En voi sietää arkoja naisia, sori nyt vaan...

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:36"]

Aika moni nainen on arka ja ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Ei haluta maistaa "eksoottisia" ruokia kuten vaikkapa simpukoita tai etanoita, ei uskalleta mennä hurjimpiin laitteisiin huvipuistossa, pelätään kävellä yksin pimeässä huussiin, ei haluta matkustaa vieraisiin kulttuureihin, ei uskalleta hypätä uima-altaaseen päälleen, ei koskaan poistuta tutusta ja turvallisesta. Omien rajojen koettelu on mahdoton ajattelu.

Miksi niin moni nainen on arka poistumaan mukavuusalueeltaan? Oletko sinä?

[/quote]

Minä en viitsi mennä huvipuistoon ollenkaan. Apaattisena jossain laitteessa istuminen muutama minuutti ei kiinnosta ja pyörimisestä tulee paha olo. En nykyään halua mennä uimahalleihin ollenkaan.

Mitä epäliikunnallisuuteen tulee, kävelen joka päivä 4 km työmatkani edestakaisin, siis yhteensä 8 km. Tosin kesällä pyörällä. Käyn salilla n. 4 kertaa viikossa. Talvella hiihdän ja kesällä juoksen sekä teen pitkiä pyörälenkkejä viikonloppuisin. Mutta en tanssi tai laskettele. Simpukoita olen maistanut montakin kertaa, eihän ne ole mitään ihmeellistä, maistuu kalalle. Etanoista en tykkää, maistoin kerran pikkuisen. 

Matkustamiseen ei ole vain ollut yhtä aikaa rahaa ja aikaa, aina puuttuu jompi kumpi, eli pätkätyöläisen elämää. Ei voi lähteä mihinkään, jos on joku työpätkä tiedossa. Nyt on pitkästä aikaa vakityö, mutta ei tässä mihinkään eksoottisiin maihin jouda, kun on Eurooppakin näkemättä. Jotkut turistikohteet, ovatko ne nyt niin vieraita kulttuureja kuitenkaan? 

Mutta ap ja moni muu rohkea, uskallatteko tulla kanssani kalalle Lappiin, paikkaan minne lähin tie on kilometrien päässä? Tai marjastamaan keskelle kainuun korpea? Oletteko lypsäneet lehmää käsin? Loppujen lopuksi moni "kaupunki"rohkea nainen en missään nimessä tee näitä asioita, mitä minä olen tehnyt. En ole maatalon tytär, mutta silti lypsäminen on koettu. Tuletteko kanssani perkaamaan itse ongittuna ahvenia?  Tämä arka nainen osaa hakata halot, nukkua laavussa tai teltassa metsässä jossa itikoita on pilvin pimein, kirjaimellisesti...samoin kun olen salaa hymyillyt sisäänpäin mielestään rohkeille naisille, jotka tarvitsevat hyttysöljyä heti kuullessaan yhden hyttysen ininän. 

Poistun mukavuusalueeltani joskus olosuhteiden pakosta työtehtävien niin vaatiessa, mutta toisinaan ihan huvikseni, kokeakseni jotain uutta. En tarvitse tuollaisia ärsykkeitä joka päivä, mutta välillä ihan kiva tehdä jotain mitä ei yleensä tee.

Suurin ap:n luettelemista asioista ei kyllä ole minulle mitään mukavuusalueelta poistumisia. Olen yöpynyt jo teininä yksin korpimökissä muutamankymmenen kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta, keskellä pimeintä syksyä. Olen matkustellut, sekä yksin että porukassa. Menen kaikenlaisiin laitteisiin huvipuistossa. Mutta pari juttua noista vähän herätti ajatuksia:

-en syö simpukoita enkä etanoita (maistettu on, eivät maistuneet millekään, koostumus limainen) edes ketään miellyttääkseni. mielestäni ne jotka jättävät maistamatta eivät menetä mitään. elämä ei ole mikään selviytyjät/viidakon tähtöset jossa pitää näyttää olevansa kova mimmi ja omaavansa olemattoman oksennusrefleksin.

