Lue keskustelun säännöt.
En saanut mitään, mitä eniten elämältä toivoin. Kaikki haaveet on mennyttä ja jäljellä vain mahdollisimman nopea odotus hautaan
06.07.2020 |
Olen 36 v, mitään toivoa ei jäljellä. Olen opiskellut raskaan mutta ihan "ok" ammatin, vaikkakin olen työhöni usein todella loppu ja stressaantunut. Mutta eipä siinä, työ on työtä.
Eniten halusin aina saada rakastavan parisuhteen, olla onnellinen, rakastaa ja olla rakastettu. Halusin turvallisen hyvän arjen jaettavaksi jonkun kanssa. Olen yhden kerran elämässäni rakastunut, mies ei rakastanutkaan ja lähti toisen mukaan, menivät pian naimisiin ja perustivat perheen. Se kaikki mitä minä pohjimmiltaan halusin. Halusin loppujen lopuksi juuri tuon, rakastua, mennä naimisiin, olla jonkun kanssa parivaljakko, saada perhettä ja kasvaa yhdessä. Katson katkerana kuinka ystäväni ovat tämän saaneet ja tehneet. Minulla ei ole mitään, eikä ketään. Enkä tässä iässä lasta enää saa, kun kuolen tähän maailmaan ei jää minusta mitään jäljelle. Toimin autopilotilla, teen työni, hoidan itseni ja kotini (mutta ketä varten edes?), näen satunnaisesti ystäviä ja rullaan eteenpäin. Pääasiassa itken päivät ja yöt. Jos olisin edes nuorempi, olisi toivoa. Minua ei enää kukaan halunnut ja itsekin jäin kiinni tähän yhteen rakkauteen enkä toipunut ikinä. Minulla ei ole annettavaa eikä saavutettavaa. Turva, perhe, tärkeäksi itsensä kokeminen, perhe-elämän kokeminen iloineen ja suruineen, rakkaan kanssa elämän jakaminen ja yhteinen tulevaisuus on minun osaltani mennyttä. Olen kateellinen ja katkeroitunut, olen vihainen itselleni ja muille. Toivoin kauan ja jaksoin uskoa että minunkin aikani koittaa vielä, kaikille on olemassa joku ja haaveetkin voivat toteutua. No eivät toteutuneet. Miksi elää jos kaikki se mitö eniten on toivonut ja mistä on haaveillut on jäänyt vain haaveeksi ja muuttunut suruksi. Mitä järkeä on elämässä, missä et ikinä voi saada mitä halusit.
Haluaisin vain päästä jo pois, se kuitenkin satuttaa muita liikaa, erityisesti iäkkäitä vanhempiani. Heidän takiaan en itseäni tapa. Kuitenkin ovat jo vanhoja, ovat koko surkean elämäni olleet tukena, apuna ja lohtuna. Olen jo päättänyt, että kun he kuolevat, tapan itseni sen jälkeen etteivät he särkyisi kokonaan. Ystävät (ne harvat) toipuvat pian, onhan heillä rakastava turvaverkosto. Toivon ettei menisi enää montaa vuotta vaikka vanhempiani rakastankin. Mutta heidän kuolemastaan tuleva tuska romuttaa minut kuitenkin joten silloin minunkin on ihan hyvä aika täältä lähteä pois maleksimasta.
Eipä muuta.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Olisikin ihanaa jos oman kohtalonsa voisi vain hyväksyä. Mutta kun kaikki unelmat menettää niin ei se helppoa ole.
