Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut akateemiset työttömät pärjäätte?
04.05.2013 |
Taloudellisesti ja henkisesti? Kertokaa selviytymisstrategianne! Vertaistukea kaivataan! Kerron ensin tilanteestani, humanistiselta alalta FM tutkinto, johon liittyvää työkokemusta kertynyt ainoastaan noin puoli vuotta. useampi vuosi valmistumisen jälkeen meni lasten kanssa kotona. Ja työelämään palaaminen on ollut raskas ja loppumaton prosessi, sisältäen lähinnä satunnaisia ei- alakohtaisia töitä palvelualalla, ja jatkuvaa oman alan töiden hakemista.Mieheni keskipalkkaisessa työssä, joten olemme pystyneet hankkimaan ensimmäisen omistusasunnon, ja melko lailla elämme varmaankin taloudellisesti säästäväistä "keskiverto" elämää, mitä se nyt sitten lieneekin....vähän huonosti muotoiltu. Tarkoitan että varsinaista puutetta ei ole mistään, saadaan asuminen maksettua, kunnon ruokaa ostettua jne. Mutta henkinen puoli kuormittaa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Harmittaa, kun jaksoin tehdä tunnollisesti ja hyvin arvosanoin tutkintoni valmiiksi( sinänsä jo suoritus, koska monilla tutkinnot jää kesken) sitten tietenkin haaveena oli työllistyminen .....mutta mutta...ei mitään. Satoja hakemuksia, tuloksetta. Pettymystä itseensä ja yhteiskunnan koulutuspolitiikkaan rankasti! Nyt viimeinen yritys työelämän saralla, hankkia nopea hoiva-alan koulutus, jolla päästä "leivän syrjään kiinni". Niin hankkia siis koulutus, joka ei oikeasti kiinnosta, mutta jolla hankkia leipää ja itsetuntoa yhteiskuntakelpoisena kansalaisena. Mutta syvä alakulo ja vitutus seurana. Kertokaa muut selviytymisestänne.
Kommentit (111)
Yli viisikymppinen, kolme tutkintoa, kouluttajakokemusta runsaasti, jatkotutkinto. Olen liian kokenut, liian kallis, ikää liikaa, osaaminen syvällisen suppeaa mutta joustavaa, olen innokas ja työhaluinen. Työurien jatkamisesta puhutaan, mutta kaltaisiani on useita. Mielikuvitus työhakemusten sanakäänteiden kiemuroissa alkaa jo loppua. Työvoimahallinto ei tarjoa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan teksti oli kuin oma tarinani. Miksi yhteiskunta pitää meitä hyvin koulutetuja, elämää jo vähän nähneitä terveitä aikuisia kotona istumassa ja turhautumassa?
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 10:12"]
Miksi yhteiskunta pitää meitä hyvin koulutetuja, elämää jo vähän nähneitä terveitä aikuisia kotona istumassa ja turhautumassa?
[/quote]
Suomessa koulutetaan liikaa. Sosiaalidemokraattien mantra on "koulutus, koulutus, koulutus" ja ovat olleet suhteessa liikaa vallassa. Samalla käytännön töihin ei riitä tekijöitä, jolloin joudutaan tuomaan ulkomailta.
Itse olen ollut vakituisessa työpaikassa 15 vuotta. Vastavalmistuneena (DI) olin 1 kk työttömänä, mikä oli minulle hirveä isku silloin. Ja tämän jälkeen TKK:lla eri suojatyöpaikoissa 1,5 vuotta, minkä jälkeen sain oikean työpaikan.
Oli todella isku avokämmenellä naamaan olla ensin työttömänä ja sitten roikkumassa jossain. Minusta on valheellista ja vittumaista kouluttaa sellaisille aloille, joilta ei työllistytä. "koulutus, koulutus, koulutus", eikö?
Ap, vastaan sinulle vaikkei minulla ole yo-opintoja vaan amk-koulutus takana.
Olen 34-v. kahden lapsen äiti, esikoisen sain kun opiskelin, toisen saimme kun olin ollut muutaman vuoden töissä. Sitten jäin kolmeksi vuodeksi kotiin esikoisesta. Nyt pitäisi palata työelämään! Vaan kappas, helpommin sanottu kuin tehty.
Sapettaa, masentaa, ahdistaa, katkeroittaa...Miksi opiskelin mitä opiskelin? Miksen saa oman alan töitä, edes matalapalkkaisia, jotta voisin tuntea tyydytystä siihen, että opiskelin aikanaan enkä mennyt amiksesta suoraan työelämään tms.?
Minäkin olen ajatellut jopa hoitoalalle ajautumista. Kahdessa vuodessa lähihoitajaksi ja tulevaisuus olisi turvattu! Mutta mutta...en ehkä sittenkään, joskin vielä on muutama kk aikaa miettiä asiaa, jos ei töitä ala kuulua. Alkuvuoden opintoihin siis pari kk aikaa...
