Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä kohtuutonta myydä omakotitalo pois, kun lapset muuttavat pois kotoa?
10.07.2020 |
Olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni koko kevään ja alkukesän. Meiltä muuttaa nuorempi lapsista pois kotoa elokuussa. Ollaan mieheni kanssa katseltu kaksioita tai kolmioita. Etenkin tämän nuoremman lapsen mielestä se on väärin heitä kohtaan, kun tämä on ollut aina heidänkin kotinsa. Hän ilmoitti, että hän ei tule käymään enää ikinä, jos muutetaan johonkin kaksioon, missä ei ole hänelle omaa huonettakaan ja kolmiokaan ei tunnu kelpaavan. Hänellä on nuoren ihmisen kypsymättömyyttä vielä. Vanhempi lapsi muutti armeijan jälkeen viime syksynä pois. Hän on harvoin enää ollut yökylässä kotona, kun asuu samassa kaupunginosassa.
Me saamme kolmion kyllä ostettua, jos talo myydään, mutta ei miltään trendikkäältå alueelta eikä uudesta taloyhtiöstä. Kaksioissa olisi hinnallisesti laadukaskin mahdollinen ja hyvällä sijainnilla. Omakotitalon myynnin syynä lähinnä se, että ei viitsisi enää käyttää aikaa remontteihin ja pihatöihin. Tähän taloon pitäisi kohta tehdä putkiremppaa ja vaihtaa ikkunat. Saisi uusi omistaja hoitaa ne, en viitsisi laittaa isoja summia rahaa enää tähän taloon, vaikka onkin hyvällä paikalla.
Mies sanoo, että päätä sinä, myydäänkö vai jäädäänkö vielä. Minä olen sitten pahis, jos myydään.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta teette siten, miten teille on parasta tulevaisuudessa. Itse en tuossa tilanteessa miettisi hetkeäkään vaan laittaisin talon myyntiin. Talo kannattaa myydä siinä vaiheessa, kun se on mahdollista saada kaupaksi.
Oma tilanteeni on tällä hetkellä se, että äitini haluaa asua omakotitalossa vaikkei enää pärjää siellä yksin. Tai pärjäisi, jos talo olisi kunnossa. Talossa on öljylämmitys, siinä on ollut ongelmia ja koko systeemi on tiensä päässä. Äiti soittelee minulle ja vaatii minua soittamaan sinne jä tänne, itkee, miten taloon menee rahaa eikä silti suostu edes keskustelemaan kerrostaloasumisesta. Olen hirveän stressaantunut. Kysy lapseltasi, miten paljon hän haluaa tulevaisuudessa tehdä töitä talon eteen ja miten hänellä riittää asiantuntemus talotekniikan kohdalla.
Se on kova paikka monelle muuttaa pois jos suurimman osan elämästään asunut tietys paikas.
Minä hoidin omakotitaloa ja pihaa toiselta paikkakunnalta käsin vuosikaudet, raskasta oli. Silti olin iloinen että vanhempani sai asua talossa kun halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole meillä ainakaan kalliinpaa talossa asuminen.
Minä ja vaimo lisänä 2 kissaa 240 neliöä.
Asumiskulut noin 2500 vuodessa per naama.
Mikä lämmitys teillä on? Meillä osittain sähkö ja öljy. Lämmityskulut talvikuukausina 300-350€/kk ja kesällä 100€/kk. Maakaasusta otettiin tarjous ja liittyminen olisi tullut pihatöineen 5500€. Vaikka se maakaasu on käytössä edullisempi, laskettiin, että yli 10 vuotta pitäisi käyttää että tulisi halvemmaksi, kun alkuinvestoinnit noin isot kustannuksiltaan. Ei edes huomioitu siihen hintaan jätesäiliöiden purkua yms., jotka voi olla tuhansia euroja. Tontin vuokra 1000€/vuosi, eli aika edullinen. Neliöitä 150. Laaja kotivakuutus noin 200€/kk. Se on meillä pakollinen, kun on pankista lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta teette siten, miten teille on parasta tulevaisuudessa. Itse en tuossa tilanteessa miettisi hetkeäkään vaan laittaisin talon myyntiin. Talo kannattaa myydä siinä vaiheessa, kun se on mahdollista saada kaupaksi.
