23-vuotias ei ole milloinkaan ollut töissä
Kyseessä veljeni tytär. Tutkinto sentään on, opiskeli merkonomiksi peruskoulun jälkeen.
Kun kävin hänen luona syntymäpäiväkahveilla, kysyin missä on töissä, olin aika hämmästynyt kun kertoi ettei missään. Eikö merkonomi papereilla sentään edes jotain myyjän töitä saa? Näinköhän tyttö tipahtaa kohta kokonaan elämään toimeentulotuen varassa, ei mitään työkokemusta koulun jälkeen, eikä sitä ennenkään.
Ehkä olen vanha käpy, mutta olin parikymppisenä jo tehnyt monenlaisia duuneja opiskelun ohessa. Nykyään kai sitten ei tarvitse töissäkään käydä.
Kommentit (338)
Jotkut tosiaan taitaa ajatella, että elämän pitäisi olla mahdollisimman helppoa, eikä minkään asian eteen haluta nähdä vaivaa.
Siksi on suuri kiusaus jäädä lorvimaan toimeentulotuen varaan.
Siinä vain käy kusisesti joskus hamassa tulevaisuudessa, jos yhteiskunnan tuet loppuu eikä töitä saa jos ei ole mitään tehnyt 30 vuotiaana.
Minulla on lähipiirissä näitä työnvieroksujat jo toisessa ja kolmannessa polvessa.
Näin oli minullakin 22-vuotiaaksi, jolloin pääsin vasta muuttamaan pois kotoa kaupunkiin, jossa sain lähes heti töitä.
Vanhemmat asui maaseudulla keskellä ei mitään, missä ei ollut mitään töitä lähellä, en saanut autoa tai edes mopoa käyttööni, eikä siellä julkiset kulkeneet. Sielläpähän olin jumissa. Kesätöistä ei saanut kokemusta muiden nuorten tapaan kun ei sellaisiinkaan ikinä päässyt.
Luulisi, että edes vähän huolettaa tulevaisuus, vai luulevatko jotkut, että yhteiskunta elättää kohdusta hautaan?
Jos ei lihava akkakaan viitsi paljon työn teolla itseään rasittaa niin miten tyttärestä tulisi sen fiksumpi?
Tv:tytön isä
Lässyn lää ja blääh.
Silloin kivikaudella työllistyminen oli vähän eri juttu kuin nykyyän.
Pitää olla vähintäön maisterin paperit ja useamman vuoden työkokemus kahvinkeittäjän hommiin. Itsekin olen taas ollut vuoden työttömänä kun ei täällä yksinkertaisesti ole kaikille töitä.
V*tuottaa kun luullaan että töitä saa "kunhan vain hakee". No ei saakeli saa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti nuorissa aikuisissa löytyy näitä, jotka ovat saaneet kotoaan mallin työn vieroksumisesta.
Usein juuri äidin esimerkki on se, jonka mukaan varsinkin tytär toimii.
Molemmat vanhempani ovat täysiä työnarkomaaneja, joiden mielestä elämässä ei ole muuta kuin työ. Pitkien työpäivien jälkeen makaavat sohvalla ja töllöttävät televisiota kun eivät muuta jaksa. Tyytymättömyys työaikoihin ja työpaikkaan purkautui meiihn lapsiin...
Lapsuus on saanut minut suhtautumaan töihin päinvastaisesti kuin vanhempani. En halua, että työ on koko elämä. Haluan nauttia elämästä ja olla läsnä perheeni kanssa ja jaksaa puhailla yhdessä myös töiden jälkeen.
Vastapäätä tyypit jotka rehentelee tehneensä töitä 13 vuotiaasta asti,joo vanhempien firmassa kiviä potkimassa ja muutkin duunit suhteilla saatuja ...
Ei sitä päällepäin näy jos jollain mt-ongelmaa ja puuttuu se perhe joka kannustaa + suhteet.
Jos olisi ennenvanhaan ollut tällaiset sosiaalituet, ettei töissä tarvitse käydä, olisitteko te työnarkomaanit menneet töihin?
Tuskimpa vain.
Eikö mitään kesätyötäkään tai vastaavaa koskaan tehnyt 23- vuotias?
En oikein usko, että tuollaisia edes löytyy, tai sitten on jotain huumeongelmaa tai mielenterveys huonolla tolalla.
Normaaliälyinen 23 vuotias ei elä kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti nuorissa aikuisissa löytyy näitä, jotka ovat saaneet kotoaan mallin työn vieroksumisesta.
