Miten te muut akateemiset työttömät pärjäätte?

Minä oon ollut paskaduuneissa vuokrafirmojen kautta joskus yhden päivän, joskus kuukausien keikkoja. Olen maksellut opintolainaa peruspäivärahoista.  Töihin olen hakenut satoihin eri alojen paikkoihin. Muutaman kerran työhön on otettu ilmainen harjoittelija. Lisäksi olen ollut 2 kertaa työllistettynä. 

Yksi ketjuun aiemmin kirjoittaneista on aloittamassa palkkatukipaikassa. Paikka vaikutti ihan mukavalta muuten, mutta ei oman alan hommia ja työmatkoihin menee kolme tuntia päivässä. Toisaalta helpottunut olo, että on edes jotain sisältöä vähäksi aikaa, eikä joudu enää kuuntelemaan sossupummi-vihjailuja opiskelukavereilta, toisaalta tämä tuntuu olevan viimeinen naula arkkuun saada niitä oman alan töitä. Tutkinnostakin on jo hetki kulunut, ja alalla on koko ajan paikkoja auki, mutta minua ei vain valita.

Lisäksi vähän helpotusta tulevaisuuteen tuo se, että aiempien pätkien kanssa saatan saada ansiosidonnaisen työssäoloehdon sen jälkeen täyteen, joten edes taloudellinen tilanne on hetkeksi vähän turvatumpi. Ehkä sillä ansiosidonnaisesta voisi yrittää etsiä jotain lisäkoulutusmahdollisuuttakin sitten.

Älkää lannistuko, siskot! 

Mä niin samastun noihin fiiliksiin. Oma kokemus on, että mulla FM-tutkinto (humanistiselta alalta) ja opettajan pätevyys. Hain töitä enemmän/vähemmän lähes 1,5 vuotta. Satoja hakemuksia, muutama haastattelu, aina oli "toiseksi paras". Mulla oli työnhaun aloittaessani 1 ja 2,5-vuotiaat. Seinät oli kotona kaatumassa päälle. 

Onneksi mulla oli ollut oma toiminimi, sitä kautta olisin saanut jotain, mutta kun systeemi on mitä on, sain esim. viikon duunista kympin enemmän kuin ansiosidonnainen ja lisäksi maksu tuli pari kuukautta myöhässä ja vaati jatkuvaa selvittelyä. Ei kovin motivoivaa. 

Mulla on siis pedagogiset ja frelancer-mahdollisuus, joka mahdollisti, että sain aina jotain pätkäduuneja, parin päivän juttuja, mutta en tarpeeksi. Mulla työkokemustakin omalta alalta yli 10 vuotta, joten noi freehommat ei varsinaisesti tuonut mitään uutta oppia tms. 

Lisäksi tiukassa työtilanteessa osa työnantajista teettää töitä ihan orjapalkalla. Sellaseen mä en kyllä ruvennut. 

Lohdullista tässä on se, että 1,5 vuoden hakemisen jälkeen sain samalla viikolla 3 työtarjousta, ihan asiallisia kaikki. Että kyllä kaikki on mahdollista. Niistä sitten pääsin jopa valitsemaan. 

Nyt pitää vaan pitää pää kylmänä ja uskoa itsensä. Itse olen humanistiselta alalta, kun olen niin humanisti, että todella luin sitä, mikä kiinnostaa, en sitä, mistä olisin työllistynyt. Ajattelin, että mieluummin vietän loppuelämäni kiinnostavien asioiden parissa kuin rahan perässä juosten. Olen mm. lopettanut tietojenkäsittelyopinnot aikana, jolloin osaajat vietiin koulunpenkiltä. Kyllä ihmisen mun näkökulmasta pitää olla uskollinen myös omille toiveilleen ja haluilleen. Toisaalta nöyryyttäkin tarvitaan, olen tehnyt ihan iloisella mielellä koulutusta vastaamatonta hommaa, siis jotain tosi helppoa. 