Oma tilanteeni on tällä hetkellä se, että äitini haluaa asua omakotitalossa vaikkei enää pärjää siellä yksin. Tai pärjäisi, jos talo olisi kunnossa. Talossa on öljylämmitys, siinä on ollut ongelmia ja koko systeemi on tiensä päässä. Äiti soittelee minulle ja vaatii minua soittamaan sinne jä tänne, itkee, miten taloon menee rahaa eikä silti suostu edes keskustelemaan kerrostaloasumisesta. Olen hirveän stressaantunut. Kysy lapseltasi, miten paljon hän haluaa tulevaisuudessa tehdä töitä talon eteen ja miten hänellä riittää asiantuntemus talotekniikan kohdalla.
Se on kova paikka monelle muuttaa pois jos suurimman osan elämästään asunut tietys paikas.
Minä hoidin omakotitaloa ja pihaa toiselta paikkakunnalta käsin vuosikaudet, raskasta oli. Silti olin iloinen että vanhempani sai asua talossa kun halusi.
Silti monet iäkkäät osaa ajatella asiaa siltä kantilta, missä pärjää. Ihan kiva, kun olit noin toimelias. Minut aikoinaan heitettiin ulos lapsuudenkodistani, joten en ole hirveän innokas tekemään mitä tahansa äitini eteen. Minulla on hommaa ihan oman elämäni kanssa tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Asia ratkeaa sillä, että laitatte remontin tarpeessa olevan omakotitalonne myyntiin ja huomaatte, että kukaan ei halua sitä ostaa.
Minä luulen, että ostaja löytyy kyllä, kunhan hinta on oikea. Tämä on edullisimmassa päästä taloja tällä asuinalueella, ydinkeskustaan puolen kilometrin matka. Tähän ympärille rakennettiin runsaasti taloja 20 vuotta sitten, mutta ne ovat ihan eri hintaluokkaa. Harvoin taloja myynnissä täällä. Meille on tullut postilaatikkoon tasaisin väliajoin mainoksia, joissa välittäjät ilmoittaa, että asiakkaamme on ostamassa tältä alueelta kiinteistöä, otathan yhteyttä, mikäli harkitset myymistä. Meillä on tiedossa putkiremontin ja ikkunaremontin tarve lähivuosina, mutta toki olemme teettäneet mm. kattoremontin v. 2017, keittiöremontin v. 2018, kylpyhuone- ja saunaremontit v. 2015, viemäröinnin uusiminen tontille v. 2014, salaojien uusiminen v. 2014. Omakotitalossa remontin tarvetta riittää.
