Miten te muut akateemiset työttömät pärjäätte?

Kovin synkältä näyttää muillakin kuin minulla näköjään. Itse olen kovasti yrittänyt nähdä asioita joista olla kiitollinen, kuten oma perheeni, kiva koti ja rakas mieheni...mutta täytyy sanoa, että tietyllä tavalla nakertaa kun ei ole mitään takeita, että koskaan tulisin pääsemään toteuttamaan ammatillista osaamistani ja pitkää koulutustani työmarkkinoilla, se on nyt ajoittain pinnalle pyrkivä pettymys, jonka käsittelemiseen ei ole aika vielä tuonut lohtua. Sinnittelen alakuloni kanssa, ja positiivisena perusluonteeltani lasken jopa asiasta välillä leikkiä, vaikkakin yhä vähenevässä määrin. En halua masentua, enkä katkeroitua, mutta pelkäänpä että jopa nekin väijyvät lähellä. Nyt kun opiskelen ammattitutkintoa, koen suurta tyytymättömyyttä, ja olenkin pohtinut pitäisikö minun lopettaa nämä opinnot, joissa koen vaan enemmän alisuoriutuvani kykyihini nähden ja jotka eivät herätä minussa mitään mielenkiintoa tai intohimoa. Jos nyt joku ihmettelee miksi ylipäätään lähdin näihin opintoihin, voin sanoa, että pelkästään, jotta minua ei pidettäisi sohvaperunana, joka ei edes yritä mitään oman työllistymisensä eteen. Kai se oli jonkinlainen sosiaalisen yhteisön luoma paine(tietenkin näkymätön ja ääneenlausumaton), joka sai mut näinkin sivuraiteille kauas omista toiveistani ja koulutukseni tuomasta osaamisestani. Joskus haluaisin vain vajota pohjalle, lopettaa kaikenlainen yrittäminen ja vaan antaa ajan kulua ilman mitään....ap

Juuri samoja fiiliksiä pyörittelen itsekin päässäni. Paitsi en ehkä ole edes perusluonteeltani kauhean positiivinen, mutta mustaa huumoria heitän tilanteestani, ja yritän olla näyttämättä ihmisille, miltä tämä oikeasti tuntuu. Vaikka eniten harmittaakin se, että ei pääse käyttämään omaa ammattiosaamistaan, niin kieltämättä hävettää sekin, ettei pääse ihan yksinkertaisiinkaan töihin. On todella nöyryyttävää kertoa hyvää tarkoittaville kavereillekaan, että menisin kyllä vaikka siivoamaan tai kaupan kassalle, jos joku minut ottaisi. Heille kun on itsestäänselvyys, että kuka tahansa pääsee noihin töihin...

Ja olen itsekin pyöritellyt tuota hoitoalaa päässäni samoista syistä kuin sinäkin, mutta pelkään, että minulla ei kestäisi pää. Koko ala olisi ihan pahin painajaiseni, enkä tiedä, että mistä pystyisin kaivamaan voimia tehdä niitä töitä vuosikymmeniä. Sosiaalialaa olen miettinyt kyllä vaihtoehtona, vaikken siitäkään varmaan tulisi pitämään. Koulutuksen rahoittaminen vaan on vielä kysymysmerkki. Yritän nyt kuitenkin aluksi tuota palkkatuetun työn reittiä, jos se vaan onnistuisi.

Mulla ei ole perhettä, mutta toisaalta sitäkin enemmän ahdistaa se, ettei minulla ole mitään keinoa pitää omaa talouttani hyvässä kunnossa. Koko ajan pelottaa, että teen jonkin virheen ja jään tukien ulkopuolelle niin pitkäksi aikaa, että vaikkapa vuokranmaksu ei onnistukaan. Ja samalla hävettää, että joutuu laskemaan vuokranmaksunkin tukien varaan, kun olisin terve ja hyväkuntoinen ihminen. Ihmettelen vain niitä väitteitä, joiden mukaan pienipalkkaisia töitä ei oteta vastaan, koska tuet ovat niin suuret - itse ottaisin koska tahansa säännöllisen palkanmaksun, josta aina tietäisi, että palkka on tiettynä päivänä ja tietyn suuruisena tilillä, kunhan itse hoidan työni.