Pidätte myös mielessä, että nyt on tiukat ajat, ihmisiä laitetaan pihalle, vaikka olisi ollut firmassa töissä 15 vuotta. 

Tsemppiä työnhakuun, pitäkää välillä taukoa, ettette ajattele koko ajan sitä - ja aina joudu pettymään. Ihan varmasti jokainen teistä löytää vielä paikkansa. 

...minä en ole akateeminen työtön, mutta osallistun ketjuun hieman siltikin.

Miksi moni itkee täällä nimenomaan akateemisten työttömyyttä ja sivuuttaa täysin duunareiden tilanteen? Ei meistäkään ole kiva lojua kotona (kaikki meistä eivät myöskään polta tupakkaa tai ryyppää..) kuukaudesta toiseen, suututtaa ja turhauttaa tehdä kymmeniä hakemuksia eikä sitten saa edes "kiitos, mutta ei kiitos"-vastausta sähköpostiin! Tietenkin koulutettujen ihmisten työttömyys on valtavaa haaskausta, mutta muitakin koulutuksen muotoja on kuin teidän vastaavanne. Myös duunari voi nauttia alastaan, kaivata osaamisensa syventämistä, janota haasteita. Myös meidän työttömyytemme on haaskausta yhteiskunnalle.

Siitä olen ihan samaa mieltä, että Suomessa rummutetaan liikaa koulutuksen perään ja nykytilanne onkin se, että Siwan kassalla istuu tradenomi ja samaisen myymälän lattioita luuttuaa lääketieteen kandi. Päiväkodissa hoitajina on kaikkia puutarhureista pappeihin, lähihoitajien entinen koulutus on voinut olla hyvinkin korkeatasoista, mutta töitä ei sillä alalla ole kaikille riittänyt. Ei tämä maa hoitotyöllä (vaikka tärkeää onkin) kuitenkaan nousuun lähde...vai?

Nyt on huonot ajat ja hakijoita on paljon joka paikkaan.

Silti ihmettelen, miten kukaan uskaltaa jäädä lasten kanssa moneksi vuodeksi kotiin.  Sama kuin heittäisi osaamisensa likakaivoon. Ihan oikeasti. Muut työnhakijat pyyhkivät vauhdilla ohi niistä, jotka ovat jättäytyneet työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Niin, ja akateeminen pätkätyöläinen minäkin olen ja perheenäiti. Nyt taas pitkästä aikaa työttömänä. Tosin uskalsin olla molempien lasten kanssa kotona vain vuoden. Silti en saanut töitä heti kun halusin.

Tuo yksi mainitsi TKK:n mutta mikä on teillä muilla pääaineena?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 18:45"]

Nyt on huonot ajat ja hakijoita on paljon joka paikkaan.

Silti ihmettelen, miten kukaan uskaltaa jäädä lasten kanssa moneksi vuodeksi kotiin.  Sama kuin heittäisi osaamisensa likakaivoon. Ihan oikeasti. Muut työnhakijat pyyhkivät vauhdilla ohi niistä, jotka ovat jättäytyneet työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Niin, ja akateeminen pätkätyöläinen minäkin olen ja perheenäiti. Nyt taas pitkästä aikaa työttömänä. Tosin uskalsin olla molempien lasten kanssa kotona vain vuoden. Silti en saanut töitä heti kun halusin.

[/quote]

Olen samaa mieltä tuosta vuosiksi kotiin jäämisestä. Valitettavasti.

Tsemppiä kaikille. Tämä ketju nosti ne ikävät muistot mieleen, kun hain töitä. Hirveä epätoivo ja ajatukset olivat synkät. Itkin joskus, kun olin saanut puhelun, että minua ei ollut valittu... Olen itsekin humanisti, mutta sitten opiskelin AMK:ssa toisen tutkinnon, joka tukee aiempaa tutkintoani.

