Sain huonon lapsuuden kotiäidin lapsena
Ja minusta tuli syrjäytynyt. Liian harvoin puhutaan, mitä tuhoa kotiäitiys saa aikaan.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Shh, ei kotiäitiyttää saa kritisoida.
Saa todellakin vai montako syrjäytynyttä Suomeen halutaan lisää?
Joskus 50-luvulla, kun naisen paikka oli ruodussa ja palkkakin munaa?
Onneksi nykyään nainen ei ole miehestä riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus 50-luvulla, kun naisen paikka oli ruodussa ja palkkakin munaa?
Onneksi nykyään nainen ei ole miehestä riippuvainen.
Paitsi lessuperheissä, joissa munaa saavat myös lapset.
Vierailija kirjoitti:
Joskus 50-luvulla, kun naisen paikka oli ruodussa ja palkkakin munaa?
Onneksi nykyään nainen ei ole miehestä riippuvainen.
Kyllä mun äitini oli kotiäiti ihan 70 ja 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäsikö sun äippä?
Ei. Hän oli absolutisti. Muuten vaan kiusasi eikä osannut opettaa yhtään mitään.
Onko sinulla sisaruksia? Millainen isäsi on/oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryyppäsikö sun äippä?
Ei. Hän oli absolutisti. Muuten vaan kiusasi eikä osannut opettaa yhtään mitään.
Ikävä kuulla. Ehkä hän kuitenkin omasta mielestä teki parhaansa.
Mulla ainakin oli sosiaalisista taidoista puutetta kun päivät pitkät vain äidin kanssa. Vaikutti kaverisuhteisiin pitkään, ehkä vielä aikuisenakin. Omille lapsille en todellakaan halunnut samaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla sisaruksia? Millainen isäsi on/oli?
Kaksi sisarta. Isä jätti lasten kasvatuksen äidille. Kivempi ihminen kuin äiti kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin oli sosiaalisista taidoista puutetta kun päivät pitkät vain äidin kanssa. Vaikutti kaverisuhteisiin pitkään, ehkä vielä aikuisenakin. Omille lapsille en todellakaan halunnut samaa.
Niin oli mullakin. Olin ujo ja arka luonteeltani eikä ennen koulua käyty missään kerhoissa, päiväkodissa tms. Ei se sitten ihme ollut, että heti kun menin ekalle jouduin kiusatuksi. En yhtään osannut olla toisten lasten kanssa.
Se riippuu varmaan äidistä. Mutta se on mielestäni totta, että viimeistään 2-3-vuotiaana lasta pitää alkaa totuttaa muihin lapsiin, jotta sosiaalistuu ja pärjää tässä maailmassa.
Oletko katkaissut kierteen vai jatkanut samaa omille lapsillesi?
Varmaan riippuu paljon muista olosuhteista, en usko että kenellekään lapselle on parasta olla esim. kahdestaan äidin kanssa eskari-ikään asti. Varsinkaan jos elämä ei ole muutoinkaan ollut kovin sosiaalista.
Kotihoitoakin on niin monenlaisia, voisin sanoa että kotihoito voi parhaillaan olla paras kasvuympäristö lapselle, mutta huonoimmillaan jopa tuhoisa.
Tunnen itsekin yhden, joka piti lapset kotona kouluikään. Eivät edes käyneet kerhoissa. Lapset ovat nyt teini-iässä ja vähän alle, ja ovat vieläkin tosi arkoja ja ahdistuneita ihmisten seurassa. Koulu sujuu ok, mutta minun on vaikea nähdä heillä itsenäistä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin oli sosiaalisista taidoista puutetta kun päivät pitkät vain äidin kanssa. Vaikutti kaverisuhteisiin pitkään, ehkä vielä aikuisenakin. Omille lapsille en todellakaan halunnut samaa.
Sun sosiaaliset taidot vois olla ihan yhtä pas kat vaikka olisit päässytkin tarhan tädin huomaan.
Luonteenpiirteet ei katoa sormia napsuttelemalla ja ryhmässä remuamalla. Saattaisit silti olla täälä itkemässä kuinka jäit tarhassa vahvempien jalkoihin, ei otettu leikkeihin mukaan ja yökastelu jatkuu traumaperäisen stressin takia edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko katkaissut kierteen vai jatkanut samaa omille lapsillesi?
Olen katkaissut kierteen. Oma lapseni on hyvin sosiaalinen, hänellä on harrastuksia ja kavereita. On myös aikanaan ollut päiväkodissa.
Shh, ei kotiäitiyttää saa kritisoida.