Onko nainen/parisuhde normaali jos siihen "ei todellakaan kuulu miehen omat matkat jätkien kanssa"?
Jos naisen ajatusmaailmaan ei sovi, että mies matkustaa miesporukoissa vaikka viikoksi etelän lomakohteeseen niin voidaanko puhua normaalista hyvästä naisesta/parisuhteesta?
Kommentit (202)
Kaverini on opettaja, mutta töissä eri kunnassa, joten hiihtoloma eri aikaan kuin lapsillaan ja miehellään. Olisi aika hassua, jos hän joutuisi joka lomansa olemaan yksin kotona, jos kerran kaverin kanssa ei voisi etelään lähteä viikoksi..
Vierailija kirjoitti:
Naisille nämä "omat menot" ovat aina kaksinaismoraalisia.
Kun nainen menee tyttöjen kanssa lauantaina brunssille ja shoppailemaan koko päiväksi niin se on sitä ihanaa omaa aikaa, jota jokainen tarvitsee.
Kun mies menee jätkien kanssa lauantaina lätkämatsiin niin se on sikamaista öykkäröintiä ja egoismia ja sen ajan olisi voinut käyttää johonkin hyödyllisempään.
Ei ole mitään miesten ja naisten omia menoja vaan on naisen omat menot ja yhteiset menot. Yhteisillä menoilla ei tosin voida vahingossakaan käydä esim. Intersportissa.
Ihan ainako ovat kaikille naisille? Tämän ketjun loppupään viesteissä, joita olen lukenut on enemmänkin kertomuksia, jotka ovat kuin jostain kehnosta sitcomista. Joko tämä on trollausta tai sitten elän jossain ihan eri planeetalla kuin tänne kirjoittelevat miehet vaimoineen. Sama pätee naisen haluttomuutta koskevaan ketjuun, jota kävin lukemassa. En ilmeisesti kuulu palstan kohderyhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelisin, jos oikeassa parisuhteessa vähät lomat käytettäisiin "poikien" lomiin. Etenkin, jos on lapsia, niin perheen aikuisten täysin eri aikaan pidetyt lomat eivät edes riitä koulun lomiin, saati sitten perhe viettäisi yhteistä lomaa.
Oletko tietoinen miten paljon lomaa sieltä koulusta on? Ihan hyvin entii lastenkin kanssa matkustaa.
Täh? Oletko tietoinen miten vähän aikuisilla työssäkäyvillä on lomaa? Siitä ei paljon poikien lomia vietetä
Täh? Miksi ei voisi lähteä myös kavereiden kanssa jonnekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole kiinnostunut käymään ulkomailla. Palstalogiikan mukaan minä en siis olisi saanut lähteä koluamaan Lontoon museoita, Puolan keskitysleirejä tai pyöräilemään Tanskaan.
Totta kai palstalogiikan mukaan saat (jos siis olet nainen). Naiset tekevät fiksuja asioita ja naisilla on oikeus omaan elämään. Miehet vain dokaa ja rällästää. Tämän takia naisella on oikeus kontrolloida miestä, mutta toisinpäin se on väärin.
Tarkennan, että vaikka mies ei dokaisikaan niin silti naisella on oikeus kontrolloida miestä kuin lasta jotta mies alkaisi tekemään mitään tyhmää. Onhan miehellä tällöin itseään viisaampi aikuinen katsomassa miehen asioiden perään!
Eihän kenenkään ole pakko olla parisuhteessa naisen kanssa, jos "naiset" merkitsevät tuollaisia asioita. Saman sanoisin naisellekin, joka valittaa "miehistä".
Onhan se käytännössä pakko jos on pieniä lapsia. Silloin on vaiikea lähteä lätkimään. Jonkinlaista toisen kunnioittamista peräänkuulutan ainakin minä.
Mulla on sairas vaimo ja olen joutunut hoitamaan huushollin 20 vuotta käytännnössä yksin. Kyllä mulla pitäisi olla oikeus olla jossain muutama päivä vapaalla, vaikka sitten yksin jossain toisessa kaupungissa hotellissa.