Kukaan täällä ei ole vastannut siihen, että miksi ette hae töitä ulkomailta. Suomessa on kuitenkin vähän ihmisiä ja älyttömän pienet piirit. Luulisi, että korkeasti koulutettuja ja muutenkin ansioituneita suomalaisia arvostettaisiin ihan jo Euroopan työmarkkinoilla. Asuin monta vuotta Ranskassa ja ainakin siellä ihmisillä oli yksinomaan positiivinen kuva suomalaisista ahkerina, tunnollisina ja mukavina työntekijöinä.

Tää on vähän off topic, mutta ihmettelen aina myös sitä kun ihmiset kertovat kuinka he ovat niin ja niin monta vuotta opiskelleet ja sitten joutuvat työttömiksi, ikään kuin se opiskeleminen olisi joku karmea koettelemus, jonka päätteeksi odotetaan "palkinnoksi" työpaikkaa. Itsestäni ainakin opiskelu on niin ihanaa, että toivoisin sen voivan jatkua pidempään. Ärsyttävää, kun pitäis joskus töihinkin mennä ;)

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 19:16"]

Kukaan täällä ei ole vastannut siihen, että miksi ette hae töitä ulkomailta. Suomessa on kuitenkin vähän ihmisiä ja älyttömän pienet piirit. Luulisi, että korkeasti koulutettuja ja muutenkin ansioituneita suomalaisia arvostettaisiin ihan jo Euroopan työmarkkinoilla. Asuin monta vuotta Ranskassa ja ainakin siellä ihmisillä oli yksinomaan positiivinen kuva suomalaisista ahkerina, tunnollisina ja mukavina työntekijöinä.

Tää on vähän off topic, mutta ihmettelen aina myös sitä kun ihmiset kertovat kuinka he ovat niin ja niin monta vuotta opiskelleet ja sitten joutuvat työttömiksi, ikään kuin se opiskeleminen olisi joku karmea koettelemus, jonka päätteeksi odotetaan "palkinnoksi" työpaikkaa. Itsestäni ainakin opiskelu on niin ihanaa, että toivoisin sen voivan jatkua pidempään. Ärsyttävää, kun pitäis joskus töihinkin mennä ;)

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa, mutta kyllä se opiskelu vain on yhtä tuskaa ollut aina. Kaikki eivät ole kuten sinä.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

[/quote]

Mene töihin niin ei tarvitse kuunnella

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 04:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 02:25"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 02:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 15:07"]

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

[/quote]

Onko tuohon olemassa joku järjellinen syy? Jos sinulla todellakin on valmis tutkinto, et ole enää ihan nuori ja muutenkin kykynet hoitamaan itse asiasi, vaikuttaa todella oudolta.

Jos tilanne on tuo, kannattaisi todellakin ottaa vastaan jotain palkatonta harjoittelua ja lähteä kurssille. Kyllä niitä on akateemisillekin.

Itsekin olen opiskellut ja harrastanut, tai oikeastaan harrastanut opiskelua. Useimmat akateemisten lisäkoulutukset tosin perustuvat siihen, että on jo töissä.

Muuten ehdottaisin aloittajalla ja muille kohtalotovereille, että opiskelkaa jotain sellaista, joka täydentään aiempaa tutkintoa ja parantaa siten asemaa työmarkkinoilla. Toiseksi ehdottaisin, että menisitte välillä töihin johonkin toiselle paikkakunnalle, että saisitte hankittua ansiosidonnaista.

[/quote]

Haista sinä vittu. Palkaton työ on orjuutta ja siihen ei pidä kenenkään suostua missään olosuhteissa. Ennemmin vaikka tapan itseni kuin alan haaskata ainutlaatuista elämääni palkattomaan raatamiseen.

Ja mihin toiselle paikkakunnalle sitä niin vain mennään töihin? Jos kukaan ei palkaa? Haista pitkä vittu vielä uudemman kerran.

