Miten te muut akateemiset työttömät pärjäätte?

Kokeilin tuota nro 96 ehdottamaa eli menin alani työpaikkaan hanttihommiin, ja todellakin toiveissa oli päästä etenemään koulutusta vastaaviin tehtäviin. Suunnaton pettymys kun annettiin lähes heti ymmärtää, että näitä hanttihommia mulle kyllä riittäisi hamaan tappiin asti mutta mitään mahdollisuuksia ei olisi hyödyntää koulutustani. No, kuten nro 96 viisaasti totesi, katkeroituminen ei kannata. Minulle tuohon paikkaan jääminen olisi ollut varmin tie katkeroitumiseen, koska olisin joutunut päivittäin sivusta katsomaan miten samaa alaa kuin minä opiskelevat saavat lähes ilmaistyövoimana tehdä sellaisia työtehtäviä, joita minä jo valmistuneena voisin myös tehdä! Toisin sanoen nuorena ja halpana opiskelijatyövoimana olisin minäkin kelvannut, mutta en tutkinnon suorittaneena, jolloin tehtävästä tulisi maksaa myös ihan oikea palkka. Kulttuurialalla tämä käytäntö varmaankin yleistä, harmittavan epäoikeudenmukaista valmistuneille kun toimintaa pyöritetään edullisesti opiskelijavoimin. Opiskelijan kk-palkka oli n 1100€, kun taas vastaavasti valmistuneen n 2400€ ! Kulttuurilaitokset säästää, ja samalla kasvaa akateemisten työttömien joukko, kun eivät saa alansa työtä! Minusta ei ollut katsomaan tätä vierestä ja ikään kuin hyväksymään tilanne. Lähdin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 22:42"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

[/quote]

Oikeesti? Mulle sanottiin heti ekalla käynnillä, että tule sitten vuoden päästä uudestaan, jos et ole työllistynyt. Tuli vähän sellanen olo, että kiitti, kun autatte...

[/quote]

Pärstäkerroin...

Itseni auttoi se että nöyrryin. Olin kotona lasten kanssa enkä kehdannut nokkaani näyttää kurssitapaaamisissa, alumni-illoissa, ja kurssilounailla. Sitten pätin että riittää. Menin kaikkiin mahdollisiin tapaamisiin missä oli työelmässä alalla olevia ihmisiä ja kerroin avoimesti että mikä vaan oman alan homma kelpaa. Kuin ihmeen kaupalla minulle soitettiin lyhyestä sijaisuudesta ja sopparin jälkeen minut vakinaistettiin! En voi tänäpäivänäkään uskoa onneani ja yritän hoitaa työni niin hyvin kuin pystyn! Eli suhteilla, suhteilla! Opiskelukaverit kuitenkin oikeasti tietää millainen olet

up

Uppia tälle aiheelle. Onko muita akateemisia työttömiä vielä hengissä?

Vierailija kirjoitti:

Uppia tälle aiheelle. Onko muita akateemisia työttömiä vielä hengissä?

On, ja 500 päivää ansiosidonnaista alkaa olla täynnä. Onneksi on kalavesiä ja marjamaita ympärillä, joten eiköhän tässä vielä ainakin tulevasta kesästä selvitä.

Onneksi ammattikoulun käyneistä perheenjäsenistä melkein kaikki ovat töissä, ei tarvitse enää lapsiakaan elättää.

Surkeata on, kun työelämä on niin epävarmaa. Itse olin useamman vuoden tyytyvöinen tehdasduunari, tykkään ihan rutiinihommasta. Kun ajat kovenivat ja tajusin, että tehdastyöt ovat auringonlaskun ala, aloin opiskella yliopistossa masiterintutkintoa. Nyt puuttuu enää gradu, mutta olen ymmärtänyt, että alani tuskin työllistää. Joten koitan hakea kandillani toiseen maisteriohjelmaan, josta valmistuneet työllistyvät hyvin. Tuntuu, että elämä on vain taistelua. Lisäksi opintojen oheen ei meinaa löytyä töitä. Jotain satunnaisia oman alan early career -hommia on ollut. Mutta eipä meinaa löytyä mitään duunarihommiakaan, vaikka oikeastaan kaikki kelpaisi. Raha stressaa, työelämään sijoittuminen stressaa. Pitäkää peukkuja, että minut hyväksytään tähän toiseen maisteriohjelmaan! Se on kai lähes ainoa mahdollisuuteni päästä rakentamaan uraa.