Usein juuri äidin esimerkki on se, jonka mukaan varsinkin tytär toimii.Molemmat vanhempani ovat täysiä työnarkomaaneja, joiden mielestä elämässä ei ole muuta kuin työ. Pitkien työpäivien jälkeen makaavat sohvalla ja töllöttävät televisiota kun eivät muuta jaksa. Tyytymättömyys työaikoihin ja työpaikkaan purkautui meiihn lapsiin...
Lapsuus on saanut minut suhtautumaan töihin päinvastaisesti kuin vanhempani. En halua, että työ on koko elämä. Haluan nauttia elämästä ja olla läsnä perheeni kanssa ja jaksaa puhailla yhdessä myös töiden jälkeen.
Mitään välimuotoa ei siis ole olemassa?
Joko paahdat töitä 24/7 tai sitten kuppaat yhteiskunnan loisena?
Ei nuoruutta töissä kannata tuhlata. Töitä voi alkaa hakemaan siinä 30-vuoden korvilla, jos jaksaa. Hyvin tässä maassa pärjää ilmankin.
Tyhmä Suomessa töitä tekee. Viisas pääsee vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vastapäätä tyypit jotka rehentelee tehneensä töitä 13 vuotiaasta asti,joo vanhempien firmassa kiviä potkimassa ja muutkin duunit suhteilla saatuja ...
Ei sitä päällepäin näy jos jollain mt-ongelmaa ja puuttuu se perhe joka kannustaa + suhteet.
Näinpä. Ja sit kaikki on aina omaa ansiota ja aktiivisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuoruutta töissä kannata tuhlata. Töitä voi alkaa hakemaan siinä 30-vuoden korvilla, jos jaksaa. Hyvin tässä maassa pärjää ilmankin.
Kukaan ei ota töihin kolmekymppistä, joka ei ole mitään saanut elämässään aikaan.
Mutta siinähän nautitte vapaasta nuoruudesta, kunnes olette yli - ikäisiä mihinkään työhön.
Kiva kituttaa sitten olemattomilla tuilla ja asua jossain kämäsessä kaupungin vuokra- asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuoruutta töissä kannata tuhlata. Töitä voi alkaa hakemaan siinä 30-vuoden korvilla, jos jaksaa. Hyvin tässä maassa pärjää ilmankin.
Kukaan ei ota töihin kolmekymppistä, joka ei ole mitään saanut elämässään aikaan.
Mutta siinähän nautitte vapaasta nuoruudesta, kunnes olette yli - ikäisiä mihinkään työhön.
Kiva kituttaa sitten olemattomilla tuilla ja asua jossain kämäsessä kaupungin vuokra- asunnossa.
Sain ensimmäisen työpaikan 29-vuotiaana. Toki olin opiskellut ja tutkinto oli. Nyt 40v ja ihan hyvän uran saanut rakennettua.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö edes hae töitä? Kyllä töitä löytyy merkonomin papereilla. Eri asia, jos valmistumisesta on joku 5 vuotta, sitten ei työnantajat töihin ota.
Hölmö sukulaistyttö sinulla ap, jos kusee oman tulevaisuutensa työmarkkinoilla.
Vai vanhemmatko elättää?
No mä tunnen yhden 36-vuotiaan miespuolisen, joka ei ole päivääkään ollut töissä. On kyllä yo ja amk-tutkinnon suorittanut + intin käynyt, mutta sen jälkeen lusmunnut kämpässä. Ihmettelen kuinka kauan Kela maksaa kaiken??? Tyyppi tekee mitä milloinkin lystää ja chillailee. Miksi noita lusmuja ei panna tietyn työttömyysajan kuluttua johonkin velvoitehommiin tai rahantulo seis?! Eikös ennenvanhaan joutunut tietyn ajan jälkeen 6 kk:ksi jotain hommia tekemään ja sitten sai taas päivärahaa. Jos ei mennyt töihin, ei saanut rahaakaan. Nyt olisi ainakin mahdollisuuksia hakeutua puutarhoille ja kasvitarhoille hommiin, ettei tarvitse tuoda 10 000 vierastyöläistä Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Thaimaasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se vähän haittaa, jos ei ole yhtää työkokemusta. Saa olla aikamoinen nerojos valitaan hakijoiden joukosta työpaikkaan sellainen, joka on 5 vuotta ollut tekemättä päivääkään töitä. Vuosikin jo riittää. Älkää kasvattako nuorista ne lusmuja, käskekä hakea kesätöitä eikä mitään vanhempien rahoilla makaamista.
Mutta niitä kesätöitäkään ei tuosta noin vain saa, eikä niitä ole läheskään aina eikä läheskään kaikkialla edes tarjolla. Se taas on ihan täysin selvää, ettei kesätöitä mitenkään riitä läheskään kaikille nuorille.
