Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppinen lapseni saikulla työuupumuksen vuoksi - ottaako "kotiin" vai ei?
05.07.2020 |
Otsikossa tulikin jo. Erosivat avopuolison kanssa alkuvuodesta ja asuu siis yksin sinkkuna nyt, ei perhettä. Lapsi kertoi hiljan, että on saikulla nyt burnoutin vuoksi ja kysyi saisiko tulla "kotiin" eli lapsuudenkotiin toipumaan kuukaudeksi tai kahdeksi. Tilaa sinänsä oli, mutta silti vähän mietityttää. Mitä muut äidit tekisivät tässä tilanteessa?
Kommentit (69)
Ymmärrän että ap miettii asiaa siltä kannalta että 30v on kuitenkin aikuinen jonka pitäisi pärjätä omillaan. Itse ottaisin kyllä kotiin mutta varoisin liikaa paapomista. Liika auttaminen ja paapominen tekee joskus ihmisestä passiivisen ja oma vastuu ja aloitekyky voi vähentyä kun on helpompi vain olla ja saada valmista. Hädässä autetaan mutta tiettyyn rajaan asti, ei loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että ap miettii asiaa siltä kannalta että 30v on kuitenkin aikuinen jonka pitäisi pärjätä omillaan. Itse ottaisin kyllä kotiin mutta varoisin liikaa paapomista. Liika auttaminen ja paapominen tekee joskus ihmisestä passiivisen ja oma vastuu ja aloitekyky voi vähentyä kun on helpompi vain olla ja saada valmista. Hädässä autetaan mutta tiettyyn rajaan asti, ei loputtomiin.
No tämä on tätä suomalaista sairasta yksinpärjäämiskulttuuria, jota harvassa muussa maassa esiintyy. Sairaana ja masebtuneenakin pitäisi aina vaan yksin jaksaa, koska... Niin, mitään inhimillistä syytä tuohon vaateeseen ei ole.
No ei ne vanhemmatkaan ikuisesti elä ja ole sua auttamassa...
Mun lapseni saisi aina tulla kotiin jos tarve olisi.
Aapeen tapauksessa ehkö kuitenkaan ei kannattaisi, sillä aapee on tonnäköisesti se, joka on hänestä burn outiin taipuvaisen ylitunnollisen suorittajan kasvattanut, jos silloin aapee on todennäköisesti myös suoraan vahingollinen lapsensa toipumismahdollisuuksille.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että ap miettii asiaa siltä kannalta että 30v on kuitenkin aikuinen jonka pitäisi pärjätä omillaan. Itse ottaisin kyllä kotiin mutta varoisin liikaa paapomista. Liika auttaminen ja paapominen tekee joskus ihmisestä passiivisen ja oma vastuu ja aloitekyky voi vähentyä kun on helpompi vain olla ja saada valmista. Hädässä autetaan mutta tiettyyn rajaan asti, ei loputtomiin.
Eikö tässä ole nyt hätä kyseessä eikä mistään paapomisesta?
Minulla oli onneksi varaa mennä yksityiselle hoitoon, mutta olisi ollut kauheaa, jos vanhempani olisivat suhtaututeen asiaan samalla tavalla kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vanhemmatkaan ikuisesti elä ja ole sua auttamassa...
Tuolla logiikalla on turha mennä esim lääkäriin jos tulee sairaaksi, koska ei ne lääkärit ikuisesti elä. Eihän ap:n tytär ollut muuttamassa kotiin loppuiäksi. Eikä 30 v omillaan toimeen tulevasta ihmisestä yhtäkkiä tule täysin laitostunutta autettavaa loppuiäkseen jos saa parin kuukauden ajan asua vanhempansa luona sairaana ollessaan, naurettava ajatuskin.
Tietysti otat. Monelle kolmekymppiselle voi olla todella suuri kynnys edes kysyä kotiin tulemisesta, joten hätä on suuri. Hän voi pelätä yksin olemista ja mahdollisia itsetuhoisia ajatuksia. Ei ole mitään väärää ottaa lasta kotiin toipumaan kunnes hän pääsee taas jaloilleen.
Kannattaa myös olla onnellinen, että lapsenne luottaa teihin. Monessa perheessä on valloillaan yksin pärjäämisen kulttuuri ja lapsi ei edes kehtaisi kertoa pahoinvoinnistaan. Pitäisi vaan pärjätä yksin ja esittää reipasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vanhemmatkaan ikuisesti elä ja ole sua auttamassa...
No ei tietenkään, mutta nyt kun vielä elävät niin saa kai heihin tukeutua? Itse koko aikuisiän masennuksesta kärsineenä olen joutunut muutamankin kerran palaamaan äidin helmoihin keräämään voimia.
Kalliimmaksi se tulee yhteiskunnalle jos joutuisin aina menemään johonkin laitokseen.
