Oletko mielestäsi ns. hyväosainen? Miten se ilmenee?

Minä en saanut edes työttömyystukea kun jouduin työttömäksi, että se siitä hyvästä yhteiskunnasta.

Olen, mutta moni muu ei olisi minun asemassani, koska elän erittäin pienillä tuloilla enkä oikein tee mitään muuta kuin olen kotona ja käyn kävelyillä. Jos saisin rahaa yhtä paljon kuin ap, tuntisin olevani superrikas. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajattelen olevani vaikka elänkin köyhyysrajan alapuolella, en matkustele ulkomaille ja minulla on useampi sairaus. Näistä asioista huolimatta elämässäni ei ole kovinkaan paljon parannettavaa ja ne korjattavat asiatkin ovat täysin saavutettavissa. Eli parempi koulutus ja työ. Tottakai asiat voisivat aina olla paremmin, mutta olen onnellinen näinkin. On katto pään päällä, ruokaa syötävänä ja ehjät vaatteet. Ja nimenomaan mahdollisuus parempaan ja parempi elämä on aika pitkälti omissa käsissäni. Se on minusta hyväosaisuutta.

Olen vielä nuori, joten melkeinpä asioiden tämän ikäisenä kuuluukin olla näin.

Nuorena sitä jaksaa uskoa parempaan. Aikuisena jo tietää, ettei valoa tunnelin päässä yksinkertaisesti ole..

Olen ja en, ristiriitaisesti. Olen suht varakkaasta perheestä, jonka takia asun hyvässä asunnossa hyvällä alueella, omaa ansiotani se ei ole. Mutta muuten kaikki on elämässäni pielessä ja mietin kuolemaa koko ajan. Eli aineellisesti hyväosainen, mutta siihen se jääkin.

Olen 22-vuotias ja elätän itseni työssä käymällä.

Minulla ei ole lapsia enkä tarvitse tukia sossusta tai Kelasta.

Asun Helsingissä vuokralla ja puolet alkasti menee asumiseen, muta koen itseni hyvin toimeentulevaksi ja hyväosaiseksi.

Aion opiskella, joten kuvittelusin, että elintaso laskee sen vuoksi.

Joskus tuntuu, että päässäkin alkaa jo hiljalleen viirata, mutta niin kai kaikilla näin korona-aikaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajattelen olevani vaikka elänkin köyhyysrajan alapuolella, en matkustele ulkomaille ja minulla on useampi sairaus. Näistä asioista huolimatta elämässäni ei ole kovinkaan paljon parannettavaa ja ne korjattavat asiatkin ovat täysin saavutettavissa. Eli parempi koulutus ja työ. Tottakai asiat voisivat aina olla paremmin, mutta olen onnellinen näinkin. On katto pään päällä, ruokaa syötävänä ja ehjät vaatteet. Ja nimenomaan mahdollisuus parempaan ja parempi elämä on aika pitkälti omissa käsissäni. Se on minusta hyväosaisuutta.

Olen vielä nuori, joten melkeinpä asioiden tämän ikäisenä kuuluukin olla näin.

Nuorena sitä jaksaa uskoa parempaan. Aikuisena jo tietää, ettei valoa tunnelin päässä yksinkertaisesti ole..

Miksei aikuisena ole valoa tunnelin päässä? Onnellisuus löytyy omasta sisimmästä jos elämän perustarpeet on tyydytetty. Mitä olisi ne asiat, jotka sinun elämässäsi toisivat paremman tilanteen?

Lukekaa kirjoista oikeita määritelmiä näille termeille ennen kuin suollatte juttujanne. Pienipalkkaiset vuokralla asuvat yh:t nyt eivät vain ole hyväosaisia millään länsimaisella mittaristolla, vaan he ovat vakavassa syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä. Sossun tai Kelan luukulla tai kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat eivät ole hyväosaisia kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa.