äkkiä myyntiin myynti aika on noin 4 vuotta noissa vanhoissa parakeissa. tunne hintanne on kuitenkin n, 200000e ylä kanttiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muuttaa kotoa pois johonkin tyyliin opiskelijasoluasuntoon niin kyllä silloin vielä toivoo pääsevänsä viikonloppuna käymään kotona. Toivoo, että vanhempien luona on vielä se oma paikka, johon palata ja jossa voi monet tavarat odottaa sitä, että on itselle joku vähän pysyvämpi asumisratkaisu. Ei siis ole kohtuutonta myydä pois omakotitaloa mutta minä en myisi heti kun nuorimmainen muuttaa pois. Pari vuotta myöhemmin hän on luultavasti ehtinyt löytää paremmin omat kuvionsa muualla eikä lapsuuden kodin menettäminen enää haittaa samalla tavalla. Tai jos hänelle tuleekin tarve palata vanhempien luo asumaan niin toivoisin voivani tarjota hänelle oman huoneen, oli se sitten omakotitalossa tai kerrostalossa. Tai jos lapsi on sellainen, jolla lapsuuden koti on tosi tärkeä niin parin vuoden kuluttua voisi olla paremmat edellytykset selvittää, olisiko lapsen realistista ja millaisella aikataululla ostaa se itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Kun muuttaa kotoa pois johonkin tyyliin opiskelijasoluasuntoon niin kyllä silloin vielä toivoo pääsevänsä viikonloppuna käymään kotona. Toivoo, että vanhempien luona on vielä se oma paikka, johon palata ja jossa voi monet tavarat odottaa sitä, että on itselle joku vähän pysyvämpi asumisratkaisu. Ei siis ole kohtuutonta myydä pois omakotitaloa mutta minä en myisi heti kun nuorimmainen muuttaa pois. Pari vuotta myöhemmin hän on luultavasti ehtinyt löytää paremmin omat kuvionsa muualla eikä lapsuuden kodin menettäminen enää haittaa samalla tavalla. Tai jos hänelle tuleekin tarve palata vanhempien luo asumaan niin toivoisin voivani tarjota hänelle oman huoneen, oli se sitten omakotitalossa tai kerrostalossa. Tai jos lapsi on sellainen, jolla lapsuuden koti on tosi tärkeä niin parin vuoden kuluttua voisi olla paremmat edellytykset selvittää, olisiko lapsen realistista ja millaisella aikataululla ostaa se itselleen.
Höpö höpö, kyllä se on aikuistuttava ja pärjättävä kun muuttaa kotoa pois. Ei silloin enää haikailla takaisin kotiin ja äidin helmoihin. Muuten on läpi elämänsä uliseva tissiposki joka ei saa napanuoraa katki ja ulisee ikäväänsä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kaksi tuttua pariskuntaa, jotka luopuivat ok- talosta samassa tilanteessa. Molemmat katuivat kun eivät olleet vielä edes eläkkeellä. Niinpä piti palata ok- taloasumiseen ja niiden hankintaan uudelleen.
Jos on tottunut omaan pihaan ja puuhasteluun siellä, ei moni helposti totu kerrostalossa asumiseen. Sanoivat, että alkoi ahdistamaan pelkkään parvekkeeseen tyytyminen, kun aiemmin sai mennä vapaasti omalle pihalleen.
Joten kannattaa harkita kaikki mahdolliset seikat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaksi tuttua pariskuntaa, jotka luopuivat ok- talosta samassa tilanteessa. Molemmat katuivat kun eivät olleet vielä edes eläkkeellä. Niinpä piti palata ok- taloasumiseen ja niiden hankintaan uudelleen.
Jos on tottunut omaan pihaan ja puuhasteluun siellä, ei moni helposti totu kerrostalossa asumiseen. Sanoivat, että alkoi ahdistamaan pelkkään parvekkeeseen tyytyminen, kun aiemmin sai mennä vapaasti omalle pihalleen.
Joten kannattaa harkita kaikki mahdolliset seikat.
Aika jännä, mulla ihan päin vastoin. Asuttiin 13 vuotta maalla. Mikä määrä pihatöitä! Leikkaa nurmikot, kolaa itse piha, lannoita kasvit, leikkaa pensaat, kitke rikkaruohot, hoida ja kastele kukat, levitä kompostit ja tuhat muuta hommaa. Ikinä ei kesälomalla pystytty olemaan yli viikkoa reissussa putkeen, kun oli niin vaikee saada pihalle hoitajaa. Koirallekin löytyi hoitopaikka helpommin. Pakko mainostaa, että oon nauttinut rivitalossa helposta elämästä. Tarkoituksella valittiin taloyhtiö, jossa ei mitään talkkarivuoroja. On se helppoo kun joku muu leikkaa pensaat ja hoitaa pihamaat. Pikkuinen läntti vaan itse leikattava nurmikkoa ja kolattava pihan edusta (parin metrin matkalta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä periaatteessa on kohtuutonta koska sen omakotitalon voisi ihan hyvin säästää lapsianne tai lapsen lapsianne varten. Jotka voisivat muuttaa siihen omakotitaloon asumaan sen jälkeen kun he ovat kasvaneet aikuisiksi ja te haluatte asua muualla. Omakotitalo on kaikista paras asuntomuoto, joiden isoin ongelma on lähinnä ostamisen hinta. Ei kaikki halua missään kerrostalossa tai rivitalossa.
