Miksi 40-60 -luvuilla syntyneiden on niin vaikea ymmärtää sitä maailmaa, jossa nuoremmat nykyään elävät?

Taitaa olla niin että AP ei ymmärrä. Kannattaa ajatella niinkin päin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua vauusIrten, ei toteudukaan.

Mikä englantilaisessa filologiassa on vikana? Tiedätkö sinä edes mitä se on?

Terv. Englantilaista filologiaa pääaineenaan opiskellut akkreditoitu englannin kääntäjä

Eihän siinä yhtään mitään vikaa ole, mutta eihän sillä samalla lailla tienaa kuin lääkäri. Sitä vaan että kun itse valitsee ammatin, hyväksyy myös sen palkkatason. Ja jos sillä ei saa sekä omakotitaloa, mökkiä että venettä, se ei ole kenenkään muun syy, edes sen edeltävän sukupolven.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Ette rakentaneet. Teidän vanhempanne rakensivat. Sinä ja boomerit nautitte hedelmistä.

Niin nautitaankin! Lastenlapsilla on päivähoitopaikat, vaikka vanhemmat ei ole töissä. Meidän ikäpolven mielestä tuhlausta, nuoremmille itsestäänselvää, ei kai kukaan oleta, että omat lapset pitää itse kasvattaa. Lastenlapsilla maksuton hammashoito oikomisineen, tuollaisesta ei osattu aikanaan edes unelmoida. Omat hampaat pitää hoidattaa yksityisellä, koska kunnallinen hoito on varattu lapsille vanhempineen. Lapsilla on tuhansien eurojen puhelimet ja nettiyhteydet maksaa sossu. Meidän nuoruudessamme sossu ei maksanut edes vuokrapuhelinta.

Minä olen viisikymppinen ja pidän fiksuna, että lapset varhaiskasvatetaan, että heistä ei tule tuollaisia kuin sinun lapsesi, että makoillaan kotona. Pidän aika heikkona esityksenä vanhemmuudesta myös sen, että kadehditaan omaa jälkikasvua sen saamista sossuetuuksista.

Kirjoitinko, että omista lapsista? Kirjoitin sukupolvikokemuksesta!

Vai oliko sinun lapsillasi kunnallinen päivähoitopaikka, vaikka olit kotiäitinä kuopukselle?

Minun lapseni on kunnallisessa päivähoidossa nyt ja itse olen työssä. Isänsä menetti työpaikkansa koronan vuoksi, joten on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Olen vanha kalkkis, mutta on vain joitakin asioita, joita en nykymenossa ymmärrä. En esimerkiksi ymmärrä, että tehdään velkaa, vaikkei ole millä maksaa takaisin. 400.000 maksuhäiriöistä Suomessa. Vaihtoehtona ei nähdä, että voisi olla ilman sitä puhelinta / biletystä / takkia jne. johon ei ole varaa.

Nykyinen korkopolitiikka on mennyt sikäli oudoksi että pankit myöntävät lainaa erittäin alhaiselle korolla ja maksavat vielä matalampaa korkoa pankeissa oleville talletuksille, Esimerkiksi 1980-luvulla Suomen valtiolla oli viisivuotisia obligaatioita, joista maksettiin 9 % korkoa vuosittain, niin että pääoma maksettiin takaisin 4  neljässä erässä tuon viiden vuoden aikana, Nykyisin Suomen valtio saa lainaa lähes nollakorolla lainaa 20 vuodeksi eteenpäin.

Enää ei kuule pankkien puhuttavan mistään tavoitesäästämisestä vaan enemmin tarjotaan edullista kulutusluottoa, jotta sen saa haluamansa tavaran heti hankittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina laajan ikäskaalan valitsit meihin ymmärtämättömiin. Alkaen 50-80-vuotiaat.

Minä.olen syntynyt 1969 ja nyt siis 51-vuotias.