[/quote]

No mitä, samaahan ehdotetaan ihan amiksillekin (ts. duunareille). Jos ei kerran ole valmis näkemään vaivaa töiden eteen (esim. hakemalla töitä toisesta kaupungista), on turha vinkua ettei niitä ole.

Ja mitenkäs se menikään, että moni täälläkin on saanut sen vakipaikan kutsumasi orjatyön kautta. Vai eikö sellainen kelpaa akateemiselle?

[/quote]

KENENKÄÄN ei pidä suostua palkattomaksi orjaksi, eikö se mene perille? Etkö tajua, että suostumalla palkattomaksi viet jonkun oikean palkkatyön? Ketään ei kannata palkata kun joku ääliö tekee saman ilmaiseksikin. Ja jos olet yksityisellä, joku sika nauraa matkalla pankkiin sinun raataeswsasi, kun sai jonkun idiootin tekemään työt tyhjillä lupauksilla muka harjoittelun jälkeen saatabasta vakipaikasta?

Mitä vittua sönkötöt, vaivaa hakemalla toisesta kaupungista? Aivan samalla enterin klikkauksella se hakemus lähtee vaikka Afrikkaan.

Vedä vittu päähäsi sen orjatyösi kanssa. Se on samaa satua kuin joulupukki, eikä sekään auta, jos joku satuhahmo on muka saanut paikan raadettuaan ilmaiseksi. JOKA TUNNISTA ON MAKSETTAVA, muuten kyseessä on orjatyö, mikä on ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa kiellettyä.

Tietysti jos olet typerä nainen ja haluat raataa palkatta niin ole hyvä, omapahan on paska elämäsi, mutta älä vaadi sitä muilta.

[/quote]

Minkäs teet kun ei taida muita töitä olla kuin harjoittelijan paikkoja ja palkkatukipaikkoja. Molemmat ovat orjatyötä. Palkkatukipaikat ovat myös orjatyötä kkoska työnantaja ei maksa itse korvausta työpanoksestaan . Mieluummin syön pieniä kiviä kuin lähden orjaksi mutta valitettavasti meidän yhteiskunta saa jotkut uskomaan että ihminen on kunnollinen kunhan tekee työtä, palkasta ei väliä.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 19:16"]

Kukaan täällä ei ole vastannut siihen, että miksi ette hae töitä ulkomailta. Suomessa on kuitenkin vähän ihmisiä ja älyttömän pienet piirit. Luulisi, että korkeasti koulutettuja ja muutenkin ansioituneita suomalaisia arvostettaisiin ihan jo Euroopan työmarkkinoilla. Asuin monta vuotta Ranskassa ja ainakin siellä ihmisillä oli yksinomaan positiivinen kuva suomalaisista ahkerina, tunnollisina ja mukavina työntekijöinä.

Tää on vähän off topic, mutta ihmettelen aina myös sitä kun ihmiset kertovat kuinka he ovat niin ja niin monta vuotta opiskelleet ja sitten joutuvat työttömiksi, ikään kuin se opiskeleminen olisi joku karmea koettelemus, jonka päätteeksi odotetaan "palkinnoksi" työpaikkaa. Itsestäni ainakin opiskelu on niin ihanaa, että toivoisin sen voivan jatkua pidempään. Ärsyttävää, kun pitäis joskus töihinkin mennä ;)

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa, mutta kyllä se opiskelu vain on yhtä tuskaa ollut aina. Kaikki eivät ole kuten sinä.

