Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille käy juhlien järjestämisen suhteen näin?
06.07.2020 |
Puhun nyt yleisesti, en tästä korona-ajasta. Ongelmani on se, että jos haluan järjestää juhlat, vieraat eivät saavu paikalle. Syitä löytyy seuraavista selityksistä:
1. Kutsu tulee liian aikaisin/liian myöhään.
Jos kutsun hyvissä ajoin, kuukausia etukäteen = "En tiedä vielä, pääsenkö mukaan." Kun kysyn lähempänä uudestaan, onkin tullut kalenteriin jo joku muu meno tuohon ajankohtaan ja vieras on tyystin unohtanut, että olen kutsunut hänet omiin juhliini ensin. Ymmärrän toki hautajaiset ym isot menot, mutta usein tulo perutaan jonkun tupareiden/illanistujaisten takia.
Jos kutsun parin viikon varoajalla = "Sori, mulla on jo muuta menoa/katsellaan" (suomennettuna katsellaan on aina lopulta ei). Jos olet laittanut juhlakutsuun vastauspyynnölle päivämäärän, saat kalastella vastauksia sen jälkeen, kun ihmiset eivät ilmoita pois jäämisestään.
2. Ikinä ei ole hyvä hetki juhlille. Kesäviikonloput on huonoa aikaa, kun ihmiset on lomilla ja juhlia riittää muutenkin, ei haluta uhrata lomalauantaita juhliin. Syksyllä alkaa harrastukset ja arki, joten ei ehdi. Loppuvuosi on täynnä pikkujouluja ja muuta, liian kiireistä. Alkuvuosi ollaan tipattomalla/sokerittomalla jne ja lomien jälkeen arki on taas kiireistä. Kevät ei sovi, kun on pääsiäislomat, harrastukset ja kesäloma lähestyy. Onko olemassa hyvää aikaa järjestää juhlia? Kannattaako juhlia edes ehdottaa arki-illaksi, kun viikonloput ei onnistu ikinä?
3. Ei haluta juhlia vieraiden kanssa. Ennen juhliin tultiin, vaikka kaikkia ei tunnettu etukäteen. Nykyisin tuntuu, että ventovieraiden kanssa ei haluta käyttää lauantai-iltaa, kun vapaat on niin harvassa. Tottakai kutsun pariskunnat yhdessä tai koko perheen lapsineen eli yksin ei tarvitse olla, mutta silti vieroksutaan isompia juhlia. Oman perheen kesken tai pariskuntana tullaan kyllä juhlakahveille, mutta vain jos muita vieraita ei ole paikalla. Eli erikseen pitäisi laittaa tarjoilut jokaiselle porukalle.
4. "Ei kutsujaa haittaa, jos juuri minä en ole paikalla, kyllä siellä on muita vieraita. Ei kukaan huomaa, jos puutun." Kun moni ajattelee näin, ei juhliin jää lopulta juuri ketään. Kerrankin kutsuin 17 ihmistä juhliin, joista 3 hengen perhe oli ainoa, jotka ilmoittivat pääsevänsä paikalle.
Olen väsynyt tähän, etten voi juhlistaa mitään itselleni tärkeää elämänvaihetta/merkkipäivää kerralla kaikkien vieraiden kanssa, kun juhliin ei sitouduta. Haluaisin laittaa kerralla n. 15 henkilön porukalle ruoat/leipoa ja kutsua kotiini. Harmittaa, sillä mielelläni satsaisin juhliin. Onko muilla tällaista ja miten olette tilanteen ratkaisseet? En haluaisi kahvittaa ihmisiä erikseen monta päivää peräkkäin, jotta pariskunnat/perheet voisivat käydä yksitellen.
Tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi ihmiseksi, kun juhliini ei vaivauduta tulemaan. Huvittavaa tosin on, että juhliini ei muuten sitouduta, mutta monet ovat kyselleet aionko mennä naimisiin (en ole edes kihloissa) ja jos menen, niin ilmoittavat tulevansa häihin ja haaveilevat jo niistä. Tekisi mieli sanoa, etten kutsu yhtäkään ihmistä häihini, joka ei vaivaudu paikalle iloitsemaan kanssani muina juhlapäivinä, kun olen pyytänyt. Ei huvita järjestää kalliita hääjuhlia riskillä, että viime tipassa taas peruttaisiin tai maksaisin kalliin illallisen joukolle vieraita, jotka eivät muuten halua tulla juhliini.
Olenko ainoa, jolla juhlien järjestäminen on tällaista? Kaipaisin vertaistukea.❤️
Ap
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiholla muistelen lapsuuteni synttäreitä. Lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle. Ohjelmaksi riitti arkiset leikit ja lahjojen ihmettely. Kesällä oltiin ulkona sään salliessa. Tarjoilut oli luokkaa kotitekoinen täytekakku, sipsejä, poppareita ja keksejä eli ei mitään erikoista. Ja hyvin viihdyttiin.
Minun synttäreilleni tuli lapsena vain kaksi vierasta, vaikka kutsuin koko luokan.
Mun lapsuudessani ei ollut tapana kutsua koko luokkaa vaan ainoastaan ystävät. Eli ne, joiden kanssa leikki vapaa-ajallaan. Vain yksi luokkakaverini oli myös ystäväni, muut ystäväni eivät olleet samalla luokalla kanssani.
Mikäli haluaa jakaa kutsut koulussa , edellytetään, että kutsuu kaikki tytöt tai kaikki pojat tai koko luokan. Tällöin ei voi valikoida. Toki tietysti kutsut voi lähettää pienemmälle porukalle jos tietää yhteystiedot niin ettei kutsuja jaeta koulussa..
Ymmärrän. Mun lapsuuudessani käytiin tiputtamassa kutsukortti ystävän postiluukusta sisään. Tottakai tiesi, missä ystävä asui. Ei siihen aikaan lapset soitelleet puhelimella ja kysyneet, pääseekö kaveri ulos leikkimään vaan käytiin soittamassa ovikelloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä:suosittujen juhliin tullaan. Epäsuosittujen ei. Itse tiedän olevani jälkimmäistä enkä koitakaan järjestää juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllästyin siihen, ettei koskaan tiennyt tuleeko vieraita vai ei. Nautin kodin koristelusta juhlia varten. Vaikka olisimme kahdestaan kotona mieheni kanssa, niin koristelen paikat kauniisti ja laitan ihanat tarjoilut. Kannattaa tehdä juuri sellainen juhlapäivä kuin itsestä hyvältä tuntuu, vaikka vieraat eivät vaivautuisi paikalle.
Onkohan näin että juhlanne olivat muutenkin keskinäistä hekumointia? Eli on ne safkat ja tarkkaan valikoidut servietit ja sitten odotetaan että juhlatunnelma vaan jotenkin syntyy siinä kuivakakkua mutustaessa? Ei toimi. Isäntäväen kuuluu olla aktiivisia ja energisiä, jututtaa, naurattaa jne, vetää porukka siihen juhlahumuun. Helppoa jos pariskunta on superekstroverttejä molemmat, vaatii taitoa jos ei luonnostaan ole se porukan vetäjä, ts se jota kaikki katsovat ja jonka seuraan hakeutuvat. Toki pari ekstroverttikaveria voi auttaa mutta sitten ei saa loukkaantua kun kaikki ovatkin pihalla nauramassa Maken jutuille ja saa huudella turhaan ihmisiä kahvipöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllästyin siihen, ettei koskaan tiennyt tuleeko vieraita vai ei. Nautin kodin koristelusta juhlia varten. Vaikka olisimme kahdestaan kotona mieheni kanssa, niin koristelen paikat kauniisti ja laitan ihanat tarjoilut. Kannattaa tehdä juuri sellainen juhlapäivä kuin itsestä hyvältä tuntuu, vaikka vieraat eivät vaivautuisi paikalle.
