Katjuska83

Ai niin nyt on siis KP 15/27-29 ;) ja Yk 3 :D

Tänne tuppaan minäkin, kun olen nyt jo kolmatta kiertoa (yk3) yrittänyt tulla raskaaksi. Ikää on 31 vuotta samoin mieheni on 31 ja yrityksessä olisi minun ja nykyisen mieheni 4.lapsi. Olen ollut todella ihmeissäni sillä edelliset raskaudet ovat alkaneet ihan kerrasta ja nyt menossa jo yk3, oviksetkin on tikuteltu, tai huomattu ja ajoitukset kohdillaan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Olen alkanut miettimään joko ikä tekee tepposiian?? Bongasin oviksen kp 13 eli 22.6.2014 päivällä oireina oli viiltävää kipua vasemmalla lonkkaluun yläpuolella, kuin olisi vedetty puukolla muutama minuutti ja siitä ja iltaan asti jomotti, turvotti, nukutti ja väsytti ja olo oli limainen. Jätin ovistestit tekemättä tällä kertaa, koska edellisessä kierrossa samat oireet tulivat päivä positiivisen ovistestin jälkeen, joten luotin tuntemuksiin. Hyödynnettiin tilanne vasta samana iltana kp 13 iltana ja siitä edellisen kerran Kp8. Ollaan nyt menty tää kierto ilman stressiä halujen mukaan, edellisissä tikutin jatkuvasti ja tuntui väkisin puurtamiselta. Testasin kuitenkin Kp15 eli tänään ovista ja oli negaa, eli kyllä ovis oli silloin, mitä arvelinkin, oireetkin on tiessään jo.... Toiveissa olisi että vauva saisi alkunsa syyskuuhun mennessä, koska tahtoisimme edelliselle lapsellemme leikkikaverin nyt lyhyehköllä ikäerolla noin 1,5 vuotta. Edelliset lapseni olen tehnyt melko pitkillä ikäeroilla. Ekan ja tokan välillä on 8 vuotta ja seuraava 3,5 vuotta. En tiedä olemmeko hulluja, mutta vauvakuumetta on edelleen...ja ikä alkaa jo painamaan, toiveissa olisi saada kaikki lapset ennen kuin 36 pärähtää tauluun ajattelen että myöhemmin  voisi jo jaksamisen puolestakin tulla ongelmia :D Liityn siis joukkoon jos nyt pärähtää plussaa tästä kierrosta niin vauva syntyis tuolla maaliskuun puolen välin paikkeilla 2015

Hei vaan kaikille 20.8.2013 klo 2.00 yöllä tunsin kovaa kipua ja painetta ja menin vessaan. Huomasin kirkasta verta enemmälti, kohdunsuu oli alkanut vihdoin avautua lisää. Supistukset alkoivat kuukautisia muistuttavina aaltoina n 10 minuutin välein suoraan ja tihenivät ja voimistuivat. Olimme sairaalassa klo 6.00 ja silloin olin 4 cm auki. Kätilö meni pistämään mulle kylpyä, ja palattuaan katsoi kohdunsuun tilanteen uudelleen klo 6.45 kun valitin kipua...olin jo 7 cm auki.Kylpy oli myöhäistä oli mietittävä pian kivunlievitys... Spinaali...ilokaasu, kohdunkaulanpuudute... Otin kaikki...Spinaali epäonnistui ja vain takapuoli puutui, vatsanpuolella oli tunnot.... Apuva.Ilokaasua en kestäny enää vetää kun piehtaroin kivusta ja hengitin vaikeasti... Kohdunkaulan puudute ei auttanut, vaan reuna jäi ja edes pystyyn nousu ja pallon päällä istuminen ei poistanut reunaa...Luomuna olisi siis ollut parempi jatkaa...Kätilön kanssa päätettiin sitten että avustaa käsin ja ponnistan reunan kanssa vauvan ulos. EN kesänyt nimittäin sitä tunnetta että juna puskee lävitseni ja särkee kaikki luuni.Pää oli hankalassa tarjonnassa , mutta pikkuhiljaa varovasti ponnistettiin ja kätilö oikaisi päätä...Napanuora oli pään ympäri , siitä selvittiin...Oli mennyt jo 20 minuuttia, seuraavaksi ongelmaksi tuli hartiat, ja kätilö pyysi lääkärin paikalle. Hikipäässä he saivat lapsen vedettyä apunani ponnistukseni aikana ja sain pienen suuren vauvani. 25 minuutin ponnistamisen jälkeen.3 tikkiä tuli vain jamaailman onnellisin äiti! Poika 4060g,51cm ja pipo 35 cm, ihana musta tukka päässä! Syntyi RV 41+0

