveätä naisvihaa jatkuvasti ja kaikilla palstoilla. Se vain vahvistaa pelkojani kivan oloisia miehiä kohtaan.
Mistä tietää kuka on oikeasti kiva ja kuka vain esittää?
Oletko tullut ajatelleeksi sitä että sen vihan takana voisi olla oikeana tunteena ihan samanlainen pelko siitä että "kaikki naiset" on hulluja nalkuttavia ämmiä ketkä pihtaa, lopulta pettää ja sitten erossa vievät talon, rahat ja lapset. Näin niinkun karrikoidusti sanottuna.
Mihin ne lapset viedään? Isillä on tapaamisoikeudet omiin lapsiinsa ja voidaan sopia vuoroviikkosysteemistäkin. Yli 90 prosenttia pareista SOPII erossa lapsista, että kumman luona ne asuu. Ei sitä ulkopuoliset määrää muuta kuin jos siitä tulee erimielisyyttä ja mennään käräjille. Miehet vaan eivät pääasiassa halua lapsia itselleen, varsinkaan erityislapsia ja ihan pieniä, jotka ovat vielä äidistä riippuvaisia.
Talo ja rahat eivät nekään mene automaattisesti äidille, ne jaetaan. Yhdessähän ne on pääasiassa Suomessa hankittukin koska täällä naisetkin käy töissä.
Että jopa oli taas huonot perustelut naisvihalle.Mistäs vedit prosentit, tilastosta vai omasta hatusta?
Kyseessä on ihan normikäytäntö Suomessa, ei suinkaan se, että nainen vain vie lapset ja mies ei näe niitä enää koskaan. En tiedä pystyykö täällä laittamaan linkkejä kun en ole koskaan sellaista tehnyt, mutta laitan nyt ja ei voi mitään jos viestiäni ei julkaista.
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/perheet-ja-…
https://www.lastensuojelu.info/sf/lastensuojelun-perusta-selko/lasten-h…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Accept what happened. A man playing with you and your emotions. It will offend and humiliate you. You would have liked more. That chance died away and you are sad and bitter about it.
Oletko tullut ajatelleeksi sitä että sen vihan takana voisi olla oikeana tunteena ihan samanlainen pelko siitä että "kaikki naiset" on hulluja nalkuttavia ämmiä ketkä pihtaa, lopulta pettää ja sitten erossa vievät talon, rahat ja lapset. Näin niinkun karrikoidusti sanottuna.