Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli miehen käytöksestä äitienpäivänä
12.05.2013 |
Meillä on siis kaksi pientä lasta, 1 v ja 4 v, eli ei tässä ihan uudella asialla olla. Tuli taas kerran äitienpäivänä paha mieli, kun mies ilmoitti ostaneensa äidilleen lahjan ja kukat ja menevänsä äitinsä luo kahville. Äitinsä asuu 80 km:n päässä eli ei ihan puolen tunnin kahvihetki ole tiedossa. Harmini syy on se, että ei mitenkään noteerannut äitienpäivää vaimolleen eli mulle, ei edes kukkaa tai korttia tai yhtään mitään.
Ymmärrän kyllä etten ole miehen äiti ja jos oikein nillitetään niin ei kai sitä juhlia kuuluiskaan, mutta ei kai se nyt tosissaan voi olettaa että noin pienet lapset laittavat minulle eli äidilleen äitienpäivää?? Minusta äitienpäivän juhlimisen perinne kuuluisi ainakin noin pienten lasten perheessä ikäänkuin isän järjestettäväksi, myöhemmin voi lasten kasvaessa olla tietty eri juttu.
Olis voitu lähteä lasten kanssa anoppilaan myös, sillä oma äitini on kuollut joten juhlittavaa ei mun puolelta ole, mutta mies töksäytti ettei nyt jaksa ruveta lasten lähtöä järjestelemään ja eihän se xxxx teidän äiti ole.
Okei, ei tämä eka kerta ollut, sen verran monta vuotta on yhdessä oltu, mutta kyllä meidän perheessä vietiin äitienpäiväkukkia ja kortti aikoinaan ihan mummallekin eikä vaan omalle äidille. Meillä nämä juhlimisen kulttuurit näyttävät hakaavan pahemman kerran ja jotenkin tuntuu väkinäiseltä että minun pitäisi sitten itse opettaa lapsille äitienpäivän juhliminen, mutta ei kai tässä muu auta. Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Kommentit (86)
Miksi oma äiti ei saisi edes kerran vuodessa olla etusijalla?
Meillä mies lähti jo aikaisin aamulla auttamaan äitiään mökille ja minusta se on hienoa. Juuri noin tulee tehdä eli muistaa sitä omaa äitiä ja olla hänelle avuksi eikä leikkiä vaimon vaatimaa teatterileikkiä.
Äitienpäivä ei ole päivä omalle puolisolle! Toivottavasti kaikilla äitienpäivämankujilla on oikein yksinäistä 20 vuoden kuluttua, kun lapset ovat lähteneet eikä kukaan saa heitä enää muistaa, koska aikuisena oman äidin kanssa vietetty aika on ehdottoman kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:06"]
Eikö miehen äiti yhtään kummastele tilannetta?
Itse olisin todella kummissani jos poikani ilmestyisi kukkien ja lahjan kanssa luokseni juhlimaan äitienpäivää ja olisi jättänyt vaimonsa ja lapsensa kotiin. Passittaisin pojan hyvin nopeasti kotiinsa, pienen kasvatuskeskustulen jälkeen.
Toki olisin iloinen, että poikaa muistaa äitiään, mutta ei hän saisi lastensa äitiä unohtaa (ja tämä tarkoittaa, että ohjaa ja opettaa lapsiaan juhlimaan sitä äitiään).
[/quote]
Totta kai se kummastelee sitä, että poika olisi ottanut perheen mukaan, mutta vaimo ei siihen suostunut. Jos miniä on päättänyt mököttää, niin ei puolison pidä nöyrtyä ja mennä eteensä matelemaan, kynnysmattoja on muutenkin liikaa.
Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Ap:lla sama juttu: juhlikoon itse omaa äitiyttäääni lastensa kanssa, vaikka ei sallisi anopin olla ylpeä omasta äitiydestään.
Minäkin hieman ihmettelen millainen mummu vastaanottaa pelkän poikansa. Itsekin sanoisin että ilman lapsia ei ole takaisin tulemista.
