Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
hauskimmat murresanat?
Mitkä eri murteiden sanat herättävät teissä hilpeyttä? Kertokaa sana, mitä murretta se on, jos tiedät ja mitä se yleiskielellä tarkoittaa.
Minua naurattaa aina pohjanmaalla, kun kuulen seuraavia sanoja:
punkka = kylpyamme (itse sanon vanna)
nyysiä = haistella
köppänen = pieni, huono
räivä, räiväillä = ilkeä, olla ilkeä
jatkakaa listaa!
Kommentit (623)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 02:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 01:15"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:31"]
Onko nämä teille tuttuja?
* julppi
* tramppu
* hillikäs
[/quote]
Ja näitä ei kukaan tiedä?
[/quote]
Jos ei näitä kukaan tiedä (tai viitsi vastata) niin tässä:
* julppi = housujen etuvetoketju ja sen edessä oleva kangas
* tramppu = polkupyörän poljin
* hillikäs = hieno, ihana (jostain syystä myös hillitön tarkoitti joskus 70-luvulla samaa)
Nämä siis Vaasassa.
[/quote]
Kiitos käännöksestä!
Svedupetterinä olisin ehkä (ajan kanssa) keksinyt nuo kaksi ensimmäistä jos olisin tiennyt mistä ovat peräisin (gylf, tramp). Hillikästä en varmaan olisi ikinä kekannut, hillitön sana. Alan heti käyttää sitä.
Savitaipaleella ainakin ennenvanhaan konkka, konkalla käyminen tarkoitti yöjalassa käyntiä, ei konkurssia. :)
Kun olin nuorempana kahvilassa töissä (Helsingissä) muuan rouva sanoi haluavansa knaftin kupillisen kahvia. Hän kertoi olevansa Turun seudulta ja halusi vain vajaan kupillisen. Silloin tajusin: knafti = knapp (niukka).
Länsisuomalaista sukua oleva kaverini käyttää sanaa portsu ennenkaikkea siitä ruokasatsista, joka kootaan haarukalle ja viedään suuhun. Harvemmin se on lautasella oleva annos (portion).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:32"]
Kun olin nuorempana kahvilassa töissä (Helsingissä) muuan rouva sanoi haluavansa knaftin kupillisen kahvia. Hän kertoi olevansa Turun seudulta ja halusi vain vajaan kupillisen. Silloin tajusin: knafti = knapp (niukka).
[/quote]
Meillä se on nafti. Turun seudulta kotoisin minäkin, ja vanhempani siis molemmat sanovat nafti, kun tarkoittavat esim. että jokin vaate on liian pieni.
Kohlia on keräillä, pirrastaa on tosiaan levitellä, pudottaa tahattomasti. Mitä tahansa ei kuitenkaan voi pirrastaa :)
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 00:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:26"]
Nyt täytyy lopettaa ja mennä kohlimaan pirrastetut herneet.
Anyone? :)
[/quote]
Tuon ja monta muuta voisi selittää täällä... uunona tai pölijänä yritän etsiä monia tänne kirjoitettuja sanoja googlella, eikä tahdo onnistua varsinkaan tässä.
Maanviljelyksessä kohlimet liittyy puimakoneeseen ja jyvän erotteluun viljasta. Pirrastetut taas ymmärryksen mukaan levitetyt. Kun kyse on herneistä, veikkaisin kuitenkin, että on tarkoitus irrottaa kuoret?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:32"]
Kun olin nuorempana kahvilassa töissä (Helsingissä) muuan rouva sanoi haluavansa knaftin kupillisen kahvia. Hän kertoi olevansa Turun seudulta ja halusi vain vajaan kupillisen. Silloin tajusin: knafti = knapp (niukka).
[/quote]
Meillä se on nafti. Turun seudulta kotoisin minäkin, ja vanhempani siis molemmat sanovat nafti, kun tarkoittavat esim. että jokin vaate on liian pieni.
[/quote]
Saattoi hän sanoa naftikin, tuo alku-K on vain muistikuva. Sen jälkeen olen kä'yttänyt tuota sanaa ja K:lla. :)
Kun mainitsit liian pienen vaatteen, niin tietääkö kukaan mistäpäin Suomea on kotoisin sana kittana? Tai kinkkaaminen, kun vaate ei oikein istu tai on liian pieni?