T. 3

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

[/quote]

Onko tuohon olemassa joku järjellinen syy? Jos sinulla todellakin on valmis tutkinto, et ole enää ihan nuori ja muutenkin kykynet hoitamaan itse asiasi, vaikuttaa todella oudolta.

Jos tilanne on tuo, kannattaisi todellakin ottaa vastaan jotain palkatonta harjoittelua ja lähteä kurssille. Kyllä niitä on akateemisillekin.

Itsekin olen opiskellut ja harrastanut, tai oikeastaan harrastanut opiskelua. Useimmat akateemisten lisäkoulutukset tosin perustuvat siihen, että on jo töissä.

Muuten ehdottaisin aloittajalla ja muille kohtalotovereille, että opiskelkaa jotain sellaista, joka täydentään aiempaa tutkintoa ja parantaa siten asemaa työmarkkinoilla. Toiseksi ehdottaisin, että menisitte välillä töihin johonkin toiselle paikkakunnalle, että saisitte hankittua ansiosidonnaista.

Opintotukikuukausia saa lisää uuteen tutkintoon, vaikka ei ihan täyttä määrää. Mutta jos on vähänkään on jäljellä entisiä, voi riittää uuteen tutkintoon varsinkin jos entisestä saa jotain.

Kannattaa hankkia elämään muutakin sisältöä kuin työ.

Miksi te ette lähde/yritä ulkomaille töihin?

Matti Ahde sanoi joskus jossain haastattelussa, että hän on olisi sähkönasentajana turvallisuusriski. Tuntuu siltä, että käytännölliseen ammattiin kouluttautunut ymmärtää paremmin, että jos ei ole vuosiin työskennellyt omalla alalla, niin sitten on pihalla alan kuvioista. Amis-taustaiset harvemmin nyyhkivät menetetyn uransa perään ja suhtautuvat rennommin toisen alan työn tekemiseen.

Korkeakoulutetut 40-50 vuotiaat työelämän ulkopuolella olevat sen sijaan jaksavat muistaa, mitä kaikkea heillä ei ole ja mitä kaikkea heistä olisi voinut tulla. Halutaan se ura vaikka mitään sen eteen ei ole tehty, koska monilla samanikäisillä opiskelukavereillakin on. Akateemisten työttömien paikalleen jämähtäminen ja hyvityksen hakeminen saa joskus ällistyttäviä mittasuhteita. Itse olen alalla, jossa työllistyy helposti jo ennen valmistumista, mutta meille on itsestään selvää, että tutkintopaperit saatuamme todelliset ammatilliset haasteet ovat vasta edessä: ammattilaisia meistä tulee vasta työn kautta.

Suomessa ei ole kaikille maistereille koulutusta vastaavaa työtä, mikä on joillekin vielä uusi asia. Opiskelmaan mennessä on ajateltu, ettei akateemisia työttömiä ole. Jotkut hakevat opiskelemaan itseään kiinnostavaa alaa miettimättä lainkaan millaiseen työhön koulutuksen jälkeen pääsee, jos pääsee. Minulla on vuosien varrella ollut akateemisia työkavereita, jotka eivät ole koskaan tehneet koulutustaan vastaavaa työtä, ja he melkein järjestältään todenneet, etteivät opiskelemaan pyrkiessään edes tajunneet, mihin työhön koulutuksen kautta pääsytään. Harvalla akateemisella alalla on viime vuosikymmeninä ollut suuria rakennemuutoksia, joten ennen opiskelemaan hakeutumista tai hoitovapaille jäämistä olisi voinut hyvin aavistella, miten työllistyminen myöhemmin onnistuu.