Olet siis omaishoitaja? Silloin sinulle kuuluisi lainkin puolesta tietyt vapaat. Jos taas muutenkin hoidat koko kodin, niin yksinhuoltajuus tuskin olisi sulle ongelma ja lapsetkin voisivat hyötyä siitä, että riitainen parisuhde loppuu. Lastenhoitoapua saa sosiaalitoimesta, jos sille on tarvetta vapaiden pitämiseksi.
Eikö näitä asioita voisi käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa sen sijaan, että näistä tehdään mies- ja naiskysymyksiä. En muuten tuttavapiiristäni tiedä yhtään tapausta, jossa miehen vapaa-ajan vietto olisi ollut ongelma, vaan tuossa eronneen parin tapauksessa ongelmana oli miehen mustasukkaisuus sekä vapaa-ajasta että työhön kuuluvasta matkustelusta.
Ei se ole sukupuolisidonnaista, jos pelkää menettävänsä toisen niin paljon, että jokaista liikettä pitää valvoa. Sellaista piirrettä oli mielestäni tuossa kommentissa, jossa mies kertoi vaimonsa kieltäneen uintiharrastuksen sillä aikaa, kun lapsi on harrastuksessa. Mustasukkaisuus voi olla tuohon tapaan hyvin kontrolloivaa ja johtaa jopa väkivaltaan. Se on henkistä väkivaltaa, jos toisen kaikki pienetkin omat ajat pitää kieltää. Ja vähän eri asia kuin se, jos toinen haluaa lomailla yksin.
En ole omaishoitaja, ainakaan virallisesti. Meillä on aikuinen lapsi, joka käy vielä lukiota ja asuu vielä kotona. Periaatteessa he pärjäisivät kahdestaan ilman minua pidempäänkin, mutta se taas tekisi pojastamme omaishoitajan eikä hän pystyisi itsenäistymään.
Kokonaan yksin vaimo ei pärjäisi, ja hänen vanhempansa ovat hyvin iäkkäitä, tosin suht terveitä.
En halua erota vaan vähän vapaa-aikaa joskus, koska joudun hoitamaan huushollia ja kunnostamaan taloa jne. Vaimon mielestä laskettelureissu pojan kanssa on rahan haaskausta. Me kävimme tänä talvena Puolassa laskettelemassa, reissu tuli halvemmaksi kuin jos olisimme menneet Lappiin. Etelä-Suomessa ei ollut ollenkaan lunta emmekä tuoneet koronaa tuliaisiksi. Silti vaimo koko ajan vastusti sitä että käymme reissussa.
Kysymys on kulttuurieroista. Vaimo on kasvanut köyhässä työläisperheessä maaseudullla ja hänen vanhempansa eivät ole käyneet ulkomailla. He ovat viettäneet kaiken vapaa-aikansa kotona tai mökillään tai sukulaisissa.
Minä olen keskiluokkaisesta kaupunkilaisperheestä ja minun vanhempani tekivät omia reissuja vuorotellen ulkomaille yhteisten reissujen lisäksi.
Etelänmatkoista en välitä, eikä vaimokaan. Tykkään enemmän talvimatkoista ja kaupunkilomista. Vaimo ei valitettavasti enää pysty matkustamaan sairautensa takia.
Olen käynyt psykologin luona mutta siitä ei ole apua jos kerran puolessa vuodessa juttelee tunnin jonkun virkamiehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelisin, jos oikeassa parisuhteessa vähät lomat käytettäisiin "poikien" lomiin. Etenkin, jos on lapsia, niin perheen aikuisten täysin eri aikaan pidetyt lomat eivät edes riitä koulun lomiin, saati sitten perhe viettäisi yhteistä lomaa.
Oletko tietoinen miten paljon lomaa sieltä koulusta on? Ihan hyvin entii lastenkin kanssa matkustaa.
