Elokuiset 2013 Toukokuu

Hei! Onko täällä ketään enää ehjänä yhdessä koossa? MInulla alkaa mennä hermot kohta tämän raskauden kanssa. Nyt rv 39+1 eikä merkkiäkään synnytyksestä enää, supistukset tiessään ja menkkakivut on ehkä käyneet tunnin päivässä kylättelemässä hävitäkseen taas. Vatsa löysäl, mut yleensä ollu ummetus ennen tosi toimia. Tuntuu että tuo kohdunkaulan tilannekkin heikko ja ei siis mitään uskoa ole että tämä syntyis piiiiitkään aikaan. Kauheen kova maha on ja täynnä vauvaa. ENää ei painetta ole alapäässäkään lähinnä närästää iltaisin ja kova vauvan takamus tuntuu ylhäällä rintakehän päällä. Oikeasti on tullu sellainen olo että tämä ei synny ja vituttaa...aiemmin on ollu oireita synnytyksestä vaikka muille jakaa koko edeltävä kuukaus, joten todella inhottavaa, ja sit ku vauvakin on kookas niin kasvaapa sitten niin paljon ettei pysty synnyttämään häntä....alkaa huolestuttaa. Niitä kramppeja on välillä ja juilii ilkeesti reisiin tai selkään kävellessä, eipä muuta... MITEN MUILLA? Voiko käydä niin huonosti että vaikka laskettu aika on 13.8.2013 lapsi tuliskin vasta syyskuussa? Antavatko mennä 17 päivää yli ultratun lasketun ja vauvan kasvaa tajuttoman suureksi, huolehin jo tämmöstä vaikka ei ole aikasemmin vielä menny yli kauheesti mitä eka 41+2 itestään lapsivesil alkoi....

Täällä ainakin ollaan vielä ihan yhdessä kasassa. Mut onhan tässä vielä aikaakin, vaikka tuskaista on. Oon useammalta kuullu et loppuraskaudessa saattaa kaikki supistelut vähäks aikaa loppua alkaakseen sitten OIKEASTI uudelleen. Näin käynyt myös esim- yhdellä ystävällä joka oli vuodelevossa useamman viikon ettei syntyisi liian aikaisin. Sitten kun olis saanut syntyä, niin ei sitten pikkuisella ei ollutkaan kiire, ja meni melkein sen 2vkoa lasketun ajan yli. Itse olen myös ollut hieman peloissani siitä ettei vauva vaan kasvaisi turhan isoksi.. edelliset olleet n.3800g ja n.3400. mut entä jos tästä tulee joku mega vauva? toivottavasti ei. Mun pojat syntyneet viikoilla 40 ja 40+1 että tarkkoja poikia ovat olleet. Nyt kyllä neuvolassa on puhuttu ettei välttämättä menisi ihan niin pitkälle, mutta katsotaan.. 

Mä olen nyt ollut huomaavinani limasita vuotoa valkovuodon seassa... oiskohan tää sitä limatulppaa? alkaisin olemaan kans jo aika valmis tästä mahasta luopumaan. Nyt vatsakin toiminut paremmin, muutaman viikon ummetuksen jälkeen. 

Täällä syntyi 9.8. Tyttövauva. Sektiolla syntyi, ja kaikki meni hyvin. Yritettiin käynnistää vajaa viikko, mutta juuri mitään ei tapahtunu. Välillä supisteli kovastikin ja kipuili joka paikkaa. Sitten taas ei mitään välillä. Torstai aamuna lääkäri laittoi minut päiväksi kotiin huilailenaan. Melkein samantien kun kotiin pääsin.alkoi kivut ja erittäin voimakkaat supistukset. Illalla sitten lähettiin rakas sairaalaan ja suoraan synnytyssaliin, koko yön supisteli tiheään, mutta siltikään ei paikat auennu yön aikana enempää mitä illalla oli. Aamulla sitten lääkäri tuli katsomaan ultralla, ja sanoi että vauva ei ole laskeutunut, ja on huonossa asennossa. Puhkaisi samalla kalvot ja käski mennä tiettyyn asentoon,jos vauva laskeutuisikin. Jos ei mitään tapahdu niin sitten sektio. No,ei mennyt kauaakaan niin lääkäri tuli takaisin ja sanoi että aletaan valmistelemaan sektiota, ei uskalla antaa synnyttää alakautta. No tästä ei mennyt kauaakaan niin vauva oli maailmassa.. Nyt täällä ihaillaan tyttöä ja koitetaan itse toipua leikkauksesta..