Siinähän se elämän salaisuus just onkin että asiat pitää hyväksyä, se on pakko ja sen jälkeen jatkaa kylmästi eteenpäin, etsiä uusia unelmia ja toiveita ja lähteä toteuttamaan niitä. Jos jää loppuelämäkseen märisemään kurjaa onneaan, saa märistä hautaan saakka. Ei kukaan tässä elämässä saa kaikkea mitä haluaa, joku voi siltä näyttää että on kaiken saanut mutta kysypä, niin yllätyt vastauksesta. En minäkään ole oikeaa parisuhdetta saanut, enkä montaa lasta, omakotitaloa. Kolme kertaa alaakin vaihtanut ja aina jokin uusi sairaus pakottaa taas vaihtamaan. Työpaikat pätkiä ja/tai muuten huonoja. Voivoivoi, voisin valitella, mutta en aio. Nyt on suunnitelmissa seuraava ala ja opinnot. Niin kauan kuin olen elossa en aio antaa periksi. Jos itkettää välillä, sitten itketään, mutta periksi ei anneta. Tätä tää elämä on, pitää olla kekseliäs ja haaveilla aina uusista asioista ja asettaa uusia tavoitteita. Kukaan ei sinua/minua suosta nosta, ellet itse sitä tee. Joskus sieltä suosta pitää kontata rääkyen mutta eteenpäin vain on mentävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt naiset ladatkaa se tinder.
Kirjoitat profiiliin selkeästi, jos etsit vakavaa suhdetta. Niin minä tein.
Sitten swaippaatte kaikki kiinnostavat sydämellä, joilla hyvä profiili ja ok kuvat.
Sitten ette jää kirjoittelemaan, vaan sovitte kaupungille kävelylenkkejä. Niitä voi tehdä useamman päivässä 45min max on hyvä ensitapaamiselle.
Toistan: Älä jää kirjoittelemaan pitkäksi aikaa, vaan tapaa asap.
Älä masennu, jos ei kiinnostavia osu kohdalle, vaan jatka tapailua. Ilmoita heti treffien jälkeen, jos ei kiinnosta, näin ei mies odottele turhaan.
Tapaa mahdollisimman moni ja nopeasti. Älä anna seksiä treffeillä, jos haluat vakavan suhteen löytää.
Tinder on masentava paikka, mutta sitä voi käyttää ihmisten tapaamiseen ja sieltä voi löytää sopivan, jos ei ota sitä liian vakavasti. Liukuhihnalta vaan näätte niitä tyyppejä ja opitte kuka voisi olla sopiva. Ette lupaa mitään, niin kukaan ei loukkaannu.
Ne jotka alkavat tivaamaan yhteen sitoutumista heti ovat liian vakavia.
Et tee mitään väärää, jos tapaat monia etkä tee mitään intiimiä heidän kanssaan. 3 treffien jälkeen voi vasta alkaa miettimään yhteen sitoutumista ellei sitä ennen ole jo muuta sovittu.
Mun mies erottui joukosta. Hän laittoi heti treffien jälkeen viestin, että haluaisi nähdä uudestaan ja seuraavilla treffeillä kysyi josko sitouduttaisiin vain meihin. Ei painostanut moneen kuukauteen seksiin, koska en ollut valmis. Se puoli toimii molempien osalta paremmin kuin muiden kanssa, joten höpinät siitä, että pitäs sitä olla heti on vääriä ainakin omalla kohdalla...
Toivottavasti joku toteuttaa tän neuvon. Olen usuttanut 3 naiskaveria sinne tällä metodilla ja he kaikki lopulta löysivät sopivan. Siis nekin joilla masennus meinas viedä voiton ja ajatteli ettei jonkun kanssa kannata edes nähdä, kun tuntuu väärältä. Tapaamaan vaan, sillä se on paras keino tutustua toiseen. Siellä on paljon miehiä jotka haluu pysyvän parisuhteen. Älkää liikaa analysoiko niitä kuvia.
Itse skippasin kaikki seksin etsijät ym.
Ap ajatuksia ymmärrän. Silti tavallaan toivottomuus alle 60v on eräänlainen valinta, anteeksi mutta maailma vaan antaa kaikenlaista jos antautuu kohtaamaan sitä sun tätä.
