Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
23-vuotias ei ole milloinkaan ollut töissä
09.07.2020 |
Kyseessä veljeni tytär. Tutkinto sentään on, opiskeli merkonomiksi peruskoulun jälkeen.
Kun kävin hänen luona syntymäpäiväkahveilla, kysyin missä on töissä, olin aika hämmästynyt kun kertoi ettei missään. Eikö merkonomi papereilla sentään edes jotain myyjän töitä saa? Näinköhän tyttö tipahtaa kohta kokonaan elämään toimeentulotuen varassa, ei mitään työkokemusta koulun jälkeen, eikä sitä ennenkään.
Ehkä olen vanha käpy, mutta olin parikymppisenä jo tehnyt monenlaisia duuneja opiskelun ohessa. Nykyään kai sitten ei tarvitse töissäkään käydä.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä nuo töitä karttavat oikein elävät?
Minulla ainakin menee palkasta iso osa vuokraan ja muuhun elämiseen, joten aika kitsaasti täytyy elää että saa säästöönkin jotain.
Miten siis jollain työttömyysavustuksella tulee toimeen?
Luulisi edes rahan antavan jotain motivaatiota työnhakuun jos ei muuten ole kunnianhimoa.Työttömyyskorvausta saa 800e, asumistukea 400, lapsista erilaisia tukia n.800e kuukaudessa. Käteen jää 2000e. Hyvin pärjää.
Hyvin pärjää, toistaiseksi. Mutta entäs sitten kun tukia ei enää tipu, ja sekin päivä koittaa varmasti. Mahtaa tulla vilu ja nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, että missä kohtaa sukupolvissa menee se raja, ettei ihmiset ymmärrä ollenkaan sitä, millaiseksi työmarkkinat ovat muuttuneet viimeisen 10-15 vuoden aikana. Ehkä jopa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Tapaan välillä myös omanikäisiäni ihmisiä, jotka ovat lähinnä suhteilla pelaten olleet katkeamatta kunnollisissa ja vähintään kohtuupalkkaisissa töissä 16-17 vuotiaasta lähtien. Sanoisin kuitenkin, että nämä paskiaiset ovat vähemmistössä jo omassa ikäpolvessani. Sen sijaan, jostain noin 55-vuotiaasta lähtien, arvioisin että ihmiset ovat ihan v i t u n pihalla siitä mitä työelämä on ollut nuoremmille oikeastaan koko 2000-luvun.
M/40 päivätöissä ja aivan saatanallisen kovan osaamisen takia ( ilmoituksena aivan varmuuden vuoksi niille suhteilla edenneille kermapersemammoille, jotka aikoivat tulla u l i s e m a a n jotain henkilöön käyvää)
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että missä kohtaa sukupolvissa menee se raja, ettei ihmiset ymmärrä ollenkaan sitä, millaiseksi työmarkkinat ovat muuttuneet viimeisen 10-15 vuoden aikana. Ehkä jopa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Tapaan välillä myös omanikäisiäni ihmisiä, jotka ovat lähinnä suhteilla pelaten olleet katkeamatta kunnollisissa ja vähintään kohtuupalkkaisissa töissä 16-17 vuotiaasta lähtien. Sanoisin kuitenkin, että nämä paskiaiset ovat vähemmistössä jo omassa ikäpolvessani. Sen sijaan, jostain noin 55-vuotiaasta lähtien, arvioisin että ihmiset ovat ihan v i t u n pihalla siitä mitä työelämä on ollut nuoremmille oikeastaan koko 2000-luvun.
M/40 päivätöissä ja aivan saatanallisen kovan osaamisen takia ( ilmoituksena aivan varmuuden vuoksi niille suhteilla edenneille kermapersemammoille, jotka aikoivat tulla u l i s e m a a n jotain henkilöön käyvää)
Höpö höpö noille suhteille. Kyllä 2000- luvulla on töitä löytynyt ilman suhteitakin.
Nykyään on vain liian helppoa ja houkuttelevaa jäädä tukien varaan, jos ei työnteko huvita.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se kenellekkään kuuluu, onko joku töissä tai ei.