Täh? Oletko tietoinen miten vähän aikuisilla työssäkäyvillä on lomaa? Siitä ei paljon poikien lomia vietetä
Täh? Miksi ei voisi lähteä myös kavereiden kanssa jonnekin?
Ilmeisesti lapsiasi hoitaa joku muu kuin sinä itse. Silloin voi olla 24/7/365 pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille nämä "omat menot" ovat aina kaksinaismoraalisia.
Kun nainen menee tyttöjen kanssa lauantaina brunssille ja shoppailemaan koko päiväksi niin se on sitä ihanaa omaa aikaa, jota jokainen tarvitsee.
Kun mies menee jätkien kanssa lauantaina lätkämatsiin niin se on sikamaista öykkäröintiä ja egoismia ja sen ajan olisi voinut käyttää johonkin hyödyllisempään.
Ei ole mitään miesten ja naisten omia menoja vaan on naisen omat menot ja yhteiset menot. Yhteisillä menoilla ei tosin voida vahingossakaan käydä esim. Intersportissa.
Ihan ainako ovat kaikille naisille? Tämän ketjun loppupään viesteissä, joita olen lukenut on enemmänkin kertomuksia, jotka ovat kuin jostain kehnosta sitcomista. Joko tämä on trollausta tai sitten elän jossain ihan eri planeetalla kuin tänne kirjoittelevat miehet vaimoineen. Sama pätee naisen haluttomuutta koskevaan ketjuun, jota kävin lukemassa. En ilmeisesti kuulu palstan kohderyhmään.
Tuleeko yllätyksenä, että parisuhteita on kovin erilaisia?
Koska ihmisiäkin on kovin erilaisia.
Osaa ei kiinnosta yhtään tyttöjen/poikienreissut yhtään mihinkään. Osaa taas kiinnostaa. Osalla on lapsia, osalla ei. Olisi hirveän hienoa, jos samanlaiset ihmiset löytäisivät toisensa.
Ei omassa puolisossa voi olla niin kiinni, ettei joku pieni reissu ystäväporukassa olisi mahdollinen. Meillä on kolme pientä lasta, ja silti me molemmat ehdimme joka vuosi tekemään lyhyen reissun omien ystäviemme kanssa. Vuoden loput 50 viikkoa saamme sitten viettää yhdessä. Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, ja näin on ollut jo ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole kiinnostunut käymään ulkomailla. Palstalogiikan mukaan minä en siis olisi saanut lähteä koluamaan Lontoon museoita, Puolan keskitysleirejä tai pyöräilemään Tanskaan.
Totta kai palstalogiikan mukaan saat (jos siis olet nainen). Naiset tekevät fiksuja asioita ja naisilla on oikeus omaan elämään. Miehet vain dokaa ja rällästää. Tämän takia naisella on oikeus kontrolloida miestä, mutta toisinpäin se on väärin.
Tarkennan, että vaikka mies ei dokaisikaan niin silti naisella on oikeus kontrolloida miestä kuin lasta jotta mies alkaisi tekemään mitään tyhmää. Onhan miehellä tällöin itseään viisaampi aikuinen katsomassa miehen asioiden perään!
Eihän kenenkään ole pakko olla parisuhteessa naisen kanssa, jos "naiset" merkitsevät tuollaisia asioita. Saman sanoisin naisellekin, joka valittaa "miehistä".
Onhan se käytännössä pakko jos on pieniä lapsia. Silloin on vaiikea lähteä lätkimään. Jonkinlaista toisen kunnioittamista peräänkuulutan ainakin minä.
Mulla on sairas vaimo ja olen joutunut hoitamaan huushollin 20 vuotta käytännnössä yksin. Kyllä mulla pitäisi olla oikeus olla jossain muutama päivä vapaalla, vaikka sitten yksin jossain toisessa kaupungissa hotellissa.
Olet siis omaishoitaja? Silloin sinulle kuuluisi lainkin puolesta tietyt vapaat. Jos taas muutenkin hoidat koko kodin, niin yksinhuoltajuus tuskin olisi sulle ongelma ja lapsetkin voisivat hyötyä siitä, että riitainen parisuhde loppuu. Lastenhoitoapua saa sosiaalitoimesta, jos sille on tarvetta vapaiden pitämiseksi.