Itse ajoin yksin naisena halki euroopan, wolkkarilla. Raskas reissu mutta yhä vuosien jälkeen voimaannuttava. (Toki nyt korona aikana odota hiukan)
Lapsettomuus ja leskeys ovat myös osakseni tulleet, ja se SATTUU. Yksinäisyys on viiltävän kipeä matka. Leskeyden mahdollisuus on myös aina olemassa, joten vaikka olisit saanut parisuhteen kukaan ei voi taata sen sen elinikäistä kestoa. Siksikin jokaisen on pakko myös oppia seisomaan tuulessa ja myrskyssä yksin, jos ei muuta voi.
Usko Jumalaan on nyt voimani, mutta ei sekään kaikkea surua poista, yksinäinen olen yhä. Silti sekin polku kannattaa katsoa. On kristillisiä sisäisen parantumisen kursseja yms joita voit koittaa. Myös ihan perusterapiakin on hyvä. Jutella tuskastaan voi ihan terveyskeskuslääkärille ensin. Tai (kuullostaa pöpiltä mutta) mene metsään ja huuda tuskaasi, tuuli vie osan mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tuttuja tuntemuksia myös itselle. On hyvin vaikeata löytää merkityksellisyyttä elämäänsä, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa niitä merkityksellisiä asioita.
Pitkään jaksoin uskoa parempaan tulevaisuuteen ja pyrin elämään hyvin aktiivista elämää. Matkustelin itsekseni ympäri maailmaa, hankin paljon uusia harrastuksia ja taitoja, opettelin soittamaan kitaraa ja pianoa, harjoittelin puhumaan ja kirjoittamaan minulle kokonaan uutta kieltä ja luin valtavan määrän kirjoja kaikilta elämänaloilta.
Kuitenkin kun erään vaellusreissuni aikana seisoin yksin katselemassa upeaa auringonlaskua ja edessäni avautuvaa täydellistä vuoristomaisemaa, huomasin tuntevani vain pohjatonta tyhjyyttä ja surua - kaikki kokemani hienot hetket ja opettelemani taidot tuntuivat täysin merkityksettömiltä ja yhdentekeviltä. Kaikki minulle tapahtunut, ja kaikki kokemani asiat katoaisivat pois ja häviäisivät lopullisesti maailmasta, kun minä kuolisin.
Tällöin tajusin hyvin konkreettisesti sen kuinka jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru puolikas suru. Ja sen kuinka asioiden jakaminen läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa tekee niistä asioista oikeasti merkityksellisiä.
Ohi, tää viilsi aika syvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt naiset ladatkaa se tinder.
Kirjoitat profiiliin selkeästi, jos etsit vakavaa suhdetta. Niin minä tein.
Sitten swaippaatte kaikki kiinnostavat sydämellä, joilla hyvä profiili ja ok kuvat.
Sitten ette jää kirjoittelemaan, vaan sovitte kaupungille kävelylenkkejä. Niitä voi tehdä useamman päivässä 45min max on hyvä ensitapaamiselle.
Toistan: Älä jää kirjoittelemaan pitkäksi aikaa, vaan tapaa asap.
Älä masennu, jos ei kiinnostavia osu kohdalle, vaan jatka tapailua. Ilmoita heti treffien jälkeen, jos ei kiinnosta, näin ei mies odottele turhaan.Tapaa mahdollisimman moni ja nopeasti. Älä anna seksiä treffeillä, jos haluat vakavan suhteen löytää.
Tinder on masentava paikka, mutta sitä voi käyttää ihmisten tapaamiseen ja sieltä voi löytää sopivan, jos ei ota sitä liian vakavasti. Liukuhihnalta vaan näätte niitä tyyppejä ja opitte kuka voisi olla sopiva. Ette lupaa mitään, niin kukaan ei loukkaannu.
Ne jotka alkavat tivaamaan yhteen sitoutumista heti ovat liian vakavia.Et tee mitään väärää, jos tapaat monia etkä tee mitään intiimiä heidän kanssaan. 3 treffien jälkeen voi vasta alkaa miettimään yhteen sitoutumista ellei sitä ennen ole jo muuta sovittu.