Onkohan näin että juhlanne olivat muutenkin keskinäistä hekumointia? Eli on ne safkat ja tarkkaan valikoidut servietit ja sitten odotetaan että juhlatunnelma vaan jotenkin syntyy siinä kuivakakkua mutustaessa? Ei toimi. Isäntäväen kuuluu olla aktiivisia ja energisiä, jututtaa, naurattaa jne, vetää porukka siihen juhlahumuun. Helppoa jos pariskunta on superekstroverttejä molemmat, vaatii taitoa jos ei luonnostaan ole se porukan vetäjä, ts se jota kaikki katsovat ja jonka seuraan hakeutuvat. Toki pari ekstroverttikaveria voi auttaa mutta sitten ei saa loukkaantua kun kaikki ovatkin pihalla nauramassa Maken jutuille ja saa huudella turhaan ihmisiä kahvipöytään.
Aamen! Koristelut ja tarjottavat on turhia, jos isäntäväki viihdyttää vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllästyin siihen, ettei koskaan tiennyt tuleeko vieraita vai ei. Nautin kodin koristelusta juhlia varten. Vaikka olisimme kahdestaan kotona mieheni kanssa, niin koristelen paikat kauniisti ja laitan ihanat tarjoilut. Kannattaa tehdä juuri sellainen juhlapäivä kuin itsestä hyvältä tuntuu, vaikka vieraat eivät vaivautuisi paikalle.
Onkohan näin että juhlanne olivat muutenkin keskinäistä hekumointia? Eli on ne safkat ja tarkkaan valikoidut servietit ja sitten odotetaan että juhlatunnelma vaan jotenkin syntyy siinä kuivakakkua mutustaessa? Ei toimi. Isäntäväen kuuluu olla aktiivisia ja energisiä, jututtaa, naurattaa jne, vetää porukka siihen juhlahumuun. Helppoa jos pariskunta on superekstroverttejä molemmat, vaatii taitoa jos ei luonnostaan ole se porukan vetäjä, ts se jota kaikki katsovat ja jonka seuraan hakeutuvat. Toki pari ekstroverttikaveria voi auttaa mutta sitten ei saa loukkaantua kun kaikki ovatkin pihalla nauramassa Maken jutuille ja saa huudella turhaan ihmisiä kahvipöytään.
Täytyy sanoa että tämä on totta! Hyvä (ja muuten ihana) kaveri miehineen ovat surkea isäntäpari. Kaveri loikkii hermona keittiössä tarjoiluista hössöttäen eikä puhu vieraille juuri mitään. Otsa rypyssä koko ajan.Mies ei oikeasti puhu mitään, valokuvaa vain kutsuvieraita. Silti he viettävät mm.jättimäisiä lasten synttäreitä. Tunnelma on todella kiusaantunut kun ihmiset eivät tunne toisiaan. Voivatko he oikeasti luulla että ihmisillä on siellä hauskaa. Aina he hehkuttavat että nyt olisi juhlat tiedossa ja päässäni alkaa surrata että apua miten pelastun siltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllästyin siihen, ettei koskaan tiennyt tuleeko vieraita vai ei. Nautin kodin koristelusta juhlia varten. Vaikka olisimme kahdestaan kotona mieheni kanssa, niin koristelen paikat kauniisti ja laitan ihanat tarjoilut. Kannattaa tehdä juuri sellainen juhlapäivä kuin itsestä hyvältä tuntuu, vaikka vieraat eivät vaivautuisi paikalle.
Onkohan näin että juhlanne olivat muutenkin keskinäistä hekumointia? Eli on ne safkat ja tarkkaan valikoidut servietit ja sitten odotetaan että juhlatunnelma vaan jotenkin syntyy siinä kuivakakkua mutustaessa? Ei toimi. Isäntäväen kuuluu olla aktiivisia ja energisiä, jututtaa, naurattaa jne, vetää porukka siihen juhlahumuun. Helppoa jos pariskunta on superekstroverttejä molemmat, vaatii taitoa jos ei luonnostaan ole se porukan vetäjä, ts se jota kaikki katsovat ja jonka seuraan hakeutuvat. Toki pari ekstroverttikaveria voi auttaa mutta sitten ei saa loukkaantua kun kaikki ovatkin pihalla nauramassa Maken jutuille ja saa huudella turhaan ihmisiä kahvipöytään.