[/quote]

Viestini saamista alapeukutuksista päätellen näyttää opiskelu olleen monille muillekin pelkkää tuskaa. Erikoista, kun kuvittelin aina, että ihmiset pyrkivät opiskelemaan sitä alaa, mistä pitävät tai mikä heitä kiinnostaa. Mitä järkeä opiskella inhottavaa alaa, jos ei sieltä löydy nähtävästi sen paremmin työpaikkojakaan? Itse ainakin opiskelen ihanaa alaa, jolla paska työllisyys (niinkuin tällä hetkellä) kuin paskaa alaa, jolla paska työllisyys. Ainakin elämä on huomattavasti mukavampaa ;)

Suosittelen lämpimästi monelle akateemiselle työttömälle erilaisia opetustehtäviä. Monella teistä toki onkin opettajan pedagogiset taustalla, mutta muillekin suosittelen esim. tarjoutumaan sijaisuuksiin ja vaikkapa erilaisiin kansalaisopistoihin, esimerkiksi. Miettikää etukäteen, millaista kurssia voisitte tarjota. Se ei tuo tietenkään koko elantoa pöytään, mutta voisi tarjota mukavaa tekemistä, pikkaisen rahaa ja ehkä hyödyllistä kokemusta tai jopa kontakteja.

Olisiko mahdollista tarjoutua tekemään pieniä tilaustutkimuksia, kirjoittaa artikkeleja johonkin? Jokaisella akateemisellahan on valmiudet akateemisen tekstin tuottamiseen ja tutkimustyöhön, jos ei ihan omalle alalle, niin sitten sivuaineiden tarjoamat mahdollisuudet käyttöön. Toiminimi pystyyn, ja tarjoamaan mitä mielikuvituksellisimpia palveluja, joilla vain suinkin voisi olla kysyntää.

Jos väitöskirja tuntuu mahdollisuuksien hukkaamiselta, olisiko mahdollista ajatella vaikkapa työelämätaitoja tukevaa lisurin tutkintoa? Monessa oppiaineessa / tiedekunnassa tämä on mahdollista.

Nämä olivat siis humanistin neuvoja. Kaikille aloille samat opit eivät toimi, mutta näiden keinojen avulla monet ovat raapineet elantoa kokoon.

Ei hitto, älä nyt vaan tapa itteäs siks ettet oo palkkatyössä!!

Symppaan sua, työttömänä olo voi olla kurjaa mutta kuolleena on vielä kurjempaa! Ei se työ kuitenkaan ole koko elämä. O

terveisin akateeminen työtön

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 16:06"]

Tunnen tuskanne, kanssatyöttömät. Valitettavasti mulla ei ole vinkkejä tilanteen helpottamiseen. Koen vitutusta, surua, turhautuneisuutta, epäuskoa, katkeruutta, kateutta ja masennusta. Itsemurha-ajatuksiakin on.

Lähtisin mielelläni esim. toimistohommiin, ja niistä minulla on kokemustakin. Ura ja sillä eteneminen eivät ole koskaan olleet minulle tärkeitä, työn tekeminen kylläkin. Olen tunnollinen ja ahkera, nautin myös siitä jos voin auttaa muita. Olisin hyvä ja palkkani arvoinen työntekijä. Mutta kun työpanokselleni ei ole kysyntää.

Minäkin olen miettinyt lähihoitajan koulutusta. Luonteeltani en vain ole sellainen, että uskoisin nauttivani esim. vanhuksien kanssa työskentelystä - niin arvostettavaa kuin vanhustyö onkin.

Olen kiitollinen, että sain sivistää itseäni yliopistossa, mutta yhteiskunta ei niistä vuosista ole hyötynyt vielä yhtään.

[/quote]

Täällä myös akateeminen työtön. Itselläni menee tällä hetkellä ihan hyvin, mutta ymmärrän kyllä että työttömyys voi olla rankkaa. Pärjäämme miehen palkalla, ei kyllä juhlita tai shoppailla mutta pärjätään. Koitan löytää iloa sellaisista asioista jotka ei olisi mahdollisia jos olisin töissä. Voin olla paljon kotona lasten kanssa ja koululaisten ei tarvitse olla iltapäivisin yksin, tykkään laittaa kotia ja ehdin leipoa, voin käydä koiran kanssa lenkillä päivällä kun on valoistaa jne. Yhteiskuntamme on tosi työorientoitunut, joten ymmärrän hyvin että ottaa luonnolle jos on pidempään työttömänä. Pidetään mielessä että se työ on yksi osa elämää mutta ei ihmisarvon mitta! 