Mietin samaa, olen syntynyt 1968 ja vanhempani 40-luvulla, siinä on kaksi aivan erilaista sukupolvea jo. Mutta tietysti 20 v kokee kaiken ennen itseään olleen esihistoriaksi. Itse valmistuin suoraan lamaan ja edelleen pätkätöissä 51v. En tule koskaan saavuttamaan boomeri-vanhempieni elintasoa.

Minä olen tuo edellin. Valmistuin lamaan. Olen ihan aina ollut vatakkaampi kuin vanhempani.

Tarkoitatko olleesi aina vatsakkaampi kuin vanhempasi?

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, 50-luvulla syntynyt ei voi ymmärtää nykymenoa.

En ymmärrä sitä, että persposkien esittely on voimaantumista ja oman takalistonsa esittelyyn saa ELYstä tukea.

En ymmärrä sitä, että Senaatintorilla järjestettiin korona-aikana mielenosoitus, jossa oli ihan liikaa väkeä suhteessa annettuun kokoontumislupaan, mutta poliisin mielestä asia oli ihan OK, työaikana on kiva heilua kylttien kanssa itsekin.

En ymmärrä sitä, että laiturilla hyppiminen hukuttamistarkoituksessa ei ole rikos, josta pääsisi edes kuulusteltavaksi.

En ymmärrä sitä, että taikaseinästä saa rahaa tekemättä mitään.

En ymmärrä sitä, että me maksamme vuosittain satoja miljoonia siitä, että Helsinki pysyy asuttuna.

En ymmärrä sitä, että pitää suosia lähiruokaa, mutta kouluissa sitä ei saa tarjota, ellei sitä ole tuotu lentokoneella Aasiasta.

En ymmärrä, miten meillä voi olla varaa samanaikaisesti makuuttaa vanhuksia laitoksissa märissä vaipoissa ja työttömiä kotona märisemässä.

En ymmärrä, miten nykyinen kolmekymppisten sukupolvi siirtää vastuun omista valinnoistaan edellisille sukupolville. Omilla teoilla ei ole merkitystä, koska vanhukset ei tajunneet kierrättää muovia. No ei tajunneet ei, ne säästi muovipussit ja jugurttipurkit ihan kiusatakseen kuolinsiivouksen tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no, sen olemme voineet stadissa asumalla varmistaa, että lastemme ei ole pakko opiskelemaan ryhtyessään muuttaa pikkupaikkakunnalta asumaan muualle.

Itse 1980-luvulla jouduimme niin tekemään, ja siihen aikaan opintolainaa oli pakko ottaa, koska ilmainen opintoraha oli alle sata euroa, eikä sillä edes saanut vuokraa.

N53

====

Toinen tytär opiskelee maakuntayliopistossa, toinen ulkomailla, ovat syntyneet ja kasvaneet Helsingissä. Muutto toiselle paikkakunnalle/toiseen maahan opintojen perässä ei ollut ongelma. Miksi olisi ollut?

Itse lähdin keskisuuresta kaupungista ensin Helsinkiin sitten ulkomaille opiskelemaan.

No ei se muuten olekaan ongelma paitsi kustannusmielessä. Mitä ihmettä luulit minun tarkoittavan? Tosin nykyään opiskelijat saavat - toisin kuin ennen - yleistä asumistukea.

Itselläni muutto opiskelemaan vei koko opintorahan ja ison viipaleen myös opintolainaa.

N53

===

Helsingissähän ne asunnot vasta maksavat. Tietysti tulee halvemmaksi jos aikuiset lapset jäävät vanhempiensa nurkkiin asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Näin sanovan kannattaa myös laskea, millä summalla sen omistusasunnon aikoinaan sai (vaikkapa kuinka monen vuoden palkka) vrt. miten tänä päivänä... Hämmentävän monen vanhemman ihmisen suusta kun kuulee ihmettelyä, miksi nuoret aikuiset asuvat nykyään vuokralla - mikseivät vaan mene ja osta omaa, niin hekin aikoinaan tekivät! Ihan sama juttu kuin töihin menon kanssa - sen kun kävelet firmaan sisään ja esittelet itsesi, kyllä tekevälle aina töitä löytyy! 🙄

Tässä unohtuu yksi oleellinen seikka: Kukaan ei ostanut ensiasunnoksi 300 neliön taloa, vaan ensin ostettiin pieni ja siitä sitten siirryttiin isompaan.

