23-vuotias ei ole milloinkaan ollut töissä
Kyseessä veljeni tytär. Tutkinto sentään on, opiskeli merkonomiksi peruskoulun jälkeen.
Kun kävin hänen luona syntymäpäiväkahveilla, kysyin missä on töissä, olin aika hämmästynyt kun kertoi ettei missään. Eikö merkonomi papereilla sentään edes jotain myyjän töitä saa? Näinköhän tyttö tipahtaa kohta kokonaan elämään toimeentulotuen varassa, ei mitään työkokemusta koulun jälkeen, eikä sitä ennenkään.
Ehkä olen vanha käpy, mutta olin parikymppisenä jo tehnyt monenlaisia duuneja opiskelun ohessa. Nykyään kai sitten ei tarvitse töissäkään käydä.
Kommentit (338)
minä en halua tehdä töitä olen mekein neljäkymppinen karju ja pelkästää kundouttavaa työtoimintaa jossai kierrätyspuodista tau pajalla tehny - tykkään olla kodosalla katsella elokuvii ja näin se ei mua haittaaa olen hyvssä kunnossa pyöräilen jokka päivä olen myös veketeristi ja kihloissa ollit melkei vuoden ,# se ei oo sulta pois jos en oo töissä niin älkää kiusatko
Vierailija kirjoitti:
AP pitäsköhän sun mummo tukkia se turpas ja keskittyä vaikka siihen omaan elämääs?
vaikka ymmärrän ettei siinä mitään mielenkiintoista tapahdu jos se on vaan sitä töissä käymistä
Älä hän sossupummiloinen siellä hermostu, "mummot" ja muut veronmaksajat sinunkin elämisesi kustantavat (mutta ei loppuelämääsi, varaudu siihen).
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan tuet ovat liian suuret, jos ei työt kelpaa.
Tai palkat liian pienet?
Kapitalismissa on tietysti omistavan luokan etu, että työvoimareservi on iso. Ei pääse työntekijät hyppimään silmille.
Kuvitteletko muuten, että tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi jos tuet vaikka puolitettaisiin nykyisestä?
Vierailija kirjoitti:
minä en halua tehdä töitä olen mekein neljäkymppinen karju ja pelkästää kundouttavaa työtoimintaa jossai kierrätyspuodista tau pajalla tehny - tykkään olla kodosalla katsella elokuvii ja näin se ei mua haittaaa olen hyvssä kunnossa pyöräilen jokka päivä olen myös veketeristi ja kihloissa ollit melkei vuoden ,# se ei oo sulta pois jos en oo töissä niin älkää kiusatko
Alahan Karju itse elättää itsesi Omalla työlläsi äläkä oleta että muiden pitää sinun elämisesi maksaa!
Kannattaa opastaa hyvän työhakemuksen ja CV:n tekemisessä ja tehdä edustava profiili Linkediniin. Monet työpaikat pyytävät videohakemuksen niin sellaistakin voi harjoitella sekä puhelimessa itsensä esittelyä/ markkinointia. Usein ei riitä se pelkkä hakemus vaan pitää myös soittaa. Haastatteluun kannattaa valmistautua, netti on täynnä ohjeita ja youtubesta löytyy lisää. Toimistotyöntekijän paikkoja on nyt esim. Helsingissä avoimina, ei kun vain hakemaan. Itse aloitin vuokratyöfirman palkkalistalla ja olen päässyt vakinaiseen työpaikkaan. Kun vain saisi jossakin aloitettua niin siitä on hyvä lähteä ja sillä pohjalla hakea sitten muitakin töitä.
No ei niitä töitä niin vain ole, mutta toki jotain extrauksia yms on varmasti tarjolla parikymppiselle jos on aktiivinen. Ja sitäkautta voi sitten muutakin löytyä. Faktahan se on että jos ei ole mitään töitä tehnyt ikinä niin kyllä se vaikeuttaa sitä työn saantia mitä pidemmälle ikää tulee... Nuoren pitäisi kyllä olla valmis noihin 10€/tunti töihinkin , ainakin aluksi. Muuten on turha ihmetellä ettei kukaan palkkaa. +50 v ymmärrän hyvin ettei enää kannata varsinkin jos pärjää tuilla ok:sti eikä muuta tavoittele.