Eikö näitä asioita voisi käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa sen sijaan, että näistä tehdään mies- ja naiskysymyksiä. En muuten tuttavapiiristäni tiedä yhtään tapausta, jossa miehen vapaa-ajan vietto olisi ollut ongelma, vaan tuossa eronneen parin tapauksessa ongelmana oli miehen mustasukkaisuus sekä vapaa-ajasta että työhön kuuluvasta matkustelusta.
Ei se ole sukupuolisidonnaista, jos pelkää menettävänsä toisen niin paljon, että jokaista liikettä pitää valvoa. Sellaista piirrettä oli mielestäni tuossa kommentissa, jossa mies kertoi vaimonsa kieltäneen uintiharrastuksen sillä aikaa, kun lapsi on harrastuksessa. Mustasukkaisuus voi olla tuohon tapaan hyvin kontrolloivaa ja johtaa jopa väkivaltaan. Se on henkistä väkivaltaa, jos toisen kaikki pienetkin omat ajat pitää kieltää. Ja vähän eri asia kuin se, jos toinen haluaa lomailla yksin.
En ole omaishoitaja, ainakaan virallisesti. Meillä on aikuinen lapsi, joka käy vielä lukiota ja asuu vielä kotona. Periaatteessa he pärjäisivät kahdestaan ilman minua pidempäänkin, mutta se taas tekisi pojastamme omaishoitajan eikä hän pystyisi itsenäistymään.
Kokonaan yksin vaimo ei pärjäisi, ja hänen vanhempansa ovat hyvin iäkkäitä, tosin suht terveitä.
En halua erota vaan vähän vapaa-aikaa joskus, koska joudun hoitamaan huushollia ja kunnostamaan taloa jne. Vaimon mielestä laskettelureissu pojan kanssa on rahan haaskausta. Me kävimme tänä talvena Puolassa laskettelemassa, reissu tuli halvemmaksi kuin jos olisimme menneet Lappiin. Etelä-Suomessa ei ollut ollenkaan lunta emmekä tuoneet koronaa tuliaisiksi. Silti vaimo koko ajan vastusti sitä että käymme reissussa.
Kysymys on kulttuurieroista. Vaimo on kasvanut köyhässä työläisperheessä maaseudullla ja hänen vanhempansa eivät ole käyneet ulkomailla. He ovat viettäneet kaiken vapaa-aikansa kotona tai mökillään tai sukulaisissa.
Minä olen keskiluokkaisesta kaupunkilaisperheestä ja minun vanhempani tekivät omia reissuja vuorotellen ulkomaille yhteisten reissujen lisäksi.
Etelänmatkoista en välitä, eikä vaimokaan. Tykkään enemmän talvimatkoista ja kaupunkilomista. Vaimo ei valitettavasti enää pysty matkustamaan sairautensa takia.
Olen käynyt psykologin luona mutta siitä ei ole apua jos kerran puolessa vuodessa juttelee tunnin jonkun virkamiehen kanssa.
Parisuhdeongelmiin auttaisi parisuhdeterapia tai perheterapia. Joko yksityisesti tai sitten vaikka kirkon perheasiainneuvottelukeskuksesta ilmaiseksi. Kannattaa selvittää onko vaimollasi oikeus henkilökohtaiseen avustajaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille nämä "omat menot" ovat aina kaksinaismoraalisia.
Kun nainen menee tyttöjen kanssa lauantaina brunssille ja shoppailemaan koko päiväksi niin se on sitä ihanaa omaa aikaa, jota jokainen tarvitsee.
Kun mies menee jätkien kanssa lauantaina lätkämatsiin niin se on sikamaista öykkäröintiä ja egoismia ja sen ajan olisi voinut käyttää johonkin hyödyllisempään.
Ei ole mitään miesten ja naisten omia menoja vaan on naisen omat menot ja yhteiset menot. Yhteisillä menoilla ei tosin voida vahingossakaan käydä esim. Intersportissa.
