En voi sietää arkoja naisia, sori nyt vaan...

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:36"]ei uskalleta hypätä uima-altaaseen päälleen

[/quote]

Huomaan, että sinä oletkin kokeillut tuota.

Jaxuhali

Mun yks tuttu pelkäsi kaikkee ihan tyhmää, niinku esim. et kofeiini on portti kovempiin huumeisiin. Se oli jotenkin hämmentävää kun ei tiedä onks tää tyyppi hullu vai vain tyhmä.

No en sitten ilmeisesti.

Ruokia maistelen ennakkoluulottomasti mutta en mene hurjimpiin laitteisiin koska minulle tulee helposti huono olo. Pimeää pelkään, olen aina pelännyt ihan pikkulapsesta lähtien. Matkustelukaan ei ole mikään vieras juttu. Parikymppisenä matkustelin yksin pitkin Eurooppaa. Veteen en hyppää pää edellä, se on oikeasti hengenvaarallista (opittu basic training-kurssilla). 

Olenko nyt sitten arka vai?

Olen sellainen.

Elämä tarjoaa niin paljon extremeä ihan itsessään että omat rajat ylittyy ja vieläpä komeasti. Ei tarvitse keinotekoisesti lähteä tekemään ja etsimään muka-eksoottisia juttuja.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:36"]

Aika moni nainen on arka ja ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Ei haluta maistaa "eksoottisia" ruokia kuten vaikkapa simpukoita tai etanoita, ei uskalleta mennä hurjimpiin laitteisiin huvipuistossa, pelätään kävellä yksin pimeässä huussiin, ei haluta matkustaa vieraisiin kulttuureihin, ei uskalleta hypätä uima-altaaseen päälleen, ei koskaan poistuta tutusta ja turvallisesta. Omien rajojen koettelu on mahdoton ajattelu.

Miksi niin moni nainen on arka poistumaan mukavuusalueeltaan? Oletko sinä?

[/quote]

Minä? En. Rakastan uusia eksoottisia ruokakokemuksia. Olen syönyt simpukoita, etanoita ja mustekalaa. Sisäelimet maksaa lukuunottamatta etoo kyllä, mutta ei ollenkaan mahdottomia kokeiltavia. Hurjat huvipuistolaitteet hirvittää, mutta yllytyshulluna ei mikään ole mahdotonta. Maalla asuvana pimeä huussi - no problem.. mielikuvitusta kyllä riittää, että jännää on aina :/  Jos olisi rahaa, matkustaisin ilomielin ihan minne vaan. Kielitaitoni ja rohkeuteni kantaa kyllä, perhe luottaa minuun. Inhoan esiintymistä, mutta on ihanaa ottaa puikot käsiin jos kukaan muu ei niitä ota.. Kyllä, elän paljonkin mukavuusalueeni ulkopuolella. Ja elän - vielä....

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:44"]

Veteen en hyppää pää edellä, se on oikeasti hengenvaarallista (opittu basic training-kurssilla). 

[/quote]

WTF? Mikä se semmonen basic training-kurssi on? Mä opettelin hyppäämään päälleni ihan koulun liikuntatunnilla, kuten varmaan aika moni muukin... En ole koskaan kuullut, että riittävän syvään uima-altaaseen hyppääminen olisi vaarallista. Jotkut rantalutakot ja kivikkoiset laiturit on tietenkin eri juttu!

Nuorempana pyörin huvipuistojen hurjimmissa kieputtimissa ja hypin pää edellä 5m:n korkeudesta jne. Nyt aikuisiällä sellainen hirvittää. Olisiko terve itsesuojeluvaisto vihdoin herännyt? :)

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:44"]

Veteen en hyppää pää edellä, se on oikeasti hengenvaarallista (opittu basic training-kurssilla). 

[/quote]

WTF? Mikä se semmonen basic training-kurssi on? Mä opettelin hyppäämään päälleni ihan koulun liikuntatunnilla, kuten varmaan aika moni muukin... En ole koskaan kuullut, että riittävän syvään uima-altaaseen hyppääminen olisi vaarallista. Jotkut rantalutakot ja kivikkoiset laiturit on tietenkin eri juttu!

[/quote]

Basic training on pelastautumiskoulutus johon kuuluu mm. savusukellus. Tuon koulutuksen joutuu käymään jokainen, joka on menossa laivalle töihin. 