Mun mies erottui joukosta. Hän laittoi heti treffien jälkeen viestin, että haluaisi nähdä uudestaan ja seuraavilla treffeillä kysyi josko sitouduttaisiin vain meihin. Ei painostanut moneen kuukauteen seksiin, koska en ollut valmis. Se puoli toimii molempien osalta paremmin kuin muiden kanssa, joten höpinät siitä, että pitäs sitä olla heti on vääriä ainakin omalla kohdalla...
Toivottavasti joku toteuttaa tän neuvon. Olen usuttanut 3 naiskaveria sinne tällä metodilla ja he kaikki lopulta löysivät sopivan. Siis nekin joilla masennus meinas viedä voiton ja ajatteli ettei jonkun kanssa kannata edes nähdä, kun tuntuu väärältä. Tapaamaan vaan, sillä se on paras keino tutustua toiseen. Siellä on paljon miehiä jotka haluu pysyvän parisuhteen. Älkää liikaa analysoiko niitä kuvia.
Itse skippasin kaikki seksin etsijät ym.
Muuten hyviä neuvoja mutta särähti pahasti korvaan toi "älä anna seksiä". Ei seksi ole monille naisille mikään mörkö tai suuri lahja jonka jaat vain harvoille ja valituille. Esim. itselleni seksi on niin tärkeä osa parisuhdetta ja myös nautin seksistä kovasti joten ehdottomasti haluan kokeilla sitä jo varhaisessa vaiheessa. Jos joku mies minusta tykkää niin ei hän sen takia lakkaa tykkäämästä että harrastimme seksiä. Jos innostus niin nopeasti lopahtaa niin eihän se kerro mitään muuta kuin että emme sopineet yhteen. Ei tulisi mieleenkään jäädä miettimään että siinä meni nyt elämäni rakkaus kun harrastimme liian aikaisessa vaiheessa seksiä.
Tietenkin on täysin ok myös odottaa jos ei koe olevansa valmis. Ei se odottaminen kuitenkaan ole ainoa tie onneen.
Ap on vasta 36. Mikään mahdollisuus ei ole vielä suljettu pois siis, ei miehen löytäminen eikä lapsen saantikaan. Vielä ei ole aika mennä siihen vaiheeseen että suree vaan surunsa siitä että elämä meni näin, vaikka tiedän omasta kokemuksesta, että sitäkin tietä voi löytää onnen ja rauhan.
Mutta älä vaan ap usko niitä, jotka sanoo että sen kun elät elämääsi tyytyväisenä itseesi niin jotenkin taianomaisesti itsestään joku hyvä mies löytyy. Todennäköisesti ei löydy, vaikka joillekin onnekkaille on niinkin käynyt. Käytännössä nykyaikana puolisoa täytyy ihan etsiä, jos sellaisen haluaa. Tinderiä ja muita nykyajan konsteja siis käyttöön vaan ja tekemään ihan työtä sen miehen löytämiseksi.
Ei kannata olla myöskään naiivi romantikko kuten itse olin, eli odottaa että tulee joku ihana prinssi johon rakastuu ensi silmäykselllä. Omien vanhempieni suhde alkoi niin, kaksi nuorta ihmistä tiesi toisistaan ensi näkemältä että tuossa on se minun tuleva vaimo/mies ja sitten onnellisena loppuun asti (nyt jo 45 vuotta). Samanlaista minä odottelin, ja hylkäsin monia hyviä miehiä, koska ei tullut mitään heti ihastumisen tunnetta, ei sukat pyörineet jaloissa. Lopputulos nirsoudestani oli, että jäin yksin kokonaan. Sitten huomaat että ikää on yli 40 v, sairaudet alkaa vaivata, ulkonäkö rapistuu, esivaihdevuosioireetkin jyllää joten hedelmällisyys alkaa olla mennyttä. Siinä vaiheessa miesvalikoima alkaa olla jo aika pieni. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi nuorempana kannattanut kokeilla parisuhteita mukavien ja kunnollisten miesten kanssa, vaikka heihin ei ollut ihastunut. Niistä joistain olisi voinut tulla avioliittokin.