Ihan ainako ovat kaikille naisille? Tämän ketjun loppupään viesteissä, joita olen lukenut on enemmänkin kertomuksia, jotka ovat kuin jostain kehnosta sitcomista. Joko tämä on trollausta tai sitten elän jossain ihan eri planeetalla kuin tänne kirjoittelevat miehet vaimoineen. Sama pätee naisen haluttomuutta koskevaan ketjuun, jota kävin lukemassa. En ilmeisesti kuulu palstan kohderyhmään.
Tuleeko yllätyksenä, että parisuhteita on kovin erilaisia?
Koska ihmisiäkin on kovin erilaisia.
Osaa ei kiinnosta yhtään tyttöjen/poikienreissut yhtään mihinkään. Osaa taas kiinnostaa. Osalla on lapsia, osalla ei. Olisi hirveän hienoa, jos samanlaiset ihmiset löytäisivät toisensa.
En tarkoittanut sitä, vaan yleistämistä sukupuolen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole kiinnostunut käymään ulkomailla. Palstalogiikan mukaan minä en siis olisi saanut lähteä koluamaan Lontoon museoita, Puolan keskitysleirejä tai pyöräilemään Tanskaan.
Totta kai palstalogiikan mukaan saat (jos siis olet nainen). Naiset tekevät fiksuja asioita ja naisilla on oikeus omaan elämään. Miehet vain dokaa ja rällästää. Tämän takia naisella on oikeus kontrolloida miestä, mutta toisinpäin se on väärin.
Tarkennan, että vaikka mies ei dokaisikaan niin silti naisella on oikeus kontrolloida miestä kuin lasta jotta mies alkaisi tekemään mitään tyhmää. Onhan miehellä tällöin itseään viisaampi aikuinen katsomassa miehen asioiden perään!
Eihän kenenkään ole pakko olla parisuhteessa naisen kanssa, jos "naiset" merkitsevät tuollaisia asioita. Saman sanoisin naisellekin, joka valittaa "miehistä".
Onhan se käytännössä pakko jos on pieniä lapsia. Silloin on vaiikea lähteä lätkimään. Jonkinlaista toisen kunnioittamista peräänkuulutan ainakin minä.
Mulla on sairas vaimo ja olen joutunut hoitamaan huushollin 20 vuotta käytännnössä yksin. Kyllä mulla pitäisi olla oikeus olla jossain muutama päivä vapaalla, vaikka sitten yksin jossain toisessa kaupungissa hotellissa.
Olet siis omaishoitaja? Silloin sinulle kuuluisi lainkin puolesta tietyt vapaat. Jos taas muutenkin hoidat koko kodin, niin yksinhuoltajuus tuskin olisi sulle ongelma ja lapsetkin voisivat hyötyä siitä, että riitainen parisuhde loppuu. Lastenhoitoapua saa sosiaalitoimesta, jos sille on tarvetta vapaiden pitämiseksi.
Eikö näitä asioita voisi käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa sen sijaan, että näistä tehdään mies- ja naiskysymyksiä. En muuten tuttavapiiristäni tiedä yhtään tapausta, jossa miehen vapaa-ajan vietto olisi ollut ongelma, vaan tuossa eronneen parin tapauksessa ongelmana oli miehen mustasukkaisuus sekä vapaa-ajasta että työhön kuuluvasta matkustelusta.
Ei se ole sukupuolisidonnaista, jos pelkää menettävänsä toisen niin paljon, että jokaista liikettä pitää valvoa. Sellaista piirrettä oli mielestäni tuossa kommentissa, jossa mies kertoi vaimonsa kieltäneen uintiharrastuksen sillä aikaa, kun lapsi on harrastuksessa. Mustasukkaisuus voi olla tuohon tapaan hyvin kontrolloivaa ja johtaa jopa väkivaltaan. Se on henkistä väkivaltaa, jos toisen kaikki pienetkin omat ajat pitää kieltää. Ja vähän eri asia kuin se, jos toinen haluaa lomailla yksin.