Ja todellakin huomioon kaiken saamani avun. Aina kun mulla on parempi vointi, teen kaikkeni auttaakseni äitiä. Hän on esimerkiksi saanut aivoinfarktin ja tein silloin kaiken hänen puolestaan.
Joka päivä me tarkkaillaan Skypen kautta onko kumpikin ok.
"Odotas hetki, kysyn ensin vauvapalstalta neuvoa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, kotiin saa aina tulla. Täyshoitoon en kuitenkaan ottaisi, vaan jonkin verran osallisuutta kotiarkeen vaatisin.
Vierailija kirjoitti:
No ei ne vanhemmatkaan ikuisesti elä ja ole sua auttamassa...
Että sen takia lopettaa molemminpuolinen auttaminen, kun lapsi on 18?
Minulla oli aina avoin ovi äitini luo ja minä taas hoidin hänet, kun hän sairastui syöpän 60-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen vanhemman toive on että omasta lapsesta tulisi mahdollisimman itsenäinen ja pärjäävä. Sitten voi rauhassa kuolla pois kun tietää että oma lapsi pärjää. Se kun on luonnonlaki että vanhemmat yleensä kuolee aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei voi olla äiti. Oikeasti äiti-ihminen ei kyselisi näin kylmästi, että tukisiko lastaan vai ei.
Ap voi olla samanlainen kuin minun äitini. Vietin vähän päälle parikymppisenä pitkän parisuhteen jälkeen joulua ypöyksin, vaikeasti masentuneena ja itsetuhoisena, ja äitini oli ihan kauhuissaan, etten kai vain tahtoisi hänen luo jouluna. Voin sanoa, että sattui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika raskasta olla keskellä kesää sairauslomalla. Muut viettää lomaa, mutta itse ei ole siinä kunnossa. Ihan mukava ajatus päästä edes johonkin, vähän vaihtaa maisemaa. Varsinkin jos omassa kämpässä ei ole pihaa, saunaa tms. Tässä on korona- kevätkin takana. Tuskimpa tytär paria kuukautta luonasi jaksaa olla. Hänen hyvinvoinnin ja toipumisen kannalta muutamalla viikolla voi olla iso merkitys. Ajattele lapsesi parasta. Burn out on iso juttu.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen vanhemman toive on että omasta lapsesta tulisi mahdollisimman itsenäinen ja pärjäävä. Sitten voi rauhassa kuolla pois kun tietää että oma lapsi pärjää. Se kun on luonnonlaki että vanhemmat yleensä kuolee aikaisemmin.
Mutta siihen itsenäiseen pärjäämiseen voi välillä tarvita läheisten apua. Muuten saattaa jäädä pysyvästi pohjalle. Pahimmassa tapauksessa itsemurha.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen vanhemman toive on että omasta lapsesta tulisi mahdollisimman itsenäinen ja pärjäävä. Sitten voi rauhassa kuolla pois kun tietää että oma lapsi pärjää. Se kun on luonnonlaki että vanhemmat yleensä kuolee aikaisemmin.
Ja ap nyt sitten on tekemässä kuolemaa tehtävänsä täytettyään?
Vierailija kirjoitti:
Ap ei voi olla äiti. Oikeasti äiti-ihminen ei kyselisi näin kylmästi, että tukisiko lastaan vai ei.
Etkö tiennyt että äideissäkin on kylmiä ja laskelmoivia narsisteja? Ei kaikki jotka synnyttävät ole valmiita äidiksi siltikään ja siirtävät omat lapsuuden traumat omalle lapselleen kun ei muutakaan pysty. Se että tulee äidiksi, ei muuta ihmisen luonnetta kuin harvoissa tapauksissa ja syvästi traumatisoituneen äidin on vaikea olla ns normaali äiti.
Tottakai lapsi saa tulla kotiinsa, oli minkä ikäinen tahansa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei voi olla äiti. Oikeasti äiti-ihminen ei kyselisi näin kylmästi, että tukisiko lastaan vai ei.
Etkö tiennyt että äideissäkin on kylmiä ja laskelmoivia narsisteja? Ei kaikki jotka synnyttävät ole valmiita äidiksi siltikään ja siirtävät omat lapsuuden traumat omalle lapselleen kun ei muutakaan pysty. Se että tulee äidiksi, ei muuta ihmisen luonnetta kuin harvoissa tapauksissa ja syvästi traumatisoituneen äidin on vaikea olla ns normaali äiti.
Lähde sille, etteikö traumatisoitunut pysytyisi olemaan hyvä äiti. Monet myös kompensoivat traumansa olemalla ylisuojelevia vanhempia. Ehkä et laske sitä hyvän äitiyden piiriin.
Mä ihmettelen minkälainen vanhempi tällaista edes miettii tai kysyy av:llä. Jos lastaan rakastaa, niin ei tarvitse tällaista miettiä.
Tottakai ottaisin! Koti on aina avoinna lapsille.