Nro 9 voi kai kaikessa ylemmyydentunnossaan kirjoittaa kuten kirjoittaa, koska on itse onnistunut työllistymään alalla, jossa on hyvä työllisyys!!! ja sanoa niistä, jotka eivät harmikseen ole onnistuneet työllistymään, että nämä haluavat uran, vaikka sen eteen ei olla mitään tehty. Vittu, mitä paskaa, mistä sinä tiedät kuinka helvetisti monet meistä ovat yrittäneet ja vieläkin yrittävät. Ei sinun onnistumisesi oikeuta latistamaan muita ja näiden pyrkimyksiä päästä koulutustaan vastaavaan työhön. Tietämistäni akateemisista työttömistä ei yksikään ole kouluttautunut tietämättä minkälaiseen työhön hakeutua, mutta töitä on ollut vaan hakijoiden määrään verrattuna liian vähän. Ja sitten osalla on niin, että kun ottaisivat mielellään myös koulutustaan vastaamatonta työtä vastaan, niin saavat kuulla olevansa ylikoulutettuja, niin että mikä siihen sitten olisi ratkaisuna. Opettele vähän myötätuntoa, kaikille ei ole käynyt niin kuin sinulle, joka katselet sivusta kun muut mielestäsi tekevät epäonnistuneita ratkaisuja.

Voi miten samastun teihin kaikkiin. (Paitsi 9:n). Itselläni tilanne ei ole kestänyt velä kauaa, mutta ahdistus on jatkuvaa ja sattuu fyysisesti. V-tuilun kuunteleminen tietysti vielä pahentaa asiaa. Jollei tilanteeseen tule muutosta kohtuullisessa ajassa niin varmaan sitten kouluttaudun uudelleen. Voimia kaikille kohtalotovereille. Ihmsellä voi olla pahempiakin vikoja, kuin se että ei osaa ennustaa työelämän kulkuja...

Yksi kaveri on akateeminen työtön. Sitten tuli vastaan just eikä melkein hänelle sopivaa suunnittelutyötä. Se vastasi täysin hänen koulutustaan ja erittäin rakasta harrastusta, jonka parissa työ oli.

Työpaikka annettiin kuitenkin bisnesmaailmasta tulleelle keltanokalle, koska arvostettiin enemmän bisneskokemusta, ja tämä suuntaus myös valitun henkilön LinkedIn-profiilista käy ilmi. Kaveri sen harrastuksensa kautta tietää, että kyseinen ihminen on siinä suunnitteluhommassa kohtuullisen kuutamolla, kun ei ole muuta kuin sitä bisneskokemusta.

Tämmöiseksi tämä työelämä on mennyt. Ja sitten vauvapalstalla vingutaan, että oma syynne. Olen minäkin saamani palautteen perusteella ollut paras hakija työpaikkaan ja silti se on jäänyt saamatta, kokivat että olen siihen liian hyvä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 21:49"]

Yksi kaveri on akateeminen työtön. Sitten tuli vastaan just eikä melkein hänelle sopivaa suunnittelutyötä. Se vastasi täysin hänen koulutustaan ja erittäin rakasta harrastusta, jonka parissa työ oli.

Työpaikka annettiin kuitenkin bisnesmaailmasta tulleelle keltanokalle, koska arvostettiin enemmän bisneskokemusta, ja tämä suuntaus myös valitun henkilön LinkedIn-profiilista käy ilmi. Kaveri sen harrastuksensa kautta tietää, että kyseinen ihminen on siinä suunnitteluhommassa kohtuullisen kuutamolla, kun ei ole muuta kuin sitä bisneskokemusta.

Tämmöiseksi tämä työelämä on mennyt. Ja sitten vauvapalstalla vingutaan, että oma syynne. Olen minäkin saamani palautteen perusteella ollut paras hakija työpaikkaan ja silti se on jäänyt saamatta, kokivat että olen siihen liian hyvä.

[/quote]

Näin ne hommat usein menee - ei valita parasta, vaan "sopivin". Sopivuuskriteerit sitten ovatkin erittäin subjektiivisia ja valitsijan mieltymyksistä riippuvaisia.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:41"]

Näin ne hommat usein menee - ei valita parasta, vaan "sopivin". Sopivuuskriteerit sitten ovatkin erittäin subjektiivisia ja valitsijan mieltymyksistä riippuvaisia.

[/quote]

Ja toisinaan käy niin, että työ ei sovi valitulle henkilölle alkuunkaan, vaan joku toinen hakija olisi ollutkin paljon sopivampi.