Meilläkin menee muuten ihan hyvin. On omistusasunto, on auto, ei muuta kuin asuntolainaa (esim. auto- tai opinto-), on varaa matkustella, on ruokaa pöydässä, on lapsilla vaatteet päällä jne.
Mutta mutta! Tämä tunne! En tiennyt työttömyyden olevan näin raskasta!!!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]
Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.
[/quote]
Minä ilmoittauduin alkukesästä työttömäksi ja seuraava ilmoittautuminen työkkäriin sovittiin joulukuulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta hölmöä on se, että osaavia ja kykeneviä ja työhaluisia ei oteta töihin. Monelle paras motivaatio hommaan kuin hommaan olisi se, että pääsisi töihin, saisi palkkaa, saisi tehdä jotain ja saisi ylipäänsä jotain työkokemusta. Tällaisia asioita ei kuitenkaan voi sanoa ääneen haastattelussa tai laittaa hakemukseen. Aina pitäisi esittää, että se haettava paikka on juuri se uraodotusteni täyttymys, sopivasti haastetta tarjoava ja olen tehnyt vastaavaa hommaa jo paljon.
Korkeakoulutettukin pärjäisi aivan varmasti vaikkapa monissa yksinkertaisissa toimistohommissa, koska on kielitaitoa, atk-osaamista, kykyä dokumentointiin jne. Häntä ei kuitenkaan valita, koska katsotaan, että tämä työ ei ole hänen kykyjään vastaavaa ja hän lähtee siitä heti, kun saa paremman paikan.
Hyvin. Eläköön orjatyö, sekin työmarkkinatukea parempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 10:47"]
Hyvin. Eläköön orjatyö, sekin työmarkkinatukea parempi!
[/quote]
Siis työmarkkinatuki + 9 e/ päivä? Hurraa!
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]
Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.
[/quote]
Minä ilmoittauduin alkukesästä työttömäksi ja seuraava ilmoittautuminen työkkäriin sovittiin joulukuulle!
[/quote]
Tampereella ei tarvitse enää käydä lainkaan "kontrollikäynneillä". He eivät edes halua sinne asiakkaita... Nimittäin puhelimellakaan ei saa ketään kiinni (onneksi minun ei ole tarvinnutkaan yrittää soittaa, koska olen ollut jo niin pitkään eli liian kauan työttömänä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan. Tunnen monia saman alan ihmisiä, jotka ovat akateemisia, mutta taiteilijoita ja heillä ei ole mahdollisuutta edes siihen työmarkkinatukeen. Ja apurahoissa jaetaan niukkuutta ja harvoille.
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 10:47"]
Hyvin. Eläköön orjatyö, sekin työmarkkinatukea parempi!
[/quote]
Siis työmarkkinatuki + 9 e/ päivä? Hurraa!
[/quote]
Olen työssä mutta käyn haastatteluissa. Eniten ärsyttää yritysten HR-osastot joiden edustajat ovat yleensä poikkeuksetta ylipirteitä tradenomeja ja en voi kuin kummastella miten ovat sinnekään päässet.
Tsemppiä jengille, kovat ajat on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin neljä kuukautta valmistumisen jälkeistä työttömyyttä takana. Kaksi haastattelua, joista toisessa sanottiin melko suoraan että olen heille liian nuori. Nyt ollut taas useampi työpaikka haettavana, saa nähdä miten käy. Odotukset ei enää ole korkealla, vaikka en vielä kovin kauan ole työtön ollutkaan. Nopeasti tähän näköjään turhautuu.
Tunnen tuskanne, kanssatyöttömät. Valitettavasti mulla ei ole vinkkejä tilanteen helpottamiseen. Koen vitutusta, surua, turhautuneisuutta, epäuskoa, katkeruutta, kateutta ja masennusta. Itsemurha-ajatuksiakin on.
Lähtisin mielelläni esim. toimistohommiin, ja niistä minulla on kokemustakin. Ura ja sillä eteneminen eivät ole koskaan olleet minulle tärkeitä, työn tekeminen kylläkin. Olen tunnollinen ja ahkera, nautin myös siitä jos voin auttaa muita. Olisin hyvä ja palkkani arvoinen työntekijä. Mutta kun työpanokselleni ei ole kysyntää.
Minäkin olen miettinyt lähihoitajan koulutusta. Luonteeltani en vain ole sellainen, että uskoisin nauttivani esim. vanhuksien kanssa työskentelystä - niin arvostettavaa kuin vanhustyö onkin.
Olen kiitollinen, että sain sivistää itseäni yliopistossa, mutta yhteiskunta ei niistä vuosista ole hyötynyt vielä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi vain kiinnostaa, että mitä aloja ja mistä yliopistoista te akateemiset työttömät olette opiskelleet ja missä päin Suomea suunnilleen asutte. Jos ette halua kaikkea tietoa tarkalleen paljastaa niin laittakaa info suurinpiirtein.