Moikka kaikille. Onnea synnyttäneille ja tsemppiä odottaville.

Mulla on tänään 39 rv täynnä. Lukuunottamatta symfyysikipuja ja närästystä koko raskaus on ollut suht helppo. Nyt on tullut mukaan jalkaturvotukset ja sitä myötä aivan älyttömän kipeet jalat. Hirveen vaikee olla kun ei kuitenkaan pysty neljän lapsen äiti istumaan koko päivää persiilläänkään. Lisäksi muutettii nyt viikonloppuna. Se on ollut aika rankka rupeama. Miehellä jatkuu vielä parina iltana vanhan kämpän tyhjennys ja mulla homma on lähinnä laatikoitten tyhjentämistä. Siitä en oo kyllä ottanut mitään stressiä. Muutaman laatikon päivässä tyhjentelen. Keittiö ja oma makkari on jo laitettu ja lapsillakin kaikki vaatteet on paikoillaan ja jotain leluja. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Kaikista pahinta on kuitenkin se, että olen tällä hetkellä joko ihan hiton pahantuulinen tai sitten itkettää. Itkutkin on helpompi kestää, mutta lapsille ja miehelle jatkuva suuttuminen käy itselläkin hermoihin. Ja huono omatunto siitä, että tulee huudettua. Koko kodin ilmapiiri on varmasti mun käytöksen takia jännittynyt ja sekin vaikuttaa siihen, että lapset tappelee enemmän ja mua taas ärsyttää enemmän. Pitäis vaan jotenkin nyt saada vähän rauhotuttua.

Tänään yksi kaveri tulee jelppimään laatikoitten tyhjentämisen kanssa, äiti oli eilen. Huomenna ja ylihuomennakin saan seuraa (ja lapset myös) kun kaikki ystävät haluaa nähdä meidän uuden kodin. Se on ihan kiva.. Vielä kivempi olis jos pääsis synnyttämään...

Tosiaan ei oo kivuliaita supistuksia kuulunut eikä näkynyt. Ei kramppeja, ei vuotoja, ei mitään. Tässä vaiheessa raskautta Amerikassa saisi jo sovittua päivämäärän sairaalassa, että millon mennään käynnistämään. Ei mulla muuten oikeastaan kiirettä ole, mutta on todellakaan halua synnyttää Syyskuun puolella. Meillä on jo kolmet synttärit syyskuussa ja muutenkin.. Itse olin jotenkin toivonut tätä tulevaa viikonloppua.. Lasten ei tarttis missata koulua ja voitais rauhassa lähtee toiselle paikkakunnalle tunnin matkan päähän synnyttämään, koska äiti  (lastenhoitaja) asuu siellä. Kai se vielä voi tapahtua, mutta enpä pidättele hengitystä sen asian suhteen.

Kohta lähden neuvolaan. Toivon mukaan viimeiselle visiitille ennen synnytystä, vaikka aika heikolta näyttää.. :-) Vauva on kyllä laskeutunut jo noin viikko sitten, mutta tosissaan suppareita tarttis.. Eikä mikään aktiviteetti oo saanut aikaan yhtään lisää supistuksia.. Luulis, että muuttokin olis saanut aikaan jotain. Ainoo minkä se teki oli sai mut ihan puhki poikki ja nyt sit diilaillaan väsymyksen ja kiukkusuuden kanssa.. Ei suinkaan synnytyskipujen kanssa..