Ruotsiksi inisevää, riidanhaluista, hankalaa ihmistä voidaan kuvata sanalla kinkig, joten ehkä kinkata on länsirannikolta kotoisin?
Vaan mitäpä ovat:
-vanunki
-pehkukolli
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs nämä:
Hellä
Köpö, älä sie köpötä
sole poka mikhän
Olen muuttanut Etelälapista Turukuun ja minulle vintti tarkoittaa ullakkoa. Minusta oli omituista kuin kerrostalon kellarissa olevia varastohäkkejä sanottiin vinteiksi.
Ja tämä turkulaisten kui-sana oli alussa hankalan. Kun kerroin tehneeni jotain, niin kysyttiin että kui?. Siinä minä sitten mietin että halusiko kysyjä tietää miten olen asian tehnyt vai että miksi minä tein sen vai jotain muuta.
Täkäläiset eivät myöskään tiennyt mitä teen kun singutan jotain ja pahki oli myös täysin vieras käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "ketä"-muoto on kokemukseni mukaan lähtöisin pääkaupunkiseudulta. Sieltä se levisi kotiseudulleni Etelä-Hämeeseen 60-luvulla ja varmaan saman tien muuallekin . Minun korvaani se yhä kuulostaa pahalta!
Sukkelaa on kotiseudullani käytetty kahdessa eri merkityksessä: nopeaa toimintaa ja myös outoa,kummallista.
Nuoruudesta muistan, kun pohjalainen tuttu kysyi koirastani: "Miksi se panoo nuon?" , kun koira teki jotakin. Minua nauratti tuo sanonta ; en ollut ennen kuullut. Samoin kysymys:"Tekisinkö yks'lykkyraitaa vai kaks'lykkyraitaa?" ?? Oli kyse neuleen resorista.
Meillä käytettiin sanaa kammeltunut; tietääkö joku sen merkityksen?
Mummi aina toivoi, että olisin hänelle ruttona. Tarkoittaen seurana, rattona. Oudolta kuulosti. Pesuvati oli tausa, käsipyyhe handuukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:10"]
Entäs nämä:
Hellä
Köpö, älä sie köpötä
sole poka mikhän
[/quote]
hellä = kipeä, aristava
köpö(tellä) = kävellä lyhyin askelin
Näin Keski-Pohjanmaalla.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:10"]
Entäs nämä:
Hellä
Köpö, älä sie köpötä
sole poka mikhän
[/quote]
hellä = kipeä, aristava
köpö(tellä) = kävellä lyhyin askelin
Näin Keski-Pohjanmaalla.
[/quote]
Meillä tuo hellä on siis hella
Köpö on pöljä, älä sinä pöljäile, puhu tyhmiä
t.lappilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:10"]
Entäs nämä:
Hellä
Köpö, älä sie köpötä
sole poka mikhän
[/quote]
sole poka mikhän = ei se ole poika (yhtään) mikään?
Lapsena kun me kinkattiin, silloin hypättiin ruutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 12:16"]
Lapsena kun me kinkattiin, silloin hypättiin ruutua.
[/quote]Minulle kinkkaaminen tarkottaa ontumista tai yhdellä jallalla hyppimistä, esimierkiksi silloin kun on loukannut jalkansa niin että sillä ei kestä kävellä.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 02:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 01:16"]
Mua naurattaa, kun eteläsuomalainen korvaa "kuka" tai "joka" -sanan sanomalla "ketä". En vain voi mitään, kuulostaa niin hassulta. "Kukaan" -sanan voi korvata muodolla "ketään".
"Ketä siellä on?"
"Mä oon sellanen mies, ketä ei pelkää mitään!"
"Nyt ei ketään sano enää mitään!"
"Ketään ei tiedä, ketä mä olen naisiani. Tai tietää yks, ketä vaikenee kyllä iäti."
Näin pohjoisempaa tulleelle nuo ovat aina yhtä hauskaa komediaa!
[/quote]
En tiedä, miten etelässä näitä pronominikorvauksia käytetään. Tähän asti olen luullut, että kyseessä on eteläpohjalainen tapa. Tätä tapaa siis käytetään muuallakin?