Nyt on muotia, että kaikkien valittujen pitää olla tosi sosiaalisia, vaikka työ itsessään ei vaatisi muuta sosiaalisuutta kuin satunnaisissa palavereissa istumista ja työkaverin moikkaamista aamuin illoin. Sitten se paras osaaja jätetään sosiaaliperhosen tieltä valitsematta. Ja perhonen turhautuu, kun firma on tylsä eikä se osaa ees sitä duunia.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 22:41"]

Näin ne hommat usein menee - ei valita parasta, vaan "sopivin". Sopivuuskriteerit sitten ovatkin erittäin subjektiivisia ja valitsijan mieltymyksistä riippuvaisia.

[/quote]

Nyt on muotia, että kaikkien valittujen pitää olla tosi sosiaalisia, vaikka työ itsessään ei vaatisi muuta sosiaalisuutta kuin satunnaisissa palavereissa istumista ja työkaverin moikkaamista aamuin illoin. Sitten se paras osaaja jätetään sosiaaliperhosen tieltä valitsematta. Ja perhonen turhautuu, kun firma on tylsä eikä se osaa ees sitä duunia.

 [/quote]

Juuri tuon ylikorostetun sosiaalisuuden eli ulospäinsuuntautuneisuuden (tehtävästä riippumatta) vuoksi on minulta jäänyt moni työpaikka saamatta. En siis ole "sosiaaliperhonen", mutta työni hoitaisin kunnolla ja tunnollisesti!

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 18:14"]

Miksi te ette lähde/yritä ulkomaille töihin?

[/quote]

Syitä voi olla monia, eikä niitä varmaan ole vaikeaa keksiä jos hetken miettii. Jos puolisolla on työ Suomessa ja lapset ovat kiinni suomalaisessa yhteiskunnassa, niin kuinka varteenotettava suunnitelma tuo on? Työmarkkinat eivät myöskään läheskään aina ole helpommat ulkomailla. Oma työni sattuu kaiken lisäksi olemaan varsin kielisidonnnaista.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

[/quote]

Onko tuohon olemassa joku järjellinen syy? Jos sinulla todellakin on valmis tutkinto, et ole enää ihan nuori ja muutenkin kykynet hoitamaan itse asiasi, vaikuttaa todella oudolta.

Jos tilanne on tuo, kannattaisi todellakin ottaa vastaan jotain palkatonta harjoittelua ja lähteä kurssille. Kyllä niitä on akateemisillekin.

Itsekin olen opiskellut ja harrastanut, tai oikeastaan harrastanut opiskelua. Useimmat akateemisten lisäkoulutukset tosin perustuvat siihen, että on jo töissä.

Muuten ehdottaisin aloittajalla ja muille kohtalotovereille, että opiskelkaa jotain sellaista, joka täydentään aiempaa tutkintoa ja parantaa siten asemaa työmarkkinoilla. Toiseksi ehdottaisin, että menisitte välillä töihin johonkin toiselle paikkakunnalle, että saisitte hankittua ansiosidonnaista.

[/quote]

Haista sinä vittu. Palkaton työ on orjuutta ja siihen ei pidä kenenkään suostua missään olosuhteissa. Ennemmin vaikka tapan itseni kuin alan haaskata ainutlaatuista elämääni palkattomaan raatamiseen.

Ja mihin toiselle paikkakunnalle sitä niin vain mennään töihin? Jos kukaan ei palkaa? Haista pitkä vittu vielä uudemman kerran.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 02:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

[/quote]

Onko tuohon olemassa joku järjellinen syy? Jos sinulla todellakin on valmis tutkinto, et ole enää ihan nuori ja muutenkin kykynet hoitamaan itse asiasi, vaikuttaa todella oudolta.

Jos tilanne on tuo, kannattaisi todellakin ottaa vastaan jotain palkatonta harjoittelua ja lähteä kurssille. Kyllä niitä on akateemisillekin.

Itsekin olen opiskellut ja harrastanut, tai oikeastaan harrastanut opiskelua. Useimmat akateemisten lisäkoulutukset tosin perustuvat siihen, että on jo töissä.

Muuten ehdottaisin aloittajalla ja muille kohtalotovereille, että opiskelkaa jotain sellaista, joka täydentään aiempaa tutkintoa ja parantaa siten asemaa työmarkkinoilla. Toiseksi ehdottaisin, että menisitte välillä töihin johonkin toiselle paikkakunnalle, että saisitte hankittua ansiosidonnaista.