Minusta olisi hirveän noloa olla yhteiskunnan elätettävänä kun kykenen itsekin tekemään töitä. Ymmärrän että työttömyys ei ole kaikille oma valinta, mutta en tajua niitä, jotka ovat sen itse valinneet.
Tähän törmää nykyään jatkuvasti. Aina tulee vähän hämmentynyt olo koska itse olen tehnyt monenlaisia hommia jo 16 vuotiaasta lähtien. Ihan jostain ikkunanpesusta lähtien mikä vaan työ kelpasi. Mutta kai se sitten on maailma muuttunut niin paljon parissa vuosikymmenessä. Suomi on jotenkin amerikkalaistunut, ulkomaalaiset tulee tekemään niitä töitä mitä ennen teki suomalaiset nuoret. Ilmankos nuoriso lihoaa.
Luulevatko nämä työnvieroksujat, että voivat olla vapaamatkustajia lopun ikäänsä?
Entä sitten kun yhteiskunnan tuki lakkaa, ja töihin ei kelpaa un ei ole mitään aikaisempaa pohjaa?
Minä olen yksi nelikymppinen "mummo" enkä kertakaikkiaan käsitä tällaista systeemiä, että voidaan jäädä oleilemaan toimeentulotuella.
Oma tyttäreni on vasta lukiossa, mutta suunnittelee jatko- opintoja ja miettii millä alalla olisi hyvät työllistymismahdollisuudet.
Mikä sitten menee vikaan niiden nuorten ajatusmaailmassa, jos enemmän houkuttaa pelkkä oleilu tukien varassa? Voiko olla kotoa saatu ma), ettei opiskelua ja työntekoa arvosteta, vai mikä?
Eka pitäis erota Eusta et vois maan toiminta järkevöityä päättäjien tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Tähän törmää nykyään jatkuvasti. Aina tulee vähän hämmentynyt olo koska itse olen tehnyt monenlaisia hommia jo 16 vuotiaasta lähtien. Ihan jostain ikkunanpesusta lähtien mikä vaan työ kelpasi. Mutta kai se sitten on maailma muuttunut niin paljon parissa vuosikymmenessä. Suomi on jotenkin amerikkalaistunut, ulkomaalaiset tulee tekemään niitä töitä mitä ennen teki suomalaiset nuoret. Ilmankos nuoriso lihoaa.
Se toisi motivaatiota työnhakuun ja tekoon, jos ei tarvis maksaa veroja ollenkaan valtion loisille tai eläkeloisille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi nelikymppinen "mummo" enkä kertakaikkiaan käsitä tällaista systeemiä, että voidaan jäädä oleilemaan toimeentulotuella.
Oma tyttäreni on vasta lukiossa, mutta suunnittelee jatko- opintoja ja miettii millä alalla olisi hyvät työllistymismahdollisuudet.
Mikä sitten menee vikaan niiden nuorten ajatusmaailmassa, jos enemmän houkuttaa pelkkä oleilu tukien varassa? Voiko olla kotoa saatu ma), ettei opiskelua ja työntekoa arvosteta, vai mikä?
Usein se esimerkki saadaan sieltä lapsuudenkodistaan. Onhan meillä perheitä, jotka ovat sossun asiakkaita jo kolmannessa sukupolvessa.
Järkkyä, että ihmiset kuvittelevat olevansa niin erityisiä, että olettavat yhteiskunnan elättävä heidät ja lapsensakin.
Veljen tyttären tilanne on aika lailla sama kuin ap kuvaili.
Siellä on kyllä malli työnvieroksumiseen tullut ihan äidiltä, joka käy töissä kun huvittaa. Lopun aikaa elää miehensä siivellä, jota tilanne kuulemma vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi nelikymppinen "mummo" enkä kertakaikkiaan käsitä tällaista systeemiä, että voidaan jäädä oleilemaan toimeentulotuella.
Oma tyttäreni on vasta lukiossa, mutta suunnittelee jatko- opintoja ja miettii millä alalla olisi hyvät työllistymismahdollisuudet.
