Hilmukka90

Itse olin kyllä normaalisti kissan suhteen raskauden aikana. Kissan vessankin tyhjensin itse, tosin laitoin siivoushanskat (pitempivartiset kumihanskat) käteen ja jälkeen pesin huolella kädet sekä käsidesiä laitoin. Meillä sisäkissa, ei päästetä ulos, joten sekin tietysti vaikutti että uskalsin ottaa rennommin kissan suhteen, eriasia jos olisi ulkoileva kissa.

Itselläni migreenikohtauksia tuli raskauden aikana harvemmin kuin normaalisti, ehkä kolme-neljä kertaa oli raskauden aikana, kun normaalisti on kerran-pari kuukaudessa. Tuohon nyt en oikein osaa sanoa mikä helpottaisi, kannattaa neuvolassa mainita, tai käydä suoraan lääkärin vastaanotolla ja kysyä jotain turvallista reseptilääkettä esim.

Katjuska: Kiva vain jos auttoi tuo minun teksti, edes vähänkään! Itselläni myös välillä kävi pelko, että entä jos jompikumpi ei selviäkään, mutta ei siinä auttanut kuin luottaa kätilöihin sekä lääkäriin, että osaavat hommasa ja tietävät mikä on parasta! Kyllä se teiläkin hyvin menee, maltat vain odottaa, odotus kyllä palkitaan lopulta :)

Katjuska:

Mullahan päädyttiin lopulta sektioon, kun  vauva ei alkanut laskeutumaan. Supistuksia tosiaan tuli paljon, kalvot puhkaistiin, asentohoitoa kokeiltiin ym. Lopulta lääkäri teki päätöksen sektiosta. Itse olen siis n. 160cm pitkä ja vauvan painoarvio oli 4kg. Syntymäpaino oli n. 3900g

Itselläni oli juuri sama pelko ennen synnytystä! Mullakin kalvot puhkaistiin vasta sitten, kun olin synnytyssalissa maannut supistusten kourissa yli 12 tuntia, eikä paikat olleet auenneet siinä ajassa yhtään enempää.. Kalvojen puhkaisun jälkeen lääkäri odotti vain noin. puoli tuntia - tunnin , kun vauva ei vain alkanut laskeutumaan, teki päätöksen sektiosta.

Itselleni sektio oli tuossa vaiheessa suuuri helpotus. Olin kaksi yötä valvonut kipujen kanssa, edes epiduraal ei auttanut kuin hetkellisesti, eikä silloinkan kunnolla..

Täällä syntyi 9.8. Tyttövauva. Sektiolla syntyi, ja kaikki meni hyvin. Yritettiin käynnistää vajaa viikko, mutta juuri mitään ei tapahtunu. Välillä supisteli kovastikin ja kipuili joka paikkaa. Sitten taas ei mitään välillä. Torstai aamuna lääkäri laittoi minut päiväksi kotiin huilailenaan. Melkein samantien kun kotiin pääsin.alkoi kivut ja erittäin voimakkaat supistukset. Illalla sitten lähettiin rakas sairaalaan ja suoraan synnytyssaliin, koko yön supisteli tiheään, mutta siltikään ei paikat auennu yön aikana enempää mitä illalla oli. Aamulla sitten lääkäri tuli katsomaan ultralla, ja sanoi että vauva ei ole laskeutunut, ja on huonossa asennossa. Puhkaisi samalla kalvot ja käski mennä tiettyyn asentoon,jos vauva laskeutuisikin. Jos ei mitään tapahdu niin sitten sektio. No,ei mennyt kauaakaan niin lääkäri tuli takaisin ja sanoi että aletaan valmistelemaan sektiota, ei uskalla antaa synnyttää alakautta. No tästä ei mennyt kauaakaan niin vauva oli maailmassa.. Nyt täällä ihaillaan tyttöä ja koitetaan itse toipua leikkauksesta..

Onpas täällä ollut taas hiljaista pari päivää. Itselläni tänään meno kontrollikäynnille, koska viimeksi ei saatu pään mittoja otettua,kun oli pää jotenkin huonossa asennossa. Toivottavasti tällä kertaa saisi. Samalla sitten ilmeisesti selviää että annetaanko mulle käynnistysaika vai miten edetään. Viimeksi heitti ilmoille mahdollisuuden että voisi joutua käynnistämäänkin etuajassa, koska vauvan koko on sitä luokkaa (painoarvio 3400g), ja itse olen pienikokoinen.. Saas nähdä kuin käy, vähän jänskättä.