Ja jos lapsen saanti on tosi tärkeää, kannattaa viimeistään 40 v kohdalla jos miestä ei ole vielä löytynyt, miettiä mahdollisuutta hankkia lapsi yksin. Se on nykyään tavallista eikä se leimaa ihmistä, ei äitiä eikä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt naiset ladatkaa se tinder.
Kirjoitat profiiliin selkeästi, jos etsit vakavaa suhdetta. Niin minä tein.
Sitten swaippaatte kaikki kiinnostavat sydämellä, joilla hyvä profiili ja ok kuvat.
Sitten ette jää kirjoittelemaan, vaan sovitte kaupungille kävelylenkkejä. Niitä voi tehdä useamman päivässä 45min max on hyvä ensitapaamiselle.
Toistan: Älä jää kirjoittelemaan pitkäksi aikaa, vaan tapaa asap.
Älä masennu, jos ei kiinnostavia osu kohdalle, vaan jatka tapailua. Ilmoita heti treffien jälkeen, jos ei kiinnosta, näin ei mies odottele turhaan.Tapaa mahdollisimman moni ja nopeasti. Älä anna seksiä treffeillä, jos haluat vakavan suhteen löytää.
Tinder on masentava paikka, mutta sitä voi käyttää ihmisten tapaamiseen ja sieltä voi löytää sopivan, jos ei ota sitä liian vakavasti. Liukuhihnalta vaan näätte niitä tyyppejä ja opitte kuka voisi olla sopiva. Ette lupaa mitään, niin kukaan ei loukkaannu.
Ne jotka alkavat tivaamaan yhteen sitoutumista heti ovat liian vakavia.Et tee mitään väärää, jos tapaat monia etkä tee mitään intiimiä heidän kanssaan. 3 treffien jälkeen voi vasta alkaa miettimään yhteen sitoutumista ellei sitä ennen ole jo muuta sovittu.
Mun mies erottui joukosta. Hän laittoi heti treffien jälkeen viestin, että haluaisi nähdä uudestaan ja seuraavilla treffeillä kysyi josko sitouduttaisiin vain meihin. Ei painostanut moneen kuukauteen seksiin, koska en ollut valmis. Se puoli toimii molempien osalta paremmin kuin muiden kanssa, joten höpinät siitä, että pitäs sitä olla heti on vääriä ainakin omalla kohdalla...
Toivottavasti joku toteuttaa tän neuvon. Olen usuttanut 3 naiskaveria sinne tällä metodilla ja he kaikki lopulta löysivät sopivan. Siis nekin joilla masennus meinas viedä voiton ja ajatteli ettei jonkun kanssa kannata edes nähdä, kun tuntuu väärältä. Tapaamaan vaan, sillä se on paras keino tutustua toiseen. Siellä on paljon miehiä jotka haluu pysyvän parisuhteen. Älkää liikaa analysoiko niitä kuvia.
Itse skippasin kaikki seksin etsijät ym.Muuten hyviä neuvoja mutta särähti pahasti korvaan toi "älä anna seksiä". Ei seksi ole monille naisille mikään mörkö tai suuri lahja jonka jaat vain harvoille ja valituille. Esim. itselleni seksi on niin tärkeä osa parisuhdetta ja myös nautin seksistä kovasti joten ehdottomasti haluan kokeilla sitä jo varhaisessa vaiheessa. Jos joku mies minusta tykkää niin ei hän sen takia lakkaa tykkäämästä että harrastimme seksiä. Jos innostus niin nopeasti lopahtaa niin eihän se kerro mitään muuta kuin että emme sopineet yhteen. Ei tulisi mieleenkään jäädä miettimään että siinä meni nyt elämäni rakkaus kun harrastimme liian aikaisessa vaiheessa seksiä.