Koen olevani hyväosainen. Olen kolmekymppinen, avoliitossa, ainakaan vielä ei lapsia ole. Korkeakoulututkinto ja vakituinen mielekäs työ. Olen fyysisti hyvässä kunnossa ja urheilu on yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Rahaa on sopivasti kaikkeen, vaikka ei varsinaisesti rikkaita ollakaan. Ystäviä on mukavasti ja välit omiin vanhempiin ja sisaruksiin on lämpimät. Rakastan ihan sitä perus arkea enkä voisi oikein edes toivoa muuta, kun mitä minulla nyt on :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajattelen olevani vaikka elänkin köyhyysrajan alapuolella, en matkustele ulkomaille ja minulla on useampi sairaus. Näistä asioista huolimatta elämässäni ei ole kovinkaan paljon parannettavaa ja ne korjattavat asiatkin ovat täysin saavutettavissa. Eli parempi koulutus ja työ. Tottakai asiat voisivat aina olla paremmin, mutta olen onnellinen näinkin. On katto pään päällä, ruokaa syötävänä ja ehjät vaatteet. Ja nimenomaan mahdollisuus parempaan ja parempi elämä on aika pitkälti omissa käsissäni. Se on minusta hyväosaisuutta.

Olen vielä nuori, joten melkeinpä asioiden tämän ikäisenä kuuluukin olla näin.

Ei asioiden kuulu olla väärin, olitpa minkä ikäinen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajattelen olevani vaikka elänkin köyhyysrajan alapuolella, en matkustele ulkomaille ja minulla on useampi sairaus. Näistä asioista huolimatta elämässäni ei ole kovinkaan paljon parannettavaa ja ne korjattavat asiatkin ovat täysin saavutettavissa. Eli parempi koulutus ja työ. Tottakai asiat voisivat aina olla paremmin, mutta olen onnellinen näinkin. On katto pään päällä, ruokaa syötävänä ja ehjät vaatteet. Ja nimenomaan mahdollisuus parempaan ja parempi elämä on aika pitkälti omissa käsissäni. Se on minusta hyväosaisuutta.

Olen vielä nuori, joten melkeinpä asioiden tämän ikäisenä kuuluukin olla näin.

Nuorena sitä jaksaa uskoa parempaan. Aikuisena jo tietää, ettei valoa tunnelin päässä yksinkertaisesti ole..

Miksei aikuisena ole valoa tunnelin päässä? Onnellisuus löytyy omasta sisimmästä jos elämän perustarpeet on tyydytetty. Mitä olisi ne asiat, jotka sinun elämässäsi toisivat paremman tilanteen?

Se, että ilkeät ihmiset lakkaisivat hyökkäilemästä jatkuvasti kimppuuni.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa kirjoista oikeita määritelmiä näille termeille ennen kuin suollatte juttujanne. Pienipalkkaiset vuokralla asuvat yh:t nyt eivät vain ole hyväosaisia millään länsimaisella mittaristolla, vaan he ovat vakavassa syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä. Sossun tai Kelan luukulla tai kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat eivät ole hyväosaisia kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa.

Ja nuo viimeksimainitut ovat hyväosaisia vain silloin, jos muusta huomattavasta kiinteästä varallisuudestaan huolimatta ovat saaneet suhteilla jonkun työsuhdeasunnon kaupungilta (esim. kaupunginvaltuutetut ym.). Tai erittäin varakkaat, jotka saavat kaikille tarkoitettua lapsilisää Kelalta. Mutta niitä oikeasti hyväosaisia on maksimissaan vain pari tuhatta ihmistä koko maassamme.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa kirjoista oikeita määritelmiä näille termeille ennen kuin suollatte juttujanne. Pienipalkkaiset vuokralla asuvat yh:t nyt eivät vain ole hyväosaisia millään länsimaisella mittaristolla, vaan he ovat vakavassa syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä. Sossun tai Kelan luukulla tai kaupungin vuokra-asunnoissa asuvat eivät ole hyväosaisia kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa.

Vaikkaanpa, että monikin noista on paljon onnellisempi kuin minä.

Usein hyväosaisuus liitty kulutukseen.

Olen hyväosainen, koska voin kustantaa lapseni superkalliin harrastuksen ja ostaa hänelle uusia kenkiä/vaatteita.

Tosi PALJON kiitoksia vastauksistanne.

ap

Ei palkka ole hyväosaisuuden mittari!