Mikä sitten menee vikaan niiden nuorten ajatusmaailmassa, jos enemmän houkuttaa pelkkä oleilu tukien varassa? Voiko olla kotoa saatu ma), ettei opiskelua ja työntekoa arvosteta, vai mikä?Usein se esimerkki saadaan sieltä lapsuudenkodistaan. Onhan meillä perheitä, jotka ovat sossun asiakkaita jo kolmannessa sukupolvessa.
Järkkyä, että ihmiset kuvittelevat olevansa niin erityisiä, että olettavat yhteiskunnan elättävä heidät ja lapsensakin.
Entinen koulukaveri on 31-vuotias, ei päivääkään työkokemusta eikä peruskoulun jälkeistä koulutusta. Äidillään sama juttu, päivääkään ei ole töissä ollut. Taitaa tytär seurata äitinsä jalanjälkiä.
Sukulaistytölläsi varmasti on taustalla jotain jota ei halua sinulle kertoa, eikä asia edes sinulle kuulu. Vai mitä meinasit asialle tehdä? Hankkia hänelle työpaikan? Luultavasti pelkästään kauhistella ja tuomita.
Mä oon 25v enkä ole ikinä ollut palkkatyössä. Mulla oli traumaattinen lapsuus ja olen ollut koko ikäni masentunut. Peruskoulun jälkeen menin lukioon, mutta jätin sen kesken. Virhe, myönnän. Jos voisin palata ajassa takaisin, yrittäisin saada lukion loppuun. Olen lueskellut päiväkirjaani noilta ajoilta ja aika synkkää tekstiähän se on. No, lukion keskeyttämisen jälkeen olin vain kotona, eli suoraan sanottuna vain loisin. Lopulta pääsin kuntouttavaan työtoimintaan. Halusin sinne itse, sillä kotona tunsin itseni aivan hyödyttömäksi ja tekemättömyys ahdisti. Kuntouttavassa työtoiminnassa pääsin ns. takaisin elämään kiinni. Kuntouttavan jälkeen menin amikseen. Pärjäsin koulussa todella hyvin ja työharjoittelutkin sujuivat hyvin. Valmistumisen jälkeen en ole saanut töitä vaikka kuinka olen hakenut. Tarkoituksena olisi myös opiskella lisää.
Niin ja tosiaan, kumpikaan vanhemmista ei ole ollut päivääkään työttömänä. Toisella vanhemmista ja molemmilla sisaruksilla yliopistotutkinto. Tai no, toinen opiskelee vielä. Minä olen meistä se ”epäonnistunein”. Mutta toisaalta, ei ole hirveän monta vuotta kun en edes uskonut olevani elossa nyt, eli siihen nähden olen itsestäni ylpeä. Mutta te jotka väitätte että tuilla loisiminen olisi jotenkin herkkua ja tavoiteltavaa, niin sori vaan olette väärässä. Mulla on kavereita samassa tilanteessa kuin minä ja kaikki meistä haluaisivat työpaikan jossa vielä pärjäisi hyvin. Ja kuten sanoin, itsekin olen hakenut kaikkea mahdollista työtä ihan siivoojasta lähtien.
Mihin ammattiin valmistuit?
Olet kuitenkin hakenut aktiivisesti tyota, moni ei edes halua menna toihin.
Tsemppia!
Vierailija kirjoitti:
Millä nuo töitä karttavat oikein elävät?
Minulla ainakin menee palkasta iso osa vuokraan ja muuhun elämiseen, joten aika kitsaasti täytyy elää että saa säästöönkin jotain.
Miten siis jollain työttömyysavustuksella tulee toimeen?
Luulisi edes rahan antavan jotain motivaatiota työnhakuun jos ei muuten ole kunnianhimoa.
Työttömyyskorvausta saa 800e, asumistukea 400, lapsista erilaisia tukia n.800e kuukaudessa. Käteen jää 2000e. Hyvin pärjää.
Naapurissa asuu tällainen nuori pariskunta, jotka eivät käytössä. Ainakin tupakkaan on rahaa.