En ole omaishoitaja, ainakaan virallisesti. Meillä on aikuinen lapsi, joka käy vielä lukiota ja asuu vielä kotona. Periaatteessa he pärjäisivät kahdestaan ilman minua pidempäänkin, mutta se taas tekisi pojastamme omaishoitajan eikä hän pystyisi itsenäistymään.
Kokonaan yksin vaimo ei pärjäisi, ja hänen vanhempansa ovat hyvin iäkkäitä, tosin suht terveitä.
En halua erota vaan vähän vapaa-aikaa joskus, koska joudun hoitamaan huushollia ja kunnostamaan taloa jne. Vaimon mielestä laskettelureissu pojan kanssa on rahan haaskausta. Me kävimme tänä talvena Puolassa laskettelemassa, reissu tuli halvemmaksi kuin jos olisimme menneet Lappiin. Etelä-Suomessa ei ollut ollenkaan lunta emmekä tuoneet koronaa tuliaisiksi. Silti vaimo koko ajan vastusti sitä että käymme reissussa.
Kysymys on kulttuurieroista. Vaimo on kasvanut köyhässä työläisperheessä maaseudullla ja hänen vanhempansa eivät ole käyneet ulkomailla. He ovat viettäneet kaiken vapaa-aikansa kotona tai mökillään tai sukulaisissa.
Minä olen keskiluokkaisesta kaupunkilaisperheestä ja minun vanhempani tekivät omia reissuja vuorotellen ulkomaille yhteisten reissujen lisäksi.
Etelänmatkoista en välitä, eikä vaimokaan. Tykkään enemmän talvimatkoista ja kaupunkilomista. Vaimo ei valitettavasti enää pysty matkustamaan sairautensa takia.
Olen käynyt psykologin luona mutta siitä ei ole apua jos kerran puolessa vuodessa juttelee tunnin jonkun virkamiehen kanssa.
Tuossa on aika paljon isoja asioita, joita siellä terapiassa voisi käsitellä yhdessä. Kultttuurieroja, vaimosi sairauden aiheuttamia asioita. Häntä pitäisi auttaa ymmärtämään miten tärkeää sinulle on hoitovastuun jaksamiseksi myös oma aika ja käsitellä siihen liittyvä turvattomuuden ja epävarmuuden tunne.
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan jo vakiintuneessa parisuhteessa ja mies sanoo, että vaatii isyystestit, niin mies ei todellakaan reissaa kuin oman perheen kanssa.a
Joo, olisi se aika outoa, jos mies rammpaisi kaveriporukasa ulkomailla ja sitten vaatisi isyystestin naiselta
Saa mennä ja tulla niin kuin haluaa, en ole mieheni äiti. Eipä tuota näytä reissut kiinnostavan ja itsekin jaksan harvemmin lähteä ns. tyttöjen reissuille
Poikien bilematkat meni jo. Harva keski-ikäinen perheellinen bilettää poikien kanssa ja jää ihan vapaaehtoisesti pois näiltä reissuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelisin, jos oikeassa parisuhteessa vähät lomat käytettäisiin "poikien" lomiin. Etenkin, jos on lapsia, niin perheen aikuisten täysin eri aikaan pidetyt lomat eivät edes riitä koulun lomiin, saati sitten perhe viettäisi yhteistä lomaa.
Oletko tietoinen miten paljon lomaa sieltä koulusta on? Ihan hyvin entii lastenkin kanssa matkustaa.
Täh? Oletko tietoinen miten vähän aikuisilla työssäkäyvillä on lomaa? Siitä ei paljon poikien lomia vietetä
Täh? Miksi ei voisi lähteä myös kavereiden kanssa jonnekin?