Tietenkin on täysin ok myös odottaa jos ei koe olevansa valmis. Ei se odottaminen kuitenkaan ole ainoa tie onneen.
Jokainen tekee mitä haluaa. Jos ei halua ylimääräisiä seksikumppaneita, niin tuolla tavalla ne pelkkää seksiä etsvät, mutta sen kertomatta jättävät saa seulottua pois. Minua ei ole höynäytetty seksiin koska pihtaan pitkään, kavereita sen sijaan on.
Toki jokainen valitsee itse miten tekee. Itselle ei sopinut seksi tindertapailussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt naiset ladatkaa se tinder.
Kirjoitat profiiliin selkeästi, jos etsit vakavaa suhdetta. Niin minä tein.
Sitten swaippaatte kaikki kiinnostavat sydämellä, joilla hyvä profiili ja ok kuvat.
Sitten ette jää kirjoittelemaan, vaan sovitte kaupungille kävelylenkkejä. Niitä voi tehdä useamman päivässä 45min max on hyvä ensitapaamiselle.
Toistan: Älä jää kirjoittelemaan pitkäksi aikaa, vaan tapaa asap.
Älä masennu, jos ei kiinnostavia osu kohdalle, vaan jatka tapailua. Ilmoita heti treffien jälkeen, jos ei kiinnosta, näin ei mies odottele turhaan.Tapaa mahdollisimman moni ja nopeasti. Älä anna seksiä treffeillä, jos haluat vakavan suhteen löytää.
Tinder on masentava paikka, mutta sitä voi käyttää ihmisten tapaamiseen ja sieltä voi löytää sopivan, jos ei ota sitä liian vakavasti. Liukuhihnalta vaan näätte niitä tyyppejä ja opitte kuka voisi olla sopiva. Ette lupaa mitään, niin kukaan ei loukkaannu.
Ne jotka alkavat tivaamaan yhteen sitoutumista heti ovat liian vakavia.Et tee mitään väärää, jos tapaat monia etkä tee mitään intiimiä heidän kanssaan. 3 treffien jälkeen voi vasta alkaa miettimään yhteen sitoutumista ellei sitä ennen ole jo muuta sovittu.
Mun mies erottui joukosta. Hän laittoi heti treffien jälkeen viestin, että haluaisi nähdä uudestaan ja seuraavilla treffeillä kysyi josko sitouduttaisiin vain meihin. Ei painostanut moneen kuukauteen seksiin, koska en ollut valmis. Se puoli toimii molempien osalta paremmin kuin muiden kanssa, joten höpinät siitä, että pitäs sitä olla heti on vääriä ainakin omalla kohdalla...
Toivottavasti joku toteuttaa tän neuvon. Olen usuttanut 3 naiskaveria sinne tällä metodilla ja he kaikki lopulta löysivät sopivan. Siis nekin joilla masennus meinas viedä voiton ja ajatteli ettei jonkun kanssa kannata edes nähdä, kun tuntuu väärältä. Tapaamaan vaan, sillä se on paras keino tutustua toiseen. Siellä on paljon miehiä jotka haluu pysyvän parisuhteen. Älkää liikaa analysoiko niitä kuvia.
Itse skippasin kaikki seksin etsijät ym.Muuten hyviä neuvoja mutta särähti pahasti korvaan toi "älä anna seksiä". Ei seksi ole monille naisille mikään mörkö tai suuri lahja jonka jaat vain harvoille ja valituille. Esim. itselleni seksi on niin tärkeä osa parisuhdetta ja myös nautin seksistä kovasti joten ehdottomasti haluan kokeilla sitä jo varhaisessa vaiheessa. Jos joku mies minusta tykkää niin ei hän sen takia lakkaa tykkäämästä että harrastimme seksiä. Jos innostus niin nopeasti lopahtaa niin eihän se kerro mitään muuta kuin että emme sopineet yhteen. Ei tulisi mieleenkään jäädä miettimään että siinä meni nyt elämäni rakkaus kun harrastimme liian aikaisessa vaiheessa seksiä.
