Yksin lapsia hankkivilla ja sitä ihailevilla naisilla huono isäsuhde?

Ei vaan luultavasti liikaa kokemuksia jänniksistä.

Isäksi tosissaan haluavia miehiä, jotka ei katoa heti kun lapsi tulee, ei ole ihan joka nurkassa tarjolla.

Uskon että sinulla voi olla tässä perää, mutta itse ajattelen, että ne joilla ei ole isosisarusta ovat "jalattomia" ja ainoat lapset ovat minusta todella traagisia. Olen aina ajatellut että juuri se toisten lasten läheinen seura on lapsuuden tärkeä suhde. Minut kasvatti äiti ja varsinkin isosiko, isä taas oli omilla teillään. Ei se isä ole mikään jumala, mutta tärkeitä ja rakkaita kasvattajia lapsella on tietysti hyvä olla. Keitä he sitten ovat, se voi vaihdella. Uskon että yksi ihana äiti tai isä voi olla lapselle kaikki kaikessa ja tarpeeksi.

Jos haluaa lapsen, mutta ei parisuhdetta niin mitä järkeä siinä on ottaa toista ihmistä lapsenhankintaan mukaan? Esimerkiksi jos haluaa perustaa perheen, niin järkevä ihminen tutustuu ensiksi kumppaniinsa, puhuu hänen kanssa arvoista, tulevaisuudesta ja jopa lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Tämä vie aikaa, varsinkin kun pitää tietää millainen suhde on sen "honeymoon" ajan jälkeen.. Ja sitten voi alkaa miettimään sitä lapsen hankintaa.

Jos haluaa yksin lapsen, niin ei tarvitse odottaa paria vuotta onko se kumppani oikea vai ei.

Niin kenties, taikka sitten huonoja kokemuksia parisuhteistaan ja miehistä ylipäänsä.

Voi myös olla että ei vain halua sitä kumppania.

Olematonta ei tiedä kaivatakaan.

-Isätön-

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa lapsen, mutta ei parisuhdetta niin mitä järkeä siinä on ottaa toista ihmistä lapsenhankintaan mukaan? Esimerkiksi jos haluaa perustaa perheen, niin järkevä ihminen tutustuu ensiksi kumppaniinsa, puhuu hänen kanssa arvoista, tulevaisuudesta ja jopa lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Tämä vie aikaa, varsinkin kun pitää tietää millainen suhde on sen "honeymoon" ajan jälkeen.. Ja sitten voi alkaa miettimään sitä lapsen hankintaa.

Jos haluaa yksin lapsen, niin ei tarvitse odottaa paria vuotta onko se kumppani oikea vai ei.

Sinä haluat. "kumppani"... Sinä haluat perustaa...

Onko lapsi vain sinun ? Kyllä lapsi on isänsä yhtä paljon kuin sinun, ja kyvyttömyytesi edes tajuta sitä on pelottavaa. 

Lapsella on oikeus myös isäänsä, mutta sehän ei nykyisiä minäminänaisia kiinnosta, suorastaan sairasta itsekkyyttä

Vierailija kirjoitti:

Niin kenties, taikka sitten huonoja kokemuksia parisuhteistaan ja miehistä ylipäänsä.

Voi myös olla että ei vain halua sitä kumppania.

En mäkään haluaisi käydä töissä rahani eteen, mutta niin se vaan on oikein. Vaikka ei halua kumppania, niin voinee kuitenkin ymmärtää että lapsen hankinnassa ei ole kyse itsestä vaan siitä lapsesta.

Minulla on ihan hyvä isäsuhde. En vain ole tavannut isäksi soveltuvaa miestä. Kaiken lisäksi 80% kavereistani on eronnut ja 90% eronneista miehistä on tehnyt ex-vaimon ja lasten elämästä h€lvettiä.

Joten hankin lapset yksin tai en ollenkaan. 2 toiveissa.

Kukaan ei hanki lapsia yksin hipsuliheivaan meiningillä. Ajattelutapasi on loukkaava ja itsekeskeinen.

Olen joutunut ajattelemaan läpi ja suremaan monet menetykset (lapsen isättömyys, ydinperheettömyys, puolisottomuus, sosiaalinen hyväksyttävyys, oman ajan menetys, mahdollinen yksinäisyys lapsen kanssa jne.). Tilanne vain on se, että minulla ei ole ollut yhtään suhdetta, johon olisi syntynyt lapsia syystä tai toisesta, vaikka olenkin ollut pitkissä suhteissa. Olen nyt 39 ja jään aika varmasti lapsettomaksi, jos en yritä niitä myös itsellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus myös isäänsä, mutta sehän ei nykyisiä minäminänaisia kiinnosta, suorastaan sairasta itsekkyyttä

Tämä on niin typerä väite. Onhan se ideaali tilanne ja ihanaa jos on ydinperhe. Elämässä vaan ei kaikki mene niin kuin sströmsössä.

Jos tuolle linjalle lähdetään, että lapsella on oikeus isään niin lapsella on myös oikeus sisaruksiin, terveisiin vanhempiin, hyvätuloisiin vanhempiin, ulkomaan matkoihin, tarpeeksi kypsiin vanhempiin, tarpeeksi nuoriin vanhempiin, vanhempiin, jotka ovat tarpeeksi läsnä ja paljon kotona, lemmikkieläimiin, harrastuksiin, kotihoidossa oloon 3v saakka yms... Listaa voi jatkaa niin pitkään, että lopulta todetaan, ettei oikeastaan kenenkään itsekkään ihmisen kannata lapsia tehdä. 

Ja tähän ketjuun kun lisää maininnan siitä, että isättömillä ja rikkonaisten perheiden lapsilla on huomattavasti suurempi todennäköisyys tehdä rikoksia (ts. ainakin saada niistä rangaistus) ja jäädä työttömäksi tai muuten vain yhteiskunnan elätiksi, mode poistaa ketjun, koska ei sovi intersektionaalisen feministin maailmankuvaan, jossa valkoihoinen mies on aina syyllinen kaikkeen.

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus myös isäänsä, mutta sehän ei nykyisiä minäminänaisia kiinnosta, suorastaan sairasta itsekkyyttä

Kannattaisikohan tämä kritiikki osoittaa niille miehille (joita on valtavasti) joita omat lapset eivät kiinnosta yhtään, ne asuvat samassa taloudessa mutta ovat aivan yhdentekeviä tai pelkkä rasite? Jotka eron tullessa puhuvat kuin ne omat lapset olisivat vain joitakin kakaroita joiden kuluja he nyt joutuvat epäoikeudenmukaisesti maksamaan? Jotka ovat sitä mieltä, että kun erotaan puolisosta niin erotaan myös niistä lapsista? Tai jotka häipyvät heti kun kuulevat raskaudesta, tai alkavat vaatia naista tekemään abortin?

Vierailija kirjoitti:

Ja tähän ketjuun kun lisää maininnan siitä, että isättömillä ja rikkonaisten perheiden lapsilla on huomattavasti suurempi todennäköisyys tehdä rikoksia (ts. ainakin saada niistä rangaistus) ja jäädä työttömäksi tai muuten vain yhteiskunnan elätiksi, mode poistaa ketjun, koska ei sovi intersektionaalisen feministin maailmankuvaan, jossa valkoihoinen mies on aina syyllinen kaikkeen.

Huoh.

Tämä ei tutkimusten mukaan koske itsellisten äitien lapsia.