Onnea kaikille äideille! Pian saatte käärönne jos ette ole vielä saaneet...

Hei Hilmukka: Minut on vaan passitettu kotiin että synnytys ei ole käynnissä, kun supistukset ei oo avannu paikkoja enää, supistusten aikana on kyllä paineen tunnetta alapäässä, mutta ei muuten, vauva kykenee liikuttelemaan päätään oikein hyvin ja ei ole kiinnittynyt. Onneksi viimestään 27.8. synnytys käynnistetään tai vauva leikataan ulos mahasta....Tuskimpa tässä nyt kuitenkaan kuolee minä tai vauva, vaikka kaikenlaista alkaa pelätä. Viime yönä supisteli taas 10 minsan välein n 6 tuntia ja aika lujaa mielestäni. Nukuin supistusten välit ja havahduin välillä, huomatessani että olen ihan märkä, siis hikinen...Arvelen vaan että kyllä se elimistö koettaa tehdä työtään, mutta mitään ei tapahdu....Toivotaan parasta tässä minunkin tapauksessani, on lohduttavaa kuulla ettei tapaus ole ainoa laatuaan. Kiitos Hilmukka!

Minä täällä edelleen samana pakettina. Olen hyvin masentunut ja pelkään todella hirmuisesti synnytystä. Tänään jo 40+5 viikot ja kaikki sanovat vatsaani suureksi sf oli 39cm 40+2. Kuolemanpelko on noussut pintaan! Kauhistelen vatsaani, jonka ympärys kasvanut n 33 cm raskauden aikana, nyt liki 100cm. Vauvan painoarvio oli viikolla 37+6 3280g, poika tulossa ja näyttää menevän todella yliajalle. Pää ei pysy lantiossa, eli välillä on painetta alapäässä, välillä taas ei. Vauva voi hyvin ja on jo 2 kertaa käyty laitoksella turhaan...15.8 ja tänään 18.8. Supisteli paljon 15.8.2013 ei kivuliaasti mutta loppui ja tilanne nyt se että kohdunsuu auki 3 cm ja kaula likipitäen hävinny. Verilimaa on vuotanu jo 3 vrk, mutta synnytys ei käynnisty. Kaikenlaisia kauhukuvia pyörittelen päässäni siitä että vauva on niin suuri ettei edes synnytys pysty käynnistymään. En saa sektiota, eikä kalvoja puhkasta tilannetta auttaakseen, vaikka kätilö oli tänään toista mieltä, hänestä olisi ollut aivan sama puhkasta, mutta lääkäri ei puhkaise. Sairaalaan meillä matkaa 100 kilometriä ja lapsi neljäs, mutta kookkain. On kiikutettu lapsia hoidosta toiseen ja mies on ollut töistä poissa minua kuskaillessaan, kun tämä nyytti on antanu vääriä hälytyksiä ja synnytys ei olekkaan edistynyt. Vasta rv 42 saan vauvan jos ei ala itsekseen, mutta pelkään sitä että se ei sujukkaan hyvin ja vauvasta on kasvanu hurjan suuri. Mitähän voin tehdä? Miten teillä muilla menee? Onko täällä muita pieniä n 160-165 cm äitejä, joilla isohko vauva tulossa. Tuntuu että jo nyt reilu 4 kiloa on . On siis aivan kauheata odottaa näin kauan, päivät tuntuvat viikoilta, ja olo on hyvin vaikea...Mistähän saisin apua, näin paljon en ole pelännyt koskaan...