Olen akateeminen, johtohommissa, palkka 7000e brutto.

Ja olen helvetin huono-osainen. Surkeasta lapsuuskodista jossa luonnevikainen vanhempi hakkasi ka nöyryytti. Kun täytin 18 vanhemmat heitti ulos (olin kiltti kympin tyttö, kiltimpää vaikea löytää!) ja jättivät yksin selviytmään ilman tukea, apua, rahaa.

Ole.mn ollut aina yksinäinen, suvuton, ei lapsuudenperhettä, ei ystäviä koska lapsuus vaurioitti niin pahasti etten luota keneenkään.

Kaikilla on ihanat rakastavat vanhemmat, mulla taas sellaset että toinen käy kimppuun ja pahoinpitelee aina jos sitä uskaltaa tavata.

Olen kaukana hyväosaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajattelen olevani vaikka elänkin köyhyysrajan alapuolella, en matkustele ulkomaille ja minulla on useampi sairaus. Näistä asioista huolimatta elämässäni ei ole kovinkaan paljon parannettavaa ja ne korjattavat asiatkin ovat täysin saavutettavissa. Eli parempi koulutus ja työ. Tottakai asiat voisivat aina olla paremmin, mutta olen onnellinen näinkin. On katto pään päällä, ruokaa syötävänä ja ehjät vaatteet. Ja nimenomaan mahdollisuus parempaan ja parempi elämä on aika pitkälti omissa käsissäni. Se on minusta hyväosaisuutta.

Olen vielä nuori, joten melkeinpä asioiden tämän ikäisenä kuuluukin olla näin.

Ei asioiden kuulu olla väärin, olitpa minkä ikäinen vaan.

Mitä tarkoitat väärällä? Ai sitä, että olen juuri valmistunut koulusta ja haen ensi keväänä yliopistoon? Vai sitä, että en ole saanut vakituista työtä?

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä kyllä, että olen saanut apua mielenterveysongelmiini. Työllistyminen sen sijaan on ollut järjettömän hankalaa, mikä taas on ylläpitänyt mielenterveyden ongelmia avusta huolimatta. Eli kyllä ja ei.

Minulta taas luultavasti menisi viimeinenkin mielenterveys, jos työllistyisin. Työpaikoilla on niin ilkeitä ihmisiä.

Globaalissa mittakaavassa kyllä: minulla on kiva koti, voin ostaa ruokaa, vaatteita ja kodinkoneita ilman ongelmia, käydään (käytiin ennen koronaa) lapsen kanssa kerran vuodessa ulkomailla ym. Auto takaa liikkumisen vapauden. Olen yh joten kotona on mielenrauha (ei riitoja, valtataisteluja, haukkumisia, henkistä painostamista ym puolison taholta). Äänestän ketä haluan ja mielipiteet ovat omiani. En ole kenellekään tilivelvollinen saati jonkun omaisuutta. Tienaan omat rahani. Kuulun siihen 10 %:iin maailman naisista jotka elävät tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Siitä näkökulmasta ei hassumpaa ollenkaan :)

Olen hyväosainen; olen elämääni tyytyväinen ja minulla on kaikkea, mitä tarvitsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajattelen olevani vaikka elänkin köyhyysrajan alapuolella, en matkustele ulkomaille ja minulla on useampi sairaus. Näistä asioista huolimatta elämässäni ei ole kovinkaan paljon parannettavaa ja ne korjattavat asiatkin ovat täysin saavutettavissa. Eli parempi koulutus ja työ. Tottakai asiat voisivat aina olla paremmin, mutta olen onnellinen näinkin. On katto pään päällä, ruokaa syötävänä ja ehjät vaatteet. Ja nimenomaan mahdollisuus parempaan ja parempi elämä on aika pitkälti omissa käsissäni. Se on minusta hyväosaisuutta.

Olen vielä nuori, joten melkeinpä asioiden tämän ikäisenä kuuluukin olla näin.

Ei asioiden kuulu olla väärin, olitpa minkä ikäinen vaan.

Tässä on oikea hyväosainen! Ei hajuakaan todellisuudesta. Kuule tohtorikin voi joutua sillan alle, ilman omaa syytään vieläpä.