[/quote]

Haista sinä vittu. Palkaton työ on orjuutta ja siihen ei pidä kenenkään suostua missään olosuhteissa. Ennemmin vaikka tapan itseni kuin alan haaskata ainutlaatuista elämääni palkattomaan raatamiseen.

Ja mihin toiselle paikkakunnalle sitä niin vain mennään töihin? Jos kukaan ei palkaa? Haista pitkä vittu vielä uudemman kerran.

[/quote]

No mitä, samaahan ehdotetaan ihan amiksillekin (ts. duunareille). Jos ei kerran ole valmis näkemään vaivaa töiden eteen (esim. hakemalla töitä toisesta kaupungista), on turha vinkua ettei niitä ole.

Ja mitenkäs se menikään, että moni täälläkin on saanut sen vakipaikan kutsumasi orjatyön kautta. Vai eikö sellainen kelpaa akateemiselle?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 02:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

[/quote]

Onko tuohon olemassa joku järjellinen syy? Jos sinulla todellakin on valmis tutkinto, et ole enää ihan nuori ja muutenkin kykynet hoitamaan itse asiasi, vaikuttaa todella oudolta.

Jos tilanne on tuo, kannattaisi todellakin ottaa vastaan jotain palkatonta harjoittelua ja lähteä kurssille. Kyllä niitä on akateemisillekin.

Itsekin olen opiskellut ja harrastanut, tai oikeastaan harrastanut opiskelua. Useimmat akateemisten lisäkoulutukset tosin perustuvat siihen, että on jo töissä.

Muuten ehdottaisin aloittajalla ja muille kohtalotovereille, että opiskelkaa jotain sellaista, joka täydentään aiempaa tutkintoa ja parantaa siten asemaa työmarkkinoilla. Toiseksi ehdottaisin, että menisitte välillä töihin johonkin toiselle paikkakunnalle, että saisitte hankittua ansiosidonnaista.

[/quote]

Haista sinä vittu. Palkaton työ on orjuutta ja siihen ei pidä kenenkään suostua missään olosuhteissa. Ennemmin vaikka tapan itseni kuin alan haaskata ainutlaatuista elämääni palkattomaan raatamiseen.

Ja mihin toiselle paikkakunnalle sitä niin vain mennään töihin? Jos kukaan ei palkaa? Haista pitkä vittu vielä uudemman kerran.

[/quote]

No mitä, samaahan ehdotetaan ihan amiksillekin (ts. duunareille). Jos ei kerran ole valmis näkemään vaivaa töiden eteen (esim. hakemalla töitä toisesta kaupungista), on turha vinkua ettei niitä ole.

Ja mitenkäs se menikään, että moni täälläkin on saanut sen vakipaikan kutsumasi orjatyön kautta. Vai eikö sellainen kelpaa akateemiselle?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 02:25"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 02:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

[/quote]

Onko tuohon olemassa joku järjellinen syy? Jos sinulla todellakin on valmis tutkinto, et ole enää ihan nuori ja muutenkin kykynet hoitamaan itse asiasi, vaikuttaa todella oudolta.

Jos tilanne on tuo, kannattaisi todellakin ottaa vastaan jotain palkatonta harjoittelua ja lähteä kurssille. Kyllä niitä on akateemisillekin.

Itsekin olen opiskellut ja harrastanut, tai oikeastaan harrastanut opiskelua. Useimmat akateemisten lisäkoulutukset tosin perustuvat siihen, että on jo töissä.

Muuten ehdottaisin aloittajalla ja muille kohtalotovereille, että opiskelkaa jotain sellaista, joka täydentään aiempaa tutkintoa ja parantaa siten asemaa työmarkkinoilla. Toiseksi ehdottaisin, että menisitte välillä töihin johonkin toiselle paikkakunnalle, että saisitte hankittua ansiosidonnaista.

[/quote]

Haista sinä vittu. Palkaton työ on orjuutta ja siihen ei pidä kenenkään suostua missään olosuhteissa. Ennemmin vaikka tapan itseni kuin alan haaskata ainutlaatuista elämääni palkattomaan raatamiseen.