Tietenkin on täysin ok myös odottaa jos ei koe olevansa valmis. Ei se odottaminen kuitenkaan ole ainoa tie onneen.
Jokainen tekee mitä haluaa. Jos ei halua ylimääräisiä seksikumppaneita, niin tuolla tavalla ne pelkkää seksiä etsvät, mutta sen kertomatta jättävät saa seulottua pois. Minua ei ole höynäytetty seksiin koska pihtaan pitkään, kavereita sen sijaan on.
Toki jokainen valitsee itse miten tekee. Itselle ei sopinut seksi tindertapailussa.
Höynäytetty seksiin? Kai he nyt itsekin ovat halunneet seksiä? Jos kyse on siitä että uskoo miehen haluavan olla kanssaan ikuisesti vaikka olette tavanneet vain kerran niin ongelmana on aika paha hyväuskoisuus... Sille kannattaa kyllä tehdä muutakin kuin "pihdata" seksiä. Se on yksi asia jos ei halua tuntemattomia seksikumppaneita mutta se on taas ihan toinen juttu jos suhtautuu seksiin jonain vallan välikappaleena (annat jos mies tekee niin kuin haluat, pihtaat jos mies ei tee niin kuin haluat). Sanavalinnat kertovat paljon ajatusmaailmasta. Korvaani eivät särähdä neuvosi sinänsä vaan se tapa jolla kuvailet seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan yrittää adoptoida yksin vaikka 3 lasta, tai ottaa sijaishuoltoon, vaik mies siihen tarvitaan.mut kuka vaan mieshän siihen kelpaa, ei sen tarvii elämäs suurin rakkaus olla. Ota koiria, kissoja.
Olet ap vasta 36v. Olet vielä nuori. Ajattele niin, että on paljon muitakin kaltaisiasi, rakkaudessa pettyneitä, leskeksi jääneitä ja niitä miehiä joiden kohdalla ei vaan ole tullut se oikea kohdalle.
Jos, mielesi olisi positiivinen, elämäniloinen , katkeruus ja epätoivo pois, niin kohtaisit varmaan rakkauden.
Rakastuu ja meneehän naimisiin vielä eläkeiässä olevat ihmiset.
Esteenä olet vain sinä itse ja epätoivosi. Ei ne lapset ole pakollisia. Sijaisperheistä on valtava pula. Jos sinulla on rakkautta, on maailma täynnä rakkautta janoavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haihtuvi nuoruus, niin kuin vierivä virta...
BTW, itse olen lapseton ja miehetön, ja se on juuri se, mitä elämältä tahdoin.
Lapsuuden ja nuoruuden traumat sekä parikymppisenä kokemani huonot parisuhteet ja hyväksikäyttö aiheuttivat sen, etten pysty normaaliin parisuhteeseen vuosien terapiasta huolimatta. Lopulta masennuin niin paljon terapiasta ja lääkityksestä huolimatta, että aloin juoda. Nykyään juon päivittäin. Tätä on jatkunut jo useampi vuosi. Elämä menee eteenpäin automaatiolla. Kaikki mahdolliset harrastukset ja matkailut on kokeiltu. Mikään ei enää kiinnosta. Ainoastaan illat alkoholin kanssa ovat siedettäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin surullista.😔
Älä ap luovuta. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Valo voi vielä pilkahtaa elämääsi.
Jossain vaiheessa ajattelin etten halua lasta. Elama villina vapaana naisena houkutteli suuresti. Ois voinut tehda mita vaan. Matkustaa, sekoilla menna vaikka aikusviihdealalle. Eika silla ois mitaan valia. Olin itsevarma ja tyytyvainen itseeni. Luulin itseni fiksuksi.