Mä en ymmärrä tätä ajattelua, että odotetaan jotain sopivaa tulevan tarjolle! Aika vähän mitään työpaikkoja ylipäänsä on ”tarjolla”. Iso osa ihmisistä kaivaa ne itse esille kyselemällä ympäriinsä. Tuo on täydellistä luovuttamista todeta ”ei niitä töitä kumminkaan riitä kaikille, siksi en ponnistele kovempaa”. Ihan kauhean kovin ei tarvi edes ponnistella, että pääsee ensialkuun vaikka puutarhurin apulaiseksi 17-vuotiaana. 24-vuotiaana se on jo vaikeampaa. 30-vuotiasta puutarhuri ei enää varmasti ota apulaisekseen, jos mitään työtä ei ole koskaan tehnyt. Sinä aikana se 17-vuotiaana aloittanut on tehnyt usean kesän töitä apulaisena keräten kokemusta eri aloilta, opiskellut talvet, mennyt ensimmäiseen työpaikkaansa omalla alalla, vaihtanut parempaan työpaikkaan, edennyt siellä esimieheksi, ja seuraavaksi perustanut oman yrityksen, mennyt naimisiin ja synnyttänyt kaksi lasta.
Totuuden nimissä se elämä ei ole välttämättä ollut kauhean rentoa. Kuitenkaan ei tarvitse sanoa, ”ei mitään ollut tarjolla”.
T. Eri kuin jolle vastasit
Ne teininä tehdyt apulaishommat ja muut ei auta todellisuudessa mitään kun pitäisi hankkia sitten parikymppisenä kesäksi töitä. Siis oikeita töitä joissa on vastuuta. Ai mistä tiedän? Koska teininä tekemäni seurakunnan pihatyöt ja varastolla avustaminen ovat yhtä tyhjän kanssa kun yritän hakea töitä nykyisellä isommalla opiskelupaikkakunnallani.
Mietitäänpäs esimerkkiäsi. Se 17v arvottiin niihin puutarhurin apuhommiin, eikä kunnalla (ainakaan omalla pienellä pohjoisella kotipaikkakunnallani) valittu samoja teinejä kesätöihin kuin kerran. Jos kyseessä olisi joku yksityinen puutarhuri seuraavana kesänä kävisi joko niin että yritys olisi mennyt nurin, ei olisi varaa palkata teiniä sotkemaan oikeiden työntekijöiden keskelle tai sinne palkattaisiin alaa opiskeleva. Mitäs sitten kun se 17v muuttaakin vuoden tai kahden päästä opiskelemaan ihan muualle? Samaan paikkaan ei siis voi mennä töihin ja isommissa kaupungeissa puutarhalle tai pihatöihin hakeminen noilla meriiteillä on sama kuin hakisit leipomoon töihin koska teit kerran pullaa köksän tunnilla. Hakemuksesi lentäisi roskiin ja rekrytoijat hihittelee hölmöydellesi.
Eläke alkaa kertymään vasta yli 23-vuotiaana tehdyistä töistä, joten sitä ennen tehdyistä hommista ei ole siinä mielessä mitään hyötyä.
Mä en ymmärrä tätä ajattelua, että odotetaan jotain sopivaa tulevan tarjolle! Aika vähän mitään työpaikkoja ylipäänsä on ”tarjolla”. Iso osa ihmisistä kaivaa ne itse esille kyselemällä ympäriinsä. Tuo on täydellistä luovuttamista todeta ”ei niitä töitä kumminkaan riitä kaikille, siksi en ponnistele kovempaa”. Ihan kauhean kovin ei tarvi edes ponnistella, että pääsee ensialkuun vaikka puutarhurin apulaiseksi 17-vuotiaana. 24-vuotiaana se on jo vaikeampaa. 30-vuotiasta puutarhuri ei enää varmasti ota apulaisekseen, jos mitään työtä ei ole koskaan tehnyt. Sinä aikana se 17-vuotiaana aloittanut on tehnyt usean kesän töitä apulaisena keräten kokemusta eri aloilta, opiskellut talvet, mennyt ensimmäiseen työpaikkaansa omalla alalla, vaihtanut parempaan työpaikkaan, edennyt siellä esimieheksi, ja seuraavaksi perustanut oman yrityksen, mennyt naimisiin ja synnyttänyt kaksi lasta.
Totuuden nimissä se elämä ei ole välttämättä ollut kauhean rentoa. Kuitenkaan ei tarvitse sanoa, ”ei mitään ollut tarjolla”.
T. Eri kuin jolle vastasit