Mut eiköhän tää tästä pikkuhiljaa. Ainakin meidän uusi koti on ihana ja lapset viihtyy myös.

Paljon onnea Hilmukka90!! :) 

Hei!

Tänään itselläkin RV 39+0 ja nyt alkaa olemaan todella kypsä olo. Aikaisemmat syntyneet 39+1 ja 38+5 ja lääkäri sanoi tästä raskaudesta, että ei mene noinkaan pitkälle. No, täällä asti nyt ollaan ja olo on ihan kamala. Kävin 37+5 kokoarviossa ja silloin vauva arvioitiin 3,6 kiloiseksi. Onkohan tuo noille viikoille iso arvio? Kanavaa silloin 2 cm jäljellä ja kahdelle sormelle auki. Lääkärin mielestä tilanne oli melko kypsähkö ja antoi lasketulle päivälle 21.8 vielä kontrolliajan jossa katsotaan vauvan koko. Tuolloin supisteli oikein mukavasti ja kävin jo synnärillä turhalla käynnillä mutta väärä hälyytys. Nyt tuntuu että tämä ei synny koskaan. Yöllä tulee muutamia kipeitä supistuksia mutta ne tulevat niin harvakseltaan. Yöt ovat muutenkin ihan kamalia, painoa minulla on tullut viimeisten viikkojen aikana 1 kg/viikko, tuntuu että tuota turvotusta on joka paikassa. Aamulla herätessä ihan hikimärkä olo ja naama turvoksissa.... Jotenkin psyyke on kovalla koetuksella. Nyt alkaa tosiaan kiinnostamaan että mikä edesauttaisi synnytyksen alkamista..

Onnea Hilmukka! 

Voin hyvin kuvitella että alkaa jo tuntea olevansa valmis tuolla 39viikolla :). Itselääkin alkaa kovasti olemaan tuntemus että sais tulla jo! vaikka viikkoja siis tasan 37. Mitenhän jaksan vielä odotella... no ei paljoa ole vaihtoehtoja. Viikonlopuks ollaan lähdössä pääkaupunki seudulle ja meinaan ottaa varmuuden vuoksi sairaalakassin mukaan, jos vaikka sattuis tulemaan... mut taitaa olla toiveajattelua. 

Kovasti jaksamisia vielä kaikille jotka sairaalaan lähtöä odottaa. 

Meillä 'ulostauduttiin' toissayönä, rv 41+3. Säännöllisiä supistuksia oli 21 tuntia, olin senjälkeen auki just ja just kahelle sormelle. Sit supparit hidastu vähäks aikaa, ja sit alkoki tapahtua. Olin epäsäännöllisistä supistuksista huolimatta auennu seittemään senttiin tunnissa, ja loppusynnytys kesti 3 tuntia. Nyt vietän viimesen yön pojan kanssa osastolla kättärillä, huomenna kotiin :)