Pihasta riippuen joissakin tapauksissa ruohon voi ihan hyvin antaa kasvaa pitkäksi eikä ole pakko olla kokoajan leikkaamassa lyhyeksi, ellei laissa tai kunnan säännöissä sitten vaadita ruohon pitämistä lyhyenä.
Vierailija kirjoitti:
Kun muuttaa kotoa pois johonkin tyyliin opiskelijasoluasuntoon niin kyllä silloin vielä toivoo pääsevänsä viikonloppuna käymään kotona. Toivoo, että vanhempien luona on vielä se oma paikka, johon palata ja jossa voi monet tavarat odottaa sitä, että on itselle joku vähän pysyvämpi asumisratkaisu. Ei siis ole kohtuutonta myydä pois omakotitaloa mutta minä en myisi heti kun nuorimmainen muuttaa pois. Pari vuotta myöhemmin hän on luultavasti ehtinyt löytää paremmin omat kuvionsa muualla eikä lapsuuden kodin menettäminen enää haittaa samalla tavalla. Tai jos hänelle tuleekin tarve palata vanhempien luo asumaan niin toivoisin voivani tarjota hänelle oman huoneen, oli se sitten omakotitalossa tai kerrostalossa. Tai jos lapsi on sellainen, jolla lapsuuden koti on tosi tärkeä niin parin vuoden kuluttua voisi olla paremmat edellytykset selvittää, olisiko lapsen realistista ja millaisella aikataululla ostaa se itselleen.
Realistista ostaa talo itselleen? Jos tässä nyt puhutaan jostain 18-19-vuotiaasta nuoresta, joka lähdössä just opiskelemaan, niin ei taida ihan lähivuosina pystyä ostamaan taloa itselleen, eikä kannatakaan. Mä olen sitä mieltä, että kenenkään alle 25-vuotiaan ei pidä sitoa itseään omakotitaloon, vaan elää huoletonta elämää ilman remonttipaineita ja satojen tuhansien lainoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä noin sataneliöinen omakotitalo isohkolla pihalla ja erillisellä autotallilla.
Talolaina oli maksettu samana vuonna kun kuopus muutti opiskelujen takia toiseen kaupunkiin. Remonttilainaa maksettiin vielä vajaa vuosi sen jälkeen.
Nyt on hyvä ja halpa asua. Palvelut on lähellä eikä kyllä olla harkittukaan muuttamista pienempään.
Esikoinen käy nyt pari kertaa viikossa kun asuu Suomessa ja hänellä on lapsi.
Kuopus on tällä hetkellä töissä melkein 500km päässä ja kun tulee sitten tänne niin on aina pari viikkoa kerrallaan pitämässä tukikohtaa :D
Ollaan nyt neljättä vuotta täällä kahdestaan. Tai kahdestaan ja kahdestaan, koska nelijalkaisia on tullut kaksi lisää näinä vuosina.
Mutta siirtäisi konkreettista myyntiä vähän eteenpäin niin että lapsen opiskelut alkaa sujumaan ja lähtee käyntiin edes. Ymmärrän että siinä on iso muutos lapselle. Hän muuttaa lapsuudenkodissa pois ja heti koti menee myyntiin. Siinä on monta isoa asiaa.