Meidän nelihenkinen perhe asui 11 vuotta 3 huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, niin että minä ja veljeni nukuimme samassa huoneessa kerrossängyssä. Sitten 1970-luvun lopulla muutimme neljästään kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, jossa oli 5 huonetta, keittiö ja sauna yhteensä 125 neliötä. Suunnilleen 1990-luvun alussa vanhempani muuttivat kahdestaan kaupungin ydinkeskustassa olevaan kerrostaloon, jossa oli 85 neliötä, sillä he eivät enää tarvinneet niin paljon tilaa. Siihen aikaan oli tyypillistä että ihmiset muuttivat vähitellen isompaan asuntoon, jotta ei tarvinnut ottaa kerralla liian isoa lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Näin sanovan kannattaa myös laskea, millä summalla sen omistusasunnon aikoinaan sai (vaikkapa kuinka monen vuoden palkka) vrt. miten tänä päivänä... Hämmentävän monen vanhemman ihmisen suusta kun kuulee ihmettelyä, miksi nuoret aikuiset asuvat nykyään vuokralla - mikseivät vaan mene ja osta omaa, niin hekin aikoinaan tekivät! Ihan sama juttu kuin töihin menon kanssa - sen kun kävelet firmaan sisään ja esittelet itsesi, kyllä tekevälle aina töitä löytyy! 🙄

Tässä unohtuu yksi oleellinen seikka: Kukaan ei ostanut ensiasunnoksi 300 neliön taloa, vaan ensin ostettiin pieni ja siitä sitten siirryttiin isompaan.

Meidän nelihenkinen perhe asui 11 vuotta 3 huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, niin että minä ja veljeni nukuimme samassa huoneessa kerrossängyssä. Sitten 1970-luvun lopulla muutimme neljästään kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, jossa oli 5 huonetta, keittiö ja sauna yhteensä 125 neliötä. Suunnilleen 1990-luvun alussa vanhempani muuttivat kahdestaan kaupungin ydinkeskustassa olevaan kerrostaloon, jossa oli 85 neliötä, sillä he eivät enää tarvinneet niin paljon tilaa. Siihen aikaan oli tyypillistä että ihmiset muuttivat vähitellen isompaan asuntoon, jotta ei tarvinnut ottaa kerralla liian isoa lainaa.

Opintolainaan tuli valtiontakaus vasta 1970-luvulla, siihen asti piti saada lainalle henkilötakaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Sinäkin voit miettiä sitä, mikä vaikutus on työuran pituudella: miksi pitempään työelämässä olleilla on esim. omistusasunto, kun vastavalmistuneella ei ole?

Näin sanovan kannattaa myös laskea, millä summalla sen omistusasunnon aikoinaan sai (vaikkapa kuinka monen vuoden palkka) vrt. miten tänä päivänä... Hämmentävän monen vanhemman ihmisen suusta kun kuulee ihmettelyä, miksi nuoret aikuiset asuvat nykyään vuokralla - mikseivät vaan mene ja osta omaa, niin hekin aikoinaan tekivät! Ihan sama juttu kuin töihin menon kanssa - sen kun kävelet firmaan sisään ja esittelet itsesi, kyllä tekevälle aina töitä löytyy! 🙄

Tässä unohtuu yksi oleellinen seikka: Kukaan ei ostanut ensiasunnoksi 300 neliön taloa, vaan ensin ostettiin pieni ja siitä sitten siirryttiin isompaan.