Mikäs tässä olisi muuten ollessa, ellei tarvitsisi käydä työkkärissä kuuntelemassa vittuilua ja jatkuvaa painostusta kursseille ja palkattomiin töihin. Tekevät kiusaa ja vaativat käymään siellä henk. koht. pahimmillaan kerran viikossa.

Itse en näe enää mitään järkeä elämässä. Laitan hakemuksia automaattisesti eri paikkoihin, mutta yritän olla enää ajattelematta, että miten kiva olisi käydä töissä ja päästä töihin niihin paikkoihin, etten sitten joudu kohtaamaan pettymystä kun niin ei käy. Tiedän, että työkokemukseni puutteellisuus on omaa syytäni, mutta kuvittelin, että kun yrittäisin nuoruuden hölmöilyjen jälkeen laittaa elämääni kuntoon, niin siinä olisi mahdollista onnistua.

Kieroutuneella mielenkiinnolla odotan, että mitä tämä palkkatuki nyt tulee tekemään tilanteelle - entiseen työelämävalmennukseen olisi ollut mahdollisuuksia päästä, ja tiesin monta tapausta omalta alaltani, jotka olivat sen kautta saaneet vakipaikan. Palkkatukikin on jotain, mutta vaatisi valitettavasti työnantajalta mahdollisuuden maksaa osan palkasta, joten varmasti karsii monta tahoa pois. Mutta niitäkin bingolappuja laittelen sitten menemään.

Toisaalta ajattelen niin, että työkokemuksen puute on työllistymisen este alalla kuin alalla, joten sentään sain elämääni viisi hyvää vuotta opintojen ja harjoittelujaksojen parissa verrattuna siihen, että olisin hankkinut tutkinnon, joka ei kiinnostaisi ollenkaan tai jolle älynlahjat eivät riitä. Lisäkoulutuksen hankkiminen on suunnitelmana, kunhan vain keksisin, että millä sen rahoittaa. Opintotukea ei enää riittäisi kokonaiseen tutkintoon, joten ei voi vaan rynnätä suoraan koulutukseen.

Selviytymisstrategiani on oikeastaan vain kovettaa itsensä kaikelle ja teeskennellä, että ei välitä ollenkaan mistään. Ja samoin jättää lukematta kaikki naistenlehdet, mainokset, verkkosivut jne, joilla saatettaisiin käsitellä jotain mielenkiintoisia asioita, jotka jäävät työpaikan puutteen takia saavuttamatta.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 08:45"]

Yksi reitti voisi olla täydentää tutkintoa pedagogisilla opinnoilla ensin vaikka avoimen yliopiston kautta ja sitten erillisinä opintoina AMK:ssa tai yliopistossa? Opettajia tarvitaan muuallakin kuin peruskoulussa ja lukiossa joten se oma tutkinto vois joillakin sopiAkin jollekin AMK/ ammattiopistolinjalle? Ja kun pedagogisia ois vähän kasassa vois hakeutua sijaisuuksiin eri kouluasteille hankkimaan kokemusta. vakisijaisista on aina pulaa ja tiedän oikeasti tapauksia jotka ovat opiskelleet tyyliin metsätaloutta mutta päätyneet sitten onnellisesti sijaisuuksien ja uudelleen opiskelun kautta opettajiksi. Sijaisuuksia voi hyvin tehdä opintojen ohella ja palkka ja arvostus on ihan hyvät. Ja muistakaa että esim ammattikouluissa on paljon eri aloja ja opetustehtäviä  joista joku vois olla lähellä sitä mitä opiskeyöt yliopistossa...moni akateeminen...ei varmaan hoksaa näitä tai tiedä että ammatillisiin tutkintoihin kuuluu esim taiteen ja kulttuurin opintoja. En tiedä oliko tästä kirjoituksesta apua kellekään mutta ehkä joku sai tästä uutta ideaa?! Tuli surullinen mieli teidän puolesta kun jäin lukemaan kommenttejanne.