Täytyy sanoa että tämä on totta! Hyvä (ja muuten ihana) kaveri miehineen ovat surkea isäntäpari. Kaveri loikkii hermona keittiössä tarjoiluista hössöttäen eikä puhu vieraille juuri mitään. Otsa rypyssä koko ajan.Mies ei oikeasti puhu mitään, valokuvaa vain kutsuvieraita. Silti he viettävät mm.jättimäisiä lasten synttäreitä. Tunnelma on todella kiusaantunut kun ihmiset eivät tunne toisiaan. Voivatko he oikeasti luulla että ihmisillä on siellä hauskaa. Aina he hehkuttavat että nyt olisi juhlat tiedossa ja päässäni alkaa surrata että apua miten pelastun siltä...
He järjestävätkin juhlat itselleen. Kuten yllättävän moni tähän ketjuun vastanneistakin. Heille riittää, että heillä itsellään on hyvä fiilis. Otsa rypyssäkin.
Minunkaan juhliini ei ole monesti tullut paljoa ketään ja ihmiset jättävät kutsun roikkumaan viime tinkaan. En ole mikään valovoimaisin joukon keskipiste, mutta pyrin aina varmistamaan että kaikilla on mukavaa ja tunnelma mahdollisimman rento. Itse pyrin vastaamaan kutsuun aina mahdollisimman nopeasti kyllä tai ei, sillä tiedän niten paljon nämä ehkä-roikkujat voivat aiheuttaa stressiä. Tuntuuhan se aina yhtä ikävältä, kun en ole tarpeeksi kiinnostavaa ajanvietettä ihmisille, joita pidän kuitenkin kavereinani. Osalla tutuistani on toki ajoittaista sosiaalista ahdistusta, jonka iskemisajankohtaa ei aina voi ennakoida. Ikävää se silti on arvuutella, että mitenhän monella nyt sitten sattuu olemaan fiilistä tulla paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää rentojen juhlien kaipaajat taitaa tarkoittaa kahta asiaa. Sitä, että juhlien sisältö on kutsuttaville mielekäs ja sitä, että rentous tulee tutusta porukasta, jonka kanssa on hauskaa. Eli jos kutsut toisilleen tuntemattomia mukaan juhliin ja juhlat sisältävät small talkia ventovieraiden kanssa, niin juhlat eivät voi olla rennot.
Eli oikeastaan voiko tän perusteella sanoa, että vaikka olisi kuinka kivat puitteet ja vieraille mietityt juhlat, mutta jos vieraat eivät tunne toisiaan ennestään (eikä halua tutustua uusiin ihmisiin introvertti henkisillä suomalaisilla ole), niin juhlat ei voi koskaan olla sellaiset hauskat, rennot ja kivat? Eli jos kutsut ventovieraita, jotka eivät ole supersosiaalisia = juhlat ei voi olla onnistuneet?
Pakko kommentoida vanhaa aloitusta. Allekirjoitan tuon kaiken ap:n mainitseman, Sitten ovat vielä erikseen nämä ihmiset, jotka kyllä innokkaasti ovat tulossa juhliin, ja tulevatkin paikalle, mutta kun on kahvit hörpätty kitusiin ja kakkupala nielaistu, niin yllättäen tehdäänkin jo lähtöä. Ei ehditä edes muutamaa sanaa vaintaa, vaikka ollaan ehkä tultu 200 kilometrin päästä juhliin. Mihin tämä perustuu? Miksi ylipäätään vaivautua paikalle, jo 30 minuutin kuluttua ollaan jo palaamassa kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kirjoitus on tismalleen kuin omat kokemukseni!