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:57"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:44"]

Veteen en hyppää pää edellä, se on oikeasti hengenvaarallista (opittu basic training-kurssilla). 

[/quote]

WTF? Mikä se semmonen basic training-kurssi on? Mä opettelin hyppäämään päälleni ihan koulun liikuntatunnilla, kuten varmaan aika moni muukin... En ole koskaan kuullut, että riittävän syvään uima-altaaseen hyppääminen olisi vaarallista. Jotkut rantalutakot ja kivikkoiset laiturit on tietenkin eri juttu!

[/quote]

Basic training on pelastautumiskoulutus johon kuuluu mm. savusukellus. Tuon koulutuksen joutuu käymään jokainen, joka on menossa laivalle töihin. 

[/quote]

Ja sielläkö tosiaan sanotaan, että syvään uima-altaaseen pää edellä hyppääminen on hengenvaarallista?

Hmm, ehkä tuon listan perusteella sitten en ole, muuta kuin sen suhteen, että tiedän, ettei uimataito riitä päälleen hyppäämiseen, joten miksi turhaan kokeilla kun tulos olisi vähintäänkin epämukava, ellei peräti kivulias.

Sen sijaan olen hiljainen eikä minulla ole sosiaalisia taitoja nimeksikään, ja ajattelin, että aloitus koskisi sitä:D

Minä olen tuollainen inhoamasi arka nainen. Lukemani tutkimustiedon mukaan piirre liittyy yleisesti introverttiyteen, ja sillä on biologinen perusta. Introverteillä aivokuoren aktivaatiotaso on muita korkeampi jopa levossa, joten pysyäkseen tasapainossa introvertti ei halua juurikaan lisää ärsykkeitä vaan välttää niitä. Introvertti tuntee olonsa hyväksi yksin ja rauhassa tai tutuissa ympyröissä, ja uusissa ympyröissä on ahdistunut ja ylikierroksilla.

Kun taas ekstrovertin aivokuori on melko epäaktiivinen ja siksi tasapainon saavuttamiseksi hän hakee lisää ärsykkeitä. Hän tarvitsee ja kaipaa niitä uusia elämyksiä, ihmisten kohtaamisia, tekemistä ja menemistä. Hän on pitkästynyt ja onneton yksin tekemättä mitään, mutta tuntee olonsa hyväksi saadessaan uusia elämyksiä ja tavatessaan ihmisiä. 

Kummassakaan temperamenttipiirteessä ei ole mitään vikaa. Molemmat on ihan ok ja molemmilla on omat esim. työelämälle hyödylliset vahvuutensa. Ap haluaa jostain syystä pitää meitä joille jo tavallinen arki tarjoaa tarpeeksi ja enemmän stimulaatiota, arkoina ja ärsyttävinä, ja siihen hänellä on oikeus, mutta minusta se on melko yksipuolinen näkemys. Vähän kuin vaikka minä kotihiirenä introverttinä sanoisin että onpa nuo ap:n kaltaiset kumman tasapainottomia ihmisiä kun kaipaavat moista häseltämistä eivätkä tyydy meditatiiviseen rauhalliseen pelkkään olemiseen.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 00:06"]

Minä olen tuollainen inhoamasi arka nainen. Lukemani tutkimustiedon mukaan piirre liittyy yleisesti introverttiyteen, ja sillä on biologinen perusta. Introverteillä aivokuoren aktivaatiotaso on muita korkeampi jopa levossa, joten pysyäkseen tasapainossa introvertti ei halua juurikaan lisää ärsykkeitä vaan välttää niitä. Introvertti tuntee olonsa hyväksi yksin ja rauhassa tai tutuissa ympyröissä, ja uusissa ympyröissä on ahdistunut ja ylikierroksilla.

Kun taas ekstrovertin aivokuori on melko epäaktiivinen ja siksi tasapainon saavuttamiseksi hän hakee lisää ärsykkeitä. Hän tarvitsee ja kaipaa niitä uusia elämyksiä, ihmisten kohtaamisia, tekemistä ja menemistä. Hän on pitkästynyt ja onneton yksin tekemättä mitään, mutta tuntee olonsa hyväksi saadessaan uusia elämyksiä ja tavatessaan ihmisiä. 

