Oletko mielestäsi ns. hyväosainen? Miten se ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen, 24-v opiskelija.

Minulla oli normaali lapsuus, olen terve ja aina pärjännyt koulussa. Minulla on mahdollisuus opiskella korkeakoulussa käytännössä ilmaiseksi, vaikka opintolainaa on toki ollut pakko ottaa. Minulla on hyviä ystäviä, avopuoliso, kissa ja osa-aikatyö. En ole kokenut juurikaan syrjintää tai kiusaamista, eikä minulla ole mitään elämää vaikeuttavia psyykkisiä tai fyysisiä esteitä. Kaapisaa on aina varaa olla ruokaa. Elämä on ihanaa.

Tulkoon elämä eteesi monia haasteita..

Miksi? Olen pahoillani, jos oma elämäsi on ollut raskasta, ja toivon sydämestäni että tilanteesi helpottuu. Mutta minä en ole syypää vastoinkäymisiisi, eikä se, että olen tyytyväinen elämääni, ole mitenkään sinulta pois.

Asun Suomessa. Olen oikeutettu ilmaiseen peruskouluun ja sen jälkeen polkuhintaiseen jatkokoulutukseen. Voin vaikka maata kotona pylly homeessa ja saan silti rahaa. Sitä vaan tulee, kun ilmoitan virastoon, että tarvitsen. Ihmeellinen maa. Voin mennä lääkäriin ja saan superhyvää hoitoa melkein ilmaiseksi, pienestäkin vaivasta!

Olen asunut Etelä-Amerikassa niin pitkään, että tuollaisista asioista huomaa miten etuoikeutettuja me jokainen suomalainen olemme.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mutta perustan sen ehkä enemmän siihen, että minulla on ollut turvallinen lapsuus, edelleen yhtäpitäviä perhe ja huolehtivat vanhemmat ja ne vievät pitkälle. On vaadittu paljon, mutta pystyn myös luottamaan siihen, että saan vanhemmilta tukea (,varmasti myös taloudellisesti, jos olisi tarvis, vaikka ihan keskiverto tulotaso onkin). On pitänyt jakaa omastaan, on pitänyt tehdä kotitöitä ym, on oltu pennusta lähtien kesät töissä, mutta on saatu olla kesät myös mökillä, kaverit on aina voineet tulla kylään ja kaikki tarpeellinen on saatu. Ja joo, on akateeminen koulutus ja oma asunto. Koulutus on tullut jotenkin ”siinä sivussa”, kun rahkeet on riittäneet suht helposti ja siihen on toki kannustettu kotona. Ja sen myötä sitten asuntokin. Ja joo, on ressattu kyllä paljonkin, saako kesätyöpaikkaa ja vakityöpaikkoja ja näinä aikoina varmaan välillä vieläkin, vaikka työpaikka onkin. Mutta, taas se kotoa saatu oppi, että elämä kantaa ja asiat järjestyy, pärjäät kyllä, on mielestäni sitä hyväosaisuutta, mitä haluan lapsellenikin antaa. Kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja työkaluja ristiriitojen ratkaisemiseen.

Niin, on lapsi ja onnellinen parisuhdekin. Parasta.

Kuulostaa normaalilta elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen, 24-v opiskelija.

Minulla oli normaali lapsuus, olen terve ja aina pärjännyt koulussa. Minulla on mahdollisuus opiskella korkeakoulussa käytännössä ilmaiseksi, vaikka opintolainaa on toki ollut pakko ottaa. Minulla on hyviä ystäviä, avopuoliso, kissa ja osa-aikatyö. En ole kokenut juurikaan syrjintää tai kiusaamista, eikä minulla ole mitään elämää vaikeuttavia psyykkisiä tai fyysisiä esteitä. Kaapisaa on aina varaa olla ruokaa. Elämä on ihanaa.

Tulkoon elämä eteesi monia haasteita..

Miksi? Olen pahoillani, jos oma elämäsi on ollut raskasta, ja toivon sydämestäni että tilanteesi helpottuu. Mutta minä en ole syypää vastoinkäymisiisi, eikä se, että olen tyytyväinen elämääni, ole mitenkään sinulta pois.