Ihan outoja perheitä joillakin. Miksi ihmeessä ette lähteneet koko perhe miehen äidin luokse äitienpäiväkahveille? Vai onko mummo niin vanha ettei välitä nähdä lapsenlapsiaan. Miehesi ja sinun ajatuksenjuoksukin vaikuttaa todella omituiselta. Et itse kerro miehelle suoraan mitä ajattelet ja järjestät hänelle kuitenkin isänpäivän vaikkei hän huomioi sua äitienpäivänä. Ja syy miksette lähde yhdessä miehen äidille on miehen mukaan ettei jaksa järjestää lasten lähtöä. Siis häh? Teettekö koskaan mitään kivaa koko perhe? Toivottavasti miehessä on jotain hyvääkin.
Eikö kyseessä ole äitien päivä (monikko) eikä VAIN OMAN ÄIDIN päivä? Kyllä minä käyn tervehtimässä omaa isoäitiäni ja mieheni äitiä miehen kanssa, koska hehän ovat myös äitejä.
Ap, sulla on tosi urpo mies ja olet ihan aiheesta pahoittanut mielesi. Tänä vuonna jätät tylysti isänpäivän järjestelyt tekemättä. Jätät lapset silloin miehelle ja menet jonnekin kylpylään koko päiväksi. Tai jos oma isäsi on elossa, käyt hänen luonaan, mutta mies saa olla ilman aamupaloja ja muistamisia sinulta. Kuittaat vain tylysti (vaikka vähän sattuisi sydämeen) "ethän sinä minun isäni ole?!". Joskus miehet tarvitsevat konkreettisen tilanteen, jotta ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:12"]
Minäkin hieman ihmettelen millainen mummu vastaanottaa pelkän poikansa. Itsekin sanoisin että ilman lapsia ei ole takaisin tulemista.
[/quote]
Eli koska äiti ei suostu antamaan lapsenlapsia anoppilaan, ei isoäiti saa nähdä edes poikaansa?
Missä vaiheessa ihminen menettää minuutensa ja joutuu olemaan aina osa perhettä, ei ikinä yksilö? Kyllä meille kelpaa käymään poika ilman lapsiaan, ilman vaimoaan, lasten kanssa, vaimon kanssa jne. En minä ryhdy määräämään, miten lapseni perheessään elää. Jos poika tulee käymään ilman lapsenlapsia, en tenttaa, että missä muut ovat, se tieto ei kuulu minulle.
Kamala ajatella, millaisia mammanpoikia palstalaiset ovat kasvattaneet. Edes aikuinen lapsi ei saa tehdä omia päätöksiä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 12:57"]
Minusta on hienoa, että miehesi tajuaa juhlistaa äitinsä päivää! Turhan moni mies joutuu avioliiton myötä kieltämään sen, että hänellä on edelleen äiti elossa, koska puolisot jyräävät äitienpäivän vain omaksi juhlakseen. Miehen täytyy juhlia sitä naista, joka vie puolet palkasta eikä missään nimessä saa mennä viemään kukkia sille naiselle, joka aikanaan parikymmentä vuotta maksoi kaikki kulut, valvoit yöt vierellä ja jaksoi korvatulehduskierteet.
Ap:lle tekisi erittäin hyvää se, että hän joutuisi luopumaan lapsistaan ja joutuisi jokaisena äitienpäivänä muistelemaan ihan yksin, millaisia lapset olivat. Suuri osa anopeista joutuu tekemään siten, koska tuoreet äidit ovat omineet äitienpäivän itselleen.
[/quote]
Olipa typerä teksti.Kuka hitto toivoo toiselle että joutuu luopumaan lapsistaan? Menepä vähän ittees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä ap, vaan yritä puhua miehesi kanssa siitä, että te olette perhe, ja jos meinaatte jaksaa elää yhdessä loppuelämän, teidän täytyy tajuta kuinka tärkeitä tällaiset näennäiset pienetkin asiat ovat. Ei se nyt vaan ole kovin reilua, että sun täytyy seuraavat 20 vuotta pahoittaa mielesi joka äitienpäivä. Sitä pahaa mieltä kestää helposti monta päivää.