Et ilmeisesti ymmärrä miten vähän aikuisilla on lomia ja miten paljon lapsilla on lomia. Ei siinä käytetä omia lomia yhtään mihinkään ylimääräiseen. Moni lomailee mieluusti perheensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelisin, jos oikeassa parisuhteessa vähät lomat käytettäisiin "poikien" lomiin. Etenkin, jos on lapsia, niin perheen aikuisten täysin eri aikaan pidetyt lomat eivät edes riitä koulun lomiin, saati sitten perhe viettäisi yhteistä lomaa.
Oletko tietoinen miten paljon lomaa sieltä koulusta on? Ihan hyvin entii lastenkin kanssa matkustaa.
Täh? Oletko tietoinen miten vähän aikuisilla työssäkäyvillä on lomaa? Siitä ei paljon poikien lomia vietetä
Täh? Miksi ei voisi lähteä myös kavereiden kanssa jonnekin?
Et ilmeisesti ymmärrä miten vähän aikuisilla on lomia ja miten paljon lapsilla on lomia. Ei siinä käytetä omia lomi
Mitä ylimääräistä se oma loma on? Ylimääräistä mistä? Ei kai sitä missään symbioosissa sen perheenkään kanssa eletä? Kuin kahlehdittuna johonkin, kamalaa
Tietenkään kumppanin reissuja ei voi kieltää, itse lopulta tekee valinnat.
Mutta mitä näiltä poikien reissulta ihan oikeasti haetaan, mitä sellaista niissä tapahtuu ettei omaa naista haluta mukaan?Minusta asia on päivänselvä.
Ystävät ja kaveriporukat on hyvä olla olemassa, mutta lomat vietetään perheen kanssa. Jos on hyvä rahatilanne ja aikaa riittää, kavereiden kanssa voi reissata, mutta luulisi silti parin päivän olevan tarpeeksi.
Jos mies ei ikinä ota mihinkään toista osapuolta mukaan vaikka kavereiden avecit olisivat mukana niin tulisi hälyytyskellojen soida ja lujaa.
Jokainen älykäs ihminen, joka joutuu jostain syystä menemään avioliittoon, tekee sukupuoleen katsomatta "epävirallisenkin avioehdon". Siinä sovitaan jo etukäteen tietyt vapaudet ja rajoitukset. Rahankäyttö, yhteiset harrastukset ja matkat, sekä naisten ja miesten keskinäiset matkat kosteanpaikan leirit mukaan lukien. Sopimukseen voi myös kirjata maksimipainon tai vyötärönympäryksen.
Ex-vaimoni oli just tuollainen. Aina tuli riitaa, jos minun olisi tehnyt mieli lähteä jonnekin omiin menoihin. Salilla käyminen oli ongelma, koska se kesti niin kauan työpäivän jälkeen. Lopetin salilla käymisen ja puolen vuoden päästä alkoi valitus, että etkö enää käy salilla.
Kontaktit omiin kavereihin jäi vain Facebook-tasolle, koska koskaan ei ollut aikaa tavata niitä. Ex-vaimo teki kaikki viikonloppusuunnitelmat vapaa-ajalle. Jos ehdotin, että kaverini voisivat tulla käymään niin se ei sopinut, koska vaimon kaveri ja sen runoilijamies olivat tulossa tänä iltana pelaamaan lautapelejä meille. Ex-vaimo lähti kavereiden kanssa viikonloppureisulle niin, että ilmoitti siitä torstaina. Minun piti tietysti jäädä kotiin hoitamaan koiria. Jos ilmoitin itse kuukautta aikaisemmin, että viikonloppuna X menisin kavereiden kanssa mökille niin 3 päivää ennen mökkireissua ex-vaimo ei muka tiennyt koko reissusta mitään ja oli jo sopinut, että lauantaina mennään vaimon kaverin luokse kylään ja olisi tyhmää mennä sinne yksin.
Jos oli tarkoitus mennä lauantaina klo 16 lätkämatsiin niin ex-vaimoa ei kiinnostanut se yhtään vaan koko lauantai piti juosta kaupungilla ostoksilla. Sanoi vain, että ei kai se haittaa, jos sinne peliin menee tunnin myöhässä tai voihan sen katsoa nauhoitettuna jälkikäteen.