Hesarissa juttua aiheesta. Mutta mielestäni jutussa vähätellään tätä ilmiötä. Eikä ymmärretä, miten hankalia ylimääräiset tarjoilut ovat. Jos juhliin on kutsuttu 45 ihmistä ja tarjoilut tehty sen mukaan, niin 25 henkilön jäädessä juhlista pois tarjoilut ovat tosi ylimitoitetut. Menee pahimmillaan hurjasti rahaa hukkaan/ruokaa roskiin. Kaikkea ruokaa ei voi juhlien jälkeen pakastaa tai kaikki ruoka ei ole syötävää päiväkausia juhlien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta yhä ajankohtainen.
Täytän seuraavaksi 35 vuotta ja pohdin, yrittäisinkö järjestää jonkinlaiset synttärijuhlat kotona. Aiempi kokemus on vain ollut, että juhliin ei tulla. Moni kyllä sanoo, että tulee mielellään juhlistamaan synttäreitä kahden kesken sitten myöhemmin eli pitäisi laittaa tarjoilut moneen kertaan. En millään jaksaisi sitä, että ihmiset jättävät tulematta ja kykink kotona tarjoilujen kanssa itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en uskalla järkätä mitään juhlia tästä syystä. Nolottaisi, jos häihin tai lapset ristiäisiin ei tulisi ketään. Juhlitaan siksi ihan vaan vanhempien ja sisarusten kesken.
Tämä, paitsi ei useimmiten tule sisaruksetkaan. Joten en enää viitsi vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hääkeskusteluistakin näkee, että nykyisin juhlat pitäisi järjestää ensisijaisesti vieraita eikä päivänsankarin mieltymyksiä ajatellen. Siksi juhliin ei tulla, jos ne eivät ole juuri vieraiden kannalta mahdollisimman helpot/mukavat.
Miksi juhliin pitäisi mennä jos siellä ei ole mukavaa tai jos siellä ei viihdy?
Sekä ja että. Toisaalta en itsekään halua juhliin jossa olen vain yleisönä muille, paremmille ja tärkeämmille vieraille. Minä järjestän vain juhlia joihin tulee miehen suku, sillä he tulevat aina paikalle ja ovat vieläpä innoissaan.
Minusta ongelma on se, että ihmiset venyttävät juhlakutsuun vastaamista tai kieltäytymistä. Olisi ihan eri asia, jos heti kutsun tullessa sanottaisiin, että päivä ei valitettavasti sovi, mutta kiitos kutsusta. Ei niin, että katsellaan ja sitten lähempänä todetaan, että tähän tuli mummin siskon naapurin koiran kaiman synttärit, niin en tulekaan. Kaikki pääsisivät helpommalla, jos suoraan sanoisi, jos ei aio tulla.
Itse ihmettelen, keitä nämä ovat joille juhlakutsuja tulee niin paljon, että haluavat siksi sanoa kutsuihin ei? Minä en ole mikään erakko, mutta en myöskään mikään ekstrovertti. Ei minulla ole tilannetta, että vuoden aikana tulisi juhlakutsuja ruuhkaksi asti. Vuoteen on mahtunut parit kummilasten synttärit, ehkä yhdet pikkujoulut ja satunnaisesti osuu kohdalle ristiäiset/häät/hautajaiset/valmistujaiset tms.
Minua on alkanut ärsyttää nykyisin hyvin yleinen vastaus "en pääse juhliin, mutta tulen myöhemmin juhlistamaan tätä luoksesi". Eli minun pitäisi laittaa tarjoilut toiseen kertaan siksi, että joku ei vaivaudu tulemaan juhliin, jossa on muita ihmisiä.
Minusta oikea logiikka olisi se, että jos meinaat jälkikäteen juhlistaa toisen tärkeää päivää, niin älä herranjestas laita sitä toista uudestaan tekemään tarjoiluita, vaan vie se päivänsankari itse kahville.
No tuollainen onnistuu vaikka naapuruston kesken tai jos esim. suku asuu lähellä. Ja jos kaikilla on niitä pieniä lapsia. Harva nyt viitsii matkustaa pitempään ja varata hotellihuonetta tuollaista varten.