Minäkin olin tyytyväinen, eikä sen pitänyt olla keltään pois, joten lässyn lässyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mutta perustan sen ehkä enemmän siihen, että minulla on ollut turvallinen lapsuus, edelleen yhtäpitäviä perhe ja huolehtivat vanhemmat ja ne vievät pitkälle. On vaadittu paljon, mutta pystyn myös luottamaan siihen, että saan vanhemmilta tukea (,varmasti myös taloudellisesti, jos olisi tarvis, vaikka ihan keskiverto tulotaso onkin). On pitänyt jakaa omastaan, on pitänyt tehdä kotitöitä ym, on oltu pennusta lähtien kesät töissä, mutta on saatu olla kesät myös mökillä, kaverit on aina voineet tulla kylään ja kaikki tarpeellinen on saatu. Ja joo, on akateeminen koulutus ja oma asunto. Koulutus on tullut jotenkin ”siinä sivussa”, kun rahkeet on riittäneet suht helposti ja siihen on toki kannustettu kotona. Ja sen myötä sitten asuntokin. Ja joo, on ressattu kyllä paljonkin, saako kesätyöpaikkaa ja vakityöpaikkoja ja näinä aikoina varmaan välillä vieläkin, vaikka työpaikka onkin. Mutta, taas se kotoa saatu oppi, että elämä kantaa ja asiat järjestyy, pärjäät kyllä, on mielestäni sitä hyväosaisuutta, mitä haluan lapsellenikin antaa. Kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja työkaluja ristiriitojen ratkaisemiseen.

Niin, on lapsi ja onnellinen parisuhdekin. Parasta.

Kuulostaa normaalilta elämältä.

Hyvä niin, mutta kannattaa todella arvostaa sitä, vaikka se itsestäänselvyydeltä tuntuisikin, sillä se ei valitettavasti ole normaalia kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Globaalissa mittakaavassa kyllä: minulla on kiva koti, voin ostaa ruokaa, vaatteita ja kodinkoneita ilman ongelmia, käydään (käytiin ennen koronaa) lapsen kanssa kerran vuodessa ulkomailla ym. Auto takaa liikkumisen vapauden. Olen yh joten kotona on mielenrauha (ei riitoja, valtataisteluja, haukkumisia, henkistä painostamista ym puolison taholta). Äänestän ketä haluan ja mielipiteet ovat omiani. En ole kenellekään tilivelvollinen saati jonkun omaisuutta. Tienaan omat rahani. Kuulun siihen 10 %:iin maailman naisista jotka elävät tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Siitä näkökulmasta ei hassumpaa ollenkaan :)

Eli siis sellanen suomalainen ITSENÄINEN NAINEN. Mitä nykyään kaikki tuntuu olevan.

-Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ehkä tärkein hyväosaisuuden kriteeri on mielestäni se, että tarvitseeko henkilön työskennellä päivätöissä. Oikeasti hyväosaisen ei tarvitse jos ei halua. 

Juuri näin. Hyväosainen elättää itse itsensä ilman, että täytyy käydä palkkatöissä tai sossun/Kelan luukulla.

mielestäni olen hyväosainen vaikka olemme molemmat miehen kanssa työttöminä (minä koska vauva on pieni, miehe ni on muusikko jonka työt vie korona). tuet riittävät kivaan rivitalokolmioon ja säästöjä on riittävästi. mistään en ole joutunut kokemaan puutetta paitsi että ennen tänne muuttoamme asuimme Lontoossa kymmenen vuotta täydessä läävässä rottien ja espanjalaisten kämppisten kanssa. oli kuitenkin tietoinen valinta säästää rahat mieluummin kuin käyttää vuokraan.

Onnellinen on hän, joka asuu metsän keskellä. Kaukana muista (varsinkin pintaliito) ihmisistä. Ihmisistä, jotka eivät anna sun edes lenkkeillä tms rauhassa. Mikään asuinpaikka ei tee susta erakkoa, eikä ns. hienosto-alue miljonääriä tai muuten hienoa ihmistä. Voi mitä kaikkea minä ihmisistä tiedänkään, mutta en tietenkään kerro..

Olen. Olen terve keski-ikäinen nainen vakituisessa työpaikassa. Olen ollut saman miehen kanssa melkein 30 vuotta. Asun omakotitalossa, omistan auton. Minulla on lapsia, heillä asiat hyvin. Voin matkustella, hankkia uusia vaatteita, syödä terveellistä ruokaa ja harrastaa sitä mitä haluan. 

Mitä hyväosaisuus on? Olen itse suhtkoht hyvin toimeentuleva (nettopalkka n. 3000 euroa), on puoliso, lapsi, koira, rivitaloasunto, auto. Päällisin puolin kaikki on ns. ok, on harrastuksia, ystäviä jne. Mutta elämäni on aika ajoin helvettiä ptsd:n ja dissosiaatiohäiriön vuoksi. Minulla on ollut hyvin traumaattinen lapsuus, ja sen vuoksi olen käynyt vuosia terapiassa. En koe olevani lainkaan hyväosainen vaikka minulla on näennäisesti kaikki kunnossa. Elämä on ollut suurelta osaltaan kärsimystä.

Ystävällisyys ei kannata, se on tullut huomattua.

Olen mielestäni todella hyväosainen.