Meillä mies oli samanlainen ekat kolme äitienpäivää. Nyt siis neljäs äitienpäivä menossa, ja tämä oli ensimmäinen, jolloin hän edes yritti; toi kukkia ja oli siis ihan kotonakin aamulla. Mutta me ollaankin jo siinä pisteessä, että jos ei aleta rakentamaan molemmille mieluisia tapoja huomioida toista, niin ei vaan enää voida elää yhdessä. Sun miehesi ei ehkä aivan tajua, että niin käy teillekin, jos hän ei skarppaa. Enkä tarkoita vain tätä äitienpäivää, vaan kaikkea muutakin, arkipäiväisiä juttuja, joissa hän miettii ensisijaisesti itseään eikä myös sinua.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:08"]
Miksi oma äiti ei saisi edes kerran vuodessa olla etusijalla?
Meillä mies lähti jo aikaisin aamulla auttamaan äitiään mökille ja minusta se on hienoa. Juuri noin tulee tehdä eli muistaa sitä omaa äitiä ja olla hänelle avuksi eikä leikkiä vaimon vaatimaa teatterileikkiä.
Äitienpäivä ei ole päivä omalle puolisolle! Toivottavasti kaikilla äitienpäivämankujilla on oikein yksinäistä 20 vuoden kuluttua, kun lapset ovat lähteneet eikä kukaan saa heitä enää muistaa, koska aikuisena oman äidin kanssa vietetty aika on ehdottoman kiellettyä.
[/quote]
mutta pienten lasten isän tulisi opettaa omille lapsilleen, miten äitiä muistetaan, miten traditioita luodaan, eivät ne lapset itsekseen opi. Ei olekaan kyse siitä, että sen isän pitäisi juhlia sitä vaimoaan vaan tukea lapsiaan siinä hommassa jos ne lapset ovat vielä liian pieniåä itsenäiseen toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun perusteella ei voi muuta kuin toivoa, että omista pojista tulee homoja. En millään kestäisi ap:n kaltaista mustasukkaista miniää, joka ei kunnioita itseään eikä puolisoaan.
Miehellä on oma tapansa juhlia, sinulla omasi. Jostain syystä olet päättänyt, että sinä olet oikeassa ja muiden tulee taipua tahtoosi.
Todennäköisesti miehesi on monin tavoin onneton ja sympatiani ovat kokonaan hänen puolellaan. Olet varmaan jättänyt jääkaapin oveen käsikirjoituksen siitä, millaisen äitienpäivät tahdot, ja nyt mies jätti siitä suuren osan pois alkaen pikkukätösin poimituista valkovuokoista päätyen ovella odottavaan, isolla rusetilla koristeltuun avoautoon, jonka halusit lahjaksi.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:12"]
Minäkin hieman ihmettelen millainen mummu vastaanottaa pelkän poikansa. Itsekin sanoisin että ilman lapsia ei ole takaisin tulemista.
[/quote]
Eli koska äiti ei suostu antamaan lapsenlapsia anoppilaan, ei isoäiti saa nähdä edes poikaansa?
Missä vaiheessa ihminen menettää minuutensa ja joutuu olemaan aina osa perhettä, ei ikinä yksilö? Kyllä meille kelpaa käymään poika ilman lapsiaan, ilman vaimoaan, lasten kanssa, vaimon kanssa jne. En minä ryhdy määräämään, miten lapseni perheessään elää. Jos poika tulee käymään ilman lapsenlapsia, en tenttaa, että missä muut ovat, se tieto ei kuulu minulle.
Kamala ajatella, millaisia mammanpoikia palstalaiset ovat kasvattaneet. Edes aikuinen lapsi ei saa tehdä omia päätöksiä.
[/quote]
Kyllä minä pidän mammanpoikana ennemmin sellaista miestä, joka muistaa VAIN omaa äitiään, ei lastensa äitiä ja omaa vaimoa. Ihme että tuollainen vässykkä on edes naista saanut, kun ei osaa muita naisia kunnioittaa ja arvostaa, kuin omaa äitiä. Noloa...häpeäisin silmät päästäni, jos poikani käyttäytyisi noin, jotain on mennyt pieleen kotikasvatuksessa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:27"]
Tämän ketjun perusteella ei voi muuta kuin toivoa, että omista pojista tulee homoja. En millään kestäisi ap:n kaltaista mustasukkaista miniää, joka ei kunnioita itseään eikä puolisoaan.