Kummassakaan temperamenttipiirteessä ei ole mitään vikaa. Molemmat on ihan ok ja molemmilla on omat esim. työelämälle hyödylliset vahvuutensa. Ap haluaa jostain syystä pitää meitä joille jo tavallinen arki tarjoaa tarpeeksi ja enemmän stimulaatiota, arkoina ja ärsyttävinä, ja siihen hänellä on oikeus, mutta minusta se on melko yksipuolinen näkemys. Vähän kuin vaikka minä kotihiirenä introverttinä sanoisin että onpa nuo ap:n kaltaiset kumman tasapainottomia ihmisiä kun kaipaavat moista häseltämistä eivätkä tyydy meditatiiviseen rauhalliseen pelkkään olemiseen.

[/quote]

Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos tästä! Aloitus on toki provosoivasti kirjoitettu, mutta tosiaan tietyissä tilanteissa olisi helpompaa, jos mukana olevat naiset olisivat ns. reippaampia eivätkä arkailisi niin paljon.

Itse olen joutun opettelemaan tuota paikallaan oloa ja rauhoittumista. Joogan avulla olen kehittynyt meditaatiossa, mutta edelleenkään en kestä hitaita hengitysjoogia, vaan haluan mukaan flowta ja fyysisiä haasteita kuten päälläseisontaa :D

ap

No mä taas voin koetella omia rajojani, mutta silloin mun pitää itse asettaa ne rajat ja tavoitteet, en voi ottaa jotain ulkoapäin määriteltyä juttua siitä, mikä on hurjaa vaan mun pitää itse keksiä se, mikä on sopivasti juuri minulle hurjaa ja uutta. Ajattelen, että ne ihmiset, jotka tarvitsevat enemmän niitä jännittäviä kokemuksia ovat jo mukavuusalueellaan siinä, kun kerran tietävät, että niitä tarvitsevat ja ehkä aavistavat jo, mikä voisi olla heille sopiva kokemus. Ei kukaan halua kuitenkaan sellaista kokemusta, että matto nykäistään jalkojen alta täysin ja kokemus on todella järkyttävä tai hämmentävä.

Jos siis ap kuumottaa jotakuta ihmistä siitä, että hänen pitäisi kokeilla uusia asioita, eihän se toimi, koska tuo ihminen ei ole itse saanut orientoitua noihin asioihin. Minusta uusien asioiden kohtaamiseen tarvitaan sopivasti itseluottamusta ja motivaatiota.

Itse voin kokeilla eksoottista ruokaa hyvässä seurassa tai jos olen perehtynyt siihen itse. Pelkään pimeää todella paljon mutta en tarvitse saattajaa ulkohuussiin, puren vaan hammasta. En hyppää pää edellä, koska olen huono uimari enkä osaa. Olen kiinnostunut matkustamaan vieraissa kulttuureissa mutta väittäisin, että miehen on jonkin verran helpompi matkustaa itsekseen niissä kuin naisen. 

No ei ole kaikki samanlaisia. Mulla on ollut aina aika "epävakaa" elämä jo muutenkin, mutta lisäksi tykkään epävarmuudesta ja uusista asioista. Nuorempana ehkä turhaankin. Mäkihyppyä en ole kokeillut, enkä esim. benji-hyppyä, koska se kuulostaa musta aika ikävältä ja olen alkanut pelätä tuollaisia fyysisiä ylösalasjuttuja.

Mutta ruuista hauskimmat on ne, joista ei tiedä, mitä syö. En syö käärmeitä ja matoja, mutta kaikenlaista hyvää, mitä monet kummeksuvat ihan turhaan: erilaisia simpukoita tottakai, mustekaloja, sushia, raakaa kalaa ehdottomasti vaikka joka päivä, kaikkia mausteita, merisiiliä lomalla jne. Pari tutuistani ei halua syödä esim. linssejä ja syy on se, ettei ole ennen syönyt niitä. Joo... Ja tosi moni ei vain ole ikinä syönyt linssejä, raakaa kalaa, chiliä jne. Ja mä kun luulin, ettei siinä mitään erikoista ole. Terveellistä, hyvää ruokaa vaan.

Pimeässä ei ole mitään pelättävää. Menen myös esim. avantoon pelkäämättä mielelläni pimeällä ja valoisassa. Matkustaisin melekein mihin vaan ja vaikka muuttaisin. Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, opin uusia kieliä, taitoja ja töitä. Vaihdan työpaikkaa, koulutan itseäni, teen vuokratöitä opiskellessa.

