Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä kohtuutonta myydä omakotitalo pois, kun lapset muuttavat pois kotoa?
10.07.2020 |
Olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni koko kevään ja alkukesän. Meiltä muuttaa nuorempi lapsista pois kotoa elokuussa. Ollaan mieheni kanssa katseltu kaksioita tai kolmioita. Etenkin tämän nuoremman lapsen mielestä se on väärin heitä kohtaan, kun tämä on ollut aina heidänkin kotinsa. Hän ilmoitti, että hän ei tule käymään enää ikinä, jos muutetaan johonkin kaksioon, missä ei ole hänelle omaa huonettakaan ja kolmiokaan ei tunnu kelpaavan. Hänellä on nuoren ihmisen kypsymättömyyttä vielä. Vanhempi lapsi muutti armeijan jälkeen viime syksynä pois. Hän on harvoin enää ollut yökylässä kotona, kun asuu samassa kaupunginosassa.
Me saamme kolmion kyllä ostettua, jos talo myydään, mutta ei miltään trendikkäältå alueelta eikä uudesta taloyhtiöstä. Kaksioissa olisi hinnallisesti laadukaskin mahdollinen ja hyvällä sijainnilla. Omakotitalon myynnin syynä lähinnä se, että ei viitsisi enää käyttää aikaa remontteihin ja pihatöihin. Tähän taloon pitäisi kohta tehdä putkiremppaa ja vaihtaa ikkunat. Saisi uusi omistaja hoitaa ne, en viitsisi laittaa isoja summia rahaa enää tähän taloon, vaikka onkin hyvällä paikalla.
Mies sanoo, että päätä sinä, myydäänkö vai jäädäänkö vielä. Minä olen sitten pahis, jos myydään.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Toki itse sen päätätte.
Itse olen nuorin lapsi, ja vanhempani asuvat maaseudulla omakotitalossa, jossa maatila. Olisi haikeaa ja harmillista, jos he sen nyt möisivät ja muuttaisivat johonkin kaksioon. Varsinkin kun sisarukseni jälkikasvuineen tulevat mummolaan ja sitten on talo täys, miltei kakskytä henkeä kaikkinensa, silloin joka huonetta tarvitaan ja ihanaa on viettää aikaa isolla perheellä isossa talossa. Kaksiossa ei onnistuisi. Sitten kun ovat vanhoja, autan heitä mielelläni, niinkuin tähänkin asti.
Teette kuitenkin omat ratkaisunne ja jos haluatte muuttaa kaksioon tai kolmioon niin teette just kuin siltä tuntuu. Ymmärrän kuitenkin lapsenne harmin.
Loput 363 päivää vanhukset sitten hoitavat taloa ja tiluksia yksin että saat itsekkäästi nauttia tilasta. Toki lupaat sitten joskus autella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatte ja voitte tietenkin myydä talonne, ihan niin kuin itse haluatte ja teille sopii.
Kuitenkin, olen nähnyt että senkin voi tehdä niin monella tavalla.
Talojen myyjät, yrittäkää ymmärtää, että se on ollut niiden lastenkin koti. He ovat ehkä kasvaneet koko ikänsä siinä, ja siihen liittyy paljon heidänkin muistojaan. Tottakai sen myyminen aiheuttaa tunteita myös heille.
Lapsen oikeus ei ole vaatia vanhempiaan pitämään taloa mutta myös vanhempi voi kunnioittaa sitä että se voi olla aikuiselle lapsellekin tunteellisesti kova paikka.
En siis oleta enkä sano miten juuri te olette toimineet.
Sanon vain siksi, että olen nähnyt joidenkin vanhempien lällättelevän lapsilleen talonsa myynnistä, ja samalla aikuiset lapset käy läpi sitä että sitten ei ole enää lapsuuden kotia.
Niin klisee kuin sanonta onkin, niin niistäkin tunteista voisi olla hyvä puhua.
Nuori on muuttamassa pois kotoa. Se on tod. näk. hänen elämänsä suurin muutos tähän asti. Häellä on kriisi suhteessa aikuistumiseensa ja yksin pärjäämisessä. Hän haluaisi hakea turvaa siitä ajatuksesta, että voisi palata kotiin. Edes viikonlopuksi. Nyt sitten te vanhemmat ilmoitatte, että kotia, jonne hän mahtuisi, ei kohta enää ole. Ymmärrän tämän valtavana kriisinä nuoren elämässä. Hän vieläpä yhdistää, että hänen muuttonsa on se varsinainen tekijä, joka aiheuttaa kodin myymisen.
Ettekö voisi sanoa, että koti pidetään ainakin pari vuotta ja hän on koska vain tervetullut takaisin, lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi.