[/quote]

Kiitos tästä, tarkoititko juuri minua tällä "opiskellee metsätaloutta mutta päätyneet sitten onnellisesti sijaisuuksien ja uudelleen opiskelun kautta opettajiksi. Sijaisuuksia voi hyvin tehdä opintojen ohella ja palkka ja arvostus on ihan hyvät."

Opintojen ohella tein sijaisuuksia, mutta ne loppuivat kun valmistuin. Katsos  kun työnantajat säästävät ja opiskelijat ovat paljon halvempia työntekijöitä kuin pätevät. Onhan se yksi työttömyyden puolustelu tämäkin, mutta en ole tehnyt päivääkään aineenopettajan työtä sen jälkeen kun valmistuin, ja hakijoita avoimiin paikkoihin on kymmeniä, siis kelpoisuusehdot täyttäviä.

Olisin voinut kirjoittaa jokseenkin pilkulleen saman tekstin kuin 25. Työvoimaviranomaiset eivät todellakaan tarjoa enää yhtään mitään, vaikka työuraa olisi edessä noin 15 vuotta. Akateemisille tarkoitetuille kursseille olen hakenut, mutta olen päässyt vain opettajaksi, viimeksi noin viisi vuotta sitten.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 03:22"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 02:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 02:45"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 02:38"]

Ehdotus, aktivoitukaa poliittisesti. Syyt maame tilanteeseen ovat toki monet, mutta johonkin voi myös vaikuttaa. Olen odottanut, että jospa sitten kun akateemisia työttömiä on tarpeeksi havahtuu poliittinen aktiivisuus uudelleen maassamme.

[/quote]Helpoiten tämä aktivoituminen tuottaa tulosta, kun verkostoituu ns. oikein, eli ihmisiin, jotka voivat tarjota sinulle jotain työtä esim. heidän statuksensa kautta (ovat sukulaisia, yrittäjiä, istuvat kaupungin valtuustossa, yms.).

Ymmärrätte kaikki varmaankin, mitä tarkoitan.

[/quote]

Aivan. Mutta siinä vaiheessa kun kaikille se ei ole mahdollista siis saada suhteilla töitä syntyy muutakin liikehdintää

[/quote]

Ei synny ainakaan Suomessa, turha kuvitella. Sinä aikana kun olen ollut olemasa maailmassa, en osaa nimetä YHTÄKÄÄN asiaa yhteiskunnassa, maailmassa ja elämässä ylipäätänsä, mitä suomalaiset eivät olisi lammasmaisesti hyväksyneet. Siis en yhtäkään. Aivan kaikki, mitä eliitin/valtaapitävien tulee edes mieleen ehdottaa (ohjeet, suositukset, kiellot, rajoitukset, määräykset, lait, asetukset, "yleinen mielipide", "maan tapa", asenteet, suhtautumiset, ylhäältä asetetut arvot, kuinka ihmisen tulee elää elämänsä jne.)  menevät läpi ja enemmistö kansasta vielä noudattaa pilkulleen. Joku anarkistinen yksilö saattaa kapinoida esimerkiksi valitsemalla totaalikieltäytymisen asevelvollisuudesta, tuomalla  Virosta ylimääräisen tupakkakartongin ja tyhjäkäyttämällä autoa 5 minuuttia, mutta tähän muutaman huru-ukon kokoluokkaan se nykymeiningin kyseenalaistaminen meillä sitten jääkin. Eikä mitään muutosta ole näkyvissä.

[/quote]

Mikä tekee meistä lampaita, vai ovatko asiat sittenkin vain liian hyvin?

Päteviä ei haluta töihin - tai ainakaan ei haluta maksaa heille pätevän liksaa. Mutta eihän siinä mitään, ollaan sit kortistossa ja eletään yhteiskunnan siivellä, johan noita tulikin veroja maksettua vuostolkulla.