Tietysti jos talon kunto on sellainen että heikkenee nopeasti ja arvo romahtaa niin tottakai sitten varmaan joudutte laittamaan myyntiin mahdollisimman pian
Tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun muuttaa kotoa pois johonkin tyyliin opiskelijasoluasuntoon niin kyllä silloin vielä toivoo pääsevänsä viikonloppuna käymään kotona. Toivoo, että vanhempien luona on vielä se oma paikka, johon palata ja jossa voi monet tavarat odottaa sitä, että on itselle joku vähän pysyvämpi asumisratkaisu. Ei siis ole kohtuutonta myydä pois omakotitaloa mutta minä en myisi heti kun nuorimmainen muuttaa pois. Pari vuotta myöhemmin hän on luultavasti ehtinyt löytää paremmin omat kuvionsa muualla eikä lapsuuden kodin menettäminen enää haittaa samalla tavalla. Tai jos hänelle tuleekin tarve palata vanhempien luo asumaan niin toivoisin voivani tarjota hänelle oman huoneen, oli se sitten omakotitalossa tai kerrostalossa. Tai jos lapsi on sellainen, jolla lapsuuden koti on tosi tärkeä niin parin vuoden kuluttua voisi olla paremmat edellytykset selvittää, olisiko lapsen realistista ja millaisella aikataululla ostaa se itselleen.
Realistista ostaa talo itselleen? Jos tässä nyt puhutaan jostain 18-19-vuotiaasta nuoresta, joka lähdössä just opiskelemaan, niin ei taida ihan lähivuosina pystyä ostamaan taloa itselleen, eikä kannatakaan. Mä olen sitä mieltä, että kenenkään alle 25-vuotiaan ei pidä sitoa itseään omakotitaloon, vaan elää huoletonta elämää ilman remonttipaineita ja satojen tuhansien lainoja.
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/vanhustenhoito-perhekodeissa-lisaa…
Hän voi kouluttautua jalkojenhoitajaksi ja tehdä niitä töitä kotoa:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muinaismuija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun muuttaa kotoa pois johonkin tyyliin opiskelijasoluasuntoon niin kyllä silloin vielä toivoo pääsevänsä viikonloppuna käymään kotona. Toivoo, että vanhempien luona on vielä se oma paikka, johon palata ja jossa voi monet tavarat odottaa sitä, että on itselle joku vähän pysyvämpi asumisratkaisu. Ei siis ole kohtuutonta myydä pois omakotitaloa mutta minä en myisi heti kun nuorimmainen muuttaa pois. Pari vuotta myöhemmin hän on luultavasti ehtinyt löytää paremmin omat kuvionsa muualla eikä lapsuuden kodin menettäminen enää haittaa samalla tavalla. Tai jos hänelle tuleekin tarve palata vanhempien luo asumaan niin toivoisin voivani tarjota hänelle oman huoneen, oli se sitten omakotitalossa tai kerrostalossa. Tai jos lapsi on sellainen, jolla lapsuuden koti on tosi tärkeä niin parin vuoden kuluttua voisi olla paremmat edellytykset selvittää, olisiko lapsen realistista ja millaisella aikataululla ostaa se itselleen.
Realistista ostaa talo itselleen? Jos tässä nyt puhutaan jostain 18-19-vuotiaasta nuoresta, joka lähdössä just opiskelemaan, niin ei taida ihan lähivuosina pystyä ostamaan taloa itselleen, eikä kannatakaan. Mä olen sitä mieltä, että kenenkään alle 25-vuotiaan ei pidä sitoa itseään omakotitaloon, vaan elää huoletonta elämää ilman remonttipaineita ja satojen tuhansien lainoja.
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/vanhustenhoito-perhekodeissa-lisaa…
Hän voi kouluttautua jalkojenhoitajaksi ja tehdä niitä töitä kotoa:-)
Kyllä, jokainen nuori haluaa päästä viilaamaan ja nyppimään känsäisiä ja sienisiä jalkoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä periaatteessa on kohtuutonta koska sen omakotitalon voisi ihan hyvin säästää lapsianne tai lapsen lapsianne varten. Jotka voisivat muuttaa siihen omakotitaloon asumaan sen jälkeen kun he ovat kasvaneet aikuisiksi ja te haluatte asua muualla. Omakotitalo on kaikista paras asuntomuoto, joiden isoin ongelma on lähinnä ostamisen hinta. Ei kaikki halua missään kerrostalossa tai rivitalossa.