Tietysti teette päätöksen miehesi kanssa itse. Mutta voisitte tietysti vähän ajatella asiaa lapsenkin kannalta. Hän on muuttamassa pois kotoa ja se on iso muutos elämässä. Tietysti tuntuisi turvalliselta kun se oma koti talo ja huone vielä löytyisi johon voisi palata.
Miksi siis kiirehtisitte? Asukaa vielä muutama vuosi talossa, jolloin se on lapsille liukuvampi tapa "vierottua" kodista. Myytte sen talon sitten vähän myöhemmin, säilyy välitkin parempina lapsiin tällä tavalla.
Ja miksi sen uuden kodin pitäisi olla kerros- tai rivitalo? Eikö se voisi olla pienempi omakotitalo jossa olisi vierashuoneelle tilaa. Pienemmän jossa ei ole remontteja tulossa voisitte saada suunnilleen samaan hintaan kuin millä myytte tämän remontoitavan suuremman.
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle se on pelkkä talo, lapsille se on koti. Tietenkin aikuiset päättävät, mitä tehdään, mutta kuten moni jo kirjoitti, niin muutto omakotitalosta kaksioon on aika lailla hurjan karsimisen paikka myös elämäntavoissa. Enää ei istuskella pihalla aamukahvilla ja jos naapurissa on meteliä öisin, niin sille ei voi mitään.
Ei se omakotitalokaan mikään onnela ole. Jos naapurissa on 24/7 räksyttävä koira ulkona, niin harva sitä jaksaa kuunnella vuorokaudet ympäri.
Olen kuullut et kerrostaloissakin käyttävät korvatulppia. Varmaan kannattaa totutella sellaisin ajoissa. Itse en tykkää, joten se kynnyskysymys voi olla siinä:-D
Höpö höpö. Ei vain muuta kaupungin vuokrakerrostaloon, jossa on paljon pieniä asuntoja. Sinulla on kummia luuloja kerrostaloasumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle se on pelkkä talo, lapsille se on koti. Tietenkin aikuiset päättävät, mitä tehdään, mutta kuten moni jo kirjoitti, niin muutto omakotitalosta kaksioon on aika lailla hurjan karsimisen paikka myös elämäntavoissa. Enää ei istuskella pihalla aamukahvilla ja jos naapurissa on meteliä öisin, niin sille ei voi mitään.
Ei se omakotitalokaan mikään onnela ole. Jos naapurissa on 24/7 räksyttävä koira ulkona, niin harva sitä jaksaa kuunnella vuorokaudet ympäri.
Sille koiralle voi tehdä jotain, kerrostalonaapurille yleensä ei. Ja jos on 25 vuotta kuunnellut naapurin koiraa, niin vika on sekä naapurissa että itsessä.
Ei vaan toisinpäin. Koiraa ei saa hiljennettyä, naapurin voi.
Aikuistuvalla nuorella on paljon mietittävää ja elämässä tapahtuu paljon asioita jotka huolettavat ja vähän pelottavatkin. On selvää että kotitalon myyntiin siinä tilanteessa nuori suhtautuu tunteella. Häntä pitää yrittää ymmärtää mutta nuoren vaatimus kaiken ennallaan säilyttämisestä on kohtuuton eikä kenenkään sellaiseen pitäisi suostua. Ap:lle neuvoksi myykää ja muuttakaa minne haluatte. Mitä pitemmälle lykkäätte myyntiä sitä isommaksi kasvaa korjausta vaativien vikojen lista = myyntiaika pitenee ja hinta laskee (jyrkästi). Nuorelle on turha myynnistä sen enempää puhua, kun saatte tarjouksen jonka hyväksytte kerrotte lapsille että talo on myyty. Kipuilkoot siinä minkä kipuilevat.
Mitä okt tilalle? Oma kokemus on, että kaksio on kahdelle turhan pieni, ennen pitkää tulee selväksi että työhuone/vierashuone tarvitaan. Parempi ostaa heti riittävän iso asunto. Nuorten kanssa ei koskaan tiedä, voi olla että joku lapsistanne muuttaa väliaikaisesti takaisin kotiin, sitäkin silmällä pitäen on parempi että vierashuone löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän tuvan myynnistä päättävät sen tuvan omistajat. Jos teinin nimeä ei papereista löydy, sen marinat voi ja kuuluukin jättää huomiotta.
Me tehtiin vähän päinvastainen liikahdus ja kärvisteltiin keskustassa kerrostalossa siihen asti että lapsi sai oppivelvollisuuden hoidettua, muutettiin sen jälkeen syrjempään pikkuruiseen omakotitaloon omaan rauhaan. Lapsi nurisi ettei halua mihinkään perähikiälle jäädä, suoritti kaksoistutkinnon vielä kotoa käsin ja on nyt innokkaana lähdössä jatkamaan opintoja toiseen kaupunkiin.