Meidän nelihenkinen perhe asui 11 vuotta 3 huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa, niin että minä ja veljeni nukuimme samassa huoneessa kerrossängyssä. Sitten 1970-luvun lopulla muutimme neljästään kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon, jossa oli 5 huonetta, keittiö ja sauna yhteensä 125 neliötä. Suunnilleen 1990-luvun alussa vanhempani muuttivat kahdestaan kaupungin ydinkeskustassa olevaan kerrostaloon, jossa oli 85 neliötä, sillä he eivät enää tarvinneet niin paljon tilaa. Siihen aikaan oli tyypillistä että ihmiset muuttivat vähitellen isompaan asuntoon, jotta ei tarvinnut ottaa kerralla liian isoa lainaa.

Opintolainaan tuli valtiontakaus vasta 1970-luvulla, siihen asti piti saada lainalle henkilötakaus.

Niinpä tulikin. Ilmaista rahaa en sitten saanutkaan miltään luukulta (en edes vanhemmiltani, koska heillä ei ollut).

Se eläkeikäisten sukupolvi on ollut Suomen varakkain ikäryhmä jo sieltä 30 - 40-vuotiaasta asti, ja he tienaavat edelleen enemmän kuin alle 35-vuotiaat (enkä tarkoita nyt niitä vanhempia eläkeläisiä, joilla oli oikeasti raskasta ja jotka rakensivat tämän maan suurille ikäpolville).

Toivottavasti kukaan ei tosissaan väitä, että töiden saaminen oli aikaisemmin yhtä vaikeaa kuin nykyään. Kai tiedätte, miksi lomaltapaluuraha aikanaan kehitettiin?

Nykyisten nuorten on vaikea kuvitella, millaisessa pumpulissa vanhemmat ikäluokat ovat kasvaneet työelämän suhteen ja millaisia etuja ja lisiä heillä on ollut (ja on edelleen).

Vanhemmat ikäluokat taas eivät ymmärrä, että monet heille täysin normaalit ja automaattiset asiat eivät käytännössä enää koske monia nuorempia työntekijöitä, vaikka teoriassa ne edelleen osa työelämää ovatkin (esim. työterveyshuolto, lomat, oikeus vapaapäiviin, ylityökorvaukset, palkan maksu menetetystä vapaa-ajasta).

Valitettavasti oikeudenmukaisuus eri sukupolvien välillä ei toteudu eläkeläisten suurten määrän vuoksi, kun kukaan ei uskalla äänien menettämisen pelossa edes mainita, että eläkeläiset ovat maksaneet itse vain 25 % eläkkeestään loppuosan jäädessä meidän nuorempien sukupolvien harteille. Työelämää onkin sitten edessä sinne 70-vuotiaaksi asti - jos vanhuuseläkettä silloin on enää olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 60-luvun alkupuolella, ja siis vielä viisikymppinen, enkä nyt koe ihan hirveän vaikeaksi ymmärtää pikkuisen nuorempien ikätoverieni elämää, sen verran kun nyt muiden elämää voi ymmärtää. Omalta osaltani yritän sosialiseerata kaiken ikäisten kanssa ja keskustella hiukan syvällisemmin mahdollisimman monen kanssa saadakseni paremman käsityksen siitä, mikä pistää heidät tikittämään. Eihän sitä kautta mitään täyttä ymmärrystä saavuta, mutta ainakin jonkinlaisen aavistuksen.

Jos olet 60-luvun alkupuolella syntynyt, olet vähintään 56v, joten et enää viisikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti kukaan ei tosissaan väitä, että töiden saaminen oli aikaisemmin yhtä vaikeaa kuin nykyään. Kai tiedätte, miksi lomaltapaluuraha aikanaan kehitettiin?

Nykyisten nuorten on vaikea kuvitella, millaisessa pumpulissa vanhemmat ikäluokat ovat kasvaneet työelämän suhteen ja millaisia etuja ja lisiä heillä on ollut (ja on edelleen).

Valmistuin vuonna 1981 työttömäksi. Tein hanttihommia pari vuotta, kunnes sain ensimmäisen oman alani työpaikan - kehnolla palkalla mutta kuitenkin.

Tiedän, että lomaltapaluuraha tuli metallimiehille houkuttimeksi, että eivät lomallaan karkaisi Trollhättaniin.