Ja mihin toiselle paikkakunnalle sitä niin vain mennään töihin? Jos kukaan ei palkaa? Haista pitkä vittu vielä uudemman kerran.

[/quote]

No mitä, samaahan ehdotetaan ihan amiksillekin (ts. duunareille). Jos ei kerran ole valmis näkemään vaivaa töiden eteen (esim. hakemalla töitä toisesta kaupungista), on turha vinkua ettei niitä ole.

Ja mitenkäs se menikään, että moni täälläkin on saanut sen vakipaikan kutsumasi orjatyön kautta. Vai eikö sellainen kelpaa akateemiselle?

[/quote]

KENENKÄÄN ei pidä suostua palkattomaksi orjaksi, eikö se mene perille? Etkö tajua, että suostumalla palkattomaksi viet jonkun oikean palkkatyön? Ketään ei kannata palkata kun joku ääliö tekee saman ilmaiseksikin. Ja jos olet yksityisellä, joku sika nauraa matkalla pankkiin sinun raataeswsasi, kun sai jonkun idiootin tekemään työt tyhjillä lupauksilla muka harjoittelun jälkeen saatabasta vakipaikasta?

Mitä vittua sönkötöt, vaivaa hakemalla toisesta kaupungista? Aivan samalla enterin klikkauksella se hakemus lähtee vaikka Afrikkaan.

Vedä vittu päähäsi sen orjatyösi kanssa. Se on samaa satua kuin joulupukki, eikä sekään auta, jos joku satuhahmo on muka saanut paikan raadettuaan ilmaiseksi. JOKA TUNNISTA ON MAKSETTAVA, muuten kyseessä on orjatyö, mikä on ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa kiellettyä.

Tietysti jos olet typerä nainen ja haluat raataa palkatta niin ole hyvä, omapahan on paska elämäsi, mutta älä vaadi sitä muilta.

Kukas miinustelija siellä on? ONKO ITSE ORJATYÖN ÄITI SDP FILATOV? Vai joku loispummiyrittäjä, jonka koko bisnes pyörii vajaaälyisillä orjatyöhön suostuneilla?

Oli kuka oli  - tervetuloa kättelemään!

En ole akateeminen, mutta vastaan silti: Itse vanhan ajan opistotutkintoja kaksin kappalein suorittaneena kävin läpi samaa. Toinen tutkinto oli arvostetusta koulusta, jonne oli erittäin vaikea päästä. Sen alan koulutus vaan laajeni juuri siinä vaiheessa hetkessä ja työttömiä tuli yhtäkkiä, tein hetken alan töitä ja sitten jäin vaipaikasta äitiyslomalle - firma meni alta ja alan hakjoita oli joka kulmassa. 

Oma pelastukseni oli pieni firma, jossa arvostetaan puurtamista enemmän kuin pälättämistä. Olen niin paljon yksinkin, ettei juttukavereita ole, se on sekä hyvä että huono asia, kun nopeita päätöksiä pitää tehdä kysymättä keneltäkään toista mielipidettä. Tehkää avoimia nettihakemuksia, itse sain muutaman asiallisen tarjouksen, vaikka niitä epämääräisiä verkostomarkkinointitarjouksia tuli myös. Joskus voi tärpätä. 

Harvoin noissa palkattomissa töissä ketään palkataan, vaan mieluummin otetaan joku toinen palkatta kun aika täysi. Ei sillä ole vaikutusta tekeekö työnsä hyvin, liian hyvä palkaton aiheuttaa kateutta vakkareissa. Ei ne pomot siinä vieressä ole katsomassa miten tekee, vaan työkaverit, varsinkaan isossa firmassa. Naiivia kuvitella, että työkaverit kovin helpolla menisivät pomolle harjoittelijaa liikaa kehumaan, vaan kyllä he haluavat olla selvästi parempia. He haluavat avukseen tyypin, joka jää vähän oman tason alle, jotta näyttäsivät pomon silmissä kykenevämmiltä kuin ovat. Nämä tyypit ovat niitä, jotka keskustelupalstoillakin käyvät haukkumassa työttömät ja kehumassa itsensä säännöllisesti. He sanovat, että riittävän hvyä tyyppi palkataan, vaikka suomeksi se tarkoittaa, että sopivan keskinkertainen ja mielellään vähän itseään heikompi. 