[/quote]Turussa käytetään aivan yleisesti ketä sanaa kun tarkoitetaan kuka, eivät itse edes ymmärrä että se ei ole kirjakieltä vaan kieliopillisesti täysin väärä ilmaisu. Usein myös monikkomuoto keitä korvataan ilmaisulla kutka. "kutka ovat käyneet jo saunassa?"
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:32"]
Kun olin nuorempana kahvilassa töissä (Helsingissä) muuan rouva sanoi haluavansa knaftin kupillisen kahvia. Hän kertoi olevansa Turun seudulta ja halusi vain vajaan kupillisen. Silloin tajusin: knafti = knapp (niukka).
[/quote]
Meillä se on nafti. Turun seudulta kotoisin minäkin, ja vanhempani siis molemmat sanovat nafti, kun tarkoittavat esim. että jokin vaate on liian pieni.
[/quote]
Saattoi hän sanoa naftikin, tuo alku-K on vain muistikuva. Sen jälkeen olen kä'yttänyt tuota sanaa ja K:lla. :)
Kun mainitsit liian pienen vaatteen, niin tietääkö kukaan mistäpäin Suomea on kotoisin sana kittana? Tai kinkkaaminen, kun vaate ei oikein istu tai on liian pieni?
Ruotsiksi inisevää, riidanhaluista, hankalaa ihmistä voidaan kuvata sanalla kinkig, joten ehkä kinkata on länsirannikolta kotoisin?
[/quote]
Ainakin minulle perhäpohjolassa asuneena sopii suuhun sekä nafti että kittana, kun puhutaan pienestä vaatteessta.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:53"]
Mummi aina toivoi, että olisin hänelle ruttona. Tarkoittaen seurana, rattona. Oudolta kuulosti. Pesuvati oli tausa, käsipyyhe handuukki.
[/quote]Anopille (Lapista kotoisin) pesuvati on soikko ja se kaappi missä soikkoa pidetään on komuutti.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:49"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:32"]
Kun olin nuorempana kahvilassa töissä (Helsingissä) muuan rouva sanoi haluavansa knaftin kupillisen kahvia. Hän kertoi olevansa Turun seudulta ja halusi vain vajaan kupillisen. Silloin tajusin: knafti = knapp (niukka).
[/quote]
Meillä se on nafti. Turun seudulta kotoisin minäkin, ja vanhempani siis molemmat sanovat nafti, kun tarkoittavat esim. että jokin vaate on liian pieni.
[/quote]
Saattoi hän sanoa naftikin, tuo alku-K on vain muistikuva. Sen jälkeen olen kä'yttänyt tuota sanaa ja K:lla. :)
Kun mainitsit liian pienen vaatteen, niin tietääkö kukaan mistäpäin Suomea on kotoisin sana kittana? Tai kinkkaaminen, kun vaate ei oikein istu tai on liian pieni?
Ruotsiksi inisevää, riidanhaluista, hankalaa ihmistä voidaan kuvata sanalla kinkig, joten ehkä kinkata on länsirannikolta kotoisin?
[/quote]
Meillä se on ollut knafti ihan koon kanssa
Kakara juokseva knafteis ryysyis kuraprunnis. Se jälkke ne täytty virutta punkas.
Ketä mens huutama ne kot.
-Myös Turun seudulta-
Helsinkii muuttaessain oli varsin huvittavaa, kun puhuttiin sporista ja dösistä. Stendari oli kans yks sana, joka huvitti. Vaan aika selkeitähän nuo nyt ovat :D
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 01:16"]
Mua naurattaa, kun eteläsuomalainen korvaa "kuka" tai "joka" -sanan sanomalla "ketä". En vain voi mitään, kuulostaa niin hassulta. "Kukaan" -sanan voi korvata muodolla "ketään".
"Ketä siellä on?"
"Mä oon sellanen mies, ketä ei pelkää mitään!"
"Nyt ei ketään sano enää mitään!"
"Ketään ei tiedä, ketä mä olen naisiani. Tai tietää yks, ketä vaikenee kyllä iäti."
Näin pohjoisempaa tulleelle nuo ovat aina yhtä hauskaa komediaa!
[/quote]
En tiedä, miten etelässä näitä pronominikorvauksia käytetään. Tähän asti olen luullut, että kyseessä on eteläpohjalainen tapa. Tätä tapaa siis käytetään muuallakin?