Eri palkanlisistä voi vitsailla, jos haluaa. Ainoa mikä merkitsee, on vuosiansio. Se, millaisista palasista vuosiansio koostuu, on yhdentekevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Uskon kyllä että sinulla näin varmaan oli, 80-luvulla oli Suomessa aika suuriakin luokka- ja varallisuuseroja. Ilmeisesti sinulla oli jo silloin oma tai vanhempien ostama puhelinosake.

Kyllä 90-luvulla varakkaimmilla oli jo NMT-puhelimet käytössä.

Mutta keskimäärin jenkeissä käytiin vain vaihto-oppilaina. Ja nekin varakkaiden perheiden vesoja.

Olen syntynyt v.1938 ja  meilla oli aina puhelin ja auto. Lapsena matkustelin vanhempien kanssa Norjassa, Tanskassa ja pitkin poikin Eurooppaa.

Kaksikymppisena kavin Pariisissa, Italiassa ja Espanjassa. Lontoo tuli tutuksi kun tapasin tulevan  mieheni. Atlantin ylitin niin monta kertaa etta stuertit tulivat nimelta tutuiksi. USAaan jain lopullisesti 60-luvun lopulla enka pois tule.

Vierailija kirjoitti:

On se mielestäni aika kohtutonta että duunaritaustainen yli 70-vuotias isäni saa enemmän käteen eläkettä kuin minä yliopistokouluettu 2 lapsen äiti saan palkkaa.

Vanhemmillani on mm. varaa pitää kahta autoa, meillä 4-henkisellä perheellä ei.

Yliopistossa ei sitten opetettu oikeinkirjoitusta, ehkä sinulla on muitakin puutteita ja siksi et oikein pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 60-luvun alkupuolella, ja siis vielä viisikymppinen, enkä nyt koe ihan hirveän vaikeaksi ymmärtää pikkuisen nuorempien ikätoverieni elämää, sen verran kun nyt muiden elämää voi ymmärtää. Omalta osaltani yritän sosialiseerata kaiken ikäisten kanssa ja keskustella hiukan syvällisemmin mahdollisimman monen kanssa saadakseni paremman käsityksen siitä, mikä pistää heidät tikittämään. Eihän sitä kautta mitään täyttä ymmärrystä saavuta, mutta ainakin jonkinlaisen aavistuksen.

Jos olet 60-luvun alkupuolella syntynyt, olet vähintään 56v, joten et enää viisikymppinen.

Sinulla on outo matemaattinen laskutapa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 60-luvun alkupuolella, ja siis vielä viisikymppinen, enkä nyt koe ihan hirveän vaikeaksi ymmärtää pikkuisen nuorempien ikätoverieni elämää, sen verran kun nyt muiden elämää voi ymmärtää. Omalta osaltani yritän sosialiseerata kaiken ikäisten kanssa ja keskustella hiukan syvällisemmin mahdollisimman monen kanssa saadakseni paremman käsityksen siitä, mikä pistää heidät tikittämään. Eihän sitä kautta mitään täyttä ymmärrystä saavuta, mutta ainakin jonkinlaisen aavistuksen.

Jos olet 60-luvun alkupuolella syntynyt, olet vähintään 56v, joten et enää viisikymppinen.

Kyllä minusta on about viiisikymppinen kunnes täyttää 60.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni elän samassa maailmassa kuin nuoremmatkin?

Myönnän etten oikein ymmärrä APn ajatuksenjuoksua.

-66

sama täällä, ei nyt aukea ap:n oma ajatusmaailma. Mahtaako ap ymmärtää, että 60-luvulla syntyneet ovat itse viisikymppisiä, joten hänen ajatuksensa siitä, että 60-luvulla syntyneet eivät ymmärrä viisikymppisten elämää on kyllä hieman kryptinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua vauusIrten, ei toteudukaan.

Mikä englantilaisessa filologiassa on vikana? Tiedätkö sinä edes mitä se on?