-en hypi uima-altaaseen päälleni (sanamuoto viittaa siihen että puolen metrin syvyiseen altaaseen vaan pohjaa vasten niskoilleen). jos uima-allas on syvä voin hypätä pää edeltä. samoin tuttuun järveen jossa vettä on tarpeeksi voin hypätä pää edeltä

Voi kuulkaa, minakin olen kaynyt marjassa ja kalassa, jopa perannutkin kaloja. Olen nukkunut laavussa jne. Ikina en tullut ajatelleeksi, etta kyseessa oli rohkea teko, tama on ensimmainen kerta, kun kuulen tallaisen ajatuksen.

Kamalinta hyttysten suhteen oli hillasuon laidassa yopyessa hatarassa mokissa laverilla (ei Lapissa). Tarvitsin ehdottomasti hyttysoljya, mutta se ei auttanut. En silloinkaan ajatellut, etta se oli erityisen rohkeaa enka nytkaan ajattele niin.

Olen kaiken kaikkiaan aika arka ihminen, mm. pelkaan pimeaa.

Liikunnallisuus ei ole pelkästään stuntteja ja pää edelä hyppäämistä. On liikunnallisuutta, että on esimerkiksi notkea ja liikkuu rytmitajuisesti. Rohkeus ei ole myöskään yhdenlaista. On rohkeaa myös esimerkiksi synnyttää, sitoutua, ottaa vastuu muista ihmisistä, osoittaa lämpimiä tunteita. Vääristävät mieslasit päässä vain oma tapa olla liikunnallinen tai rohkea on oikea.

Olen numero 23

meidan piti nukkua suon laidassa, koska tyot alkoivat hyvin varhain aamulla, hillanpoiminta siis. Lahtisin sinne ehdottomasti uudestaan.

Mitka ovat mieslasit?

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 07:28"]

Voi kuulkaa, minakin olen kaynyt marjassa ja kalassa, jopa perannutkin kaloja. Olen nukkunut laavussa jne. Ikina en tullut ajatelleeksi, etta kyseessa oli rohkea teko, tama on ensimmainen kerta, kun kuulen tallaisen ajatuksen.

Kamalinta hyttysten suhteen oli hillasuon laidassa yopyessa hatarassa mokissa laverilla (ei Lapissa). Tarvitsin ehdottomasti hyttysoljya, mutta se ei auttanut. En silloinkaan ajatellut, etta se oli erityisen rohkeaa enka nytkaan ajattele niin.

Olen kaiken kaikkiaan aika arka ihminen, mm. pelkaan pimeaa.

[/quote]

Otin nuo esimerkit, koska minä en näe, että simpukoiden syöminen olisi yhtään sen rohkeampaa kuin laavussa nukkuminen tai lintsin laitteessa istuminen sen kummoisempaa kuin ahvenen perkaaminen. Jäi epäselväksi oletko ap. Monelle eksoottisissa maissa kävijälle e-Suomen asukille Lapin hyttysmäärä on kauhistus. Minä olen myös syönyt mykykeittoa, eikö se ole yhtä rohkeaa kuin etanoiden syöminen? 

Ps.. taas tämä NAISET...miehet nirsoilevat erikoisten ruokien suhteen kyllä huomattavasti enemmän. 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:54"]

Nuorempana pyörin huvipuistojen hurjimmissa kieputtimissa ja hypin pää edellä 5m:n korkeudesta jne. Nyt aikuisiällä sellainen hirvittää. Olisiko terve itsesuojeluvaisto vihdoin herännyt? :)

[/quote]

Sama :D 

Mulle kasvoi lasten syntymän jälkeen ilmeisesti itsesuojeluvaisto :p Sitä ennen meni päätäpahkaa kokeilemaan ihan mitä vaan. Paitsi benji-hyppyä. Mua alkaa huimata korkealla... 