Harrastukset vaihtelevat, ei niin että aloitan jotain ja jätän kesken. Aloitan kaikenlaista ja jatkan vuoden, pari, kunnes tulee niin paljon uutta kiinnostavaa tilalle, että koekilen jotain ja jatkan taas sitä joknu vuoden ja muutamaa muuta juttua. Koska kaikelle ei vain ole aikaa samalla kertaa. Suunittelen myös, mitä haluan harrastaa myöhemmin, kun taas ehdin. Nykyiset harrastukset ei siis ole ikuisia tai sitten aion hankkia uusia lisäksi, jos joskus ehdin (pieni lapsi mulla vielä).

Joskus vähän harmittaakin oma ennakkoluulottomuus. Sen toinen puoli on, että kaikki uusi kiinnostaa joskus vähän liikaakin. Tekee mieli kokeilla kaikkea, mikä ei aina voita vanhaa tuttua. Syön melkein mitä vaan, jos se on uutta ja jännittävää. Parisuhteessa on vaikea pysyä, vaikka se on hyvä. Erilaiset mahdollisuudet kiinnostavat niin paljon, kuka sanoo, että parisuhde on ainoa oikea malli? Viihtyisin myös yksin, miehiä voisi olla useampia ja monenlaisia, vaikka edes kokeeksi...

Olen aika uhkarohkeakin. Kun sairastuin vakavasti, en pelännyt lainkaan kuolemaa. Jäin henkiin, joten turhaa se olsii ollutkin. Lääkärit kyllä ihmettelivät asennettani, luulivat että peitin pelkoni, koska tilanne oli liian vaikea. Olihan se, mutta mitä vaihtoehtoja? pelätä tai olla pelkäämätt, kumman valitsee...

Oman lapsen syntymä teki hiukan varovammaksi. Lapseni kaipaa äitiä, on siis tärkeää pysyä hengissä ja kunnossa. En myöskään pidä siitä, että lapselle sattuu mitään ikävää. En silti voi ikinä liittyä niihin äiteihin, jotka ei anna lapsensa edes kiivetä puuhun, koska se voi sattua ja sotkee vaatteet. Jos lapsi ei kiipeä(isi), nostan hänet puuhun enkä auta alas. Onneksi pienokainen haluaa kiivetä ja osaa, kiipeämällä oppii. Mun lapseni menee latvaan asti ja tulee ketterästi alas. Aika monet itkee maassa alapuolella, sääli.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 23:36"]

Aika moni nainen on arka ja ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Ei haluta maistaa "eksoottisia" ruokia kuten vaikkapa simpukoita tai etanoita, ei uskalleta mennä hurjimpiin laitteisiin huvipuistossa, pelätään kävellä yksin pimeässä huussiin, ei haluta matkustaa vieraisiin kulttuureihin, ei uskalleta hypätä uima-altaaseen päälleen, ei koskaan poistuta tutusta ja turvallisesta. Omien rajojen koettelu on mahdoton ajattelu.

Miksi niin moni nainen on arka poistumaan mukavuusalueeltaan? Oletko sinä?

[/quote]No osa tuosta on ihan tervettä järkeä. Nykyään yhä useampi nainen matkustaa vieraisiin kulttuureihin, vain näyttääkseen ettei ole rasisti ja vaarantaa henkensä trendikkyyden vuoksi.

Mutta onhan se totta, että mies on aika paljon rohkeampi kuin nainen. Rohkeus on ollut miehelle valttia lisääntymisen kannalta, mutta naiselle melko vähäpätöinen asia. Lähes minkä tahansa hurjan stuntin tai uuden ennätyksen tekijä on mies; leffoissakin näyttelijättären stunttina on melko usein mies.

Olen arka nainen ja minua ei haittaa arkuuteni. Olen tyytyväinen näinkin :).

Minä pidän introverteistä naisista: he vaikuttavat paljon tasapainoisemmilta ja älyllisemmiltä kuin ekstrovertit levottomat koheltajat.

Tuli tuosta uimahyppäämisestä mieleen: usein nämä arat on myös epäliikunnallisempia. Liittyykö tämä introvertin piirteisiin vai onko vain sattumaa, että tuntemani tällaiset ovat epälikunnallisia?

Olen juuri kuvailemasi kaltainen arka nainen. En tykkaa kokeilla uutta, erityisesti tuoreet simpukat (vai mainitsitko tuoreet etanat?) jatan valiin. Huvipuiston hurjimpiin laitteisiin en mene. En myoskaan tykkaa matkustaa kovin kauas.