Täällä kanssa yksi kohta 500 päivää työttömänä ollut FM, joka on aika rehellisesti sanottuna nauttinut siitä, että on kerrankin saanut täysillä panostaa itseensä. Toki tilannetta helpottaa se, että minulla ei ole lainaa eikä lapsia, joten ansiosidonnaisella pärjää vallan mainiosti. Mitäkö sitten olen näiden kohta kahden vuoden aikana tehnyt?

Opiskellut osa-aikaisesti oman alan juttuja yliopistolla, joista jää cv:henkin hyvä jälki. Hankkinut pedagogisen pätevyyden - ei hukkaan mennyt aika sekin. Kaiken kukkuraksi olen panostanut erääseen harrastukseeni niin paljon, että seuraava askel saattaa hyvinkin olla oman yrityksen perustaminen. Se tosin ei tule tapahtumaan vielä ansiosidonnaisen aikana, koska kannustinloukku. Entisiin töihin palaaminen näyttää todella epätodennäköiseltä nykyhallituksen politiikan vuoksi. 

Mutta tämä siis rohkaisuna kaikille työttömille akateemisille. Teillä on henkistä pääomaa, osaamista ja eväitä jatkuvaan opiskeluun! Etsikää itseänne kiinnostavia virikkeitä ja nauttikaa siitä, että voitte kerrankin panostaa oman itsenne kehittämiseen :)

Täällä 2012 valmistunut FM. Kesätöihin kelpaan, muuhun en. Tosin kaksi kertaa olen saanut alle vuoden pätkät muualta, 300 kilometrin ja 100 kilometrin päästä.

Molemmissa työpaikoissa olisi ollut myös jatkopestit tarjolla, mutta työn äärellä nukkuminen yksiön patjalla ilman muita yhteyksiä työpaikkakunnalle (niistäkin asunnoista maksoin vuokraa meidän yhteisen kotimme vuokran lisäksi), kodittomuus ja jatkuva ikävä kotiin, kaipaus puolisoani, parisuhdetta ja yhteistä arkeani kohtaan sekä ikävä ystäviä ja harrastuksia ja kaikkea muutakin elämää pakottivat palaamaan kotiin, vaikka täällä olen tuomittu työttömäksi. Tästäkin minua syyllistettiin tällä palstalla, sillä ihan hyvin olisin muka voinut lähteä joka aamu viideltä neljän tunnin yöunien jälkeen ajamaan autolla kotoani käsin kelillä kuin kelillä työpaikalle, vaikka pelkään huonolla näkyvyydellä ajamista yli kaiken. Ja kolmen tunnin työmatkojen jälkeen ei niin harrastuksilla ja vapaa-ajallakaan olisi ollut väliä, olinhan sentään töissä ja olisin pystynyt hädin tuskin maksamaan sillä bensatkin.

Nyt olen saanut perhe-elämäni taas takaisin ja olen nukkunut 10 kuukauden univelat pois, mutta tulevaisuus pelottaa. Minulla on kesätyö jo tiedossa, mutta muuten olen lopettanut alani töiden hakemisen. Hanttihommiakaan en ole enää hakenut, koska niiden suhteen toivo on mennyt jo kauan sitten.

Haen yliopistoon opiskelemaan alaa, joka työllistää tällä hetkellä hyvin ja aion hakea niin monta kertaa, että pääsen. Teen kyseisiä opintoja parhaillaan avoimessa. Ongelmana vain on, että hallituksen mielestä en saisi työllistyä vaan minun pitäisi jäädä työttömäksi olemassa olevan tutkintoni kanssa. En siis kertakaikkiaan ehdi hakea mitään työtä nyt, kun minun on saatava opiskelupaikka 70 prosentin ensikertalaskiintiöstä huolimatta. Kaikki aika menee siihen valmistautuessa.

Tuo verkostoitumisvaatimus on mielenkiintoinen. Suhteilla varmaan saisi töitä paremmin, mutta eivät työssäkäyvät halua hengailla työttömien luusereiden kanssa. Joku iltoihin ajoittuva vapaaehtoistoiminta ehkä olisi mahdollisuus.

Se verkostoituminen, joo ... Missä lie hengailevat mahdolliset työnantajani? Olen minä kovasti yrittänyt tunkea niihin lionclubin ja rotarien tilaisuuksiin, mutta ei niitä mitään ole irronnut. Politiikkaakin olen kokeillut, huonolla menestyksellä. Näillä seuduilla kuin ei hyvin paljon ole oman alani maistereille hommia julkisen sektorin ulkopuolella.