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 07:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 07:28"]

Voi kuulkaa, minakin olen kaynyt marjassa ja kalassa, jopa perannutkin kaloja. Olen nukkunut laavussa jne. Ikina en tullut ajatelleeksi, etta kyseessa oli rohkea teko, tama on ensimmainen kerta, kun kuulen tallaisen ajatuksen.

Kamalinta hyttysten suhteen oli hillasuon laidassa yopyessa hatarassa mokissa laverilla (ei Lapissa). Tarvitsin ehdottomasti hyttysoljya, mutta se ei auttanut. En silloinkaan ajatellut, etta se oli erityisen rohkeaa enka nytkaan ajattele niin.

Olen kaiken kaikkiaan aika arka ihminen, mm. pelkaan pimeaa.

[/quote]

Otin nuo esimerkit, koska minä en näe, että simpukoiden syöminen olisi yhtään sen rohkeampaa kuin laavussa nukkuminen tai lintsin laitteessa istuminen sen kummoisempaa kuin ahvenen perkaaminen. Jäi epäselväksi oletko ap. Monelle eksoottisissa maissa kävijälle e-Suomen asukille Lapin hyttysmäärä on kauhistus. Minä olen myös syönyt mykykeittoa, eikö se ole yhtä rohkeaa kuin etanoiden syöminen? 

[/quote]

En ollut tuo lainaamasi kirjoittaja, mutta koska kysyit minulta uskallanko perata ahvenen tai nukkua laavussa niin vastaus on kyllä. Lehmää en ole lypsänyt, mutta olen kyllä työntänyt käteni kyynärpäätä myöden vasikan suuhun :D

Olen mollaamasi kaupunkilainen, mutta viettänyt lapsuuteni mummon maatilalla ja oman perheen mökillä, jossa ei vuosikausiin ollut sähköjä saati juoksevaa vettä. Ja ai niin, olen myös käynyt partion.

ap

Mä olen mies ja inhoan tyyppejä joiden pitää reipastella joka vitun asiassa.

Omalta mukavuusalueelta poistuminen on yleensä henkistä...

Älä sitten ap. siedä minua. Olen arka, koska muna kohdeltiin väärin lapsena ja myös aikuisena eli koin väkivaltaa, joten ehkäpä se jätti jälkensä. Olen myös luonteeltani varovainen ja mielestäni se on vaan hyvä juttu, ettei tule tehdyksi mitään typerää. Miehillehän sattuu ja tapahtuu vaikka mitä, kun just kokeilevat kaikkea extremeä:(

Sinä joka peukutit minulle miinusta, mistä syystä?

14

Kiitos tuosta introvertti-ekstrovertti-jutusta. Tunnistin heti itseni ekstrovertiksi, vaikken ole sitä koskaan ajatellut! Ja tuli heti yksi ärsyttävä työkaveri mieleen tuosta introvertista: ei halua mitään uutta ym. Oon aatellu, että se on laiska mutta ehkä se ei voi asialle mitään.

Mä olen nuorena hypännyt kaksi kertaa benjin, 50 ja 120 metristä, käynyt kaikki huvipuistojen kieputtimet jne. mutta en enää. Oiskohan lasten myötä tullut terve itsesuojeluvaisto. Joskus se riskinotto vaan on yhtä kuin tyhmyys. Suurin "uskallukseni" on perheen perustaminen, eikä ne hypyt köyden päässä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:36"]

Aika moni nainen on arka ja ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Ei haluta maistaa "eksoottisia" ruokia kuten vaikkapa simpukoita tai etanoita, ei uskalleta mennä hurjimpiin laitteisiin huvipuistossa, pelätään kävellä yksin pimeässä huussiin, ei haluta matkustaa vieraisiin kulttuureihin, ei uskalleta hypätä uima-altaaseen päälleen, ei koskaan poistuta tutusta ja turvallisesta. Omien rajojen koettelu on mahdoton ajattelu.

Miksi niin moni nainen on arka poistumaan mukavuusalueeltaan? Oletko sinä?

