Miksi 40-60 -luvuilla syntyneiden on niin vaikea ymmärtää sitä maailmaa, jossa nuoremmat nykyään elävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Ette rakentaneet. Teidän vanhempanne rakensivat. Sinä ja boomerit nautitte hedelmistä.

Niin nautitaankin! Lastenlapsilla on päivähoitopaikat, vaikka vanhemmat ei ole töissä. Meidän ikäpolven mielestä tuhlausta, nuoremmille itsestäänselvää, ei kai kukaan oleta, että omat lapset pitää itse kasvattaa. Lastenlapsilla maksuton hammashoito oikomisineen, tuollaisesta ei osattu aikanaan edes unelmoida. Omat hampaat pitää hoidattaa yksityisellä, koska kunnallinen hoito on varattu lapsille vanhempineen. Lapsilla on tuhansien eurojen puhelimet ja nettiyhteydet maksaa sossu. Meidän nuoruudessamme sossu ei maksanut edes vuokrapuhelinta.

Minä olen viisikymppinen ja pidän fiksuna, että lapset varhaiskasvatetaan, että heistä ei tule tuollaisia kuin sinun lapsesi, että makoillaan kotona. Pidän aika heikkona esityksenä vanhemmuudesta myös sen, että kadehditaan omaa jälkikasvua sen saamista sossuetuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Kiitos siitä Sinulle! Saanko suudella jalkojasi?

Et, ä ä liö. Joudatkin kurjuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Ja jos oli sen verran varallisuutta, että ei tarvinnut teurastamossa lapioida suolia ihan koko kesää, niin reppureissaaminen hoidettiin Euroopan sisällä Interrail-kortilla matkustaen.

 

Pitää paikkansa. Mutta siinä se luksus sitten olikin .Bali ja Nassau olivat meille tuntemattomia käsitteitä tai korkeintaan jotain viinamerkkejä.

Nassau oli eksoottistakin eksoottisempi paikka, jossa melkein miljonäärirokkarit mm. Iron Maiden kävi levyttämässä levyjään. Ei sinne Neuvostoliiton reunalta opiskelijat matkustelleet yhteiskunnan rahoilla :)

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntyneet vanhempani maksoivat nopeasti hirveällä korolla asuntonsa. Tehtiin ylitöitä ja viikonloppuna hanttihommia, ompelua ja pitopalvelussa tarjoilua viikonloppuisin. Ruokana oli kuoriperunaa ja ruskeaa kastiketta sekä ruisleivällä lauantaimakkaraa. perheloma oli telttailua Kuopiossa. Kaikki säästettiin mitä pystyttiin, kaikki rikki menneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi, ja niistä kudottiin itse matot. Mehut ja hillot tehtiin itse kerätyistä marjoista, joko metsästä, myös lapset, tai viinimarjapensaat omalla tai mummon pihalla.

Perunat käytiin nostamassa mummolan perunamaasta. Leipää leivottiin paljon itse. Lapset kävivät kalassa ja keräsivät ja myivät käpyjä.

Kyllä, nykyään on erilaista.

On todella erilaista. Sitä nämä valittavat 20-40 vuotiaat eivät vain edes tajua, kuinka paljon maailma on muuttunut. Parempaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Jos olet syntynyt ja elänyt lankapuhelimien valtakaudella, niin ei se puhelinkopista soittaminen ollut mitenkään erikoista. Kaikilla opiskeilijoille ei ollut välttämättä käytössä lankapuhelinta ja varusmiehet soittivat sotilaskodin puhelinkopeista siviilissä oleville sukulaisille ja ystäville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Uskon kyllä että sinulla näin varmaan oli, 80-luvulla oli Suomessa aika suuriakin luokka- ja varallisuuseroja. Ilmeisesti sinulla oli jo silloin oma tai vanhempien ostama puhelinosake.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Uskon kyllä että sinulla näin varmaan oli, 80-luvulla oli Suomessa aika suuriakin luokka- ja varallisuuseroja. Ilmeisesti sinulla oli jo silloin oma tai vanhempien ostama puhelinosake.

Kyllä 90-luvulla varakkaimmilla oli jo NMT-puhelimet käytössä.

Mutta keskimäärin jenkeissä käytiin vain vaihto-oppilaina. Ja nekin varakkaiden perheiden vesoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Uskon kyllä että sinulla näin varmaan oli, 80-luvulla oli Suomessa aika suuriakin luokka- ja varallisuuseroja. Ilmeisesti sinulla oli jo silloin oma tai vanhempien ostama puhelinosake.

Väärä olettama. Jälleen kerran. Vanhempani olivat keskivertoa varakkaampia, mutta heiltä en matkaani mitään saanut. En puhelinosaketta, en pyykkipoikaa.

Olen vanha kalkkis, mutta on vain joitakin asioita, joita en nykymenossa ymmärrä. En esimerkiksi ymmärrä, että tehdään velkaa, vaikkei ole millä maksaa takaisin. 400.000 maksuhäiriöistä Suomessa. Vaihtoehtona ei nähdä, että voisi olla ilman sitä puhelinta / biletystä / takkia jne. johon ei ole varaa.