Ei se kuulukaan, jos ei elä yhteiskunnan elätettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että missä kohtaa sukupolvissa menee se raja, ettei ihmiset ymmärrä ollenkaan sitä, millaiseksi työmarkkinat ovat muuttuneet viimeisen 10-15 vuoden aikana. Ehkä jopa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Tapaan välillä myös omanikäisiäni ihmisiä, jotka ovat lähinnä suhteilla pelaten olleet katkeamatta kunnollisissa ja vähintään kohtuupalkkaisissa töissä 16-17 vuotiaasta lähtien. Sanoisin kuitenkin, että nämä paskiaiset ovat vähemmistössä jo omassa ikäpolvessani. Sen sijaan, jostain noin 55-vuotiaasta lähtien, arvioisin että ihmiset ovat ihan v i t u n pihalla siitä mitä työelämä on ollut nuoremmille oikeastaan koko 2000-luvun.
M/40 päivätöissä ja aivan saatanallisen kovan osaamisen takia ( ilmoituksena aivan varmuuden vuoksi niille suhteilla edenneille kermapersemammoille, jotka aikoivat tulla u l i s e m a a n jotain henkilöön käyvää)
Höpö höpö noille suhteille. Kyllä 2000- luvulla on töitä löytynyt ilman suhteitakin.
Nykyään on vain liian helppoa ja houkuttelevaa jäädä tukien varaan, jos ei työnteko huvita.
Jotain ihan kamalia sopimuksia kuten siivoaminen 4 päivänä viikossa, aamulla kello 04.00 - 09.00, palkkana 800 euroa kuussa, varmasti löytyy. Sen sijaan kunnollisia töitä löytyy useimmiten vain joko suhteilla, tai saatanan kovalla osaamisella.
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että missä kohtaa sukupolvissa menee se raja, ettei ihmiset ymmärrä ollenkaan sitä, millaiseksi työmarkkinat ovat muuttuneet viimeisen 10-15 vuoden aikana. Ehkä jopa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Tapaan välillä myös omanikäisiäni ihmisiä, jotka ovat lähinnä suhteilla pelaten olleet katkeamatta kunnollisissa ja vähintään kohtuupalkkaisissa töissä 16-17 vuotiaasta lähtien. Sanoisin kuitenkin, että nämä paskiaiset ovat vähemmistössä jo omassa ikäpolvessani. Sen sijaan, jostain noin 55-vuotiaasta lähtien, arvioisin että ihmiset ovat ihan v i t u n pihalla siitä mitä työelämä on ollut nuoremmille oikeastaan koko 2000-luvun.
M/40 päivätöissä ja aivan saatanallisen kovan osaamisen takia ( ilmoituksena aivan varmuuden vuoksi niille suhteilla edenneille kermapersemammoille, jotka aikoivat tulla u l i s e m a a n jotain henkilöön käyvää)
Ehkä 55 on joku rajapyykki. Itse olen 52 ja valmistuin keskelle 90-luvun lamaa. Ensimmäisen vakituisen työpaikan sain 42-vuotiaana. Ja siihen asti sai koko ajan kuulla vanhempien ihmisten kauhistella. Omissa työpaikoissa olen huomannut, että itseä noin 10 v vanhemmista löytyy vielä sellaisia, jotka ovat koulun jälkeen menneet töihin ja siitä lähtien porskuttaneet olemattomalla osaamisella. Nuoremmat ovat joutuneet vaatimaan itseltään paljon enemmän.
Mä taisin saada ekan työn (lyhyt kesätyö) suunnilleen tuossa iässä. Aiemmin ei vain ollut lykästänyt. Työn löytäminen on aina ollut minulle hankalaa ja olen taaskin työttömänä. Olen hoitanut hommani aina hyvin ja minusta on pidetty. Edellistä pomoa harmitti, ettei rahoitusongelmien vuoksi voinut jatkaa sopimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuuhan se ammatistakin, miten helposti saa tyopaikan.