[/quote]

Mä en ymmärrä miksi tuossa otetaan esimerkkeihin mukaan juuri naiset? Ei mun mieskään halua syödä mitään helvetin etanoita, niitä tapetaan puutarhasta. Mun mielestä  on suorastaan sairasta syödä jotain paskaisia ja limaisia ötököitä, oksettaa ajatuskin. Ei se tee minusta tai kenestäkään muusta arkaa, tai että en haluaisi kokeilla uusia asioita. 

Minä henkilökohtaisesti kärsin korkean paikan kammosta, ja oksentamisen kammosta, en tee koskaan mitään joka altistaisi minut pahoinvoinnille. Raskaudet on olleet aika helvettiä, pahoinvointia, ja melkeen oksentamista, mutta en oksentanut kertaakaan, varmaan tahdonvoimalla mentiin :)

Huvipuiston härvelit on sellaisia että huimaa jo katsoa niitä, en ole koskaan saanut niistä mitään iloa, en nauti siitä että tulee huimaava paha olo, niin miksi helvetissä pitäisi sellaiseen mennä? Ei se ole arkuutta, jos ei halua voida pahoin.

Uimaan en ole jostain syystä koskaan kunnolla oppinut, vaikka se olisi ihan kivaa, joten pää edellä en hyppää veteen, ihan järjellä ajatellen se olisi sulaa hulluutta ja itsemurha.

Pimeää en sinänsä pelkää, mulla on aika hyvä hämäränäkö tai jotain, kotonakin yöllä kun käyn vessassa en koskaan laita valoja, menee yöunet. Hyysiin mennessä on hyvä olla taskulamppu jos on ihan pilkkopimeä, kun ei tiedä mitä siinä jaloissa saattaa olla, vaikka käärme, ainakin meidän mökillä. Enkä muutenkaan halua kompastua ja katkoa jalkojani (enkä ole koskaan yhtään luuta rikkonutkaan)

Vieraat kulttuurit on ihan ok, mutta inhoan hämähäkkejä ym. ötököitä, ja jossain "eksoottisissa" maissahan niitä luteita ja hämmäreitä on kämmenen kokoisia hotellihuoneet täynnä. Ja eksoottisten paikkojen ruuat on aina epähygienisiä, mulla kun kotiruuastakin menee maha sekaisin tämän tästä, en nauti kauheasta mahakivusta, ja istumisesta ruikulla pöntöllä niin että peräreikä on kipeä loppupäivän. Olen siinä mielessä tosi arka.

Mitä taas tulee mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen, minä olen mennyt ja minut on pakotettu siihen niin monta kertaa elämän aikana, että en saa siitä mitään kiksejä. Mun elämä on ollut monella tapaa epävarmaa ja stressaavaa vuosia, ja jonkin verran edelleen, ei mulla ole mitään tarvetta etsiä mitään sen kummempaa extremeä, kun elämä on selviytymistä muutenkin, joka ilta olen tyytyväinen kun selvisin hengissä, ja toivon että aamulla vielä herään. Minä nautin siitä että elämässä ei tule ikäviä yllätyksiä. Ja teen eri asioita ja harrastan erilaisia juttuja, tykkään oppia aina uutta. Olen muuttanut 15 vuotiaana kotoa Helsinkiin, sitä ei moni arka tee, olen ollut yrittäjänä, sitäkään ei moni arka ihminen uskalla tehdä.

Jo se että on elämän aikana muuttanut monta kertaa vieraalle paikkakunnalle, mennyt uusiin töihin, opiskellut uutta ammattia... miksi pitäisi vielä jotain tekohurjaa tehdä että toiset hörhöt uskoisivat että en ole arka??? Miksi omien rajojen koetteluun pitää liittyä aina jotain joka oksettaa???

Voi kuulkaa :D

On valtavan hienoa että ihmisiä on erilaisia. Miksi vihata? Erilaisuuden sietäminen tai sietämättä jättäminen kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin mielipiteesi kohteesta.