Siis mitä maailmaa pitäisi ymmärtää, ei oikein auennut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Uskon kyllä että sinulla näin varmaan oli, 80-luvulla oli Suomessa aika suuriakin luokka- ja varallisuuseroja. Ilmeisesti sinulla oli jo silloin oma tai vanhempien ostama puhelinosake.

Kyllä 90-luvulla varakkaimmilla oli jo NMT-puhelimet käytössä.

Mutta keskimäärin jenkeissä käytiin vain vaihto-oppilaina. Ja nekin varakkaiden perheiden vesoja.

Vaihto-oppilasvuodesta piti maksaa jotain kymppitonni ja olla rotary. Hammaslääkärin, maansiirtoyrittäjän ja tehtaanjohtajan pojat kävi kyllä, että ei se ennen kuulumatonta ollut tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Jos sinä olet viisikymppinen, niin miten on mahdollista, että et koskaan ole soittanut puhelinkopista? Puhelinosakkeet oli kalliita, joten niitä ei opiskelijoilla ollut kuin poikkeustapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Noinko oli? Kiva, kun tämänkin avasit. Itse asuin Amerikassa jonkin aikaa ja toin autoja tänne myyntiin. Toiset lähtivät opiskelemaan Amerikkaan ja toiset opiskelivat täällä ja jotkut menivät töihin täällä suoraan joko peruskoulusta tai amiksesta tms. Tukholmassa kävin kerran, kun olin matkalla etelä-Ruotsiin ystävän perhettä tapaamaan ja muutenkaan ei laivalla sinne päässyt. Au-paireja en tuntenut yhtään. Kerrotko vielä lisää siitä mitä mun elämässäni tai ikäluokkani elämässä tapahtui. Ai niin kertaakaan en ole soittanut puhelinkopista kellekään.

Uskon kyllä että sinulla näin varmaan oli, 80-luvulla oli Suomessa aika suuriakin luokka- ja varallisuuseroja. Ilmeisesti sinulla oli jo silloin oma tai vanhempien ostama puhelinosake.

Väärä olettama. Jälleen kerran. Vanhempani olivat keskivertoa varakkaampia, mutta heiltä en matkaani mitään saanut. En puhelinosaketta, en pyykkipoikaa.

Huomasit varmaan että vaihtoehtona oli oma. Kyllähän 80-luvulla juppejakin oli, että hyvä kun sulla meni hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Mietipä hetki kuinka paljon helpompaa mm. työllistyminen on ollut sinun ikäpolvellesi vs. 20-40 v nuoremmille... Miksi sinun ikäpolvesi on paljon varakkaampi kuin nuoremmat korkeammin koulutetut?

Toki työpaikkaa on hankala saada valmistumisen jälkeen, ainakaan vakituista. Pitää kuitenkin muistaa että meillä (olen syntynyt -65) suoraan jopa keskikoulusta työelämään menneille on kelvanneet tavallisemmatkin työt. Kaikki ei voi olla korkeasti koulutettuja. Olemme eläneet siinä ehkä erilaista elämää, että vanhemmilta saadun mallin mukaan on säästetty vaatimattomastakin palkasta esim asunto ja pikkuhiljaa hankittu talouden tavarat ja itselle jotain mielekästä tekemistä vapaa-ajalle. Minulla on ensimmäiset 7 vuotta työelämästä mennyt ilman eläkekertymää. Opiskelemaan ehdin vasta kolmikymppisenä, että sain vähän enemmän palkkaa ja pystyin vaihtamaan työpaikkaa vähemmän rasittavaan. Elämä nyt vaan on erilaista, eikä mulla ainakaan ole siitä tarvetta syyttää ketään. Nykymeininki ei poliittisessa mielessä juuri miellytä, mut näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä maailmaa pitäisi ymmärtää, ei oikein auennut?

Tätä heti-mulle-kaikki-tänne-nyt maailmaa ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset viisikymppiset asuivat opiskelijana kolmen hengen solussa, ja soittivat kotiin puhelinkopista. Ruotsinlaiva oli portti Eurooppaan. Ulkomailla käytiin siivoamassa Tukholmassa tai au-pairina Saksassa.

Kun olin ns. köyhä yliopisto-opiskelija 1980-luvulla, niin asuin kolmen hengen solussa ja minulla oli omassa soluhuoneessa väritelevisio ja stereot kuten myös kämppäkavererillani. Asuin onneksi kaapeliverkon piirissä, joten tv:stä näkyi enemmän kanavia ihan sen tavallisen tv-luvan hinnalla.