Miehellä on oma tapansa juhlia, sinulla omasi. Jostain syystä olet päättänyt, että sinä olet oikeassa ja muiden tulee taipua tahtoosi.
Todennäköisesti miehesi on monin tavoin onneton ja sympatiani ovat kokonaan hänen puolellaan. Olet varmaan jättänyt jääkaapin oveen käsikirjoituksen siitä, millaisen äitienpäivät tahdot, ja nyt mies jätti siitä suuren osan pois alkaen pikkukätösin poimituista valkovuokoista päätyen ovella odottavaan, isolla rusetilla koristeltuun avoautoon, jonka halusit lahjaksi.
[/quote]
Niin minäkin toivon, että sinun pojistasi tulee homoja. Huono käytös on aina huonoa käytöstä, vaikka sen pukisi paketteihin rusetein ja sanoisi, että tämä on minun tapani toimia. Jostain syystä olet päättänyt, että ap halusi päivän prinsessana, vaikka aloitus ei antanut ymmärtää mitään sen kaltaista. Opettele lukemaan, äläkä keksi tarinoita päästäsi.
Jotkut eivät ymmärrä ikinä. Ei ymmärtänyt exänikään. Hän ei tosin muistanut edes omaa äitiään. Sanoi vaan ettei hänkään isänpäivänä tarvi mitään. Heidän perheessään ei ikinä juhlittu mitään juhlapäiviä, eikä exäni ikinä oppinut että minä ja lapset niitä haluaisimme juhlia. Esim. syntymäpäivä- tai joululahjaa en saanut kertaakaan 10v aikana.
Nyt eron jälkeen minä ja lapset juhlistamme minua ja minun äitiäni, itse tein kakun ja avustin lapsia kortin teossa. Vanhin lapsista toi minulle sänkyyn muovipussissa kirjan (joka kylläkin oli omani), mutta ajatus on kai tärkein :)
Viime isänpäivänä kukaan lapsista ei halunnut isälleen mitään viedä. Kerhossa tehty isänpäiväkortti meni isoisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai sitä voi muistaa omaa äitiään ja lastensa äitiä. Ei ne ole millään muotoa toisensa poissulkevia asioita. Aamulla voi lasten kanssa viedä kukat ja aamiaisen omalle vaimolle ja iltapäiväkllä koko perhe miehen äidin luo. Ei ap millään lailla kieltäytynyt menemästä anopin luo. Luulisi, että anoppikin haluaisi nähdä lapselapsensa. Taitaa olla ongelmainen mummo, jos ei lapsenlapsiaan halua nähdä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 12:57"]
Minusta on hienoa, että miehesi tajuaa juhlistaa äitinsä päivää! Turhan moni mies joutuu avioliiton myötä kieltämään sen, että hänellä on edelleen äiti elossa, koska puolisot jyräävät äitienpäivän vain omaksi juhlakseen. Miehen täytyy juhlia sitä naista, joka vie puolet palkasta eikä missään nimessä saa mennä viemään kukkia sille naiselle, joka aikanaan parikymmentä vuotta maksoi kaikki kulut, valvoit yöt vierellä ja jaksoi korvatulehduskierteet.
Ap:lle tekisi erittäin hyvää se, että hän joutuisi luopumaan lapsistaan ja joutuisi jokaisena äitienpäivänä muistelemaan ihan yksin, millaisia lapset olivat. Suuri osa anopeista joutuu tekemään siten, koska tuoreet äidit ovat omineet äitienpäivän itselleen.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 13:06"]
Eikö miehen äiti yhtään kummastele tilannetta?
Itse olisin todella kummissani jos poikani ilmestyisi kukkien ja lahjan kanssa luokseni juhlimaan äitienpäivää ja olisi jättänyt vaimonsa ja lapsensa kotiin. Passittaisin pojan hyvin nopeasti kotiinsa, pienen kasvatuskeskustulen jälkeen.
Toki olisin iloinen, että poikaa muistaa äitiään, mutta ei hän saisi lastensa äitiä unohtaa (ja tämä tarkoittaa, että ohjaa ja opettaa lapsiaan juhlimaan sitä äitiään).