Sitten menin yllattaen naimisiin ja yhta yllattaen tuli lapsi. Ja mina muserrun. Minulla ei ole mitaan mita antaa lapselle. Olen tyhma ja saamaton pa$ka joka epaonnistuu kaikessa. Erityisesti lapsen kasvatuksessa. Olen huono aiti ja saalin lastani ettei han saanut parempaa. Enaan en voi tehda mitaan villia. Edes vetaa kannia. Pitaa olla rouva, aiti. Kayttaytya. Unohtaa unelmat ja villit seikkailut.
Voi kuinka valilla huippaa kun muistelen niita kuumia oita silloin kun olin viela vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden ja nuoruuden traumat sekä parikymppisenä kokemani huonot parisuhteet ja hyväksikäyttö aiheuttivat sen, etten pysty normaaliin parisuhteeseen vuosien terapiasta huolimatta. Lopulta masennuin niin paljon terapiasta ja lääkityksestä huolimatta, että aloin juoda. Nykyään juon päivittäin. Tätä on jatkunut jo useampi vuosi. Elämä menee eteenpäin automaatiolla. Kaikki mahdolliset harrastukset ja matkailut on kokeiltu. Mikään ei enää kiinnosta. Ainoastaan illat alkoholin kanssa ovat siedettäviä.
Voi ei, olen pahoillani puolestasi. Mulla on ollut aika samankaltainen tilanne, mutta olen vähitellen vähentänyt juomista. Vielä pitää vähentää lisää. Joitain valonpilkahduksia on kuitenkin ollut jo näkyvissä, ihmissuhdekin. Perhe on ehkä mulle jo saavuttamaton haave, mutta jos se parisuhde vielä onnistuisi.
Tiedät itse mitä sun tarttee tehdä, joten en ala neuvomaan. Alkoholi pahentaa masennusta ja vie tilan muilta asioilta elämässä.
Ainakin tässä keskustelussa on vertaistukea ja tsemppiä. Harvivaista av:lla!
No, luovuta jos siltä tuntuu. Tuon ikäisenä kuitenkin pystyy vielä tekemään vaikka mitä, toivottomuus on lähinnä pääsi sisässä. Tietysti se voi olla ylitsepääsemätöntä, mutta jos oikeasti aikoisit tehdä itsemurhan, tuskin tekisit täällä avauksia, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Kovin surullista.😔
Älä ap luovuta. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Valo voi vielä pilkahtaa elämääsi.
Jossain vaiheessa jokainen päivä ei vaan enää ole uusi mahdollisuus. Kun mahdollisuus omaan perheeseen on iän takia lopullisesti ohi niin se on ihan yksi lysti luovuttaako vai ei, koska mikään määrä tsemppausta ja uskoa huomiseen ei sitä tosiasiaa muuksi muuta.
Saattaahan sitä tosiaan salama vielä iskeä ja siinä on valon pilkahdusta ihan omiksi tarpeiksi, mutta muuta valoa elämään on turha iänkaiken odottaa ja toivoa, vaan on viisaampaa antaa jo olla. Mitään masennusta tällainen ei ole nähnytkään vaan päinvastoin, silloin sitä vasta olisikin syytä huolestua ja hakeutua lääkärin juttusille jos tällainen ei tuntuisi missään eikä vetäisi mieltä matalaksi. Kuten ap jo totesikin, mikään pilleripurkki ei muutu omaksi perheeksi/puolisoksi/lapsiksi eikä toteuta muitakaan haaveita. Sen se kyllä voi hyvinkin tehdä, ettei asiaa enää edes ymmärrä saati että osaisi sitä surra mutta miten se olisi todellisuutta parempi? Eikö sellaisessa horroksessa elämä nimenomaan jäisi elämättä ja kokematta?
N43
Olen boheemi osin elämäntapaintiaani, töissä vasta 300 000€ omaisuuden raatanut perhekeskeinen henkilö...