Asun aviomieheni kanssa hyvällä ja rauhallisella alueella omistusasunnossa. Asuntolainan lisäksi kummallakaan ei ole velkaa, auto ja muut hyödykkeet on omia. Olemme niin hyvätuloisia, että koskaan ei tarvitse miettiä mihin on varaa -voidaan syödä ja matkustella omien mieltymysten mukaisesti (siis ennen koronaa matkusteltiin). Molemmilla on mielekäs työ ja harrastuksia. Molemmat suht terveitäkin.

Minulla ei aina ole asiat todellakaan olleet näin hyvin (mielenterveysongelmia, köyhyyttä, päihteitä...), en joskus edes olisi osannut kuvitella eläväni näin makoisaa elämää. Olen todella onnekas ja kiitollinen jokaisesta päivästä!

Kyllä. Välillä ihan hävettää. Olen naimisissa, löytänyt täydellisen sielunkumppanini, olen koko elämäni saanut tehdä mieluisia töitä, asun omistusasunnossa. Ja sitten bonuksena kaikki Suomen valtion tarjoamat edut (opintovapaan mahdollisuus, edullinen julkinen terveydenhuolto, ilmainen jatko-opiskelu, valinnanvapaus monessa asiassa). Ei viitsi hirveän pienestä rutista...

Jollain tavalla kyllä koen olevani hyväosainen. Tiivis ja lämmin lapsuudenperhe. Ei taloudellisia huolia. Kohtuupalkkainen (netto 2100) työ, jolla pärjään hyvin. Rakastava mies ja terveet, fiksut lapset.

Vierailija kirjoitti:

Olen mielestäni todella hyväosainen.

Asun aviomieheni kanssa hyvällä ja rauhallisella alueella omistusasunnossa. Asuntolainan lisäksi kummallakaan ei ole velkaa, auto ja muut hyödykkeet on omia. Olemme niin hyvätuloisia, että koskaan ei tarvitse miettiä mihin on varaa -voidaan syödä ja matkustella omien mieltymysten mukaisesti (siis ennen koronaa matkusteltiin). Molemmilla on mielekäs työ ja harrastuksia. Molemmat suht terveitäkin.

Minulla ei aina ole asiat todellakaan olleet näin hyvin (mielenterveysongelmia, köyhyyttä, päihteitä...), en joskus edes olisi osannut kuvitella eläväni näin makoisaa elämää. Olen todella onnekas ja kiitollinen jokaisesta päivästä!

Menneisyys ei määritä tulevaisuuttasi, oikein!

Just mietin tässä äsken keittiössä, että koen olevani erittäin etuoikeutettu ja että mistähän se johtuu.

Tulin siihen tulokseen että se on vapauden ja rakkauden yhdistelmä, joka tuon olon tuo. Turvallisuus ja mahdollisuus totetuttamisessa itseään. Rahaa ei ole sillä lailla, että oltaisiin lähelläkään ”rikkautta”, mutta riittävästi tietynlaiseen valinnanvapauden elämässä.

Luetteloituna tämä sama:

Hyvä parisuhde/ 4 lasta / paljon vapaa-aikaa / elämäntilanne sallii tehdä mitä haluan / tulot yhteensä n. 100 000 vuodessa / riittävästi ystäviä

Pakko tämän on joskus vielä hyväksi kääntyä. Pakko jaksaa uskoa siihen..

Olen onnekas, koska olen henkisesti ja fyysisesti tasapainossa. Perheessä kaikki ovat terveitä. Rahaa on, ei velkoja. Iso, hyvä rivitaloasunto. Ajattelen ja säälin joka päivä niitä, joilla ei ole puhdasta vettä eikä suihkua, ei lämmintä ja siistiä petiä, johon pujahtaa illalla. Eikä ruokaa. Yritän kuitenkin siunata heitä. Kiitos kaikille, jotka olette vastanneet tähän aloitukseen.

Kumpa voisi vaan lähteä jonnekin kauas pois.

Koen olevani hyväosainen.

Olen saanut hankittua itselleni akateemisen koulusivistyksen ja sen myötä hyvän elintason.

Aina ei ole ollut helppoa, mutta nyt keski-iässä voin sanoa, että olen lopulta ja vaikeuksienkin kautta saanut kaiken mitä halusin. Ihanat lapset joista olen ylpeä, aviomies jota rakastan, hyvä työpaikka, pankkilaina, farmariauto jne. Hyvältä luksusasuinalueelta hienon omakotitalon, jossa lapsilla on omat huoneet. Tällä alueella ei näy pussikaljoittelijoita missään.

Hyväosaisuus osaltani tarkoittaa henkistä pääomaa, joka on mahdollistanut sosiaalisen ja materiaalisen pääoman.