Opiskelujärjestelmä oli sikäli nykyistä raaempi että yo-kirjoitukset tuli suorittaa yhdellä kertaa lukion kolmannen luokan keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittivat ylioppilaiksi seuraavana syksynä. Ennen vuoden 1994 opintotukiuudistusta opintoraha oli nykyistä pienempi ja käytännössä kaikki opiskelijat ottivat opintolainaa ellei sitten asunut vanhempiensa luona. Opintotukea sai maksimissaan 7 lukuvuoden ajaksi, mutta tuolloin ei ollut mitään välitutkintoa yo-tutkinnon ja maisterin papereiden välissä vaan valmistuminen edellytti gradun tekemistä ja minimissään 160-180 opintoviikon tutkintoa. Nuo opintoviikot muutettiin vuoden 2005 tienoilla opintopisteiksi, niin että 1 opintoviikko vastasi suunniilleen 1,5 opintopistettä.

Jos valmistui sopivasti 1990-luvun alkuun,  niin eivät ne työmarkkinanäkymät olleet mitenkään erityisen lupaavat.

Vierailija kirjoitti:

duunarski kirjoitti:

Olen M60. Kyllähän töitä sai, kun ei nirsoillut. Olen nostanut maasta perunaa, repinyt asbestia purkutalojen seinistä, kuskannut vaarallisia kemikaaleja ympäri kaupunkia tavaramopolla, kantanut lautatavaraa ja työntänyt sementtikärryä raksalla, lapioinut satamassa hiiltä 20 asteen pakkasessa, putsannut teollisuusimurilla seisokissa ollutta tehdasta 30 tuntia yhtä soittoa ja nukkunut sinä aikana 2 tuntia,  leikannut nurtsia kaupungin vuokratalojen pihoilla ja mitäs vielä. Penniäkään en ole saanut työttömyyskorvausta tai sossun rahaa. Maailma on muuttunut, vai onko nuoriso kenties hiukan valikoivampaa?

Juuri tätä ei nykypäivän nuoret aikuiset ymmärrä. Kun on pakko päästä sitä englantilaista filologiaa lukemaan ja sitten valittaa, ettei saa töitä ja Avotakkataloa 27 vuotiaana.

Ennen tehtiin töitä ja illalla väsytti. Ei jaksanut pohtia elämän "epäoikeudenmukaisuutta" kun naivit haaveet unelma-ammatista, josta voi ottaa vapaata Balin reppureissua varten, ei toteudukaan.

Mikä englantilaisessa filologiassa on vikana? Tiedätkö sinä edes mitä se on?

Terv. Englantilaista filologiaa pääaineenaan opiskellut akkreditoitu englannin kääntäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin minä ymmärrän tätä maailmaa, luultavasti jopa paremmin kuin nuoret. Surkeasta köyhyydestä kehitysmaa-Suomessa kärsineinä me rakensimme teille jälkipolville yltäkylläisen ja helpon elämän.

- vuosikertaa 1954

Ette rakentaneet. Teidän vanhempanne rakensivat. Sinä ja boomerit nautitte hedelmistä.

Niin nautitaankin! Lastenlapsilla on päivähoitopaikat, vaikka vanhemmat ei ole töissä. Meidän ikäpolven mielestä tuhlausta, nuoremmille itsestäänselvää, ei kai kukaan oleta, että omat lapset pitää itse kasvattaa. Lastenlapsilla maksuton hammashoito oikomisineen, tuollaisesta ei osattu aikanaan edes unelmoida. Omat hampaat pitää hoidattaa yksityisellä, koska kunnallinen hoito on varattu lapsille vanhempineen. Lapsilla on tuhansien eurojen puhelimet ja nettiyhteydet maksaa sossu. Meidän nuoruudessamme sossu ei maksanut edes vuokrapuhelinta.

Minä olen viisikymppinen ja pidän fiksuna, että lapset varhaiskasvatetaan, että heistä ei tule tuollaisia kuin sinun lapsesi, että makoillaan kotona. Pidän aika heikkona esityksenä vanhemmuudesta myös sen, että kadehditaan omaa jälkikasvua sen saamista sossuetuuksista.

Kirjoitinko, että omista lapsista? Kirjoitin sukupolvikokemuksesta!

Vai oliko sinun lapsillasi kunnallinen päivähoitopaikka, vaikka olit kotiäitinä kuopukselle?

On totta että moniin töihin pääsi sillä että kysyy tarpeeksi monesta paikkaa. Vastaa varmaan nykyistä sähköpostihakemusten lähettelyä. Silloin piti soittaa.

Pääsin tällä lailla mm. Ison sairaalan sairaala-apulaisia tuuraamaan ilman mitään koulua tai kurssia. Siivoamistahan se oli ja lakanoiden laittamista. Tärkein oli ettei sekoita erivärisiä rättejä, kun lattialle oli yksi väri ja vessalle toinen ym. Opin kyllä peseen vessan ja vaihtaan lakanat ihan tosi nopeeta. Meni monta viikkoa parin päivän pätkiä eri yksiköissä, kun tuli aina uusi ja uusi tuuraus.

Olihan noista taidoista hyötyä, kun taas ihan vaan kysymällä sain toisenkin työn, nimittäin parin viikon pätkinä hotellisiivousta.

Että oli meillä kyllä helppoa kun vaan voi kävellä töihin.