Noihin arvostelijoihin otin kannan, että tuokin tollo on saanut töitä, vaikkei ole yhtään sen kummempi kuin minäkään. Tällä ajatuksella sain nostettua itsetuntoani aika lailla. Unohtakaa neuvot katsoa peiliin, silä ei siellä töitä ole. Älkää loukkaantuko niistä tyypeistä, jotka sanovat että katsokaa "mol.fi, siellä on töitä", nämähän ovat naurettavia tyyppejä. Ei ole järjen jättiläinen, jos kuvittlee ettei työttömät käy läpi rekrysivuja ja jos kuvittelee, että noihin mol.fi -sivun työpaikkoihin noin vain mennään. Kun moiset typerykset on johonkin palkattu, niin jossain on työnantaja, joka haluaa palkata järkevempiäkin ihmisiä. 

"Miksette muuta ulkomaille". Mikä ihana ratkaisu. Jos jättää perheensä, on joku muu syyllistämässä sitten siitä. Itse muutin eri paikkakunnalle kuin perhe työn takia, ja siitä on syyllistetty, vaikkei enää ole pieniä lapsia. Koskaan ei tee oikein, mutta en välitä. Lasten ollessa pieniä ei olisi ollut sydäntä lähteä. Ulkomaillakin on työttömyyttä, eli ei se muutto vielä ratkaise mitään. Yrittäjyys voi olla ihan hyvä idea, jos on pääomaa ja hyvä kannattava idea.

Kuvitelmat siitä, että yrityksen perustamiseen saa yhtesikunnalta rahaa tuosta vain, on tietämättömyyttä. Lainoihin tarvitaan vakuuksia, investointitukia voi saada tietyn osan, mutta ei kaikkea ja niihin on rahat löydyttävä ensin itseltä. Starttiraha on pieni ja rajallinen eikä sitä saa helposti, vaikka monella niin utopistinen kuvitelma onkin. Kovasti kilpailuille aloille sitä ei saa ja ehdoissa onkin, että idean pitää olla kannattava eikä se saa vääristää kilpailua. Itse olin vähän aikaa yrittäjänä ja sain starttirahaa, mutta siitä oli erimielisyyttä. Lopulta sain sen kolmeksi kuukaudeksi, eli tällaisiakin päätöksiä voidaan tehdä. Mitään muuta en saanut. Te-toimiston yriysneuvojalle olin arvionut bruttokuukausitulojani noin 1000-2000 euroksi, ja se oli hänen mielestään liian pieni, siksi hän oli sitä mieltä, ettei kannata. Syitä lopettamiseen en tässä erittele, kun niitä on useita ja menisi liian tunnistettavaksi. 

Yksi reitti voisi olla täydentää tutkintoa pedagogisilla opinnoilla ensin vaikka avoimen yliopiston kautta ja sitten erillisinä opintoina AMK:ssa tai yliopistossa? Opettajia tarvitaan muuallakin kuin peruskoulussa ja lukiossa joten se oma tutkinto vois joillakin sopiAkin jollekin AMK/ ammattiopistolinjalle? Ja kun pedagogisia ois vähän kasassa vois hakeutua sijaisuuksiin eri kouluasteille hankkimaan kokemusta. vakisijaisista on aina pulaa ja tiedän oikeasti tapauksia jotka ovat opiskelleet tyyliin metsätaloutta mutta päätyneet sitten onnellisesti sijaisuuksien ja uudelleen opiskelun kautta opettajiksi. Sijaisuuksia voi hyvin tehdä opintojen ohella ja palkka ja arvostus on ihan hyvät. Ja muistakaa että esim ammattikouluissa on paljon eri aloja ja opetustehtäviä  joista joku vois olla lähellä sitä mitä opiskeyöt yliopistossa...moni akateeminen...ei varmaan hoksaa näitä tai tiedä että ammatillisiin tutkintoihin kuuluu esim taiteen ja kulttuurin opintoja. En tiedä oliko tästä kirjoituksesta apua kellekään mutta ehkä joku sai tästä uutta ideaa?! Tuli surullinen mieli teidän puolesta kun jäin lukemaan kommenttejanne.