Aina jaksaa yllättää tämä empatiakyvyttömän kommentoinnin määrä täällä. Ei lapsi tässä pyri kontrolloimaan tai tyrannisoimaan vanhempiensa elämää, vaan tuskailee oman aikuistumisensa kanssa. Liian monet muutokset tuntuvat pelottavilta ja luovat turvattomuuden tunnetta. Millainen on vanhempi, joka "jättää tällaiset marinat huomiotta" sen sijaan että keskustelisi asiasta lapsen kanssa ja antaisi tälle aikaa tottua ajatukseen?
Ihan samaa olen ihmetellyt niin nettikeskusteluissa kuin livenä.
Hieman empatiaa niitä omia lapsia kohtaan voisi olla. Lapset ei nyt vaadi niitä taloja itselleen, vaan kaipaisi keskustelua siitä että se on ollut heidänkin koti. Ja heilläkin on tunteita sen luopumisessa.
Se on ollut niiden lastenkin koti, vaikka nimiä ei ole paperissa. Eikä kodista luopumisesta puhuminen ole marinaa automaattisesti. Ei kaikki nuoren keskustelut ole vain v.. ttuillakseen marisemista, vaan hänelläkin voi olla tarve ja kyky puhua tunteistaan ja kokemuksistaan.
Toiset miettii lemmikkiensäkin muuttoahdistusta enemmän kuin toiset omien lastensa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein fiksuimmat jättävät sen omakotitalon hankkimatta jo alun perinkin.
Nimineen kyllä kerrostalohelvettiin suostu koskaan, enkä maksamaan omakotitalon vuokraa jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle se on pelkkä talo, lapsille se on koti. Tietenkin aikuiset päättävät, mitä tehdään, mutta kuten moni jo kirjoitti, niin muutto omakotitalosta kaksioon on aika lailla hurjan karsimisen paikka myös elämäntavoissa. Enää ei istuskella pihalla aamukahvilla ja jos naapurissa on meteliä öisin, niin sille ei voi mitään.
Ei se omakotitalokaan mikään onnela ole. Jos naapurissa on 24/7 räksyttävä koira ulkona, niin harva sitä jaksaa kuunnella vuorokaudet ympäri.
Olen kuullut et kerrostaloissakin käyttävät korvatulppia. Varmaan kannattaa totutella sellaisin ajoissa. Itse en tykkää, joten se kynnyskysymys voi olla siinä:-D
Höpö höpö. Ei vain muuta kaupungin vuokrakerrostaloon, jossa on paljon pieniä asuntoja. Sinulla on kummia luuloja kerrostaloasumisesta.
En voisi koskaan asua, kun heti tulis se hajusteallergia, mikä johtaa poskiontelotulehduskierteeseen jne. Ei ole ollut 10 vuoteen sitä, niin onhan tuo selvä asia. Visiitillä toki voi käydä ihmettelemässä muun maailman menoa:-D
Ymmärrän hyvin nuorinta lastanne ja teitä myös. Muutto omaan kotiin on tosi iso asia nuorelle. Jos itsekin olette vielä epävarmoja muutosta nikn mitä jos odotatte vielä pari vuotta että kaikki ehtivät tottua ajatukseen. Samalla on hyvä tilaisuus tyhjentää rauhassa taloa ja miettiä millaiseen asuntoon haluatte seuraavaksi asettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki itse sen päätätte.
Itse olen nuorin lapsi, ja vanhempani asuvat maaseudulla omakotitalossa, jossa maatila. Olisi haikeaa ja harmillista, jos he sen nyt möisivät ja muuttaisivat johonkin kaksioon. Varsinkin kun sisarukseni jälkikasvuineen tulevat mummolaan ja sitten on talo täys, miltei kakskytä henkeä kaikkinensa, silloin joka huonetta tarvitaan ja ihanaa on viettää aikaa isolla perheellä isossa talossa. Kaksiossa ei onnistuisi. Sitten kun ovat vanhoja, autan heitä mielelläni, niinkuin tähänkin asti.
Teette kuitenkin omat ratkaisunne ja jos haluatte muuttaa kaksioon tai kolmioon niin teette just kuin siltä tuntuu. Ymmärrän kuitenkin lapsenne harmin.
Loput 363 päivää vanhukset sitten hoitavat taloa ja tiluksia yksin että saat itsekkäästi nauttia tilasta. Toki lupaat sitten joskus autella...