Terv. Englantilaista filologiaa pääaineenaan opiskellut akkreditoitu englannin kääntäjä

Eihän siinä yhtään mitään vikaa ole, mutta eihän sillä samalla lailla tienaa kuin lääkäri. Sitä vaan että kun itse valitsee ammatin, hyväksyy myös sen palkkatason. Ja jos sillä ei saa sekä omakotitaloa, mökkiä että venettä, se ei ole kenenkään muun syy, edes sen edeltävän sukupolven.

Englantilainen filologia on huono esimerkki, koska siinä voi valita ainakin kielenkääntäjän, opettajan ja teknisen kirjoittajan töiden välillä, ja jos pääsee EU:hun kääntäjäksi, voi saada hyvää palkkaa. Parempia esimerkkejä humanistin umpikujista olisivat vaikka folkloristiikka ja antropologia, joissa voi oikeastaan valita vain tutkijan uran.

Vierailija kirjoitti:

Se eläkeikäisten sukupolvi on ollut Suomen varakkain ikäryhmä jo sieltä 30 - 40-vuotiaasta asti, ja he tienaavat edelleen enemmän kuin alle 35-vuotiaat (enkä tarkoita nyt niitä vanhempia eläkeläisiä, joilla oli oikeasti raskasta ja jotka rakensivat tämän maan suurille ikäpolville).

Toivottavasti kukaan ei tosissaan väitä, että töiden saaminen oli aikaisemmin yhtä vaikeaa kuin nykyään. Kai tiedätte, miksi lomaltapaluuraha aikanaan kehitettiin?

Nykyisten nuorten on vaikea kuvitella, millaisessa pumpulissa vanhemmat ikäluokat ovat kasvaneet työelämän suhteen ja millaisia etuja ja lisiä heillä on ollut (ja on edelleen).

Vanhemmat ikäluokat taas eivät ymmärrä, että monet heille täysin normaalit ja automaattiset asiat eivät käytännössä enää koske monia nuorempia työntekijöitä, vaikka teoriassa ne edelleen osa työelämää ovatkin (esim. työterveyshuolto, lomat, oikeus vapaapäiviin, ylityökorvaukset, palkan maksu menetetystä vapaa-ajasta).

Valitettavasti oikeudenmukaisuus eri sukupolvien välillä ei toteudu eläkeläisten suurten määrän vuoksi, kun kukaan ei uskalla äänien menettämisen pelossa edes mainita, että eläkeläiset ovat maksaneet itse vain 25 % eläkkeestään loppuosan jäädessä meidän nuorempien sukupolvien harteille. Työelämää onkin sitten edessä sinne 70-vuotiaaksi asti - jos vanhuuseläkettä silloin on enää olemassakaan.

Totta kai ne on varakkaita, kun ne on käyttäneet rahansa kokemusten sijaan asioihin, jotka on edelleen olemassa! Ei 50-luvulla syntyneet reissanneet kymmeniä vuosia kuten nykyisin noin 30v ikäiset. Ehei, rahat säästöön ja ostettiin asunto, sitten kesämökki ja joku osti metsääkin. Puhelinosake maksoi enemmän kuin nykypuhelimet, ilman sitä ei paljoa soiteltu! Säästäminen ja pieni sijoittaminen oli hyveitä, ennenaikaista kuolemaa ennakoiden otettiin säästöhenkivakuutus jo 2v iässä.

Eläkerahastoissa on jo nyt niin paljon varoja, että kaikkien ennen vuotta 1954 syntyneiden eläkkeet voidaan maksaa sieltä, vaikka eläkevakuutusmaksusysteemi lakkautettaisiin.

Jos nykyiset noin 30v ikäiset eläisi kuin vanhempansa, olisi heilläkin kaikista pätkätöistä huolimatta melkoinen pesämuna pankissa tai sijoituksissa. Pitää vain opetella elämään samalla tavalla niukasti kuin vanhemmat samassa iässä ja kokemusten/palvelujen sijaan panostaa säästäväiseen sijoitukseen. Sillä tavalla sitä saa omaisuutta, ei sitä aikaisemminkaan ole tuhlaamalla kerätty!