Positiivisesta asenteesta jää kaikille parempi olo :)
Kaikkihan me kaipaamme ympärillemme samanhenkistä seuraa, mutta erilaisiin näkökulmiin tutustuminen avaa aivan uusia ulottuvuuksia elämään. Sitä jos jotakin voisi mielestäni sanoa rohkeudeksi, että uskaltaa kyseenalaistaa omat käsityksensä "ainoasta oikeasta" tavasta elää.

Tsemppiä kaikille ihanille intro- ja ekstroverteille!

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 12:53"]

Huvipuiston härvelit on sellaisia että huimaa jo katsoa niitä, en ole koskaan saanut niistä mitään iloa, en nauti siitä että tulee huimaava paha olo, niin miksi helvetissä pitäisi sellaiseen mennä? Ei se ole arkuutta, jos ei halua voida pahoin.

[/quote]

Tätä minäkin ihmettelin ap:n aloituksessa. Minulle saattaa tulla bussissakin huono olo (vaikka kuljen niissä jatkuvasti), saati sitten huvipuistovekottimissa. En ehdoin tahdoin halua yökkäillä, enkä ajattele olevani sen takia arka.

Sille joka kysyi, ovatko introvertit vähemmän liikunnallisia, meinasin heti vastata, että minä ainakin olen, mutta... Nuorena kävin vuosikausia erilaisilla tanssitunneilla ja laskettelemassa talvisin. Koululiikuntaa inhosin. Mutta myönnän, etten ollut mikään hurja laskettelija, vaan nautin enemmän loivemmista rinteistä. Oma liikkumiseni ei ole ollut mitään suorittamista ja omien rajojen rikkomista (vaikka en sitäkään pidä pahana), vaan kivaa tekemistä silloin tällöin. Nyt vanhempana liikunta on valitettavasti jäänyt melkein kokonaan.

Minuakin ihmetyttää ap:n lista. Minä poistun mukavuusalueeltani satoja kertoja päivässä, lähtien siitä, kun ensimmäisenä aamulla herään nuorimman lapsen kitinään, ja nousen ja puuhaan ja hymyilen ja hoivaan vaikka tuntuu että kuolen tähän univelkaan juuri tähän paikkaan juuri nyt. Hetken päästä nousen joka aamu todennäköisesti yhtä väsyneenä, sillä erolla että menen töihin, joka tosiaan on aika kaukana mukavuusalueestani. Kaiken vapaa-ajan käytän kotitöihin ja siihen että olen muita varten, koetan eläytyä heidän tarpeisiinsa ja ajatuksiinsa.

Kun minä haluan rentoutua, haluan nimenomaan olla sillä mukavuusalueella jolla kukaan ei tahdo minulta yhtään mitään. Haluan syödä ruokaa josta tiedän pitäväni ja tehdä asioita, joista tiedän pitäväni, mielellään ihmisten kanssa joista pidän. Minun ja 7-vuotiaan pikkupojan ero on luojan kiitos siinä, ettei minun tarvitse enää todistella olevani hirveän hurja ja rohkea, joka menee kaikkialle ihan tooosi lujaa ja syö kaikenlaista yäkyäk-juttuja.

Noilla perusteilla olen siis arka. Voidaan lisätä vielä se, että en kauheesti tykkää autoilustakaan.

Harmi, ettet pitäisi minusta, noin lähtökohtaisesti. Olen kyllä paljon muutakin kuin arka noissa mainitsemissasi. Eikä syy ole aina edes arkuus, kunhan olen tullut siihen ikään, että teen mistä tykkään, en mitä muut olettavat mun tekevän. Ja totta kyllä, näissä varsinkin fyysisissä asioissa pysyttelen mielelläni mukavuusalueella.

Henkisesti sitten taas olen vapaampi kuin koskaan, tutustun uusiin ihmisiin, ideoin ja toteutan, kirjoitan sekä työssä että huvikseni. Olen vastuullinen aikuinen, teen työni, hoidan kodin, kasvatan mun nuoret, autan naapureita ja ystäviä ja rakastan miestäni.

Tämä nyt on mun elämä. Mulla on omat vahvuuteni ja heikkouteni ja opettelen elämään niiden kanssa.