Minä täällä edelleen samana pakettina. Olen hyvin masentunut ja pelkään todella hirmuisesti synnytystä. Tänään jo 40+5 viikot ja kaikki sanovat vatsaani suureksi sf oli 39cm 40+2. Kuolemanpelko on noussut pintaan! Kauhistelen vatsaani, jonka ympärys kasvanut n 33 cm raskauden aikana, nyt liki 100cm. Vauvan painoarvio oli viikolla 37+6 3280g, poika tulossa ja näyttää menevän todella yliajalle. Pää ei pysy lantiossa, eli välillä on painetta alapäässä, välillä taas ei. Vauva voi hyvin ja on jo 2 kertaa käyty laitoksella turhaan...15.8 ja tänään 18.8. Supisteli paljon 15.8.2013 ei kivuliaasti mutta loppui ja tilanne nyt se että kohdunsuu auki 3 cm ja kaula likipitäen hävinny. Verilimaa on vuotanu jo 3 vrk, mutta synnytys ei käynnisty. Kaikenlaisia kauhukuvia pyörittelen päässäni siitä että vauva on niin suuri ettei edes synnytys pysty käynnistymään. En saa sektiota, eikä kalvoja puhkasta tilannetta auttaakseen, vaikka kätilö oli tänään toista mieltä, hänestä olisi ollut aivan sama puhkasta, mutta lääkäri ei puhkaise. Sairaalaan meillä matkaa 100 kilometriä ja lapsi neljäs, mutta kookkain. On kiikutettu lapsia hoidosta toiseen ja mies on ollut töistä poissa minua kuskaillessaan, kun tämä nyytti on antanu vääriä hälytyksiä ja synnytys ei olekkaan edistynyt. Vasta rv 42 saan vauvan jos ei ala itsekseen, mutta pelkään sitä että se ei sujukkaan hyvin ja vauvasta on kasvanu hurjan suuri. Mitähän voin tehdä? Miten teillä muilla menee? Onko täällä muita pieniä n 160-165 cm äitejä, joilla isohko vauva tulossa. Tuntuu että jo nyt reilu 4 kiloa on . On siis aivan kauheata odottaa näin kauan, päivät tuntuvat viikoilta, ja olo on hyvin vaikea...Mistähän saisin apua, näin paljon en ole pelännyt koskaan...

Katjuska:

Mullahan päädyttiin lopulta sektioon, kun  vauva ei alkanut laskeutumaan. Supistuksia tosiaan tuli paljon, kalvot puhkaistiin, asentohoitoa kokeiltiin ym. Lopulta lääkäri teki päätöksen sektiosta. Itse olen siis n. 160cm pitkä ja vauvan painoarvio oli 4kg. Syntymäpaino oli n. 3900g

Itselläni oli juuri sama pelko ennen synnytystä! Mullakin kalvot puhkaistiin vasta sitten, kun olin synnytyssalissa maannut supistusten kourissa yli 12 tuntia, eikä paikat olleet auenneet siinä ajassa yhtään enempää.. Kalvojen puhkaisun jälkeen lääkäri odotti vain noin. puoli tuntia - tunnin , kun vauva ei vain alkanut laskeutumaan, teki päätöksen sektiosta.

Itselleni sektio oli tuossa vaiheessa suuuri helpotus. Olin kaksi yötä valvonut kipujen kanssa, edes epiduraal ei auttanut kuin hetkellisesti, eikä silloinkan kunnolla..

Hei Hilmukka: Minut on vaan passitettu kotiin että synnytys ei ole käynnissä, kun supistukset ei oo avannu paikkoja enää, supistusten aikana on kyllä paineen tunnetta alapäässä, mutta ei muuten, vauva kykenee liikuttelemaan päätään oikein hyvin ja ei ole kiinnittynyt. Onneksi viimestään 27.8. synnytys käynnistetään tai vauva leikataan ulos mahasta....Tuskimpa tässä nyt kuitenkaan kuolee minä tai vauva, vaikka kaikenlaista alkaa pelätä. Viime yönä supisteli taas 10 minsan välein n 6 tuntia ja aika lujaa mielestäni. Nukuin supistusten välit ja havahduin välillä, huomatessani että olen ihan märkä, siis hikinen...Arvelen vaan että kyllä se elimistö koettaa tehdä työtään, mutta mitään ei tapahdu....Toivotaan parasta tässä minunkin tapauksessani, on lohduttavaa kuulla ettei tapaus ole ainoa laatuaan. Kiitos Hilmukka!