Kiinnostaisi tietää onko tämä nykyään ongelma esim. PK-seudun yliopistoissakin vai rajoittuuko enimmäkseen maakuntayliopistoihin. Maakunnissa kyllä voi olla vaikeaa löytää työtä akateemiselle jos ei ole opettaja, lääkäri tms, koska osassa kaupungeista on melko vähän työpaikkoja auki.
Kyllä opettajiakin on jo työttöminä.
En ole akateeminen, mutta olen se joka on jo monta vuotta masentuneena tehnyt juuri sitä hoitoalan hommaa, joka ei tunnut omalta, mutta töitä riittää. Nyt tosin kotona vauvan kanssa... Sitä mä vaan että ei se muillakaan helppoa ole.
Itse olen kahden vaiheilla. Nyt pätkätyöuraa takana valmistumisen jälkeen kuusi vuotta. Olen sinä aikana ollut kahdella eri työnantajalla, ja nyt siis päättymässä pätkä, johon ei tule jatkoa yt-neuvottelujen vuoksi.
Olen henkisesti aivan lopussa. Masennusdiagnoosi tehtiin viime viikolla. En ole uskaltanut aloittaa lääkkeitä, mutta terapian kylläkin. Taustalla siis vuosien epävarmuus ja stressi, joka alkoi oireilla muistihäiriöinä ym.
Niin, siis olen kahden vaiheilla: Antaako periksi vai ei? Heittäytyminen ansiosidonnaiselle odottelemaan parempia päiviä houkuttelee erittäin paljon, koska olen jo valmiiksi loppuunpalanut.
Tämä ketju sai pienen toiveen viriämään siitä, että työttömättömänä voisikin opiskella ja ehkä vihdoin löytää sen oman alan. Työelämä ei ole nimittäin tarjonnut minulle muuta kuin toimeentulon, mutta mitään tyydytystä en ole siitä saanut enkä missään työpaikassa ylipäätään viihtynyt. Ehkä vakituisena olisin saanut enemmän vastuuta ja vaativampia tehtäviä, mutta turhapa noita on jossitella. Ja nyt kun on lähdettävä, niin lähden oikeastaan ihan mielelläni.
Uhrasin siis pätkätöille mielenterveyteni, ja olen melko varma, että se ei ollut kannattavaa.
Kerran täällä vain ollaan, ja raha ei voi oikeasti olla elämän tarkoitus.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]
Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.
[/quote]
Missä näin? Meille kanta-asiakkaille riittää käynti kerran vuodessa.
Eihän siinä sitten muu auta kuin hankkiutua meille akateemisille työttömille tarkoitetulle kurssille. Ei muuten lämmitä, kun ei pääse sinnekään. Täytyy tunnustaa, että se harmitti enemmän kuin se, että ei pääse töihin. Sille kurssille kun otettiin vaan sillä yliopistopaikkakunnalla asuvia.
Kyllä minä ihmettelen, kuinka tällä yhteiskunnalla on varaa tällaiseen tuhlaukseen. Minunkin koulutukseen on investoitu varovasti arvioituna puoli miljoonaa (kaksi tutkintoa), ja sitten vielä työttömyyskorvaukset.
Itsellä auttoi alaani sivuava aika nopea koulutus, johon kuului työharjoittelua. Olin myös niissä orjatöissä. Ja sitten alkuun pätkätöitä pikkupaikkakunnilla. Ehdin sentään löytää töitä ennen kuin täytin kohtalokkaat 45 v...
Alue: Aihe vapaa
On suurta tuhlausta yhteikunnallemme, että iso joukko työhaluisia akateemisia on työttömänä. Yrittäkää olla lannistumatta (vaikka se ei ole helppoa). Olen samaa mieltä kuin eräs kirjoittaja, että työpaikoilla on paljon todella keskinkertaisia ja alisuoriutuvia henkilöitä vakitoimissa. Tämä koskee erityisesti koulutusmaailmaa, jossa olen työllistettynä viimeiset 15 vuotta.
Olen ollut henkilökohtaisesti todistamassa tilanteita, jossa erittäin pätevät tyypit ovat jääneet työpaikatta, koska rehtori tai vastuukouluttaja ei halua palkata itseään pätevämpää. Samaan aikaan talossa saattaa olla vakisuhteessa useampikin henkilö, jotka eivät edes sovellu alalle. Ovat vain sattuneet joskus vuosi(kymmeniä) aikaisemmin saamaan paikan.
Tsemppiä kaikille, työllistyminen ei todellakaan johdu siitä, että olisitte huonoja työntekijöitä! Ehkä suurten ikäluokkien poistuminen tuo jonkin muutoksen, ehkä?