Pihasta riippuen joissakin tapauksissa ruohon voi ihan hyvin antaa kasvaa pitkäksi eikä ole pakko olla kokoajan leikkaamassa lyhyeksi, ellei laissa tai kunnan säännöissä sitten vaadita ruohon pitämistä lyhyenä.
Ei omakotitaloja voi jättää ”säästöön” sen varalta, että lapset tai lapsenlapset joskus sen haluaisivat. Kunnossapito vie rahaa jatkuvasti. Minä nauttisin elämästä ja käyttäisin rahani muuhun, esim. matkusteluun. Lapset voivat ostaa sitten joskus juuri sellaisen talon kun haluavat ja sieltä mistä haluavat.
Ei tietenkään ole kohtuutonta myydä taloa pois. Tiedän hyvän kannustimen, jota kälyni käytti. Hän lupasi ulkomaanmatkan vapaavalintainen kohteeseen kesän aikana lapsilleen, jotka inisivät, ettei kotitaloa saa myydä. Kummasti tuntui helpottavan ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä periaatteessa on kohtuutonta koska sen omakotitalon voisi ihan hyvin säästää lapsianne tai lapsen lapsianne varten. Jotka voisivat muuttaa siihen omakotitaloon asumaan sen jälkeen kun he ovat kasvaneet aikuisiksi ja te haluatte asua muualla. Omakotitalo on kaikista paras asuntomuoto, joiden isoin ongelma on lähinnä ostamisen hinta. Ei kaikki halua missään kerrostalossa tai rivitalossa.
Pihasta riippuen joissakin tapauksissa ruohon voi ihan hyvin antaa kasvaa pitkäksi eikä ole pakko olla kokoajan leikkaamassa lyhyeksi, ellei laissa tai kunnan säännöissä sitten vaadita ruohon pitämistä lyhyenä.
Ei omakotitaloja voi jättää ”säästöön” sen varalta, että lapset tai lapsenlapset joskus sen haluaisivat. Kunnossapito vie rahaa jatkuvasti. Minä nauttisin elämästä ja käyttäisin rahani muuhun, esim. matkusteluun. Lapset voivat ostaa sitten joskus juuri sellaisen talon kun haluavat ja sieltä mistä haluavat.
Juuri näin. Ainakin vähintään pitäisi olla selkeät suunnitelmat siitä, kuka ja millä hinnalla talon ostaa. Nimittäin muuten käy kuin entisen tytön silkkivaatteiden, monen vuoden säästön jälkeen pelmahtaa komerosta koiparvi.
Muutenkin aika rohkeaa kertoa, mikä on paras asumismuoto, kun jokaiselle se on omansa ja vaihtelee vielä eri ikäkausina.
Oman kotitaloni ostin vähän yli parikymppisenä, koska halusin. Havaitsen itse taas jo nyt lapsista, että he eivät missään nimessä aio edes asettua tälle paikkakunnalle, joten olisi hullua, että en saisi nyt tehdä suunnitelmia meille kahdelle paremmin sopivasta, pienemmästä asunnosta sen vuoksi, että jos heidän lapsensa (joita ei vielä edes ole) joskus tätä taloa haluavat. Haikeaa tulee olemaan lähtö jokaiselle, sen tiedän jo etukäteen ja surenkin sitä, mutta toisaalta myös vääjäämättä tulee aika, jolloin ei ole varaa näin ison talon ylläpitoon lämmityksineen, pakollisine korjauksineen jne. Eläkkeet eivät nykyään ole kummoisia, joten asuminenkin on sovitettava sen mukaan.
Eri juttu jos sattuu kuulumaan niihin onnekkaisiin ikäpolviin, joiden eläkkeet ovatkin samaa luokkaa kuin minun palkkani tai muuten vain varakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä periaatteessa on kohtuutonta koska sen omakotitalon voisi ihan hyvin säästää lapsianne tai lapsen lapsianne varten. Jotka voisivat muuttaa siihen omakotitaloon asumaan sen jälkeen kun he ovat kasvaneet aikuisiksi ja te haluatte asua muualla. Omakotitalo on kaikista paras asuntomuoto, joiden isoin ongelma on lähinnä ostamisen hinta. Ei kaikki halua missään kerrostalossa tai rivitalossa.