Esim. hoitoalalla ei taida juuri olla.
Oma lukunsa ovat sitten ne, joits ei tyonteko edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuuhan se ammatistakin, miten helposti saa tyopaikan.
Esim. hoitoalalla ei taida juuri olla.
Oma lukunsa ovat sitten ne, joits ei tyonteko edes kiinnosta.
Siis hoitoalalla ei taida juuri tyottomyytta olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuosta vuotta vanhempi, ja olen ollut töissä. Mutta. Kaikki työpaikat on saatu vahingossa suhteilla. Itse hakemiani töitä en ole ikinä saanut.
Ja, vaikka kuinka yritän, olen oikeastaan aika huono työntekijä. Luonteeltani olen unohteleva sählääjä, en enää siinä määrin kuin ennen mutta kuitenkin. Esimerkkinä tästä ihmettelin parin kesän takaisessa työpaikassani kun pomo ei antanut enää hommaksi tehdä yksiä listauksia, vaikka tuo oli osa sovittua työnkuvaani. No, ei mitään. Kunnes toinen työkaveri meni möläyttämään minulle, että pomo oli ollut ihan hiilenä koska listassa oli ollut aina pieniä virheitä. Kivaa. Ja minulle tuosta ei oltu sanottu mitään.
Onneksi merkonomi eikä narkomaani. Vaikka voihan hän olla kumpaakin, ja sinä et sitä tiedä. Ainakaan vielä. Kuulostat muuten pahimman lajin kyylältä ja juoruämmältä. Ja muutenkin idiootilta tuon "kyllähän sitä aina joku työpaikka varmasti löytyy". Toivottavasti itse jäät työttömäksi. Ja minäkin olen täti kahdelle 20+ ikäiselle, mutten kyllä koskaan juoruilisi heidän asioitaan jossain akkapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi merkonomi eikä narkomaani. Vaikka voihan hän olla kumpaakin, ja sinä et sitä tiedä. Ainakaan vielä. Kuulostat muuten pahimman lajin kyylältä ja juoruämmältä. Ja muutenkin idiootilta tuon "kyllähän sitä aina joku työpaikka varmasti löytyy". Toivottavasti itse jäät työttömäksi. Ja minäkin olen täti kahdelle 20+ ikäiselle, mutten kyllä koskaan juoruilisi heidän asioitaan jossain akkapalstalla.
Tais osua....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
s
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se kenellekkään kuuluu, onko joku töissä tai ei.
Ei se kuulukaan, jos ei elä yhteiskunnan elätettävänä.
Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu sosiaalituki.
Sen ei vain kuuluisi olla lusmuilijoiden elatusta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustuloa kannattava vassari taitaa olla tuo sukulaistytto...
Voi voi harmi, kun vanhemmilla ei ole niitä suhteita joilla järjestää se työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia lusmuja varten aktiivimalli olisi paikallaan. Jos ei työ kelpaa, tuet pois.
Eiköhän alkaisi työnteko maistua.
Yhteuskunnan huoltosuhde tulee olemaan sellainen, etta rahaa ei kertakaikkiaan riita jaettavaksi. Tulee kurjat oltavat monelle.
Anna aikaa. Itse merkonomina pääsin töihin 23-vuotiaana ja nyt tulee neljä vuotta täyteen samassa työpaikassa. Bruttopalkka 2600€/kk. Hyvin menee!
Ei minulle ole vanhemnat duunipaikkoja tarjonneet. Ihan itse olen ne hankkinut.t.merkonomi 22v
Alue: Aihe vapaa
Kaikki tuntemani työnvieroksujat ovat jossain vaiheessa alkoholisoituneet viimeistään kolmekymppisinä.
10- 15 vuotta lorvimista ei tee hyvää kenenkään päänupille. Ei tosin alkujaankaan ole kovin hyvä mielenterveyden taso niillä, jotka töitä välttelevät. Vanhemmatkin voisivat katsoa peiliin, jos penskansa jättäytyvät sossueläteiksi.