Heippa! Täällä kanssa tuskastellaan loppumetreillä.. Esikoinen tulossa, LA oli ja meni.. Viikkoja kasassa 41+2. Torstaina olisi yliaikaiskontrolli edessä. Todella vähän merkkejä alkavasta synnytyksestä ollut, ennakoivat supistukset voin laskea kahden käden sormilla. Taitaa mennä käynnistettäväksi ellei jotain yllättävää tapahdu :( Onnea kaikille pikkuisen saaneille <3

Katjuska: Kiva vain jos auttoi tuo minun teksti, edes vähänkään! Itselläni myös välillä kävi pelko, että entä jos jompikumpi ei selviäkään, mutta ei siinä auttanut kuin luottaa kätilöihin sekä lääkäriin, että osaavat hommasa ja tietävät mikä on parasta! Kyllä se teiläkin hyvin menee, maltat vain odottaa, odotus kyllä palkitaan lopulta :)

Itse olen 167cm pitkä ja eilisessä kontrollissa annettiin painoarvioksi 3,9kg (rv 41+5). Käynnistetään vasta maanantaina 42+2, eli ilmeisesti yli nelikiloinen tulossa jos nyt lähelläkään oikeaa tämä arvio.. Vähän on alkanut hirvittää tuo käynnistys ja mahdollisuus vauvan suuresta koosta. On kyllä hidasta, kondunsuukin vain sentin auki ja supistuksia nippanappa nimeksikään.. En oikein ole toiveikas, että lähtisi viikonlopun aikana itsekseen käyntiin.

Hei vaan kaikille 20.8.2013 klo 2.00 yöllä tunsin kovaa kipua ja painetta ja menin vessaan. Huomasin kirkasta verta enemmälti, kohdunsuu oli alkanut vihdoin avautua lisää. Supistukset alkoivat kuukautisia muistuttavina aaltoina n 10 minuutin välein suoraan ja tihenivät ja voimistuivat. Olimme sairaalassa klo 6.00 ja silloin olin 4 cm auki. Kätilö meni pistämään mulle kylpyä, ja palattuaan katsoi kohdunsuun tilanteen uudelleen klo 6.45 kun valitin kipua...olin jo 7 cm auki.Kylpy oli myöhäistä oli mietittävä pian kivunlievitys... Spinaali...ilokaasu, kohdunkaulanpuudute... Otin kaikki...Spinaali epäonnistui ja vain takapuoli puutui, vatsanpuolella oli tunnot.... Apuva.Ilokaasua en kestäny enää vetää kun piehtaroin kivusta ja hengitin vaikeasti... Kohdunkaulan puudute ei auttanut, vaan reuna jäi ja edes pystyyn nousu ja pallon päällä istuminen ei poistanut reunaa...Luomuna olisi siis ollut parempi jatkaa...Kätilön kanssa päätettiin sitten että avustaa käsin ja ponnistan reunan kanssa vauvan ulos. EN kesänyt nimittäin sitä tunnetta että juna puskee lävitseni ja särkee kaikki luuni.Pää oli hankalassa tarjonnassa , mutta pikkuhiljaa varovasti ponnistettiin ja kätilö oikaisi päätä...Napanuora oli pään ympäri , siitä selvittiin...Oli mennyt jo 20 minuuttia, seuraavaksi ongelmaksi tuli hartiat, ja kätilö pyysi lääkärin paikalle. Hikipäässä he saivat lapsen vedettyä apunani ponnistukseni aikana ja sain pienen suuren vauvani. 25 minuutin ponnistamisen jälkeen.3 tikkiä tuli vain jamaailman onnellisin äiti! Poika 4060g,51cm ja pipo 35 cm, ihana musta tukka päässä! Syntyi RV 41+0

Onnea kaikille äideille! Pian saatte käärönne jos ette ole vielä saaneet...

Minä täällä vielä, ja yhdessä koossa... jotenkin toivoin että ois tän kuun aikana syntynyt mut aika heikolta alkaa näyttää.  Noh odotellaan kai se sieltä aikanaan tulee. 

Miten teillä on mennyt pikkuisen kanssa? Onko olleet rauhallisia vai vilkkaita vauvoja? 

Moikka kaikille! En tiedä muistatteko,mut halusinpa tulla onnittelemaan teitä kaikkia :) mun piti olla yksi joukossanne,mutta meni kesken helmikuusa :'( itkua väännetty täällä,kun otti niin koville tuo laskettu aika päivä.. Vieläkään ei siis ole tulossa neljättä..usko alkaa menemään jo..