[/quote]
Totta kai se kummastelee sitä, että poika olisi ottanut perheen mukaan, mutta vaimo ei siihen suostunut. Jos miniä on päättänyt mököttää, niin ei puolison pidä nöyrtyä ja mennä eteensä matelemaan, kynnysmattoja on muutenkin liikaa.
Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Ap:lla sama juttu: juhlikoon itse omaa äitiyttäääni lastensa kanssa, vaikka ei sallisi anopin olla ylpeä omasta äitiydestään.
[/quote]
Miten sinä asian noin käänsit, etkö osaa lukea? Ap sanoi, että hän olisi lasten kanssa lähtenyt mukaan, mutta mies ei halunnut.
Minulla on takanani jo 20 äitienpäivää, eikä mies ole yhtenäkään vuonna tuonut kahvia sänkyyn, leiponut lasten kanssa jne.
Enkä ole mitään tuollaista edes odottanut ja vaatinut, että miehen tulee opettaa lapsille äitienpäivätapoja. Mies on lähtenyt pellolle ennen kuin herään eikä ole halunnut herättää minua tai lapsia. Ihan itse olen osannut kahvini keittää ja kakkuni leikata.
Tänä äitienpäivänä pellolle lähti jo kolme miestä. Minusta se on parempi äitienpäivälahja kuin kakku ja kortti. Mies on opettanut lapset tekemään töitä, sillä pääsee elämässä pitemmälle kuin yrityksellä lukea äidin ajatuksia siitä, mitä tämä tänä vuonna tahtoo.
Kahvittelemassa käyn pihan toisella puolella anopilla. Kaksi naista saa yhdessä rupatella kaikessa rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 15:02"]
Minulla on takanani jo 20 äitienpäivää, eikä mies ole yhtenäkään vuonna tuonut kahvia sänkyyn, leiponut lasten kanssa jne.
Enkä ole mitään tuollaista edes odottanut ja vaatinut, että miehen tulee opettaa lapsille äitienpäivätapoja. Mies on lähtenyt pellolle ennen kuin herään eikä ole halunnut herättää minua tai lapsia. Ihan itse olen osannut kahvini keittää ja kakkuni leikata.
Tänä äitienpäivänä pellolle lähti jo kolme miestä. Minusta se on parempi äitienpäivälahja kuin kakku ja kortti. Mies on opettanut lapset tekemään töitä, sillä pääsee elämässä pitemmälle kuin yrityksellä lukea äidin ajatuksia siitä, mitä tämä tänä vuonna tahtoo.
Kahvittelemassa käyn pihan toisella puolella anopilla. Kaksi naista saa yhdessä rupatella kaikessa rauhassa.
[/quote]
No aika vähän on teitä maanviljelijöitä nykyään. Sen sijaan perusinsinööri ei lähde sunnuntaiaamuna yhtään mihinkään, joten muistaminen pitäisi onnistua.
AP, sussa ei ole munaa. Miehesi tajuaa asian vasta, kun jätätte seuraavan isänpäivän juhlimatta. Miehesi loukkaantuu ja sanot miehellesi ettei se ole sun isä. Kokeile edes kerran. Minä saan nykyään synttärit, kun pistin kampoihin.
En kyllä tajua miksi joillakin miehillä tekee niin tiukkaa muistaa vaimoaankin äitienpäivänä. Halaus ja onnentoivotuskin on jo huomiointia. Minun isänikin jopa onnitteli minua kun käytiin viemässä äidille ruusu. Ja pari naapurin miestä huikkasi onnittelut kun nähtiin pihalla. Ja joillekin tekee tiukkaa onnitella omaa vaimoaan :O
Eikö miehen äiti yhtään kummastele tilannetta?
Itse olisin todella kummissani jos poikani ilmestyisi kukkien ja lahjan kanssa luokseni juhlimaan äitienpäivää ja olisi jättänyt vaimonsa ja lapsensa kotiin. Passittaisin pojan hyvin nopeasti kotiinsa, pienen kasvatuskeskustulen jälkeen.
Toki olisin iloinen, että poikaa muistaa äitiään, mutta ei hän saisi lastensa äitiä unohtaa (ja tämä tarkoittaa, että ohjaa ja opettaa lapsiaan juhlimaan sitä äitiään).