Pihasta riippuen joissakin tapauksissa ruohon voi ihan hyvin antaa kasvaa pitkäksi eikä ole pakko olla kokoajan leikkaamassa lyhyeksi, ellei laissa tai kunnan säännöissä sitten vaadita ruohon pitämistä lyhyenä.
Ei omakotitaloja voi jättää ”säästöön” sen varalta, että lapset tai lapsenlapset joskus sen haluaisivat. Kunnossapito vie rahaa jatkuvasti. Minä nauttisin elämästä ja käyttäisin rahani muuhun, esim. matkusteluun. Lapset voivat ostaa sitten joskus juuri sellaisen talon kun haluavat ja sieltä mistä haluavat.
Juuri näin. Ainakin vähintään pitäisi olla selkeät suunnitelmat siitä, kuka ja millä hinnalla talon ostaa. Nimittäin muuten käy kuin entisen tytön silkkivaatteiden, monen vuoden säästön jälkeen pelmahtaa komerosta koiparvi.
Muutenkin aika rohkeaa kertoa, mikä on paras asumismuoto, kun jokaiselle se on omansa ja vaihtelee vielä eri ikäkausina.
Oman kotitaloni ostin vähän yli parikymppisenä, koska halusin. Havaitsen itse taas jo nyt lapsista, että he eivät missään nimessä aio edes asettua tälle paikkakunnalle, joten olisi hullua, että en saisi nyt tehdä suunnitelmia meille kahdelle paremmin sopivasta, pienemmästä asunnosta sen vuoksi, että jos heidän lapsensa (joita ei vielä edes ole) joskus tätä taloa haluavat. Haikeaa tulee olemaan lähtö jokaiselle, sen tiedän jo etukäteen ja surenkin sitä, mutta toisaalta myös vääjäämättä tulee aika, jolloin ei ole varaa näin ison talon ylläpitoon lämmityksineen, pakollisine korjauksineen jne. Eläkkeet eivät nykyään ole kummoisia, joten asuminenkin on sovitettava sen mukaan.
Eri juttu jos sattuu kuulumaan niihin onnekkaisiin ikäpolviin, joiden eläkkeet ovatkin samaa luokkaa kuin minun palkkani tai muuten vain varakas.
Tuo on ihan totta. Minun omat vanhempani saivat rakennettua omakotitalon ja maksoivat kaikki lainat pois 10 vuodessa. Sitten ostivat pari sijoitusasuntoa vanhuuden turvaksi. Niiden asuntojen vuokravoitoilla ovat teettäneet kaikki remontit omaan taloonsa. Ja ovat saaneet ostettua kesämökin jo 90-luvulla, kun me lapset lähdimme maailmalle. Äitini on ihmetellyt monta kertaa, mihin me meidän rahat tuhlataan, kun ollaan asuntovelkaa maksettu 20 vuotta ja vieläkin on jäljellä. Kerran ollaan vaihdettu taloa. Meidän tuloilla pystyy lainaa maksamaan noin 1100€ kuussa (korkoineen). Remonttitilille pannaan säästöön joka kuukausi satanen ja aina tasaisin väliajoin se tyhjenee. Palkat suhteessa talojen hintoihin on tällä hetkellä surkeat, ainakin kehä3 sisäpuolella. Asumme niukasti sen ulkopuolella, mutta työmatkoihin menee sitten rahaa. Minä olen miettinyt, miten voi olla mahdollista, että isälläni jää kuukaudessa käteen eläkettä saman verran kuin minulla palkkaa työstä.
Myyntiin vaan. Mitä siihen jää roikkumaan, jos ei enää ole tarvetta omakotitalolle.
Saattaahan siinä käydä niin, ettei ole tottunut parkkeeraamaan suoraan just sille varattuun paikkaan eikä enää viitsi semmosta opetellakaan;-)