Siinä pysyy hyvin kummossa, ei tarvi kuntosalilla käydä:-)
Voi valita itse, tekeekö hommat vaikka yöllä - silloinhan ei ole yhtään itikkaa missään, sillä ne katoavat maanrakoon alle 9 asteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin nuorinta lastanne ja teitä myös. Muutto omaan kotiin on tosi iso asia nuorelle. Jos itsekin olette vielä epävarmoja muutosta nikn mitä jos odotatte vielä pari vuotta että kaikki ehtivät tottua ajatukseen. Samalla on hyvä tilaisuus tyhjentää rauhassa taloa ja miettiä millaiseen asuntoon haluatte seuraavaksi asettua.
Lukekaapa Marie Kondon kirja ihan ensin. Hankkikaa muutama lipasto, jonne vaatteenne saatte ja miettikää sitten uudelleen asiaa;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakko se ihan saman tien on muuttaa?
Mun vanhemmat ei myynyt. Nyt siellä on ihana lasten ja koirien kanssa käydä. On tilaa yöpyä isommallakin porukalla.
Vanhemmat pysyy kunnossa kun touhuavat puutarhassa. Järjestävät myös illallisia sukulaisille.
He on uusinut ikkunat, keittiön, kylppärin jne.
Itse en hätiköisi. Katsokaa miten elämä sujuu siinä ilman lapsia. Varsinkin, jos remontilla ei ole kiire. Pois pääsee aina, mutta takaisin voi olla jo vaikeampaa päästä.
Me aiomme pitää lasten lapsuudenkodin. Kummallakaan meistä vanhemmista ei sitä jäänyt.
Talo on alkujaankin ostettu niin, että siitä saa halutessaan useamman asunnon, joten siiraimmekin sinne jo toimistomme erilliseen siipeen. Näin itse kotia on enää neliö, joka on just hyvä. Lasten huoneet on entisellään eli vierashuoneina heille.
Ei se ole kohtuutonta, vaikka onhan se sääli lasten kannalta, sen ymmärrän.
Antakaa nuoremmalle aikaa, jos ei kerran kiire ole. Kyllä hän tottuu ajatukseen, kun saa aikaa. Hänellä on nyt muutakin suuria muutoksia elämässään, mikä voi pelottaa.
Puhukaa asiasta silloin tällöin, mutta älkää painostako.
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin nuorinta lastanne ja teitä myös. Muutto omaan kotiin on tosi iso asia nuorelle. Jos itsekin olette vielä epävarmoja muutosta nikn mitä jos odotatte vielä pari vuotta että kaikki ehtivät tottua ajatukseen. Samalla on hyvä tilaisuus tyhjentää rauhassa taloa ja miettiä millaiseen asuntoon haluatte seuraavaksi asettua.
Lukekaapa Marie Kondon kirja ihan ensin. Hankkikaa muutama lipasto, jonne vaatteenne saatte ja miettikää sitten uudelleen asiaa;-)
Turhasta roinasta eroon hankkiutuminen alkaa hankkimalla pari uutta lipastoa. Ok.
Vierailija kirjoitti:
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin nuorinta lastanne ja teitä myös. Muutto omaan kotiin on tosi iso asia nuorelle. Jos itsekin olette vielä epävarmoja muutosta nikn mitä jos odotatte vielä pari vuotta että kaikki ehtivät tottua ajatukseen. Samalla on hyvä tilaisuus tyhjentää rauhassa taloa ja miettiä millaiseen asuntoon haluatte seuraavaksi asettua.
Lukekaapa Marie Kondon kirja ihan ensin. Hankkikaa muutama lipasto, jonne vaatteenne saatte ja miettikää sitten uudelleen asiaa;-)
Turhasta roinasta eroon hankkiutuminen alkaa hankkimalla pari uutta lipastoa. Ok.
Nimenomaan: itse pitää ne roinansa osata laittaa paikoilleen, ettei tarvi lasten käydä 10 vuoden kuluttua tekemässä sitä minkä osaa itsekin:-)
Jos ne ei sinne mahdu, sitten miettii, miksi sen haluaa säilyttää. Se taas ei kuulu pätkääkään lapsille, onko se lapsuuden luistelupuku vai verkonkudin - sellaisenkin olen säästänyt omalta papaltani, jota en koskaan ole edes nähnyt / mummoni nutturakampa. Ei tarvitse olla myyntikunnossa se asunto, vaikka monella muulla olisikin:-D
Lue ensin se Marie Kondon kirja - eiku 2 niitä on. Moni on tulkinnut sen ihan väärin, sanon vaan ennakkoon;-)
Kannattaa edetä rauhallisesti. Pidä tuleva muutto mielessäsi ja ala jo nyt karsia tavaraa ja tyhjentää varastoja.
Hyppy omakotitalosta kaksioon on iso jo pelkästään säilytystilojen kannalta.